Kitarat: kitarakamat ›

Hei!
 
Osaisiko joku antaa tärppejä siitä mitkä asiat ovat oleellisia seuraavan tilanteen ratkaisemiseksi ja mitä pyydän huoltoa tekemään? (Toki selitän saman sielläkin, mutta kysytään joukkoälyltä ensin :D).
 
Kyseessä Fender Player Tele. Tuli huollosta ja otelauta oli toki viimein vireessä, mutta soittotuntumaltaan kaula mennyt tukkoon ja "kireäksi" tai reagoimattomaksi. Kielten ohuus korostuu (9 sopivat mulle muuten parhaiten, mutta nyt eivät ole eduksi).
Soitan sormilla ja kaipaan kieleen lisää joustoa, ilmaa ja reagoivuutta kuitenkaan ilman että kielten korkeus nousisi järjettömästi, aika pienet kädet mutta ei hennoin ote. Jotain taikasanoja?
 
Ite pitäisi tehdä niin saisi sellaisen kun haluaa, mutta viime harjoituksista seurasi toistaiseksi huoltokeikka, heh.
 
Kiitän!

Jos oikein ymmärsin niin kielten korkeutta tallasta vois kokeilla säätää. Kielten madaltaminen tuo lisää notkeutta, korotus jäykistää. Toisaalta korkeemmat ja kireemmät soi paremmin. Sieltä hakee itselle sopiva kompromissi

Mä arvelen että kaulaa on huollossa suoristettu ja reliefin väheneminen on muuttanut tuntumaa "vähemmän ilmavaksi". Ohuet kielet, ronski tatsi ja kielet matalalla niin voi äkkiseltään tuntua tukkoiselta soitettavalta.

Kaulan kulma runkoon nähden! Shimmi eli ohut välilevy kaulataskuun jolla saa kulmaa säädettyä on vanha hyvä konsti jos tallasta on jo säädetty kielet alas ja silti tuntuu kielet jäykiltä. Tällä on iso merkitys soitettavuuteen. Ite tykkään laittaa mieluummin tallapalat ylös kuin ihan alas ja shimmillä kulma sitä varten kohdalleen.

Vähän vaikea hahmottaa mistä kyse, mutta olisiko tässä käynyt sillä tavalla että uudet kielet ovat eri merkkiset ja malliset kuin mihin olet tottunut? Eri merkkien kielissä on kuitenkin ihan jonkun verran eroa.

Vai onko kenties kyse siitä, että bendaukset eivät onnistu kuten ennen huoltoa (kielet lipsuvat sormien päistä)? Näinkin saattaa käydä, mikäli kielet säädetään mahdollisimman matalalle tallasta.
 
Itse ehdottaisin, että pidät reliefin nykyisellään (jos kaula on säädetty sopivan suoraksi). Tällöin barre-otteet ovat kevyitä lähellä satulaa. Nosta sitten hieman tallasta kieliä ylemmäksi, jos se tuntuma on jotenkin parempi.
 
On nimittäin helposti niin, että jos relief on suuri, on pakko nostaa kieliä, jotta ei rämise liikaa. Tällöin voi olla ihan ok soitella 12. nauhan tuntumassa, mutta kielet nousevat kauas nauhoista lähellä 1. nauhaa. Mun mielestä tuo on paljon pahempi tilanne, kuin vähäisempi relief (kaula vähemmän notkolla keskeltä) ja sitten kielet aavistuksen ylhäällä.
 
Tuossa on Fenderin ohjearvot mihin tehtaalla (ja siinä ilmankosteudessa) Telecasterit säädetään: https://fendercustomersupport.micro … n-us/knowledgebase/article/KA-01939
 
Omat säädöt ovat reliefin osalta olleet yleensä 0,2mm...0,3mm 8. nauhan kohdalla. Vastaavasti olen säätänyt aina kielten korkeudet 12. nauhan kohdalla (eli toisin kuin Fenderin ohjeissa lukee 17. nauhan kohdalla). Mulla yleensä jotain 2mm 12. nauhan kohdalla paksulla E-kielellä ja sitten jotain 1,5mm ohuella e-kielellä. Jos haluat tosiaan vähän "ilmavampaa" tuntua, niin sitten laita vaikka 2,5mm paksulle e-kielelle ja 2mm ohuelle e-kielelle. Voihan olla tietenkin että kitarahuollossa on säädetty kielet jonnekin 1,5mm paksulle E:lle ja 1,0mm ohuelle e-kielelle. Itse olen todennut että tuollainen hurjan matala tatsi on mun soittoon aivan liian matala ja bendaukset eivät onnistu.
 
