Kitarat: kitarakamat ›

Tarkoituksenani olisi hankkia todella hyvä akustinen kitara, ja Martin D-sarjaa on suositeltu monelta taholta. Onko jollain kokemuksia Martin kitaroista?

Kaupassa kokeiluja enempää ei, mutta noista high-end -akustisista (Martin, Taylor, Guild, Ovation, Takamine) ne ovat kyllä olleet parhaita mitä olen testannut.
 
Dynamiikkaa on pienen kylän tarpeiksi (ei mene tukkoon vaikka kuinka kovalla kädellä soittaisi ja soi myös hiljaa) ja soundi muutenkin aivan uskomaton, kun vertaa Yamahoihin ja muihin ns. "ok" kitaroihin.
 
Mutta tokihan hinnatkin ovat toiset. Tosin eivät ne tonnin DM:tkään millään tapaa paskoja ole, mutta paras ikinä soittamani akustinen teräskielinen oli Martin HD-28.
 
*sigh*

Kannattaa myös harkita akkarin teettämistä. Suomessa rakennetaan laadukkaita soittimia.

Kannattaa myös harkita akkarin teettämistä. Suomessa rakennetaan laadukkaita soittimia.
 
Varmasti suomessa mahtavia kitaroita tehdäänkin ja tilaustyönä varsinkin, mutta vika on siinä että myös hinta on mahtava. Kotimaisuus maksaa tuotteessa kuin tuotteessa. Ulkomailla tehdään myös yhtä hyviä,ellei parempia, kitaroita tilauksesta, halvemmalla vain.
Paljonko olet aikeissa sijoittaa? Itse kävin useampaan kertaan läpi Helsingin kauppoja ja kokeilin joitakin eri merkkejä ja päädyin lopulta K.Yairiin(Musamaailma), paras hankinta sitten Baby blue overdriven. Loppupeleissä oli mukana myös Espanjalainen Cuenca(levytukku) mutta soitettavuus, lähinnä kaulan osalta, ratkaisi. Hyviä kitaroita on tietysti monenmoisia, oma hintahaitarini oli tuhannen ja puolentoista välillä johon se lopulta jäikin.

Onhan se totta, että jos budjetti on siinä 1000-1500 ?, niin sillä ei vielä akustista teetetä. Kuitenkin väitän, että teettämällä saa (varsinkin akustisten suhteen) samalla rahalla paremman kitaran. Eli esim. tuo oma Lassi Nurmen rakentama akustiseni. Maksoihan se suhteellisen paljon, mutta vastaavanlaatuiset Martinit tai Taylorit maksavat vielä enemmän.
 
Olen myös hiukan skeptinen tuon suhteen että ulkomailla teettämällä saisi paremman halvemmalla. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa Hennekenin. Myönnän että ei ole omakohtaista kokemusta soittimista, mutta kuulemani & lukemani perusteella ovat todella laadukkaita. Silti tuo 3000 ?, mistä hinnat muistaakseni lähtevät liikkeelle on varsin kohtuullinen tai jopa edullinen verrattuna esim. USA:n rakentajien hintoihin. Tietenkin ulkomaillakin on hyviä rakentajia, mutta ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan ellei se ole välttämätöntä.
 
Kotimaisuus maksaa tuotteessa kuin tuotteessa. Ulkomailla tehdään myös yhtä hyviä,ellei parempia, kitaroita tilauksesta, halvemmalla vain.

Onhan se totta, että jos budjetti on siinä 1000-1500 ?, niin sillä ei vielä akustista teetetä. Kuitenkin väitän, että teettämällä saa (varsinkin akustisten suhteen) samalla rahalla paremman kitaran. Eli esim. tuo oma Lassi Nurmen rakentama akustiseni. Maksoihan se suhteellisen paljon, mutta vastaavanlaatuiset Martinit tai Taylorit maksavat vielä enemmän.
 

 
Käytännön kysymys sinulle: minkälaiset testimahdollisuudet esim. vaikka hra Nurmella on eri mallien suhteen? Itse kunhan investoin akustiseen seuraavan kerran, niin budjetti voisi olla hyvinkin sitä luokkaa, että saisi teetettyä käsintehdyn, ainoa asia joka epäilyttää on se, osaako sitä edes pyytää tarvitsemaansa :)

Täytyy myöntää, että en tiedä, minkä verran hänellä itsellään on ns. testikappaleita. Itse päädyin Nurmeen sitä kautta, että yhdellä kaverillani on myös hänen rakentamansa kitara. Veikkaisin, että sieltä pajalta ainakin joku löytyy, ja voin kyllä luvata, että jos joskus olet tosissasi Nurmella teettämistä harkitsemassa, niin saat kyllä tuota minunkin yksilöäni testata. Jos vain jaksat tänne Helsingin suunnalle raahautua ;-).
 
Ai niin, tuolla Kitarapajalla on myös uusi Nurmen rakentama kitara. Tosin sitä ei varmaankaan ole vielä soitettu sisään, joten soundi ei ole vielä oikein avautunut, eikä kitara sen suhteen aivan parhaimmillaan.
 
