Kitarat: kitarakamat ›

Tai varmaan mikä vaan merkki, mutta mennään nyt Fenderillä.
 
Markkinoille on tullut mm.uusi Player series Strato
 
Ni alkaako nämä olla jo lähtökohtaisesti laadultaan parempia kuin vanhemmat esim. 10 vuotta vanhat saman hintaluokan kitarat?
 
https://www.f-musiikki.fi/player-st … Q3OJXMrrQYsJE6-Qhot8PRoCHF0QAvD_BwE
 
Eli onko näissä tullut jotain uusia innovaatioita minkä takia kannattaisi ostaa uusi vai onko kitara edelleen pelkkä kitara ja vähän vanhempi onkin jopa parempi?
 
Mitä mieltä?
 
Tähän on varmaan yksi oikea vastaus, mutta kysytään kuitenkin.. :)

mpat: Tai varmaan mikä vaan merkki, mutta mennään nyt Fenderillä.
 
Markkinoille on tullut mm.uusi Player series Strato
 
Ni alkaako nämä olla jo lähtökohtaisesti laadultaan parempia kuin vanhemmat esim. 10 vuotta vanhat saman hintaluokan kitarat?
 
https://www.f-musiikki.fi/player-st … Q3OJXMrrQYsJE6-Qhot8PRoCHF0QAvD_BwE
 
Eli onko näissä tullut jotain uusia innovaatioita minkä takia kannattaisi ostaa uusi vai onko kitara edelleen pelkkä kitara ja vähän vanhempi onkin jopa parempi?
 
Mitä mieltä?
 
Tähän on varmaan yksi oikea vastaus, mutta kysytään kuitenkin.. :)
 
Käsittääkseni Player-sarja on 6 vuotta vanhaa mallistoa eli kysyt että miten ne eroaa 4 vuotta Playeria vanhemmista saman hintaluokan Fendereistä. Ja 10vuotta sitten oli ihan eri hinnat, 500e kitara silloin ei ole enää 500e kitara tänään.
 
Mutta koitetaan silti vastata jotain järkevää. Itse en tuon linkin Playeria ostaisi 759 eurolla.

Minkä tahansa laatumerkin kitaran kohdalla mun lähestymistapa on, että aluksi hahmottuu malli ja speksit. Hankin päätökseen ja budjettiin sopivan vanhimman mahdollisen yksilön.

Vanhemmassa on se etu, että siitä on edellinen omistaja saattanut jo hiotuttaa nauhanpäät (uusissa kitaroissa ja bassoissa saattaapi ensimmäisenä talvena alkaa nauhojen päät törräämään.) Lisäksi kaulan eläminen on tasoittunut.
 
Toisaalta taas käytetyn kitaran nauhoissa voi olla kulumaa ja kitarassa muutenkin pieniä kolhuja. Se on vähän mitä haluaa. Uusi on aina uusi.

Hyviä pointteja ja Player oli huono esimerkki kun on jo noinkin vanha. kysytään vielä näin:
Onko jotain uutta mallia, mikä olisi selvästi parempi kuin saman sarjan vanhemmat vai kannattaako aina ostaa se muutaman vuoden käytetty ja edullisempi...?

samiko: Mutta koitetaan silti vastata jotain järkevää. Itse en tuon linkin Playeria ostaisi 759 eurolla.
 
Miksi et ostaisi?

mpat: Onko jotain uutta mallia, mikä olisi selvästi parempi kuin saman sarjan vanhemmat vai kannattaako aina ostaa se muutaman vuoden käytetty ja edullisempi...?
 
Sanotaan näin, että jokunen vuosi sitten tuhannen euron kitara oli 1300$ kitara, ja nyt kurssien mukaan nyt uutena tuhannen euroa oleva kitara on sen esmes 1100$ kitara.
 
Jos vanhempi tonnin uutena euroissa (taaloissa vaikka 1300$) maksanut kitara olisi nyt vaikka 700€, niin samalla 700€ summalla saa uutena vajaan 800$ taalan kitaran. Tuohon kun ottaa taalan(kin) inflaation mukaan niin huomaa, että käytettynä saa uuteen verrattuna pari pykälää "tasokkaamman" samoilla euroilla. Ja jossakin se valmistushetken hintaero näkyy, onko soittimen ovh ollut 1300 taalaa vai 800 taalaa.
 
Tietty uuden ostaessa saa takuun eikä tarvitse välittää nauhojen kulumisesta tai edellisten omistajien puuhista.

