Kitarat: kitarakamat ›

Tuli tuossa vaihdettua vanha uskollinen Squieri Epiphonen Gothic- malliin. Suurin ero minkä vanhaan verrattuna huomasin (siis soittotuntumassa. Sointihan on aivan toista luokkaa) oli että keppi on huomattavan kaulapainoinen. Liukkaalla hihnalla, kun kitarasta päästää irti ja vähän nytkähtää, niin se valahtaa osoittamaan lattiaa. Onko tämä hyvinkin yleistä kitaroissa, vai tuliko tehtyä vain hätäinen valinta?

Siis onko kyseessä SG-malli?
 
Se kaulapainoisuus riippuu täysin sen kaulanpuoleisen hihnatapin sijoituksesta, sitä siirtämällä voit muuttaa kitaran painopistettä.
 
EDIT: Toki painopistettä voi muuttaa myös siirtämällä sitä taaempaakin hihnatappia

Tuli tuossa vaihdettua vanha uskollinen Squieri Epiphonen Gothic- malliin. Suurin ero minkä vanhaan verrattuna huomasin (siis soittotuntumassa. Sointihan on aivan toista luokkaa) oli että keppi on huomattavan kaulapainoinen. Liukkaalla hihnalla, kun kitarasta päästää irti ja vähän nytkähtää, niin se valahtaa osoittamaan lattiaa. Onko tämä hyvinkin yleistä kitaroissa, vai tuliko tehtyä vain hätäinen valinta?
 
Itselläni Epin Explorer käyttäytyy hieman samalla tavalla. Mutta ei tuo kaulapainoisuus minua ole koskaan haitannut. Yleensä soittaessani kun pidän kiinni kaulasta, jolloin kaulapainoisuutta ei edes huomaa.

Ei ole SG. En nyt muista tätä tarkkaa mallia, mut muistuttaa enemmän Les Paulia kun SG:tä.

Tuota hihnatappia nyt ei ainakaan saa enää edemmäs siirrettyä ellei halua sitä tuohon kaulaan kiinni (?). Pitää varmaan vaan hankkia vähemmän liukas hihna. Muutenhan tuo ei haittaa, mut välillä tulee otettua molemmat kädet kitarasta irti kun oikeen leikkii keikkameininkiä.

Itse hankin juuri Goth LP:n ja se on aika rankasti kaulapainoinen johtuen ohuesta rungosta. Harmony Centralissa on jotkut puhuneet lyijypainojen laittamisesta hihnaan tai runkoon, vois ehkä joskus kokeilla moista.

Aikoinaan omistin Jacksonin RR:in jossa oli todella kevyt body ja oli hirveän kaulapainoinen. Hyvä (vähän karhea) nahkahihna auttoi huomattavasti. Viiden euron turvavyöhihnan kanssa soittamisesta ei meinannut tulla mitään.

Aikoinaan omistin Jacksonin RR:in jossa oli todella kevyt body ja oli hirveän kaulapainoinen. Hyvä (vähän karhea) nahkahihna auttoi huomattavasti. Viiden euron turvavyöhihnan kanssa soittamisesta ei meinannut tulla mitään.
 
Hihnoista puheenollen. Tilasin Custom-soundsilta Lepaa varten Minotaur-merkkisen "Old rocker" -mallia olevan nahkahihnan, hemmetin paksua nahkaa ja tukeva kuin mikä.
 
Talmaniin kun kokeilin, niin kitaran paino ei tuntunut juuri yhtään hartioissa, toisin kuin Ibanezin omalla nailonräpsyllä.
 
Minotaur maksoi 42 euroa ja oli kyllä joka pennin väärti, tämmöinenhän kestääkin ikuisuuden.

Karkea hihna auttaa, mutta sekin vetää, toisinaan epäkivasti... Rungonpuoleiseen hihnatappiin, tai hihnan siihen päähän pultattu lisäpaino. :)

Millasia painoja te sitten olette käyttäny siinä hihnassa? Paljo massaa ja yms?

Karkea hihna auttaa, mutta sekin vetää, toisinaan epäkivasti... Rungonpuoleiseen hihnatappiin, tai hihnan siihen päähän pultattu lisäpaino. :)
 
Pitäisi varmaan teettää hihnatappeja jostain aivan hemmetin tiiviistä materiaalista, voisi sitten vaihtaa semmoisen tilalle jos kaulapainoisuus vaivaa. =)
 
Anteeksi. Filosofian opiskelu sekoittaa nupin ajoittain.

Pitäisi varmaan teettää hihnatappeja jostain aivan hemmetin tiiviistä materiaalista, voisi sitten vaihtaa semmoisen tilalle jos kaulapainoisuus vaivaa. =)
Anteeksi. Filosofian opiskelu sekoittaa nupin ajoittain.
 
Köyhdytetty uraani voisi olla tuo materiaali. (Nuppini on sekaisin käytännön filosofian soveltamisesta..) Totta lopuksi: kaulapainoisuus on ongelma, jonka ratkaisuun on vain kourallinen konsteja. Ja hyvinkin pitkälti kaikki on tässä threadissa jo lueteltu. Levee riittävän karkea hihna on omasta mielestäni paras. Ja totuttelu kaulapainoiseen soittimeen...

Sama ongelma ESP:n EX:ssä. Osittainen ratkaisu löytyi nahkahihnasta