EDIT: Niin ja sitten kun olet saanut säädöt sopivaksi tallapalojen korkeutta säätämällä, niin jatkossa sitten kosteuden vaihtelu (kesä-talvi) muuttaa kaulan reliefiä ja samalla myös kielten korkeuksia. Tätä ei pidä kompensoida kielten korkeuksia nostamalla tai laskemalla, vaan ainoastaan kaularautaa säätämällä. Tämän ohjeen kun sisäistää, helpottaa omaa elämäänsä kitaroiden kanssa huomattavasti ;)

andiras: Hei!
 
Osaisiko joku antaa tärppejä siitä mitkä asiat ovat oleellisia seuraavan tilanteen ratkaisemiseksi ja mitä pyydän huoltoa tekemään? (Toki selitän saman sielläkin, mutta kysytään joukkoälyltä ensin :D).
 
Kyseessä Fender Player Tele. Tuli huollosta ja otelauta oli toki viimein vireessä, mutta soittotuntumaltaan kaula mennyt tukkoon ja "kireäksi" tai reagoimattomaksi. Kielten ohuus korostuu (9 sopivat mulle muuten parhaiten, mutta nyt eivät ole eduksi).
Soitan sormilla ja kaipaan kieleen lisää joustoa, ilmaa ja reagoivuutta kuitenkaan ilman että kielten korkeus nousisi järjettömästi, aika pienet kädet mutta ei hennoin ote. Jotain taikasanoja?
 
Ite pitäisi tehdä niin saisi sellaisen kun haluaa, mutta viime harjoituksista seurasi toistaiseksi huoltokeikka, heh.
 
Kiitän!
 
Eli kielet ovat nyt perkeleen tiukalla ettei niitä pysty bendaamaan kun sormissa ei riitä voima? Kokeile pykälää ohuempaa kielisatsia eli 008?

Yksi mahdollisuus on tehdä "Luthier neck tighten sustain trick".
Huom! Sanon jo etukäteen että tee tämän omalla vastuullasi jos teet.
 
Menetelmä on seuraava:
1. Viritä kitara normaaliin vireeseen.
2. Löysää kaulan kiinnityspultteja noin 3/8 kierrosta eli vajaa puoli kierrosta. Löysää kaikkia pultteja joita Telecasterissa on yleensä 4.
Mitä nyt tapahtuu on se että kielet vetävät kaulan luonnolliseen asentoon jolloin (parhaassa tapauksessa)
kitaran kaula resonoi paremmin bodyn ja kielten tuottaman värähtelyn kanssa.
3. Kiristä pultit
4. Viritä kitara taas tarvittaessa.
 
Tuosta on paljon juttua ao. linkin takan jossa kymmenet ellei sadat telecasterin/stratocasterin käyttäjät ovat tehneet
tuon kitaroilleen. Arviolta puolet mainitsevat että menetelmä tuo enemmän tai vähemmän merkittävää
parannusta erityisesti sustainiin. Keskustelun perusteella ehkä merkittävin indikaattori tuon parantavasta vaikutuksesta on että mitä enemmän kielet menevät
epävireeseen proseduurin aikana, sitä enemmän parantavaa vaikutusta.
 
Telecaster Discussion Page Reissue (TDPRI):
https://www.tdpri.com/threads/luthi … -neck-tighten-sustain-trick.136456/
 
Olen tehnyt tuon myös omille telecaster/stratocaster kitaroilleni ja itsellä tuo paransi nimenomaan
kitaran resonointia ja toi sellaisen hyvän "broken-in" fiiliksen kitaraan eli poisti sitä "kireyttä".
 
