Niin, lueskelin eilen jotain näiden Martin-kitaroiden kuvauksia jne. ja monesti sanottiin, että soundi paranee mitä enemmän sitä soittaa. Eli onko jotain 'tieteellistä' selitystä sille, miksi näin on? Ja minkä takia ikääntyminen parantaa soundia? (liittyy puun elämiseen?). Sori kun kysyn tyhmiä :) ba-Rokki |
Puuaineksessa tapahtuu muutoksia, joiden raportoidaan vaikuttavan puun "akustisiin ominaisuuksiin" myönteisesti. Aiheesta on keskusteltu kauan ja hartaasti, muidenkin kuin akustisten kielisoittimien osalta. Viimemainituissahan luonnollisesti tuo sointi on paljon olennaisempi kuin sähköisesti vahvistetuissa, eiksvaan. Tokihan tuommoinen kohtuullisen hyvin pidetty vintage-Martin "aukisoitettuna" soundaa erilaiselta kuin juuri kokoonpanolinjan jättäny "isossa sarjassa" valmistettu teräskieliakustinen. Ihan maailman tappiin voidaan sitten keskustella nykyisten isoissa sarjoissa kustannuksia, myös raaka-aineen so. puun ja muiden lisukkeiden laatua, säästellen valmistettuja soittimia ja ehkä vähän paremmista "emmeistä" vuosikymmeniä sitten kokoonpantuja soittimia vertaillessa. Loputon keskustelun ja tutkimuksen aihe on tämä... Henkilökohtainen perstuntuma kylläkin on, että vanhemmat soittimet on jotenkin parempia.. :) Ensin otsikosta aattelin että tällä on jotain tekoo esim. meikäläisen, "Jonkin verran kilomeetrejä mittarissa" blues-äijän kanssa... =) |