Kitarat: kitarakamat ›

Copypastetan tämän riffin -foorumilta tännekin, jos vaikka saisin enemmän kommentteja. Kerrassaan oivallinen foorumi muuten tämä, söörtsillä löytää yhtä sun toista.
 
osa 1
Ajattelin aloittaa vanhan harrastukseni uudelleen ja ensiaskel on tietysti (sähkö)kitaran osto. Onnekseni olen aiemmin saanut soitella sukulaisten vuosikertavehkeillä, joten hankinnassa on ensimmäinen oma kitara. Budjetti on kooltaan osapuilleen 500 eemeliä plus miinus sata eemeliä. Yhtään ylimääräistä en viitsi maksaa ja siksipä hakusessa onkin tietokonetermein ns. "päivän pannu", eli parhaimmasta hintaluokasta löytyvä peli. Kuten, tiedättä x megahertzisen prossun saa hintaan sata euroa ja marginaalisesti nopeampi prossu maksaa tuplahinnan. Tuplahintoja ei ole tarkoitus maksaa, ja budjettiin pitäisi varata tila v-ampille, tai vastaavalle etuselle.
 
Minulla ei kuitenkaan ole aavistustakaan kitaran valintakriteereistä. Paljon olen kyllä eri kitaroita soittanut, joten tunnistan hyvän kitaran ainakin jossain määrin - hyvä kitara pitää vireensä (ja on vireessä ympäri kaulaa), soi kauniisti ja helposti ilman särinöitä.
 
Siksipä kysynkin teiltä, mitä tulee ottaa huomioon kitaraa ostettaessa? Mihin hintaluokkaan sijouttuvat parhaimman hinta-laatu -suhteen omaavat kepit? Tietenkin haluaisin, että talla olisi muuta kuin peltiä, ja että virittimissä lukisi "schaller", mutta mutta..
 
Kitaramallissa lienee tyytyminen stratocasteriin, sillä niissä lienee paras hintasuhde? Puoliakustisesta ei kannattane edes haaveilla..? Myös kehuvat Yamahan Pacifica -sarjaa, onko niistä mihinkään?
 
Kaikkista ajatuksista ja suosituksista olen kiitollinen.
 
osa 2
Jepjep. Palasin sitten vanhan harrastukseni ääreen ja kävin paikallisessa liikkeessä soittelemassa budjettikitaroita ja vähän kalliimpiakin. Pacificat olivat kaikin puolin hyviä ja tasaisia soittimia. Soittotuntuma oli tietysti erilainen kuin mihin olen tottunut, mutta eiköhän kapeampiin nauhoihin ja pidempiin nauhaväleihin nopeasti totu. Bigsbyn kampea jään kaipaamaan..
 
Vierailu paikallisessa liikkeessä synnytti kuitenkin seuraavanlaisia ongelmia:
1. Uskallanko tilata kitaran Saksasta. Kun paikallinen pyytää halvimmasta pacificasta lähes tuplahinnan T-kauppaan verrattuna, niin aihetta ulkomailta tilaukseen olisi. Kuitenkin arvelluttaa kitaran osto soittamatta soitinta. Jotain laitteita uskaltaa ostaa näkemättäkin, mutta että sielullista instrumettia.. Tilauksen puolesta puhuu se Yammujen tasaisuus. Kaikki soittamani Pacificat olivat hyviä, toisin kuin esim Squierit, joiden taso vaihteli yhdestä loistavasta moneen keskinkertaiseen. Vaihtelevaa tasoa esiintyi myös Ibanezin ja Epiphonen kitaroissa.
 
2. Strato- vai Telecaster? Stratosta löytyy monipuolisemmin mikkejä, mutta en jaksa innostua tallasta (ja kammesta, joka on vain tiellä). Telen bodyssa kiinni oleva talla antaa myös mielestäni paremman soundin ja pidemmän sustainin. Toisaalta Telen soundivalikoima on mikkien puolesta rajoittuneempi.
 