Edit: Tästä menetelmästä on myös versio jossa kitara viritetään silloin kun pultit ovat löysällä mutta en itse tehnyt (enkä suosittele) tätä vaan viritin vasta sitten kun pultit oli kiristetty.

Jarkre: Yksi mahdollisuus on tehdä "Luthier neck tighten sustain trick".
Huom! Sanon jo etukäteen että tee tämän omalla vastuullasi jos teet.
 

 
Eiköhän tuon trikin idea ole kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että löysäämällä ruuveja kaula pääsee painumaan kielten vedosta johtuen tiukemmin kaulataskun perälaitaa vasten, mikä parantaa kaulan ja bodyn välistä kontaktia. Eli mistään sen ihmeemmästä magiasta ei ole kyse, mutta tämä tietysti vaatii sen, että ruuvinreiät bodyssä on sen verran väljät, että kaula pääsee liikkumaan tarpeeksi eestaas suunnassa.

Hei kiitos paljon vastauksista ja ideoista, palaan näihin ajatuksella piakkoin, iski kiirevaihde! (:

iec: Itse ehdottaisin, että pidät reliefin nykyisellään (jos kaula on säädetty sopivan suoraksi). Tällöin barre-otteet ovat kevyitä lähellä satulaa.
 
Tämä jäi mulle epäselväksi, reliefhän ei ensimmäisten nauhojen kohdalla vaikuta juuri ollenkaan - eikä myöskään siellä kaulataskun paikkeilla.
 
Noin yleisesti, ja huom! täydellisesti mielipiteenä eikä puhtaana totuutena, useammin reliefiä on liikaa kuin liian vähän. Itse lähden säätäessä liikkeelle suorasta kaulasta, ja jos on ihan pakko niin mahdollisimman vähän reliefiä.
0,3 mm on jo kamalan paljon, sellaista suunnilleen SRV luokkaa jota saattaa tarvita joku paksuilla kielillä äärimmäisen kovalla tatsilla soittava.
Ja varsinkin edullisemman pään soittimissa ja ohuilla kauloilla se kaula vaan tarttee kaularaudan tukea (= tiettyä kireyttä) soidakseen kunnolla.
 
Aloittajan kohdalla veikkaan tuota edellä jo mainittua "eri kielet, eri tatsi" optiota.
Jos ongelmaa lähdetään diagnosoimaan tarkemmin niin olis kiva tietää kielten korkeus, relief, kielten merkki jne. perustietoja.

reliefhän ei ensimmäisten nauhojen kohdalla vaikuta juuri ollenkaan - eikä myöskään siellä kaulataskun paikkeilla
 
Se nimenomaan vaikuttaa alimpien (siis satulaa lähempänä olevien) nauhojen puolella. Kun kaula taipuu enemmän eteenpäin, kulma, jossa kielet lähtevät satulasta muuttuu jyrkemmäksi. Samalla 12 nauhan kohdalla kielet nousevat oletaudasasta kauemmaksi puolet siitä kuin satula on siirtynyt eteenpäin. --> Saman soittotuntuman saamiseksi tallaa on säädettävä vastakkaiseen suuntaan.... Ja yllätys, yllätys tämä ottaa pois osan kulman jyrkkenemisestä satulassa. --> Jos lähtötilanne on kovin hankala, niin vaatii useamman kierroksen.
 
Noin yleisesti, ja huom! täydellisesti mielipiteenä eikä puhtaana totuutena, useammin reliefiä on liikaa kuin liian vähän.
 
Mun kokemus taas on että, kun saan käsiin ongelmakitaran niin lähtötilanteessa kaularauta on useimmin ollut liian kireällä. Puolitoista vuotta käytössä ollut kitara alkaa rämistä niinkuin rauta olisi kiristynyt itsestään. Todellisuudessa tietenkin kaulan puulle on tapahtunut jotain: Joko se on kasvanut pituutta tai tullut jäykemmäksi tai vähän molempia. En tiedä onko tuota tutkittu mutta epäilen, että kun teollisesti kuivattu puu opettelee olemaan kuivaa, solukko kapenee ja kaventumisesta osa muuttuu pituudeksi. Tai sitten se vaan on ollut liian kuivaa ja ilman kosteus saa sen kasvamaan pituutta.
 
