Kitarat: kitarakamat ›

Tuossa kun soittelin tota hiljattain pilkkahintaan ostamaan Samick Greg Bennet Ultramatic kitaraa, joka on järjettömän hyvä hintaansa nähden, niin tuli mieleen, että nämä aliarvostetut kitaratkin ansaitsee oman ketjunsa.
 
Toi Greg Bennet UM-1 on made in indonesia ja jatkaa edelleen sitä linjaa, että ei ole vielä tullut huonoa indonesialaista soitinta vastaan, vaikka useita on käsien kautta kulkenut.
 
Tämän Bennet ultramatic-1 speksit:
 
Mahogany double cutaway body
Bound mahogany set neck
Nut width 1 5/8
Rosewood fingerboard (12 radius)
Dot inlay
22 fret, 24 scale
Chrome hardware
Grover A102C, 14:1 ratio tuners
Stop tailpiece with adjustable bridge
Dual humbucker pickups
1 volume, 1 tone control
3-way selector switch
 
Nää on tainnut uutena olla jotain 300-400 hintaluokkaa, nyt pyörii markkinoilla 100-200 euron luokassa. Meinasin omanikin myydä, mutta tuli toisiin ajatuksiin. Vastaava kitara uutena jollain toisella merkillä varustettuna, veikkaisin että 700-800 egee vähintään saa pulittaa.
 
Tällä liikenteeseen, seuraavalla kerralla lisää.
 
Heitä jatkoksi mikä sun mielestä on täysin aliarvostettu mainettaa parempi kitara?

Muistaakseni aliarvostetuista on ollut keskustelua aiemminkin, vaan eipä haittaa - jatketaan.
 
Olen kerran paikallisessa soitellut tuolla Greg Bennett UM -kitaralla, ja allekirjoitan aloittajan näkemyksen täysin. Yksi niitä kerroista kun kokeillessa tulee semmoinen "hitto, täähän on hyvä!" -fiilis. En ostanut, mutta vahva muistijälki jäi.

Greg Bennetin nimi komeilee myös mun jazzboxin lavassa, enkä kyseisestä Lasallesta löydä isompaa sanottavaa kuin että vaaleat ruusupuuosat eli otelauta ja kelluva talla on vähän halvan näköisiä.
 
Höfnerin Verythin puoliakustinen on hintaansa nähden erinomainen. Pistin Ahlqvistin Pepeltä ostamani '88 Gibson ES-335 Customin myyntiin sen jälkeen kun ostin ekan Verithinin 250 eurolla, kun en pystynyt perustelemaan itselleni kymmenkertaista hintaeroa. Ekan Verythinin myin kun löysin toisen 350 eurolla, mihin oli asennettu valmiiksi Duncanin P-Rails mikit ja Sperzelin lukittavat virittimet. Kuten nimikin sanoo Verythin on 335 tyyppiseksi keskipalkilliseksi puoliakustiseksi erittäinkin ohut bodyltaan ja ohuesta 3 mm laminaatista tehty body reagoi akustisesti paljon herkemmin kuin mihin normaalista paksummasta laminaatista tehtyjen 335 kloonien bodyt. Kun painokin jää mukavasti tasan kolmeen kiloon niin what's not to like?
 
https://www.youtube.com/watch?v=gYid18sUTl0

Chapman ei liene enää kovassa huudossa(?), mutta ainakin oma kokemus on varsin positiivinen.

Schecterillä oli ja on ollut oma hetkensä, lähinnä ehkä jossain 2000-luvun alun metalcore-hypessä mutta nämä on kyllä hintansa haukkunut tehokkaina työkaluina. En ehkä 1500 laittaisi nykyisiin malleihin mutta vanhempaa korealaista modaisin mielelläni. Mene ja tiedä sitten muiden mielestä.

PIM:
 
Höfnerin Verythin puoliakustinen on hintaansa nähden erinomainen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=gYid18sUTl0
 
Hieno kitara ja hyvältähän tuo soundaa.

Chapmanin ongelmat taitaa olla enemmin bisnesmallissa kuin itse tuotteen laadussa?
Tosi wanhat Schecterin stratothan on ihan timanttia, näistä uudemmista en ihan innostuisi.
 
Yamahan Revstarit taitaa olla vähän tasoaan alle arvostettuja.

Äkkiseltään tuli mieleeni, että kotimaisten tekijöiden kitarat ovat todella aliarvostettuja melkein mihin tahansa ulkomaiseen verrattuna. Tämä näkyy äytettyjen markkinoilla. En osta sitä selitystä, että kotimainen olisi aina customi, vaan kyllä siinä joku muu tekijä on.