Muutoin kallistuisin Teleen, mutta kun harkitsemani hintaluokan soitin pacificoista löytyy vain strato -mallisena. Kyseessähän on 604w. 604w:tä en itseasiassa päässyt soittamaan, mutta soittamani kolmesataa -sarjalaiset ja halpamallit vakuuttivat minut pacificojen hyvästä hinta-laatu -suhteesta. Lisäksi kaikki pacit olivat mielestäni tuntumaltaan melko samankaltaisia, mallista riippumatta, ja vetivät akustisesti soiteltuna hyvin vertoja soittimille, joiden hintalapuissa oli nelinumeroisia lukuja.
 
Lucy Fer
 
ps. Minkähintaisista kepeistä alkaa löytymään messinkitalloja, vai ovatko ne poissa muodista. Yhtään en mielestäni nähnyt..

Katselepas esim. muusikoiden.netin toria ja huuto.nettiä. Aloittelevan tuskin kannattaa ostaa uutta, kun käytettynä saa saman vehkeen n. puoleen hintaan. Käytettynä saat usein laadultaan parempia "merkki"kitaroita, jotka yleensä ovat varsin hyvässä kunnossa.

Ei kai tuolla budjetilla aivan pakko ole stratoihin pelkästään keskittyä? Varsinkin käytettynä varmaan löytyisi muunkinlaista kitaraa. Esimerkiksi jos Bigsbyä ja lyhyempää skaalaa kaipailet niin ehkä joku Dearmondin edesmenneistä malleista olisi kiinnostava. Noin esimerkiksi...
 
Minkälainen tai mikä kitara olisi sitten juuri sellainen kuin haluaisit, jos hintaa ei oteta huomioon? Ihmisten olisi varmaan helpompi ehdotella vaihtoehtoja jos tietäisivät.

Jos et säikähdä muotoa, niin tsekkaapa signaturestani löytyvä Ibanez Talman.
 
Se on yllättävän hyvä keppi, japanilainen ja laatutekoa.
 
Sori mainos, mutta kitara sopisi mielestäni mainiosti kriteereihisi ja hintaluokkaasi.

Hm. hauska ja haastava rasti. Tässä muutama mun mielestäni kannattava valinta eri lajeista, halvemmista kalliimpiin, kaikki taatusti mennen tullen pacificaa parempia:
 
Strato:
Squier Anniversary Standard Stratocaster vuosimalli 2002. Hinta alle 300 euroa. Ei kannata sekoittaa _mihinkään_ muuhun malliin, kuten täällä monet varsinkin nuoremmat tekevät; luulevat että sama kehu pätee johonkin affinityyn - ei päde.
 
Squier Stratocaster made in Japan vuosimallit 1982-1985. Hinta noin 400-450 euroa, eli about sama kuin 70-luvun Fender CBS USA-straton oikeasti (ylihintaiset on erikseen). Hyvä CBS voi muuten kans olla kannattava ostos.
 
Gretsch-tyyli:
DeArmondiltahan näitä löytyy, mutta vain käytettynä koska valmistus loppui vähän aikaa sitten. Hinta 300-450 euroa. Näissä on se Bigsby.
 
Gibson Les Paul -tatsi:
Vähän vanhemmat Hamerin kitarat ovat hyviä, eivät yhtään häviä Gibsonin tuotteille. Hinta 450 - 600 euroa, eikä siinä ole yhtään liikaa.
 
Hohnerin LP, Special- ja Junior-kopiot. Varsinkin vanhempi "LP59-professional" -sarja, mutta uudemmatkin. Eiku Millbrookiin valitsemaan mieluisinta, hehän näitä tuovat.
 
Tokai Love Rock, 80-luvun mallit. Need i say more?

Eikös tuohon hintaluokkaan osu myös Gibsonin SG Special käytettynä? Yhtä olen päässyt vain testailemaan ja minut se kyllä vakuutti, lähtöhinta oli 650 juuroa soitinkaupassa...
 
EDIT: ei kyllä osu ehkä ihan samaan äänimaailmaan kuin strato- ja teletyyppiset ratkaisut jos sitä haet...

Minkähintaisista kepeistä alkaa löytymään messinkitalloja, vai ovatko ne poissa muodista. Yhtään en mielestäni nähnyt..
 
