Kitarat: kitarakamat ›

mistä tunnistaa hyvät humbucker mikit?

mistä tunnistaa hyvät humbucker mikit?
 
Siitä että niissä lukee: EMG, DiMarzio tai vaikka Duncan.
 
Näin siis ulkoisesti.
 
Saundista sen tietysti kuulee, mutta se, mikä on sinulle "hyvä humppari" ei ole minun vallassani!
 
edit: typology

Soundista, rakenteesta, kiertoherkkyys jne.

no siis tuo EMG,DiMarzio tai Duncan...tuo on jo itsestään selvyys...niiltähän ne parhaat mikit tulee

Jaa-ah kai se on paras mikki mikä omaan korvaan kuulostaa parhaalta. Näissäkin asioissa ratkaisee musatyyli ja makuasiat.

Onko muuten se perinteinen "DiMarzio on hevimikki ja Duncan rokkimikki" kahtiajaottelu edelleen kuinka pitkälti voimassa, jos vaikka jotain ToneZone T:tä ajattelee (twang kingiä ei varmaan kannata edes mainita...)? Onko se vaan jonkinlaista perinnettä?
 
KORJ: kaksi kirjainta unohtui

Onko muuten se perinteinen "DiMarzio on hevimikki ja Duncan rokkimikki" kahtiajaottelu edelleen kuinka pitkälti voimassa
 
Ei hajuakaan.
 
Mikkien vaihtaminen on nyt sellaista hienosäätöä johonkin haluttuun suuntaan. Aivan turhaa touhua jos vahvistin ja kitara on hankittu anttilasta. Lada on lada vaikka siihen laittaisi jalopuuratin ja muita latteuksia. Vahvistin sen määrää onko hevi vai rok vai crap.

Mikkien vaihtaminen on nyt sellaista hienosäätöä johonkin haluttuun suuntaan. Aivan turhaa touhua jos vahvistin ja kitara on hankittu anttilasta. Lada on lada vaikka siihen laittaisi jalopuuratin ja muita latteuksia. Vahvistin sen määrää onko hevi vai rok vai crap.
 
No kyllä, vaikka eipä se hienosäätö ihan aina turhaa ole, jos tietää mitä on tekemässä ja mikeistä osaa valita. Tuolla toisaalla oli jo todettu, että sähkökitarassa soundillisesti "vähän kaikki vaikuttaa kaikkeen" ja toki se kokonaisuus sitten ratkaisee sen soundimaailman. Ja totta kai vahvistinkin.. Metkaa on, että joku tietty mikki joka soundaa hyvältä kitarassa x saattaa jossain toisessa kitarassa olla ei-niin-hyvä. On tullut todettua. Jaa niin, G*n suurena kannattajana, tai siitä huolimatta, on tunnustettava aivan hirvittävä seikka: toDella hyvä PAF- klooni on Ibaneesin Super 58, jos jostain löydätte niin sitä kokeilkaa.. siis jos on PAF-soundi hakusessa.

No kyllä, vaikka eipä se hienosäätö ihan aina turhaa ole, jos tietää mitä on tekemässä ja mikeistä osaa valita.
 
No juu, ja kyllä hyvää kitaraa voi tuunata mutta en mä ainakaan ole huonosta hyvää saanut mikkejä vaihtamalla. Sitä mieltä.

No juu, ja kyllä hyvää kitaraa voi tuunata mutta en mä ainakaan ole huonosta hyvää saanut mikkejä vaihtamalla. Sitä mieltä.
 
Täysin samaa mieltä kyllä minäkin, jos sitte epäselvän varovaisesti kantani ilmaisin. Eli jos henkilö X:llä on ihan kakki kitara ja se ostaa siihen SD:t tai jotku muut, niin asiahan ei muulla tavalla korjaannu paitsi sillä on sitten ihan kakki kitara SD:llä...ja rahhoo on menny parisataa. Näin.

Mitenkä tähän "kakkikitara"-teemaan näin juututtiin? Voisi keskittyä kysymyksiin, ihmiset.

Täysin samaa mieltä kyllä minäkin, jos sitte epäselvän varovaisesti kantani ilmaisin. Eli jos henkilö X:llä on ihan kakki kitara ja se ostaa siihen SD:t tai jotku muut, niin asiahan ei muulla tavalla korjaannu paitsi sillä on sitten ihan kakki kitara SD:llä...ja rahhoo on menny parisataa. Näin.
 
Uskallan sanoa eriävän mielipiteeni. Toisaalta, tässä nyt on vähän määrittelyistä kiinni tämä homma, mutta esim. itse vaihdoin "kakki"-epiphoneeni Duncanit (tosin nyt PRS:n mikit), ja kyllä soundit muuttui kertaheitolla paljon paremmiksi.
 