Playerit on aika kaameita hintaansa nähden. Squierilta tai miltä tahansa "halpamerkiltä" saa puoleen hintaan tai 400-500€ luokkaan vähintään samantasoisen, jopa paremman.
 
Player Plus taso ja tonnin hintaluokka alkaa olla vasta Fenderillä ns. ok tavaraa.
 
Siinä mielessä mieluummin käytetty.
 

 
EDIT: Ja itsehän olen tehnyt päätöksen, että en osta enää uusia kitaroita tai oikeastaan juuri muutakaan uutta tavaraa. Eettisistä syistä. Siksikin käytetty.

mike tapping: Miksi et ostaisi?
 
No jos vaikka suurentaa kuvan jossa on kaula ja lapa näkee heti että nauhojen päät ovat pyöristämättömät ja olettaen myös otelaudan reunat.
 
Fender Player vs Sire.
https://www.youtube.com/watch?v=JXTP7_8wnEg

Nykyinen Player-sarja oli aiemmin (MIM) Standard, eli jos vanhempaa hakee niin vertailukohta on siellä.
 
Itse ajattelen että summalla X yleensä saa paremman käytetyn kuin uuden, esim. mnetin torilla tuossa noin Playerin 800 hintaluokassa on nytkin Highway Onea, japanilaista, Classicia, Player Plussaa jne.
Sitten ne omat speksitoiveet päättää suunnan.

Jos asialla ylipäätänsä on painoarvoa ostopäätöstä tehtäessä, niin nykyään noissa esim. otelauta materiaali on usein eri kun muutama? vuosi sitten.

Floyd25: Jos asialla ylipäätänsä on painoarvoa ostopäätöstä tehtäessä, niin nykyään noissa esim. otelauta materiaali on usein eri kun muutama? vuosi sitten.
 
Vaikka perussäädön tekisi paavi, niin normiTOM:n säde ei muutu Fenkun 7.25/9:ksi. Muuten ammattilainen on ammattilainen.

Lähdetään siitä, että ne halutuimmat Fenderit ovat edelleen noin 60v vanhoja eli kovin merkittäviä parannuksia/innovaatioita ei ole voinut tulla. Myöskin Fenderien kuten monen muunkin hinnat ovat tulleet rajusti ylös viimeisen 15 vuoden aikana. Sanoisin, että eniten rahoille vastinetta on jossain 2000-luvun alun kepeissä käytettynä jos hyvään hintaan saa.
 
Jotain laadun parannusta on saattanut tulla halvimpiin malleihin, mutta nekään ei nykyään enää halpoja ole. Mielestäni alle tonnin Fenderit kaupasta tänä päivänä ovat hinta-laatusuhteeltaan aika kyseenalaisia ostoksia. Valitsisin aina ennen käytetyn noin niinku paperilla. Tietty yksilöissä on eroja yms. joten mitään vedenpitävää on mahdotonta sanoa.
 
Ps. Yhden Fenderin olen ostanut uutena ja ihan samanmoista remppaa se on vaatinut kuin käytetytkin.

Sopii aiheeseen kun juuri tänään posti toi Player Plus Stratocasterin. Ostopaikaksi valikoitui eksoottisesti musiikkiliike verkkokauppa.com jossa kyseinen kitara oli tarjouksessa hintaan 849 €. Värinä tietysti sunburst koska se on aito alkuperäinen. Ja se väri oli tarjouksessa.
 
Alkusäädöt toki vaati kun tehtaalla tuo on vain laitettu kasaan. Aseöljyä tallan liikkuviin osiin, lyijykynää satulauriin ja näillä toimenpiteillä aika rajut divebombitkin onnistuu välttämättä niin haluaa. Virittimien kiinnitysmutterit oli unohtunut kiristää tehtaalla kun olivat melkein irrallaan. Nauhojen päät on viimeistelty tarpeeksi hyvin MIM-vehkeeksi, ei jää sormiin kiinni. Noiseless-mikit kuulostaa hyvältä. Kaulan ja otelaudan satiiinilakkaus on miellyttävän tuntuinen, verrattuna perinteiseen kiillotettuun joka on tahmea.
 