Taitavat olla "nearly extinct species" nuo. Ah sitä auvoa kun musiikkiliikkeissä oli valmiiksi lovettuja messinkisatuloita ja kullalle kiilteleviä lakattuja messinkitalloja/tallapaloja. Toki messingistä vielä tallapaloja stratoon ja teleen tehdään, mutta ovat pääsääntöisesti kromattuja. Tarkoitithan nyt tallapaloja vaiko ainoastaan messinkisatulaa? Nimittäin kyllähän soitinrakentajasetä messinkisatulan "vuolee".. =)

Taitavat olla "nearly extinct species" nuo. Ah sitä auvoa kun musiikkiliikkeissä oli valmiiksi lovettuja messinkisatuloita ja kullalle kiilteleviä lakattuja messinkitalloja/tallapaloja
 
Mulla on toisessa 335:ssä luusatula ja paljaat messinkiset tallapalat, toisessa messinkisatula ja kromatut palat. Tallapalojen vaikutus on satulaa suurempi, ja suosittelen paljasta messinkiä varauksetta.
 
Ovat sitäpaitsi melkoiset kielensäästäjät, kun ei oo terävää kromia päällä.
 
Jos kitarassa on alunperin luusatula, ei messinkisatulan vaihto oo mitenkään pakollinen juttu, mutta muovisatulaan verratessa eron kyllä huomaa.
 
Eiks noita enää myydä? :-( - vaihtaisin toiseenkin pehmeämmät palat, häviäisi se pieni liikaterävyys äänestä.

Eiks noita enää myydä? :-( - vaihtaisin toiseenkin pehmeämmät palat, häviäisi se pieni liikaterävyys äänestä.
 
Eipä *nyyh* jos et jostain joitain NOS satuloita löydä. Tallapaloja samoin, kyllä ne ainakin omien epätoivoisten ekskursioiden puitteissa on kadonna. Kromi kaikissa messinkitallapaloissa kiiltelee tahi kultaus. Voi meitä! Tekniikan kehitys on ohitsemme ajanut! Mikä nyt neuvoksi? =)

Eipä *nyyh* jos et jostain joitain NOS satuloita löydä. Tallapaloja samoin, kyllä ne ainakin omien epätoivoisten ekskursioiden puitteissa on kadonna. Kromi kaikissa messinkitallapaloissa kiiltelee tahi kultaus. Voi meitä! Tekniikan kehitys on ohitsemme ajanut! Mikä nyt neuvoksi? =)
 
Jos tulee vastaan halvalla, pitää ostaa talteen, vaikka koko vähän väärä oliskin. Sitten keskustellaan vaihtokaupoista.
 
Kyllä meiltä tää ukkokodin kuistilla -tyylin turina käy:-)

Gibson Les Paul -tatsi:
Vähän vanhemmat Hamerin kitarat ovat hyviä, eivät yhtään häviä Gibsonin tuotteille. Hinta 450 - 600 euroa, eikä siinä ole yhtään liikaa.

 
Äläs Kivi nyt polje hintoja;) Noita ei saa edes Saksan Ebayltä noihin hintoihin saatikka sitten täältä kotomaasta. Ja jos saiskin niin sen pitäisi kuulua jo lahjaveron piiriin. Jos joku kauppaa Hameria noihin hintoihin niin kyseessä on todennäköisesti korealainen Slammer sarjan kitara, mitä nyt ei pidä sekoittaa noihin amerikkalaisiin Hamereihin.

Squier Anniversary Standard Stratocaster vuosimalli 2002. Hinta alle 300 euroa. Ei kannata sekoittaa _mihinkään_ muuhun malliin, kuten täällä monet varsinkin nuoremmat tekevät; luulevat että sama kehu pätee johonkin affinityyn - ei päde.

 
Saako noita vielä jostain? Kivi on tuota hehkuttanut niin monta kertaa että tekisi mieli testata. Viime aikoina on jotenkin kierosti tehnyt mieli stratoa vaikka periaatteessa humpparimiehiä olenkin... Strato tallahumpparilla voisi olla ihan kiva soitin. Tuon hintaiseen kitaraan sen humpparin voisi hyvin laittaakin.