Haeroe: Äkkiseltään tuli mieleeni, että kotimaisten tekijöiden kitarat ovat todella aliarvostettuja melkein mihin tahansa ulkomaiseen verrattuna. Tämä näkyy äytettyjen markkinoilla. En osta sitä selitystä, että kotimainen olisi aina customi, vaan kyllä siinä joku muu tekijä on.
 
Totta, harvoinpa niistä taitaa käytettynä saada laatunsa mukaista hintaa. Itsekin yhden käsintehdyn, upean ja hyvän Amfisoundin vuosia sitten jouduin myymään alle puoleen hintaan, rahapula kun oli. Vähän jäi harmittamaan...

Flaxwood. Todella hyviä kitaroita, raudat ja sähkötkin huippuluokkaa. Lisäksi tunnottomia kosteusvaihteluille.

Lugi B: Flaxwood. Todella hyviä kitaroita, raudat ja sähkötkin huippuluokkaa. Lisäksi tunnottomia kosteusvaihteluille.
 
Vaikka meikän käsien kautta on mennyt varmaan sata kitaraa niin nämä on jostain syystä mennyt ohi tutkasta, pitäisi päästä kyllä kokeilemaan edes yhtä jossain vaiheessa. Olisiko ultimaattinen studiokeppi flaxwood evertunella?

Lugi B: Flaxwood. Todella hyviä kitaroita, raudat ja sähkötkin huippuluokkaa. Lisäksi tunnottomia kosteusvaihteluille.
 
Mulla oli rakennussarjasta tehty Flaxwood. Oli muuten hyvä, mutta kaulaprofiileja ei ollut kuin yksi eikä ole vieläkään. Jos se sattuu sopimaan, nuo ovat hinta-laatu -suhteeltaan parasta A-ryhmää.

Kaikki custom-tilaukset pieniltä / vähemmän tunnetuilta valmistajilta ja hyvistäkin osista kasatut parts-casterit. Nuo eivät paljoa arvostusta markkinoilla saa.

Lugi B: Flaxwood. Todella hyviä kitaroita, raudat ja sähkötkin huippuluokkaa. Lisäksi tunnottomia kosteusvaihteluille.
 
Tämäpä olikin mielenkiintoinen tuttavuus, en oo ikinä kuullut. Ja ihan kotimainen innovaation. Komposiittibody kuulostaa mielenkiintoiselta ja siinä on tonewood-puristeilla (pun intended) sulateltavaa. :)
 
Täytyypä kahtella, jos jostain pääsis testaan.
 
Kiitos!

Mikko1978: Kaikki custom-tilaukset pieniltä / vähemmän tunnetuilta valmistajilta ja hyvistäkin osista kasatut parts-casterit. Nuo eivät paljoa arvostusta markkinoilla saa.
 
Tietty jos katsotaan ainoastaan sitä "markkinoiden arvostusta". Totta kai se tilaaja/teettäjä pitää arvossa, ja on tietenkin niillä omilla toiveilla ja vaatimuksilla sen hankkinut..
Mutta jos nyt tosiaan jätetään se markkina-arvo ym. sivuun ja katsellaan sitä kitaraa sen soittajan vinkkelistä..
Aikoinaan mulle eräs soitinkorjaaja lausui, kun tosiaan itekin vähän noita fiksauksia ja sen sellasta tein, että kaikkiin asiakkaiden soittimiin pitää suhtautua sillee että ne ovat omistajalle arvostettuja/tärkeitä. Katsomatta sitä, toiko joku aloitteleva muusikon-alku jonkun DIAn tai vastaavan "student editionin" tai joku keikkoja kiertänyt kultalevykaveri sen kohtuu tyyriin top-of-the line soittimen laittoon.
 
Kyllähän noita itse kunkin arvossa pitämiä merkkejä/malleja voi listata, ei siinä mitään. Voi tulla jokseenkin pitkä listakin siitä.. ;)

jkiva: Tämäpä olikin mielenkiintoinen tuttavuus, en oo ikinä kuullut. Ja ihan kotimainen innovaation. Komposiittibody kuulostaa mielenkiintoiselta ja siinä on tonewood-puristeilla (pun intended) sulateltavaa. :)
 
Täytyypä kahtella, jos jostain pääsis testaan.
 
Kiitos!
 
Älä nyt jaksa sitä "tonewood-puristi/vintagepaavo" lätinää, eiköhän tuo ole jo kuultu.
Ihan kaikella ystävyydellä, luepa tuo mun edellinen kirjoitus. Kaikella on paikkansa, kitaramaailmassakin. Myös esmerkiks komposiittiotelaudoilla (richwood ym. tuotenimiä), vaan remonttiäijän kannalta tulee sitten esimerkiks nauhatyön osalta omat ongelmansa ja kommervenkkinsä.

