Kitarat: kitarakamat ›

Tämmöinen tuli mieleen, että mihin kannattaisi kiinnittää huomiota käytetyn putkistyrkan tai combon valinnassa? Siis teknisellä puolella. En tarkoita niitä soundiin liittyviä henkimaailman juttuja. Esim. uudehkoa tai vanhahkoa Fenderiä tutkiessa. Minä kun olen hieman kuutamolla tästä elektroniikasta.
 
Niin, ja mikä on poin-to-point suomeksi? Siis muuta kuin piste pisteeseen.

Tämmöinen tuli mieleen, että mihin kannattaisi kiinnittää huomiota käytetyn putkistyrkan tai combon valinnassa? Siis teknisellä puolella. En tarkoita niitä soundiin liittyviä henkimaailman juttuja. Esim. uudehkoa tai vanhahkoa Fenderiä tutkiessa. Minä kun olen hieman kuutamolla tästä elektroniikasta.
 
Niin, ja mikä on poin-to-point suomeksi? Siis muuta kuin piste pisteeseen.
 
Tässä olis pitkästä aikaa järkevä topikki. Sääli että en osaa vastata sulle:=(

Niin, ja mikä on poin-to-point suomeksi? Siis muuta kuin piste pisteeseen.

Point-to-point oli(on) komponenttien kytkentätapa vahvistimissa ym. ennen piirilevyjen aikakautta.

Tämmöinen tuli mieleen, että mihin kannattaisi kiinnittää huomiota käytetyn putkistyrkan tai combon valinnassa?
 
Vaikeempi juttu. Oikeastaan kaikissa kokeilemissani käytetyissä putkivahvistimissa on ollu huonona olevat putket. Joskus on vähän vaikea arvailla, mitkä negatiiviset piirteet putkirempalla paranee. Mutta jos soundi on sellasenaan hyvä, ei sitä huonommaksi osaavan ihmisen tekemällä putkirempalla (ja hyvillä putkilla) saa. Perussääntönä kuitenkin, käytettyä putkivahvistinta ostaessa on _aina_ syytä laskea, minkä hintainen putkiremppa laitteeseen tulee. Jos siis haluaa että laite toimii kunnolla.
 
Niin, ja mikä on poin-to-point suomeksi? Siis muuta kuin piste pisteeseen.
 
Pisteestä pisteeseen. Komponentit on juotettu sellofaanilla (vai mikä se nyt oli tämä mistä vanhojen fenkkujen mikkien pohjat on tehty) oleviin nastoihin. Tämä on hyvä, koska piirilevyn vedot (johtimet) ovat hyvin, hyvin ohuita. Tämä lisää häiriöitä ja tekee soundista tunkkaisemman. Point-to-point -tekniikalla toteutetussa vahvistimessa sähkö pääsee joka tilanteessa siirtymään joko suoraan seuraavaan komponenttiin tai paksua johtoa pitkin muualle. Paksussa johtimessa on pienempi resistanssi kuin ohkaisessa.
 
Tuossa siis yritys melko kansantajuisesta selityksestä.
 
-Aki.

Pisteestä pisteeseen. Komponentit on juotettu sellofaanilla (vai mikä se nyt oli tämä mistä vanhojen fenkkujen mikkien pohjat on tehty) oleviin nastoihin. Tämä on hyvä, koska piirilevyn vedot (johtimet) ovat hyvin, hyvin ohuita. Tämä lisää häiriöitä ja tekee soundista tunkkaisemman. Point-to-point -tekniikalla toteutetussa vahvistimessa sähkö pääsee joka tilanteessa siirtymään joko suoraan seuraavaan komponenttiin tai paksua johtoa pitkin muualle. Paksussa johtimessa on pienempi resistanssi kuin ohkaisessa.
-Aki.
 
Jos piirilevy on hyvin suunniteltu niin en kyllä usko että soundissa mitään eroa on. Ei piirilevyssä vetojen resistanssit ole niin korkeita että vaikuttaisivat soundiin. Lähinnä tärkeätä on se että johtimet ovat tarpeeksi paksut kestääkseen esim. hehkujen viemän tehon kuumenematta. Enemmän ongelmia voi tulla kapasitansseista.
 
Piirilevyn huonot puolet ovat mielestäni vaikea korjattavuus ja huonompi kestävyys. Etenkään en suosisi vahvistimia joissa on pääteputkien kannat juotettu piirilevylle ilman että kantoja on kiinnitetty ruuveilla runkoon ja vaikka kannat olisivatkin tukevasti kiinni tuottaa kuumuus ongelmia.
 
t. Mikko Kankaanpää
http://www.bmelectronics.tk