KUULEMMA Harley Bentonit ovat hyviä koriste-instrumentteja, eli "voihan sillä soitella" mutta elektroniikka ja vire saattaa olla mitä on ja silleen... tietty jos osaa säätää kitaraa ja on vaikka valmis siihen jonkun osan, ehkä kaikki, vaihtamaan niin saahan siitä varmaan ihan kohtuullisen pelin. min'oon niin köyhä etten kuitenkaan tuollaista caccaa uskalla ostaa vaan säästän tuplat rahaa ja ostan jonkun tunnetusti luotettavamman halpiksen. --- HB:n kepit voisi kyllä sopia "harjoituskentäksi" aloitteleville kitaran customoijille, tai vaikka stunttikitaraksi keikoille ja videoille.. .kyllä näihin tarkoituksiin varmaan vielä itse noita hankinnen... hmm... |
min'oon niin köyhä etten kuitenkaan tuollaista caccaa uskalla ostaa vaan säästän tuplat rahaa ja ostan jonkun tunnetusti luotettavamman halpiksen. Totta on, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa caccaa, mutta ei myöskään tunnetulla merkillä myytävää tuotetta, jonka hinnasta suhteellisen suuri osa muodostuu merkki-lisästä. Esim. Squiereita on valmistettu about 20 vuoden ajan hyvin monissa tehtaissa ja vielä vaihtelevammista materiaaleista. Myös laminoidusta puusta/vanerista, kuten tuo HB-tele, ainakin 80-luvun lopulla. Laatu taisi parantua taas 90-luvun lopulta alkaen. Hankala tehdä siis pelkän merkin perusteella yleistyksiä laadusta/luotettavuudesta. Tuosta HB halpis telestä vielä sen verran, että kyllä sillä todellakin on kiva soittaa, koska oma yksilöni oli säädettu kunnolla ja kaulan viimeistely sekä soitettavuus on kyllä (IMO) keskimääräisen Squier-telen tasolla. Tosin niissä pitäisi ilmeisesti yhdistää Affinityn vaahterakaula Standardin runkoon ja elektroniikkaan, jotta saisi parhaan lopputuloksen. Ja toisten mielestähän Mexiko-telekin on vielä pelkkä halpis customointia varten, kun siinä ei ole edes alnico-mikkejä. Eli kaikki on suhteellista. Merkistä viis. Let the music do the talking... "Cities on flame, with rock and roll; Marshall will buoy, but Fender control" (BÖC) |