Haeroe: Äkkiseltään tuli mieleeni, että kotimaisten tekijöiden kitarat ovat todella aliarvostettuja melkein mihin tahansa ulkomaiseen verrattuna. Tämä näkyy äytettyjen markkinoilla. En osta sitä selitystä, että kotimainen olisi aina customi, vaan kyllä siinä joku muu tekijä on.
 
Tulee lähinnä mieleen, että ajatellaan niillä olevan sen verran rajalliset markkinat, että jos syystä tai toisesta päätyy myymään, tulee takkiin pahasti jos edes löytää ostajan. Sikäli Fenderit, Gibsonit, Ibanezit, Jacksonit sun muut saattaa tuntua turvalliselta valinnalta, että niille löytyy markkinat, joilta pystyy vähän hintaakin katselemaan.
 
Soittiminahan kotimaisia ymmärtääkseni arvostetaan kovastikin. Itseäni ei kaikkien muotokieli puhuttele mutta kyllä joku Ruokangas kaappiin mahtuisi.

Haeroe: Äkkiseltään tuli mieleeni, että kotimaisten tekijöiden kitarat ovat todella aliarvostettuja melkein mihin tahansa ulkomaiseen verrattuna. Tämä näkyy äytettyjen markkinoilla. En osta sitä selitystä, että kotimainen olisi aina customi, vaan kyllä siinä joku muu tekijä on.
 
Tämä on totta. Usein hinnat ovat sitä luokkaa, että muutaman tekijän kitaroiden kohdalla tekisi laadun puolesta mieli "painaa heti ostonappia", mutta valitettavan usein homma on tyssännyt juuri niihin custom-soittimien spesiaalijututtuihin: muutama erikoinen komponentti tai mitta, outo väri tai otelautaan kaiverrettu nimi tai nimikirjaimet. Jos customeita teetätte ja haluatte varmistaa niille myös kohtalaisen jälleenmyyntiarvon, miettikää tarkkaan millaisen kitaran teetätte. Toisaalta siksihän customeita teetetään, että saadaan sellainen kuin halutaan. Valitettavan usein niitä tuoreitakin teoksia kuitenkin torille tulee, syystä tai toisesta.

Haeroe: Mulla oli rakennussarjasta tehty Flaxwood. Oli muuten hyvä, mutta kaulaprofiileja ei ollut kuin yksi eikä ole vieläkään. Jos se sattuu sopimaan, nuo ovat hinta-laatu -suhteeltaan parasta A-ryhmää.
 
Ilmeisesti irtokauloja on nykyään "slim taper"-profiililla. En ole testannut, mutta kiinnostaa kyllä kovasti:
https://www.flaxwood.com/product/bolt-on-neck/

Lego: Schecterillä oli ja on ollut oma hetkensä, lähinnä ehkä jossain 2000-luvun alun metalcore-hypessä mutta nämä on kyllä hintansa haukkunut tehokkaina työkaluina. En ehkä 1500 laittaisi nykyisiin malleihin mutta vanhempaa korealaista modaisin mielelläni. Mene ja tiedä sitten muiden mielestä.
 
Pojalla oli joitain vuosia sitten Schecter Stealth C-1 FR (Made in Korea) ja se oli laadultaan kyllä todella hyvä. Toki siinä oli valmistusvirhe heti uutena, jonka korjasin itse ja sain hyvityksen korjauksesta ulkomaiselta verkkokaupalta, kun tuli heille halvemmaksi kuin että oltaisiin lähetelty kitaraa edestakaisin. Siellä oli mikkikytkimessä juotosta valahtanut niin, että toimi vain etumikki tai etumikki ja takamikki yhdessä, muttei takamikki erikseen. Tuon ainoan valmistusvirheen lisäksi muuta vikaa ei ollut. Kyseisessä kitarassa nauhatyö ja kaula olivat priimaa. Missään kitarassa en ole saanut noin alas kieliä ilman räminöitä. (Tai no USA PRS:ssä kyllä, mutten tykkää että omissa kitaroissa kielet on liian matalalla.)
 
Eli korealaisia Schectereitä voi kyllä suositella.
 
EDIT: Niin no tuossa oli Floyd Rose Special, joten siinähän ei tunnetusti oikein vire tahdo pysyä jos kampeaa myös ylöspäin, mutta se nyt oli jo ostettaessa tiedossa, että Specialilla on omat rajoituksensa.