Kitarat: kitarakamat ›

Eli tämmösestä
 
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-159189.html
 
Yhtä Epin 335-kloonia testasinja se oli ihan pyllystä. Joku tuontyyppinen kitara olisi joskus tulossa.

Eli tämmösestä
 
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-159189.html
 
Yhtä Epin 335-kloonia testasinja se oli ihan pyllystä. Joku tuontyyppinen kitara olisi joskus tulossa.
 
Ihan ok, jos on vasenkätinen ja kitarassa kaula on hyvä ja suorassa. Eli varaudu siihen, että palautat kitaran, jos et ole tyytyväinen.

Mielestäni Epi tekee ihan harkitsemisen arvoisia puoliakustisia. Myös Cort:in Joe Beck signature on jees.
Pääsin muuten tuossa yksi päivä testaamaan Gretch:in Brian Setzer modelia ja se kyllä oli yksi parhaista (ja kalleimista) koskaan soittamistani kitaroista ja helvetin monipuolinen soundeiltaan. Tuon ostaisin jos rahaa ois. Ovh tais olla jotain 3500 euroa, joten jos vaan opiskellaan vielä muutama vuosi...:)

Ihan ok, jos on vasenkätinen ja kitarassa kaula on hyvä ja suorassa. Eli varaudu siihen, että palautat kitaran, jos et ole tyytyväinen.
 
Eli tiedät tuon hyväksi? Epeissä tuntuu olevan malleissa vaihtelua. Eräs 335 oli nimittäin todella hirveä viimeistelyltä, potikat liimattu vinoon ym. ja todella raskassoittoinen. Ja hintaluokka oli sama kuin tässä kitarassa.

 
Eli tiedät tuon hyväksi? Epeissä tuntuu olevan malleissa vaihtelua. Eräs 335 oli nimittäin todella hirveä viimeistelyltä, potikat liimattu vinoon ym. ja todella raskassoittoinen. Ja hintaluokka oli sama kuin tässä kitarassa.
 
Olisin ostanut puoliakustisen epin, mutta siinä oli kaula hieman vinossa. Ostin sitten Washburnin, hyvä peli. Kaula hieman ohkainen, mutta muuten todella hyvä. Täysin ontto, ja rämisee (mikit ja piuhat kopan sisässä) akustisesti soitettuna.

Katos katos, Washburnia olen itsekin kataloogista ihmetellyt, hinta tais olla 500e, vähän epäilytti. No, täytyy testailla useampi malli. Ilmeisesti tämän tyyppistä kitaraa ei kannata Thomannilta tilata, kun yksilöeroja riittää.

Mä taas pääsen ääneen kokemuksen syvällä rintaäänellä mölyämään: Itselläni on kaksi vuotta vanha sheraton jota etsin kauan koska halusin semmoisen.kiersin monia kauppoja missä tiesin kyseisiä olevan helsingistä lahteen ja takaisin muutaman kerran ja niissä on eroja jotkut rämisee joissain potikat vinossa ja yleisin vika on mikki valitsin pätkii keski asennossa.mutta jos jaksaa etsiä niin tulee se hyväkin ehkä vastaan.soitin varmaankin paria kymmentä epiä kaikenkaikkiaan.

Mulla on tavallinen oikeakätinen versio tuosta. En tiedä onko sitten käynyt hyvä säkä, kun heti kerralla sattui kohdalle loistoyksilö. Olen täysin tyytyväinen hankintaani, maksoin siitä 520 euroa viime syksynä, uutena kun ostin.
 
Kitara soi hyvin ja puhtaasti, pitää vireen (ei tarvitse edes joka reeneissä virittää) ja mikitkin on hyvät. Metalliosista on kyllä kultapinta hävinnyt jo lähes kokonaan.
 
Eli noita on ilmeisesti monenlaatuisia yksilöitä. Postimyynnistähän ei koskaan tiedä, mitä sieltä tulee.

Kannatta tsekata elite epiphone 335 siis se japanissa tehty kepakko. Omasta mielestä ainakin aivan loistokeppi. Tosin vähän kalliimpi kuin tuo sheratoni.

Noissa on kyllä tosiaankin jonkin verran yksilöeroja, itse ostin Epiphone dotin (sama kampe kuin Sheraton käytännössä, vähemmän koristeltu) jokin aika sitten.
 
Mielestäni (hieman yleistäen) näissä on laatu noussut viime aikoina kovasti. Käytettyjäkin testasin useampaa, mutta uudet tuntuivat yleisesti ottaen paremmille. Mikit ovat ehkä n. vuodesta 2001 muuttuneet paremmiksi ja ilmeisesti myös jotain rakenteessa on muutettu lähemmäs aitoa 335:ttä.
 
Itse päädyin ostamaan puoli vuotta käytetyn 2002-mallin. Muuten olisinkin ostanut uuden. Uuden ehkä uskaltaisin ostaa kokeilematta jos hintaero kotimaisiin on huomattava.
 
Jos ulkonön vuoksi et hakua juuri Sheratonia, suosittelen Dot:ia, sama kampe mutta hinta huimasti alempi.
 
Ibanezin vastaavistakin olen muuten kuullut puhuttavan paljon hyvää...

Ville oletko varmasti vasenkätinen?