Olen kokeillut Stratocastereita laidasta laitaan. Squiereita kolmelta eri vuosikymmenteltä, MIJ-stratoa, MIM-stratoja, 1954 tyylisen CS-straton omistin jossain vaiheessa. Nyt ostopäivänä vaaleanpunaisten lasien läpi pitää sanoa että tämä on miellyttävin strato jolla olen soittanut. Viimeistely, mojo, ja tunnelma on tietenkin parempi CS-stratoissa, mutta tässä on juuri sellaiset ominaisuudet joita kitaralta kaipasin. 12" radius, häiriöttömät mikit, 2-point-tremolo ja mukava kaula. Lakkausta tai muuta viimeistelyä en lähde katsomaan suurennuslasin kanssa kun tämä on tehty soittamiseen.

adretlan: Sopii aiheeseen kun juuri tänään posti toi Player Plus Stratocasterin. Ostopaikaksi valikoitui eksoottisesti musiikkiliike verkkokauppa.com jossa kyseinen kitara oli tarjouksessa hintaan 849 €. Värinä tietysti sunburst koska se on aito alkuperäinen. Ja se väri oli tarjouksessa.
 
Alkusäädöt toki vaati kun tehtaalla tuo on vain laitettu kasaan. Aseöljyä tallan liikkuviin osiin, lyijykynää satulauriin ja näillä toimenpiteillä aika rajut divebombitkin onnistuu välttämättä niin haluaa. Virittimien kiinnitysmutterit oli unohtunut kiristää tehtaalla kun olivat melkein irrallaan. Nauhojen päät on viimeistelty tarpeeksi hyvin MIM-vehkeeksi, ei jää sormiin kiinni. Noiseless-mikit kuulostaa hyvältä. Kaulan ja otelaudan satiiinilakkaus on miellyttävän tuntuinen, verrattuna perinteiseen kiillotettuun joka on tahmea.
 
Olen kokeillut Stratocastereita laidasta laitaan. Squiereita kolmelta eri vuosikymmenteltä, MIJ-stratoa, MIM-stratoja, 1954 tyylisen CS-straton omistin jossain vaiheessa. Nyt ostopäivänä vaaleanpunaisten lasien läpi pitää sanoa että tämä on miellyttävin strato jolla olen soittanut. Viimeistely, mojo, ja tunnelma on tietenkin parempi CS-stratoissa, mutta tässä on juuri sellaiset ominaisuudet joita kitaralta kaipasin. 12" radius, häiriöttömät mikit, 2-point-tremolo ja mukava kaula. Lakkausta tai muuta viimeistelyä en lähde katsomaan suurennuslasin kanssa kun tämä on tehty soittamiseen.
 
Itsekin olen vastikään Player Plussaa testaillut. Ja samoin on tullut laidasta laitaan kokeiltua Stratoja ihan MIJ/MIM Squiereista CS laitteisiin niinkuin sinäkin.
 
Player Plus oli itselle liian moderni. Kaulan pintakäsittely ja radius ei ollut mun juttu eikä varsinkaan mikit. Osa outoudesta johtui varmaan myös 9-46 kielisetistä. Viimeistelyssä muutenkin oli hieman sanomista, mm. pleksi hiukan irvisteli tallan vierestä ja jopa ne pyöristetyt nauhanpäät hieman törötteli. Osa ruuveista löysällä myös, muttei mitään dramaattista. Ihan ok peli mutta tosiaan ei enää tuntunut Fender Stratocasterilta omaan makuun.
 
Ja modernien stratojen markkinoilla on muitakin merkkejä sitten kilpailemassa. Esim. tuossa Player Plussassa tyhmästi kuitenkin vanhanliiton kaulaliitos.
 
Kaikki CS Pelit ovat olleet loistavia ja ns. halvimmista positiivisesti mieleen jäänyt MIJ Squierit. Ja tosiaan pääasia että itse tykkää soittimestaan.

samiko: ...Viimeistelyssä muutenkin oli hieman sanomista, mm. pleksi hiukan irvisteli tallan vierestä ja jopa ne pyöristetyt nauhanpäät hieman törötteli. Osa ruuveista löysällä myös
 
Ei sais tonnin kitarassa olla enää tommosia fiboja. Todistaa aiempaa sanomaani, että nuo hinnaston alkupään Fenkut on ylihintaisia laatuunsa nähden. Ei juuri Squierin Affinityä kummempia, mutta hinta 3-5X.