Aika tavalliseti, kun kaulan on säätänyt sopivaksi, sitä saa jonkun ajan päästä säätää takaisin päin. Puulla on viskoelastista ominaisuutta, että se ensin taipuu "heti" ja sitten jatkaa tasapainon etsimistä viikkoja tai kuukausia, jolloin myös sään ja vuodenajan vaihtelu ehtii vaikuttaa (ja usein juuri takaisin päin verrattuna siihen, mikä johti ongelmiin).
 
Sanotaan nyt niin, että jos korjausta tarttee tehdä enemmän kuin 1/4 kierrosta, niin säätö hyvin todennäkisesii ei lopu ensimmäisen kertaan. Ja mitä matalammat asetuksen niin sitä herkemmin ympäristön olosuhteet tuntuvat.
 
Ja varsinkin edullisemman pään soittimissa ja ohuilla kauloilla se kaula vaan tarttee kaularaudan tukea (= tiettyä kireyttä) soidakseen kunnolla.
 
Juu. Mitä ohuempi ja joustavampi puu, sitä enemmän rauta vaikuttaa ja sitä pienemmät säädöt vaikuttaa.
 
Kun olen itse hakenut säätöjä, joilla kieli toimii samalla tavalla koko matkalta (0 - 12 nauhoilta), lopputulos on aina ollut että kaula on, suhteessa kielten korkeuteen, vähän enemmän notkolla kuin missään maailmalta löytyneissä suosituksissa. --> Eli ei kun kokeilemaan, vähän kerrassaan. Kun saa G-kielen toimimaan, loput voi hakea suhteessa siihen, niin että tuntuma on suunnilleen sama.

Tämä saattaakin kehittyä mielenkiintoiseksi ketjuksi ;)
 
Pitää varmaan piirtää CADilla tuo "kielet nousevat otelaudasta kauemmaksi puolet siitä kuin satula on siirtynyt eteenpäin" joskus kun on luppoaikaa, kuulostaa niin oudolta nyrkkisäännöltä.
 
Puun kosteuselämistä on kyllä tutkittu, lyhyesti tuloksista että puu kutistuu kuivuessaan/ikääntyessään ja että tuo tapahtuu pääasiassa poikkisyin eli leveyssuunnassa. En muista kuulleeni että puu pitenisi siinä vaiheessa kun kaula on valmiiksi tehty, ei näitä sentäs ikikasvavasta pajupuusta ole tehty.
 
Toi mun uskonkappale pienestä reliefistä juontaa kauas viime vuosituhannelle, Dan Erlewinen kirjoituksiin, ja sitä on sitten vahvistanut omat kokemukset.
 
Tää on ollut esillä ennenkin, tietyssä mielessä peruskauraa relief-vääntöihin:
https://www.stewmac.com/video-and-i … how-the-stars-set-up-their-guitars/

73nd3r: ..Toi mun uskonkappale pienestä reliefistä juontaa kauas viime vuosituhannelle, Dan Erlewinen kirjoituksiin, ja sitä on sitten vahvistanut omat kokemukset.
 
Dan Erlewinen vaikutus ulottuu vuosituhannelta toiselle, hän on gurujen guru, mutta eihän alle puolen millin reliefiä edes lasketa, pitää kaulassa vähän notkoa olla :D
 
En minäkään oikein usko puun pitenemiseen. Kuivuessaan puu kapenee ja lyhenee, mutta leveyssuunnassa muutos on suurempi.

Pitää varmaan piirtää CADilla tuo "kielet nousevat otelaudasta kauemmaksi puolet siitä kuin satula on siirtynyt eteenpäin" joskus kun on luppoaikaa, kuulostaa niin oudolta nyrkkisäännöltä.
 
