Kitarat: kitarakamat ›

Moro. Ehdottakaapas joitain overdrive/särö -pedaaleja, joilla saisin tanakan särövallin, jossa eri äänet pysyisivät mahdollisimman selkeinä. EI HEVI-saundeja vaan SÄRÖPOPPIIN sopivaa kauraa (a la Weezer, J Mascis..). Kalliimpiakin ehdotuksia saa pistää.
 
Kokeillut olen jo Proco Ratia (turhan nasaali), Crowther Audio Hotcake (puuroutuu korkeammilla säröasetuksilla), MXR Distortion+ (turhan fuzz).
 
Mites nämä: Carl Martin Heavy Drive, Voodoo Labs Sparkle Drive, Fulltone Fulldrive 2 (saako siitä kuinka paljon säröä?), MXR Dime Distortion ym.
 
MIKKO

Riippunee myös varmaan vahvistimesta...

Juu, mikä on kitara- ja vahvainpolitiikka taustalla? Monesta polkimesta saa selkeät ja silti raskaan kuuloiset saundit ottamalla vähän takapakkia gain-nappulan kanssa. Oman DS-1:n kanssa oon huomannut, että jos gainin jättää sinne 2/3-3/4-paikkeille, saundi selkeytyy kummasti mutta potkua riittää silti. Tulee erottelevuutta lisää.

ei kannata turhaan ostella erilaisia pedaaleja kun kannattaa ottaa irti kaikki niistä mitä on jo. esim säröstä kuin säröstä saa fuzzin kun pistää etumikille ja vielä rullaa tonea pois vähän ja laittaa vahvistimesta/pedaalista lisää kirkkautta.
 
Jotenkin kuvittelisin että Big Muff on se pedaali mitä haet mutta jos Dist+ on liian fuzz niin en sitten tiedä...tuntuu siltä että pedaalit eivät ollenkaan ole se oikea ratkaisu, vaan putkivahvistimen särö.

No mä just meinasin laittaa tuohon threadiini, että TIETYSTI sen parhaan hakemani saundin saa luukuttamalla putkivahvistintani täysillä, mutta kun haluaisin myös säilyttää kuuloni (sen mitä siitä on jäljellä). Vahvistin on 30-wattinen 1964 Selmer Thunderbird 2x12 -kombo, jossa ei tietty ole master-säätöä. Ja puhtia riittää niin, että vaikka meidän bändi soittaa ihan vittin kovalla, vahvistimen vola on yleensä jossain klo 8 tienoolla.
 
Niin, siinäpä se ongelma onkin, kai. Vaikka rakastan tota vintits-meininkiä ja Selmerin putkien lämpöä, se on vaikea saada taipumaan järkevillä voluumeilla moderniin runttaukseen ilman säröpedaalien suurta käyttöä. Ja noin ajatuksena en oikein lämpiä keinokuorman käytölle (värkki maksaa ja putken maksaa!). Kitaran volan kanssa pelaaminenkin arveluttaa, kun on noiden pedaalien kanssa häsläämistäkin...
 
Siispä tahtoisinkin ratkaisun pedaalin muodossa. Ja uskokaa, että olen kokeillut e noita säröjäni sadassa eri järjetyksessä, olen ekvalisoinut niitä ym. ja olen päässyt aika hyviin tuloksiin, mutta EIHÄN SE SAUNDI KOSKAAN OLE TÄYDELLINEN.
 
EDIT: Ai niin, kitarani ovat seuraavat: Fender Jazzmaster (mikkihiiri-mikit), MusicMan Stingray (aktiivielektroniikka puskee, liikaakin!) sekä Schecter TSH-1 (P90 + humppari).

Siispä tahtoisinkin ratkaisun pedaalin muodossa. Ja uskokaa, että olen kokeillut e noita säröjäni sadassa eri järjetyksessä, olen ekvalisoinut niitä ym. ja olen päässyt aika hyviin tuloksiin, mutta EIHÄN SE SAUNDI KOSKAAN OLE TÄYDELLINEN.