Itse ostin viime vuonna kaksi japanilaista Tokai kitaraa, straton ja telen. Molemmat lähti hieman alle tonnin uutena ja ovat erinomaisia soittimia. Japsi Tokain body on esimerkiksi tehty pienemmästä määrästä kalikoita kuin tuplaten kalliimmassa USA Fenderissä. Nuo Meksikossa tehdyt Fenderit on tehty todella monesta palasta ja eivät ole minun mielestä hyviä hintaisekseen.
Itse siis suosittelen Tokaita ja jos ei rahaa löydy uuteen, niin näitä kyllä liikkuu käytettynäkin. Tosin siinä käytetyssä voi olla jonkun urpon laittamat säädöt, eli sen saaminen soittokuntoon voi tietää sitä, että soitin on vietä sepällä huoltoon.
Uusi on aina uusi ja siinä on myös kunnon takuu. Käytetyssä se on yleensä perävalotakuu, joten sitä kannattaa miettiä mihinkä kätensä laittaa. Tarpeeksi kun tekee käytetyistä kauppaa, niin se paska osuu väkisin joskus omalle kohdalle.
Jos siihen uuteen kitaraan ei ole heti sitä kaikkea rahaa, niin joskus se voi olla ihan fiksua, että säästää niin kauan, että saa hyvän kitaran kerralla.
Tai sitten tietää mitä tekee ja ostaa käytetyn.
 
Japsi Tokai on kuitenkin parempi kuin Meksikon Fender.

mpekkanen: Nuo Meksikossa tehdyt Fenderit on tehty todella monesta palasta ja eivät ole minun mielestä hyviä hintaisekseen.
 
Tuo on liian raaka yleistys. Minulla on ollut Mehikon Baja Telejä, joissa kolmen palan body. Custom Shop Fenkuissa yleensä kahdesta palasta - yksi CS Nocaster on tällä hetkellä, jossa yhden palan body, en tosin tiedä antaako se mitään korvin kuultavaa eroa.

Kuha: Tuo on liian raaka yleistys. Minulla on ollut Mehikon Baja Telejä, joissa kolmen palan body. Custom Shop Fenkuissa yleensä kahdesta palasta - yksi CS Nocaster on tällä hetkellä, jossa yhden palan body, en tosin tiedä antaako se mitään korvin kuultavaa eroa.
 
Nuo CS Fenderit on varmaan yhdestä tai kahdesta kalikasta, mutta ne halvimmat USA Fenderit on yleensä useammasta kuin kahdesta palasta. CS kitarat taitaa lähteä jostain reilusti yli kolmesta tonnista.
En tiedä, tehdään Meksikon Baja teleä enää ja onko se kuinka yleensä monesta palasta tehty. Veikkaan kuitenkin että hyvin suuri osa Meksikon kitaroita on tehty enemmän kuin kolmesta palasta.
 
Japsi Tokait on kahdesta palasta siis stratot ja telet, niissä on Gotohin metalliosat ja luusatula. Ei saa vastaavaa Fenderilta, ainakaan Japanin Tokain hinnalla. Mikit on myös ihan hyvät, vaikka niitä moni päivittää ihan turhaan.

mpekkanen: Nuo CS Fenderit on varmaan yhdestä tai kahdesta kalikasta, mutta ne halvimmat USA Fenderit on yleensä useammasta kuin kahdesta palasta. CS kitarat taitaa lähteä jostain reilusti yli kolmesta tonnista.
En tiedä, tehdään Meksikon Baja teleä enää ja onko se kuinka yleensä monesta palasta tehty. Veikkaan kuitenkin että hyvin suuri osa Meksikon kitaroita on tehty enemmän kuin kolmesta palasta.
 
Japsi Tokait on kahdesta palasta siis stratot ja telet, niissä on Gotohin metalliosat ja luusatula. Ei saa vastaavaa Fenderilta, ainakaan Japanin Tokain hinnalla. Mikit on myös ihan hyvät, vaikka niitä moni päivittää ihan turhaan.
 
Minua kiinnostaisi, että parantaako vähemmät palat jotenkin automaattisesti soundia? Vai voiko viiden palan runko soida paremmin kuin yhden palan runko? Onko pelkällä palojen määrällä oikeasti merkitystä?
 
Tokait on kyllä hyviä, ei voi mitään. Ostin 2001 uuden Seymourized Tokain paikallisesta uutena ja se on vaan pysynyt, kun muut ovat tuleet ja menneet. Tosin onhan se hyvä yksilö, muitakin Toksuja ollut, mutta ei ne kaikki niin hyviä ole. En edes osto hetkellä tiennyt, mitä Seymourized tarkoittaa, koska en ollut koskaan kuulluutkaan mistään Duncaneista. Luulin ostohetkellä, että ovat alkuperäiset mikit. SSL-1:t ja tallassa JB Jr.
 
Avriin asti olen omistanut Fenderejä, CS:iä ei koskaan. Pitää varmaan seuraavaksi kokeilla sellaisia. Nyt Tokailla on jo sen verran tunnearvoa ekana kunnon kitarana, ettei siitä enää tule luovuttua senkään takia.