Piirtelin itse CAD:illä otelaudan notkoa, kielen lähtökulmaa otelaudasta jne. viimeksi tässä talvella. Jätin homman rautalankasketsin tasolle enkä edes yrittänyt tehdä 3D:si asti. Kulmat ovat nimittäin niin pieniä, että CAD:ien visualisoinnit eivät pysty läheskään riittäviin tarkkuuksiin. Rautalankakin näkyy milloin mitenkin päin ristissä. Viivat kannattaa ensin piirtää vapaina ja sitten kiinnittää niistä ne kohdat joiden haluaa seuravan toisiaan, jotta malli käyttäytyy oikein.
 
Mun mallissa oli useampi sketsi päällekkäin, suunnilleen näin, että yhdessä perusmitat, toisessa otelaudan muoto, kolmannessa tallan korkeus ja kieli. Kulmia ja etäisyyksiä pystyy tutkimaan niin, että piirtelee sinne referennsiviivoja laitta niihin referenssi mittoja kiinni.... jne.
 
Ja mittoja ei välttämättä voi edes muuttaa kerralla kovin paljon, ratkaisijat tahtovat mennä siitä solmuun. Esim reliefin muutos 0.1:stä 0.3:een mm:iin piti tehdä 0.05:mm kerrallaan. Muuten kone valitti "luvattomasta geometriasta". Ei se ollut luvaton, mutta kun pyöritään liian lähellä nollaa, niin numeeriset virheet aiheuttaa vääriä tulkintoja.
 
Se, että jos viivan toista päätä nostaa mitan y-verran, niin se keskipiste siirtyy puolen y:n verran on kyllä ihan peruskoulumatematiikkaa, mutta voihan sen piirtääkin.
 
EDIT: Niin, tuo tietysti pätee siinä tapauksessa, että 12 nauha ei ole kaularaudan vaikutusalueella. Jos on niin nauha tietysti menee perässä vaikkakin vaan ihan vähän.
 
Noihin StewMac:in taulukoihin suhtaudun kyllä varauksella. Monestakin syystä.
 
eihän alle puolen millin reliefiä edes lasketa
 
Heh... Aika monesti se noin puoli milliä on ollut ihan toimiva, mutta pitää tietää, mistä se on mitattu. Jos relief (tai minä sanon mieluummin suomeksi että "notko") on ilmaistu yhdellä numerolla, se ei oikeastaan kerro vielä mitään. Pitää tietää mistä se on mitattu. 1-12, 1-15 tai 1-17 nauhat antaa ihan eri tuloksen ja koska geometria on kaareva, muutos per nauha on jokin toisen potenssin johdannainen. Tosin jossain 15 nauhan jälkeen pitäisi jo tulla vastaan alamäki, joskus ehkä aiemminkin.

discominister: Vähän vaikea hahmottaa mistä kyse, mutta olisiko tässä käynyt sillä tavalla että uudet kielet ovat eri merkkiset ja malliset kuin mihin olet tottunut? Eri merkkien kielissä on kuitenkin ihan jonkun verran eroa.
 
Kielet vaihdoin ensimmäisenä kun en tajunnut pyytää mieleisiä, mutta ei piisannut.
 
Tilannepäivitys:
 
Käväisin huollossa uudestaan ja löysäsi kaularautaa/ lisäsi hieman reliefiä, mikä ehkä auttoi hieman, mutta en nyt oikein tiedä onko se se mitä haen ja kielet alkavat melkein olla turhan korkealla.
 
En tiedä mitä sille oli alun perin tehty, kun oli niin helpposoittoinen käteeni ja sointi myös kivan avoin/ilmava ihan perusvireessä, mutta vireessähän otelauta ei todellakaan ollut enkä saanut intonaatioita säätämällä, että kai oli jotensakin kierossa. Voi olla että jahtaan jotain mahdotonta Telellä, vaikka tykkään tuosta muuten.
 