Äläs Kivi nyt polje hintoja;) Noita ei saa edes Saksan Ebayltä noihin hintoihin saatikka sitten täältä kotomaasta. Ja jos saiskin niin sen pitäisi kuulua jo lahjaveron piiriin. Jos joku kauppaa Hameria noihin hintoihin niin kyseessä on todennäköisesti korealainen Slammer sarjan kitara, mitä nyt ei pidä sekoittaa noihin amerikkalaisiin Hamereihin.
 
Joo, tuo on kyllä ihan huomionarvoinen pointti että Slammerit on syytä pitää erossa jenkeistä. Mulla on tuollainen kymmenisen vuotta vanha floikallinen Slammer-hevikeppi ja hinnoittelisin sen jonnekin 250 euron tuntumaan nykykunnossaan. Se on kylläkin nyt aika kipeästi huollon tarpeessa. Muuta ihan kiva keppi, mutta se lisenssifloikka ei juuri kehuja ansaitse. Kaula on ok ja tatsi on melko lailla rakkaaksi muodostunut. Mikit tietysti voisi vaihtaa. Ja sen tallan, mutta siinä vaiheessa remontille tulee jo hintaa melkoisesti...

PeteH:
Äläs Kivi nyt polje hintoja;) Noita ei saa edes Saksan Ebayltä noihin hintoihin saatikka sitten täältä kotomaasta. Ja jos saiskin niin sen pitäisi kuulua jo lahjaveron piiriin.
 
Heh, 600 eurolla alkaa saada käytettynä jo minkä kitaran vaan, kalleimpia Gibson LP-malleja lukuunottamatta. Tuossa hintaluokassa ei enää tarvi ostaa "kakkosmerkkiä" ellei kyseessä oo alkuperäistä olennaisesti laadukkaampi peli - kuten esimerkiksi sun Hamerisi.
 
Vieläkin vaivaa. Muista soittaa sillä joka päivä, se ansaitsee sen:-)
 
Hanok:
Saako noita vielä jostain? Kivi on tuota hehkuttanut niin monta kertaa että tekisi mieli testata. Viime aikoina on jotenkin kierosti tehnyt mieli stratoa vaikka periaatteessa humpparimiehiä olenkin... Strato tallahumpparilla voisi olla ihan kiva soitin. Tuon hintaiseen kitaraan sen humpparin voisi hyvin laittaakin.
 
Juuri tuosta syystä oma valintani sarjasta oli se Fat Strat -malli:-)

niitä kaksisarvisia jenkkihamereita
näkee sillointällöin 500-600 euron luokkaan
en tiedä mallin nimee mutta tarkoitan sitä
gibson les paul juniorin tyylistä missä on
ne duncanin p-90 tyyliset mikit

niitä kaksisarvisia jenkkihamereita
näkee sillointällöin 500-600 euron luokkaan
en tiedä mallin nimee mutta tarkoitan sitä
gibson les paul juniorin tyylistä missä on
ne duncanin p-90 tyyliset mikit
 
Oli miitissäkin pari mutta eipä ollu kummassakaan P-90:sia, olivat vanhempia/sarjaa ylempää mallia. =)
Eipä Hamerissa merkkinä mitään vikaa, en mä Slammeria(kaan) kitaraa kummempana pidä. Toki tuo valmistusmaa nostaa heti second-hand hintaa. Centauraa joskus kauppailin mutta en saanu mieleistä hintaa siitä. Vaikka jenkki olikin.

JLM
Minkälainen tai mikä kitara olisi sitten juuri sellainen kuin haluaisit, jos hintaa ei oteta huomioon? Ihmisten olisi varmaan helpompi ehdotella vaihtoehtoja jos tietäisivät.
 