Tietenniin, onko se Epi niin kakki, tiedä sitten. Mutta kakkia siinä oli aivan erittäin onnettoman surkeat mikit, jotka vaihtamalla myös kitara pääsi enemmän oikeuksiinsa, olkoot kepin runko sitten mitä lie uggabugga-mahongin lehtolasta ja kansi viilua. Tosin, kyllä soundissa paistaa läpi kitaran oma perussointi (hyvät mikithän toimivat näin). Sen hyvyys ja huonous on taas subjektiivista. Voisihan se tietenniin vähän "herkempi" olla :o)
 
En kyllä välttämättä suosittele halvan ja huonon kepukan kustannuksien tuplaamista ostamalla siihen kalliit merkkimikit, nekin rahat voisi sijoittaa kokonaisuudessaan parempaan keppiin. Minä nyt halusin panostaa ko. Epiin, koska en siitä halua luopuakaan, ihan mukava ja käypänen kepukka se on. Hinta/laatusuhteeltaan erinomainen!

Mitenkä tähän "kakkikitara"-teemaan näin juututtiin? Voisi keskittyä kysymyksiin, ihmiset.
 
No pointti tuossa oli kaiketi se, että hyvä mikki antaa myös kitaran soida sen soundin takaa. Eli kakkibögäleen kun laittaa pannulle paistumaan, niin ei se siinä sisäfileeksi muutu.
 
Omat vaatimattomat kokemukset tosin sulkeat EMG:n juuri tästä syystä pois hyvien mikkien listalta. Mutta olenkin kokeillut vain näitä +13471346 dB -versioita. Ja ehkä näissäkin tapauksissa soundi on ollut kakkia jo valmiiksi ;o)

Hyvän mikin tunnistaa muuan muassa siitä, että se ei ulvahtele kovalla voluumilla ja säröllä soitettaessa. Eli varsinkin kaulamikillä saa särön kanssa musikaalisen, laulavan ja hallitun feebbackin. Muuten mikin hyvyys on makuasia: voimakastehoinen humbucker sopii loistavasti heavyyn, muttä yleensä huonommin rautalankaan.
 
Itse kun on tullut osteltua edullisemman hintaluokan keppejä, niin en nuukuuttani henno vaihtaa niihin Duncaneita tai DiMarzioita, halvemmat Kent Armstrongit riittävät käyttööni (paitsi Teleen ostin Duncanin, kun KA:n mallia ei silloin saanut Suomesta). Kyllä mikin vaihto yleensä parantaa ratkaisevasti kitaran soundia. Vanerikitaran huono ominaissoundi kyllä kuuluu Duncanillakin, parempitasoisesta kitarasta voi uudella mikillä saada jo tosi hyvän soittimen.

itse vaihdoin "kakki"-epiphoneeni Duncanit (tosin nyt PRS:n mikit), ja kyllä soundit muuttui kertaheitolla paljon paremmiksi.
 
Samaa mieltä, vaihdoin ibanezini "kakki"-mikin kunnolliseen ja nyt en voisi kuvitellakkaan soittaa powersoundilla.

Vanerikitaran huono ominaissoundi kyllä kuuluu Duncanillakin, parempitasoisesta kitarasta voi uudella mikillä saada jo tosi hyvän soittimen.
 
Todellakin... kyllä tää munkin kitara muuttui aivan toiseksi peliksi kun laittoi aidot duncanit noitten feikki duncaneitten tilalle...
 
Ja samalla tuli TF300 cleaneistakin paljon kuunneltavammat kun laittoi duncanit. Ennen rupes lähes suututtamaan kun alkoi soitella cleanillä kun se oli niin onneton kyseisessä vahvarissa... Nykyään sen sentään sietää kun duncanien mukana tuli sellanen nätti heleä saundi... jopa tuollaisesta hevi romusta.
 
Onko muuten se perinteinen "DiMarzio on hevimikki ja Duncan rokkimikki" kahtiajaottelu edelleen kuinka pitkälti voimassa
 
Eiköhän se nykyään ole että DiMarzio ja Duncan on yhtä hevi tai rock... Mutta EMG:n maine on mun silmissä enää vain yli buustattu tunkkainen mättö möhkäle...

Mutta EMG:n maine on mun mun silmissä enää vain yli buustattu tunkkainen mättö möhkäle...
 
Itse en oikein ymmärrä tätä. Kyllä EMG:t toimivat missä tahansa musiikissa.

Mutta EMG:n maine on mun silmissä enää vain yli buustattu tunkkainen mättö möhkäle...
 
Hyvin ne näyttää esim. Gilmourilla toimivan. Itselläkin on stratossa SA:t ja hemmetin hyvin toimii niin puhtaalla kuin kevytrosollakin.