No ei sillä ulkonäöllä nyt niin väliä, kunhan on 335 ja soitettavuus + saundit hyvät. Ja olen vasuri, senkin takia valinnanvaraa tuppaa perus musaliikkeessä olemaan aika vähän.

Noissa on kyllä tosiaankin jonkin verran yksilöeroja, itse ostin Epiphone dotin (sama kampe kuin Sheraton käytännössä, vähemmän koristeltu) jokin aika sitten.
 
Eli tällanen? No jo on edullinen, melkein epäilyttää, voiko tuolla hinnalla saada kunnollista, mutta kai se uskottava on.
 
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-141524.html
 
Täytynee kyllä ostaa se ihan kotomaasta, että pääsee valkkaamaan hyvän yksilön.

Taidanpa minäkin suositella epi sheratonia. Tommosta on tullut kutiteltua tässä kohta pari vuotta, ja tykkään erittäin paljon. Soundi miellyttää korvaa, ja soitettavuuskin on kohdallaan, kun vaan sai kaikki säädöt kohdalleen. Kaupan säädöillä kitarasta ei saanut irti kuin murto-osan sen soundista. Onneksi 11-setin kielet teki ihmeitä... En tiedä onko sama juttu havaittavissa kaikissa puoliakustisissa, mutta oma kitarani alkoi kunnolla soimaan vasta noilla paksummilla kielillä.
 
Tossa mun yksilössä on kans kultavärit kulunu jo aika hyvin pois, mutta sehän on vaan vintagea ja coolia, eikös? =) Viimeistely ei ole mitään parasta mahdollista. Yllättäen mullakin on tuossa nupit potikoissa hieman kierossa, mutta ei onneksi pahasti kuitenkaan. Mikkivalitsin on yllättänyt positiivisesti, sillä olin varma että se hajoaa ekan kuukauden aikana. Ostaessani tuota siellä kaupassa oli kaks yksilöä, joiden väliltä sitten valitsin. Se toinen tuntui olevan paremmin viimeistelty, mutta jotenkin toi valitsemani yksilö vaan tuntui paremmalta.
 
Soundeiltaan toi kitara on kyllä ihan käsittämättömän monipuolinen. Löytyy hyvät soundit jatsista bluesiin ja vanhaan rokkiin, sekä raskaampaankin. Ehkä parhaimmillaan toi kitara on puhtailla soundeilla, sekä semmosella ihan lievällä rosolla. Soundi on aivan jumalaisen paksu ja mehukas.

mulla myös .11 eliksiiri kielet ja kyllä laulaa.
Vaan vintage siitä tuli jo ekalla viikolla jos kultauksen poistuminen siksi katotaan....

Eli tällanen? No jo on edullinen, melkein epäilyttää, voiko tuolla hinnalla saada kunnollista, mutta kai se uskottava on.
 
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-141524.html
 
Täytynee kyllä ostaa se ihan kotomaasta, että pääsee valkkaamaan hyvän yksilön.
 
Sama kuin Sheraton koristelua lukuunottamatta, usko tai älä! Nämäkin olivat vielä pari vuotta sitten lähempänä neljää tuhatta markkaa, mutta euro/dollarisuhteen (ja luultavasti muidenkin syiden?) vuoksi hinnat ovat tulleet kovasti alaspäin.
 
Kannattaa varmaankin kotimaisessakin kaupassa mainita saksan hinta. Thomannilta ei ole tarvinnut tilata vuosikausiin mitään kun ilmoitan tavoitehinnan ja kysyn tilaanko saksata vai otanko suomalaiselta myyjältä.
 
Sen verran lisään vielä, että kielisetti todellakin kannattaa vaihtaa niin paksuun (ja tietenkin punottu G-kieli niin ollan jo aika "vintage") kuin sormet sallivat ja samalla vaihtaa muovinen satula luiseen tai Graph Techiin ja ai että paranee jo valmiiksi mellevä soundi vielä entisestäänkin.

Käytänpä häikälemättömästi hyväkseni tätä topiccia:
 
Onko kellään tietoa Epin Riviera-vehkeestä? Onko hyvä vehjes tässä sheraton/dot kategoriassa vai meneekö omaan luokkaansa? Olis yks vääntö käytetystä kohtuuhintaan...

Onko kellään tietoa Epin Riviera-vehkeestä? Onko hyvä vehjes tässä sheraton/dot kategoriassa vai meneekö omaan luokkaansa? Olis yks vääntö käytetystä kohtuuhintaan...
 
Samaa sarjaahan tuo on kuin dot/sheratonkin taas hieman erilaisella viimeistelyllä.

Samaa sarjaahan tuo on kuin dot/sheratonkin taas hieman erilaisella viimeistelyllä.
 
Siinähän on se ihme hässäkkä siellä peräpäässä missä kielet ovat kiinni. Mikäköhän sen funktio on? Oli sillä hieno nimikin, en nyt vaan muista. Selkeästi kalliimpi kuin dot tai sheraton.

Siinähän on se ihme hässäkkä siellä peräpäässä missä kielet ovat kiinni. Mikäköhän sen funktio on? Oli sillä hieno nimikin, en nyt vaan muista. Selkeästi kalliimpi kuin dot tai sheraton.
 
Oliko se nimeltään Trapeze Tail, tai jotain sinne suuntaan? En nyt muista ihan varmaksi sen merkitystä siinä kitarassa.