Tämä on paha kysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta. Periaatteessa 335/355 -tyyliset puoliakustiset ovat aina olleet unelmakitaroitani, mutta hyvään sellaiseen ei ensinnäkään riitä budjetti. Toisekseen olen aikanani juuri sellaisen kanssa tympääntynyt perusteellisesti kitaransoittoon. Kolmanneksi saan bigsbyllä varustetun vanhan Framusin puoliakustisen lainaan koska tahansa veljeltäni.
 
Tässä tehdään nyt toista tulemista; puoliakustisen olen nähnyt ja sen kanssa jäänyt paikoilleni takkuamaan. Josko jollain muulla pääsisi pidemmälle..? Samoista syistä en ole järin innostunut les pauleistakaan, se on humppareineen kuitenkin liian samankaltainen kitara. Lisäksi kaverillani on gibsonin kalliihko LP, enkä juuri epämukavampaa soitinta muista soittaneeni.
 
Sinänsä kyllä hyvä, että olette ehdottaneet soittimia laajalta skaalalta. En minä varsinaisesti ole päättänyt, että tulevan soittimen on oltava strato. Se on kuitenkin aikalailla vastakohta kaikelle sille, mistä olen aiemmin pitänyt. Telecaster on aina ollut minulle "se siedettävämpi" Fender -malli, mutta nyttemmin kun kitaran tyylillä tai statuksella ei ole minulle mitään merkitystä, humpparilla varustetun straton monipuolisuus on alkanut kiehtomaan.
 
Kun useampaan ei ole varaa, niin kitaran on oltava kompromissi. Puoliakustisen saundi, yksikelaisen kirkkaus ja LP:n sustaini eivät mahdu samaan pakettiin. Tällä hetkellä parhaaksi katsomani kompromissi on h-s-s -mikitetty Strato, tosin kiinteällä tallalla ilman kampea se olisi jo enemmän kuin kompromissi.
 
Itseasiassa kaulamikki voisi olla vielä humppari, jonka voisi tarvittaessa puolittaa...

Jepjep. Palasin sitten vanhan harrastukseni ääreen ja kävin paikallisessa liikkeessä soittelemassa budjettikitaroita ja vähän kalliimpiakin. Pacificat olivat kaikin puolin hyviä ja tasaisia soittimia. Soittotuntuma oli tietysti erilainen kuin mihin olen tottunut, mutta eiköhän kapeampiin nauhoihin ja pidempiin nauhaväleihin nopeasti totu. Bigsbyn kampea jään kaipaamaan..
 
Moro. Mulla olis myynnissä Pacifica -sarjan lippulaiva 812w karvan verran alle 500 euroon. Sperzelin virittimet, Duncanin mikit & Wilkinsonin talla, eli merkkihardware löytyy.
 
Lähetä pikaviestiä tai etsi mun ilmoitus torilta ja soittele jos kiinnostaa!

Kun useampaan ei ole varaa, niin kitaran on oltava kompromissi. Puoliakustisen saundi, yksikelaisen kirkkaus ja LP:n sustaini eivät mahdu samaan pakettiin. Tällä hetkellä parhaaksi katsomani kompromissi on h-s-s -mikitetty Strato, tosin kiinteällä tallalla ilman kampea se olisi jo enemmän kuin kompromissi.
 
Saahan Teleä kolmella mikillä jo Fenderin Meksikon valikoimasta.

Heh, 600 eurolla alkaa saada käytettynä jo minkä kitaran vaan, kalleimpia Gibson LP-malleja lukuunottamatta. Tuossa hintaluokassa ei enää tarvi ostaa "kakkosmerkkiä" ellei kyseessä oo alkuperäistä olennaisesti laadukkaampi peli - kuten esimerkiksi sun Hamerisi.
 
Vieläkin vaivaa. Muista soittaa sillä joka päivä, se ansaitsee sen:-)
 
Eipä just nyt tu mieleen yhtään 600 euron jenkki-Hameria, PRS:ää, Guildia, Gretschiä, Rickenbackeria, Ruokangasta, Flying Finniä tai edes Gibsonin SG:tä joita olisin nähnyt kaupan viime aikoina. Missä sä Kivi oikein shoppailet?
 
Emmäny joka päivä sillä raaski soittaa, vaan vain sunnuntaisin;)