EDIT: Tuosta valinnan vaikeudesta. Omasta mielestäni paras vaihtoehto on pyrkiä mahdollisimman tarkkaan miettimään, että minkälaista soundia hakee. Niitä soitinpuita voi sitten miettiä yhdessä rakentajan kanssa sen soundi-ihanteen pohjalta. Varsinkin kun yleensä se rakentaja tietää niistä puista paljon enemmän. Tietenkin se auttaa, jos vähän tietää miten eri puut soivat, mutta se tärkein asia on tietää mitä haluaa noin soundin suhteen. Se estää myös sitten turhia pettymyksiä sen kitaran suhteen.
 
Jos muuten haluat, niin voin pikaviestinä laittaa Nurmen puhelinnumeron tulemaan, niin pääset yhteyksiin hänen kanssaan.
 
Käytännön kysymys sinulle: minkälaiset testimahdollisuudet esim. vaikka hra Nurmella on eri mallien suhteen?

Onhan se totta, että jos budjetti on siinä 1000-1500 ?, niin sillä ei vielä akustista teetetä. Kuitenkin väitän, että teettämällä saa (varsinkin akustisten suhteen) samalla rahalla paremman kitaran. Eli esim. tuo oma Lassi Nurmen rakentama akustiseni. Maksoihan se suhteellisen paljon, mutta vastaavanlaatuiset Martinit tai Taylorit maksavat vielä enemmän.
 
Olen myös hiukan skeptinen tuon suhteen että ulkomailla teettämällä saisi paremman halvemmalla..
 
Pakko myöntää etten ole pääsyt kokeilemaan teetettyjä kotimaisia sen enempää kuin ulkolaisiakaan mutta pointtini oli se että kotimaisuus todella maksaa enemmän kuin tuonti, ei lienee uutinen. Sitä, onko juuri sinulle teetetty kitara parempi kuin moneen kertaan hyväksi todettu valmis paketti, on puhtaasti makuasia. Yhtään en kuitenkaan kiistä etteikö sinulle nikkaroitu voisi olla parempi, sinulle. Paremmuus järjestykseen kotimaisia ja ulkomaisia on mahdoton laittaa sillä rakentajia löytyy varmasti niin monia ettei kaikkia pääse testailemaan, ja onhan kaikki uniikkeja ja jokainen valitsee tarpeisiinsa. Totta myös että rahalla saa ja kun sitä löytyy tarpeeksi saa hyvää.

Mä olen tuossa pajalla käytnyt näitä kokeilemassa ja olen vakavasti päätymässä D-sarjan sijaan tuohon 000-sarjaan (auditorium). Nyt juuri siellä on 000-16RGT joka on aivan mahtava. http://www.martinguitar.com/guitars … ars.php?p=z&g=d&m=000-16RGT
 
Nuo DM:tkin ovat oivia mutta kun vertaa rinnan noihin "oikeisiin" niin...
 
Näin ei-kitaristina sitä on mentävä aika pheelispohjalta mikä toisaalta on vaan helpotus : )

onkos nyt tarve hommata teräs- vai nailonkielistä?

onkos nyt tarve hommata teräs- vai nailonkielistä?
 
No varmaankin teräskielistä, kun Martinin D-sarjaa on suositeltu :)

Mä olen tuossa pajalla käytnyt näitä kokeilemassa ja olen vakavasti päätymässä D-sarjan sijaan tuohon 000-sarjaan (auditorium). Nyt juuri siellä on 000-16RGT joka on aivan mahtava. http://www.martinguitar.com/guitars … ars.php?p=z&g=d&m=000-16RGT
 

 
Juu, hienoja ovat nuokin, mutta tuo dreadnought vain istuu meikäläisen syliin parhaiten. Toki jokin Yamahan tsjp. pienikoppainen istuu vielä paremmin, mutta sointi on sitten ihan toinen.

Käsintehty on AINA käsintehty ja mahdollisesti UNIIKKI kappale!!!! ja perussääntönä on se, että ne on myös HELVETIN paljon parempia kuin TEHDAS kitarat. tottakai maksaa hieman enemmän kuin suhtkoht onneton tehdasskeba eli jos haluaa hyvän esim. Martinin, niin totuus on se, että se MAKSAA. Joka merkillä on Huippuja Customeja ja HUONOMPIA eli halvempia! Käsintehty on aina Custom.

Paatos. :)

Käsintehty on AINA käsintehty ja mahdollisesti UNIIKKI kappale!!!! ja perussääntönä on se, että ne on myös HELVETIN paljon parempia kuin TEHDAS kitarat. tottakai maksaa hieman enemmän kuin suhtkoht onneton tehdasskeba eli jos haluaa hyvän esim. Martinin, niin totuus on se, että se MAKSAA. Joka merkillä on Huippuja Customeja ja HUONOMPIA eli halvempia! Käsintehty on aina Custom.
 