Täytyy tässä nyt lähteä tutkimaan kunnolla, kun moni asia tuohon varmaan vaikuttaa tai vetää sitten jollain afrikkalaisella vireellä kun vain tökkii tuo jäykkys
 
8-kielet on jo liian ohuet, 9:kin jo melkein soinnin kannalta.

andiras: Käväisin huollossa uudestaan ja löysäsi kaularautaa/ lisäsi hieman reliefiä, mikä ehkä auttoi hieman, mutta en nyt oikein tiedä onko se se mitä haen ja kielet alkavat melkein olla turhan korkealla.
 
Säätöjärjestysajattelu kuntoon.
Ensin säädetään relief,
sitten kielten korkeus,
viimeiseksi intonaatio.
Jos kaulakulmaa shimmataan niin se menee tonne aivan ensimmäiseksi.

crockett: Eli kielet ovat nyt perkeleen tiukalla ettei niitä pysty bendaamaan kun sormissa ei riitä voima? Kokeile pykälää ohuempaa kielisatsia eli 008?
 
Pystyy bendaamaan kyllä, mutta vaikea käyttää herkkyyttä ja dynamiikkaa ja saada sellaista nyanssisempaa tatsia. Soittotuntuma vain "kuollut" mulle. Reliefiä kun lisäsi niin on lähinnä löysä, täytyy kokeilla säädellä kielten korkeutta vielä uusiksi kohdilleen varmaan.
 
Sormistahan se saundi lähtee mutta ei oo innostavin maaperä nyt niin jotakin täytyy kehitellä, kun kitaraa kuitenkis kaiken aikaa tarvitsee.
 
Ehkä toi shimmi voisi olla kokeilemisen arvoinen myös, vaikka voisi kuvitella ihan perussäädöilläkin onnistuvan kunhan saa kohdilleen.

Ehkä toi shimmi voisi olla kokeilemisen arvoinen myös, vaikka voisi kuvitella ihan perussäädöilläkin onnistuvan kunhan saa kohdilleen.
 
Täytelevyjä/kiiloja tarvitaan vasta silloin, jos tavallisista säädettävistä paikoista loppuu varat. Siihen voi sitten olla monta syytä, miksi näin on käynyt.
 
Kun kitara ei ole tässä omissa käsissäni kokeiltavana niin paha mennä arvaamaan mikä on ollut lähtötilanne ja mihin on menty mutta jos se on säätämällä saatu pieleen niin luulisi sen tulevan säätämällä takasinkin. Olen kyllä joskus kokeillut liikkeessä h**vetin kallista kitaraa, jonka rakentaja oli itse säätänyt niin matalalle, että sitä oli ihan mahdotonta soittaa. ... ja oli siinä pikkuisen muutakin vikaa, mutta ei siitä sen enempää ...
 
Nää on semmosia hommia, jotka kannattaa ajan kanssa opetella tekemään itse. Nyt kylläkään "opettelumatriaali" ei kuulosta ihan parhaalta alustalta, ilman jonkun osaavamman kaverin apua.

andiras: Pystyy bendaamaan kyllä, mutta vaikea käyttää herkkyyttä ja dynamiikkaa ja saada sellaista nyanssisempaa tatsia. Soittotuntuma vain "kuollut" mulle. Reliefiä kun lisäsi niin on lähinnä löysä, täytyy kokeilla säädellä kielten korkeutta vielä uusiksi kohdilleen varmaan.
 
Sormistahan se saundi lähtee mutta ei oo innostavin maaperä nyt niin jotakin täytyy kehitellä, kun kitaraa kuitenkis kaiken aikaa tarvitsee.
 
Ehkä toi shimmi voisi olla kokeilemisen arvoinen myös, vaikka voisi kuvitella ihan perussäädöilläkin onnistuvan kunhan saa kohdilleen.
 
Eli siis lähteeks särisemään kovemmalla näppäilyllä vai mitä meinaat dynamiikan puutteella? Ilmeisesti satulaa viilattu alemmas, jollon intonaatio on saatu kohdilleen. Muuta "peruuttamatonta" tuskin tehty. Pikku shimmi kaulataskussa voi tosiaan auttaa tasaamaan kielten korkeutta jos kaula tuppaa lavan päästä antamaan periks. Sen jälkeen noi edellä mainitut relief- ja tallansäätöjumpat.