Kitarat: kitarakamat ›

Kovasti on käyty keskustelua eri rakentajista, mutta
haluaisin tietää, kuinka kauan omaa customia joutuisi
odottamaan.. 3kk?

Riippuu tekijästä -> ruuhkan määrästä. Mutta jokunen kuukausi on ihan kelpo arvio, jos ei ruuhkaa ole.

Riippuu tekijästä -> ruuhkan määrästä. Mutta jokunen kuukausi on ihan kelpo arvio, jos ei ruuhkaa ole.
 
Riippuu myös mallista. Strato tyyppisen saat varmasti nopeammin kuin Les Paul mallisen. Tämä on vain osviittaa. Kysymällä selviää.

Ette viittis puhua noista kotimaisista kitarapajoista ku oon jo jonkin aikaa haaveillut Flying Finnistä vaan ku ei rahat riitä...

Ette viittis puhua noista kotimaisista kitarapajoista ku oon jo jonkin aikaa haaveillut Flying Finnistä vaan ku ei rahat riitä...
 
Okei, kotimaisista kitarapajoista ei puhuta enää koskaan.

Okei, kotimaisista kitarapajoista ei puhuta enää koskaan.
 
Kiusaan vielä vähäsen. Eli käsittääkseni akustiset kestävät myös kauemmin rakentaa kuin elektroniikkateollisuuden lapset. Itsellä kesti noin 5-6 kuukautta saada kitara kotiin.

En suorastaan teettänyt, mutta on ihan pakko kehua, miten uskomattoman hieno ja hyvä peli tämä Ala-Kuhan tekemä 335 on. Itse olen vempeleen kolmas omistaja ja sain sen tietääkseni alle puoleen hintaan alkuperäisestä hinnasta, millä soitin oli aikanaan teetetty. Jos nyt itse jossain teettäisin kitaran, Ala-Kuha olisi tuon kitaran perusteella taatusti yksi harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.
 
http://koti.japo.fi/~jsoittim/

Jeeh! Mulla on kanssa Ala-Kuhan Jussin tekemä Danelectro U-1 replica, "Jakelectro". Kitaran voi nähdä mun omakuvassa. Ala-Kuha rules! ;-)~

Jeeh! Mulla on kanssa Ala-Kuhan Jussin tekemä Danelectro U-1 replica, "Jakelectro". Kitaran voi nähdä mun omakuvassa. Ala-Kuha rules! ;-)~
 
Arvaan että tässä tapauksessa kopio on aika paljon parempi (varmaankin myös kalliimpi) kuin alkuperäinen. Osuuko oikeaan?

Arvaan että tässä tapauksessa kopio on aika paljon parempi (varmaankin myös kalliimpi) kuin alkuperäinen. Osuuko oikeaan?
 
En sanoisi että parempi, koska ovat aikalailla omansaundisia. Soundi on paljon isompi ja koivumäen herraisempi. ;-)~ Pitäis vaan asentaa vielä metallinen yläsatula, niin saisi vielä trebliä lisempää.
Ja vehje kestää paljon paremmin isompaa kielisettiä, kuin Danon originaali ritsat. Tuossa on tällä hetkellä 16-70 setti ja se on C-vireessä. Vähänkös ärjähtää! dynahdysta ja räjämiittia.

En sanoisi että parempi, koska ovat aikalailla omansaundisia.
 
Ohjaan hommaa taas vähän sivuraiteelle. Tuo reijotepon kuvaus kitarastaan on oikeastaan juuri se ajatus, jota näissä kitaran teettämisissä mietin. Monestihan täällä ehdotetaan vastauksena kysymykseen "hankkisinko xyz:n", että "teetä sellainen åäö:llä". Pointtini tässä on, että saako teettämällä sitä, mitä haluaa, vai jotain siihen suuntaan. Tässä en siis väitä, että teetetty soitin ei olisi laadukas. Näkisin ongelman
syntyvän tilanteessa, jossa ihminen ei osaa täysin kuvata, mitä haluaa. Kitaran ulkonäkö kun ei juuri kerro, minkälainen soitin on. Näistähän nämä ikuiset Les Paul -väännötkin täällä syntyvät, kun eri valmistajat eivät tee täysin samanlaisia soittimia.
 
Jatkakaa te muut asiasta puhumista.

Osaava tekijä osaa kyllä tehdä mitä pitää. Tai no, oikeastaan kaikki kokeilemani kotimaiset käsityökitarat ovat olleet niin paljon esikuviaan (jos sellaisia on ollut) paremmin soivia, että ehkäpä siinä on sitten yksi hämmennyksen aihe.
 
Kiinnostaisi muuten jotta minkälainen peli olisi paranneltu, ergonomisempi, mutta ulkomuodoiltaan 1:1 Les paul...

Mä oon tässä miettinyt, että ostaisiko Musarin Luken, vai
teettäisikö kopion. Auttakaa nyt miestä mäessä!
Yhtään ei auta toi hintapolitiikkakaan. Alkaen 1000 euroa projektit ilmeisesti päätyvät lähes aina 2000+ kastiin. Vai?

Alkaen 1000 euroa projektit ilmeisesti päätyvät lähes aina 2000+ kastiin. Vai?
 
Heh. No, voi niillä noinkin käydä. Mutta jos sopii hinnan etukäteen, eikä sitten keksi projektin edistyessä koko ajan niitä uusia hienoja ideoita niin eiköhän se kurissa pysy. Mutta ei taida kiloeerolla saada noilta nimirakentajilta vartavasten tehtyjä tuotoksia.

Mulla on joku Jussin (Ala-Kuhan) kunnostama (en tiedä onko se ite rakentanut sen) vanha korealainen "savor 2"-merkkinen stratontapainen. Vuosimallia 1969.
Sain sen lahjaksi isoisältäni, joka tuntee Ala-Kuhan. Se on mun eka sähkökitara.

Kiinnostaisi muuten jotta minkälainen peli olisi paranneltu, ergonomisempi, mutta ulkomuodoiltaan 1:1 Les paul...
 
Minä näkisin, että se olisi neckthru tai liimakaula, jossa liitoskohta on muotoiltu neckthrumaiseksi. Ja tietysti takana rungon reunasta siivu pois niin ei ota kitara kylkiluihin kiinni. Olisi ainakin julkisivun puolesta ihan perinteisen LP:n näköinen.

Ja tietysti takana rungon reunasta siivu pois niin ei ota kitara kylkiluihin kiinni. Olisi ainakin julkisivun puolesta ihan perinteisen LP:n näköinen.
 
Just niinkun ton Ala-Kuhan LP_ssä on vissiin
 
http://koti.japo.fi/~jsoittim/

Kieltämättä tulee sellainen fiilis, kun katselee noita rakentajien sivuja, että kannattaako kauppoihin enää mennäkään. Ainakaan tuhlaamaan omaisuuksia. Ehkäpä
todellisen GAS:n syntysija löytyykin rakentajan pajalta.

Jep, ominaisuuksien miettiminen voi olla melkoista arpomista, jos liian syvälti perehtyy... :P
 
Lepaan statopyöristys kylkiluun kohdalle, kaulaliitos pyöreäksi, soololoven takaosaan viistous. Siis soittajan puolelle, julkisivu ennallaan. Runko kevyestä mahongista. Kevyt pitää olla, ja tasapainoinen. Ja BuzzFeiten-systeemi.

ite kans kelaillu et leso floikalla vois olla aika hauskan näkönen kapistus....ei vaan ehkä kuitenkaan sille floikan retaleelle niin paljoa käyttöä et semmosta siihen pitäis lisäillä...