Tehdas on tehdas vaikka siellä rakennettaisiin käsityönä. Tehdas sana kasittää tietysti laajmittaisempaa tuotantoa muttei silti kannata tietämättömyyttään hyljätä tehdaskitaroita.
Tässä käytiin keskustelua juuri sinulle teetetyn kitaran paremmuudesta mutta huomaa että myös valmiita malleja rakennetaan käsin alusta loppuun. Tottahan hand made hakkaa liukuhihnakaman mennen tullen.

no hah...ostin ite akustisen tossa pari päivää sitten ja makso muhkeat 10€...omasta mielestä ihan tarpeeksi hyvä mulle, kun en soita sillä oikeestaan, kun kotona treeniä... :)

Juu, hienoja ovat nuokin, mutta tuo dreadnought vain istuu meikäläisen syliin parhaiten. Toki jokin Yamahan tsjp. pienikoppainen istuu vielä paremmin, mutta sointi on sitten ihan toinen.
 
Mä tykkäsin ton auditorium-mallin soundista enempi kun vastaavanhintasen D-mallin. Lisäksi tykkään enempi 000:n ulkomuodosta enemmän (mikä on tietysti omiaan vaikuttamaan myös subjektiiviseen kuulohavaintoon...).
 
Joku vanha Gibson olis tietty kiva, mutta niitä kun ei juuri liiku ja jos liikkuu niin maksaa ihan homona.

Yksi seikka mihin kannattaa talven tullen kiinnittää huomiota on säilyttäminen. Vitutti kaverin puolesta niin että meinasi taju lähteä kun hankki kauan himoitsemansa D-28:n viime joulun tienoilla. No kaveri muutti tammikuun (muistaakseni) lopulla puutalosta kerrostaloon ja pahaksi onneksi sattui erityisen kylmä (ja samalla kuiva) jakso siihen eikä miekkonen llut ehtinyt hankkimaan ilmankostutinta. Eräänä iltana oli kuulunut naps ja kaveri oli miettinyt että kielikö poikkiko? Ei saatana vaan takakannen toinen puolisko pituussuunnassa halki...sellainen hiushalkeama, mutta läpi puun.
 
Soittimen sai kyllä korjattua suhteellisen siistiksi mutta kosmeettinen ja psygologinen vitutuskärpänen varmaan jäi.
 
Nuo Martinit ja Taylorit on kyllä oikein oivia pelejä, mutta suomen säissä en minä ainakaan hannoisi keikkalekaksi ottaa. Tiedä sitten millätavalla suomessa teetetty kitara kestää olosuhteita...luultavasti yhtä lailla arka on sekin jos puun paksuutta on saundin takia optimoitu. Ja vaikka studio/kotiolosuhteisiin laatukitaran hankkisi niin kosteutus kantsii talvella muistaa ja on varottava antamasto kohtuuttomia lämpökuormia. Ainakin kerrostaloissa tuppaa olemaan aika kuivaa tuo ilma välillä.

Yksi seikka mihin kannattaa talven tullen kiinnittää huomiota on säilyttäminen. Vitutti kaverin puolesta niin että meinasi taju lähteä kun hankki kauan himoitsemansa D-28:n viime joulun tienoilla. No kaveri muutti tammikuun (muistaakseni) lopulla puutalosta kerrostaloon ja pahaksi onneksi sattui erityisen kylmä (ja samalla kuiva) jakso siihen eikä miekkonen llut ehtinyt hankkimaan ilmankostutinta. Eräänä iltana oli kuulunut naps ja kaveri oli miettinyt että kielikö poikkiko? Ei saatana vaan takakannen toinen puolisko pituussuunnassa halki...sellainen hiushalkeama, mutta läpi puun.
 
Suomen ilmasto tottavie pistää soittimet testiin sen suhteen, kuinka puut ja pinnat kestää. En tässä tarkoita soittajan pinnaa vaan soittimen pinnoitetta, esim. jotkut lakat tuppaavat kivasti "krakeloitumaan" jos varsinkin tulee lämpötilanvaihteluita ihan äärestä toiseen. Talvi myös aikaansaa kutistumista otelaudoissa josta taas sormet ja kämmenet ei tykkää jos/kun nauhat on tehty "vähän reiluilla" sovitteilla. Akustisesta kitarasta piti tähän pistää surullinen tarina 70-luvun loppupuolelta. Etelä-Ameriikoista tuotettiin Suomeen pieni erä ilmeisen laadukkaita ja aivan uskomattoman kauniista puusta tehtyjä klassisia. Harvoin näkeekään niin upeaa ruusupuuta mistä noiden kitaroiden takakansi oli. Mutta voi! Paitsi että takakansi (2 palasta ja marquetry eli sellainen koristesauma välissä) oli paitsi saumoistaan, myös puuaineeltaan halki kai vissiin joka-ainoassa. Ja monesta kohtaa. *niisk*

Tuli vain mieleen, kun luin City-lehteä.. Eli siinä luki miten kenkien teetättäminen maksaa Suomessa keskimäärin 1500 euroa ja saman veroiset saa Intiasta 10 eurolla.
 
Olisikohan kitaroissa sama homma, jos sellaisen teetää näissä köyhemmissä maissa. Tuossa kenkähommassakin tulisi halvemmaksi lentää Intiasta hakemaan kengät, kuin ostaa Suomesta. Samalla saa loman kaupan päälle.