 
Ainiin. Mut toi onkin jo ihan toinen ongelma. On pari asiaa jotka kitaroinnissa on varmaa. Saundeihin ei ole ikinä tyytyväinen, ja jos sattumalta joskus onkin, niin tuo olotila ei ole pysyvä. Sama koskee omaa laitteistoa. Joskus sattuu lyhyitä jaksoja kohdalle, jolloin on tyytyväinen omaan geariin, eikä keksi mitään hankintalistalle sopivaa. Ei huolta, tämäkin tila on ohimenevä. GAS iskee nopeammin kuin osaat sanoa acquisition syndrome.
 
Täydellinen saundi on vähän kun graalin malja; sitä jahdataan koko ikä laihoin tuloksin.

EDIT: Ai niin, kitarani ovat seuraavat: Fender Jazzmaster (mikkihiiri-mikit), MusicMan Stingray (aktiivielektroniikka puskee, liikaakin!) sekä Schecter TSH-1 (P90 + humppari).
 
Musicman Stingrayhan on basso, ja siehän soitat kitaraa?

Musicman Stingrayhan on basso, ja siehän soitat kitaraa?
 
Stingray-kitaroita valmistettiin muutaman vuoden ajan 70-luvun lopulla! Tsekkaa kuva vaikka tuolta: http://home.swbell.net/mellis99/mmowners.htm

Stingray-kitaroita valmistettiin muutaman vuoden ajan 70-luvun lopulla! Tsekkaa kuva vaikka tuolta: http://home.swbell.net/mellis99/mmowners.htm
 
Ahh, olinpa minä tyhmä. Siisti kitara tosin.

Ahh, olinpa minä tyhmä. Siisti kitara tosin.
 
Ja meidän rumpali kun haukkui tuota Stingrayta maailman rumimmaksi kitaraksi...bunghole.

Tonebone Hot Britishiä ja Classicia minä kokeilisin ensimmäisiksi. Kalliihkoja, mutta erittäin hyvämaineisia tuossa käytössä.

Jos kalliita saa ehdottaa, niin BJF:n pedaalit lienevät tarkistamisen arvoisia, en tiedä missä majaasi pidät, mutta Hgin Herttoniemessä on Customshop, jossa niitä voi testailla ja myyjä auliisti neuvoo (loistopalvelu).
 
Noita lähtisin testailemaan ensiksi:
 
Dyna Red Distortion:
 
http://www.custom-sounds.com/dynared.htm
 
Emerald Green Distortion Machine:
 
http://www.custom-sounds.com/bjf_egdm.htm
 
Toki jotakin putkietustakin voisi ajatella, Mesan V-twin, Kochin Pedaltone jne.
 
Itselleni yllätyksiä ovat olleet ne isossa purkissa olevat, vanhat Marshallin rasiat kuten Bluesbreaker, Drivemaster ja ehkä jopa Shredmaster. Hintaansa nähden yllättävän päteviä, mutta soundi toki riippuu vahvistimesta, Mesan etuseen ajettuna Drivemaster on perhanan hyvä.

mulla on Drivemaster ja siinä on mun mielestä kamalan tunkkainen saundi...ehkä vaan en ole kokeillut sitä tarpeeksi laadukkaan putkikoneen kanssa.

mulla on Drivemaster ja siinä on mun mielestä kamalan tunkkainen saundi...ehkä vaan en ole kokeillut sitä tarpeeksi laadukkaan putkikoneen kanssa.
 
Todnäk. näin, Valvestaten edessä se oli, öh, mielenkiintoinen.

Todnäk. näin, Valvestaten edessä se oli, öh, mielenkiintoinen.
 
samoin Marshallin trankkubassovahvarin edessä. Mutta eipä se saanut mun Fender Deluxe-comboa kuullostamaan hyvältä toisin kuin esim Boss DS-1

Millasia noi H&K:n putkietuasteet, tyyliin tubeman ja tubefactor, olisivat tohon hommaan? Saattais pelata...