Kitarat: kitarakamat ›

Kaverini oli juuri aloittanut soittamaan kitaraa ja päätti ostaa sähkökitaran soitettuaan aikansa siskonsa vanhaa akustista. Hän meni erääseen nimeltä mainitsemattomaan musiikkikauppaan ja sanoi haluavansa ostaa sähkökitaran. hän ei tietenkään osannut määrittellä minkälaisen kitaran haluaa, joten myyjät toivat hänelle halvimman mahdollisen kitarapaketin. heti seuraavana päivänä kitarasta halkesi tonen säätönappi. minkä takia musiikkikaupassa työkentelevät ammattilaiset huijaavat aloittelijoita halvoilla kitaroilla kun he voisivat tehdä voittoa myymällä heille kalliita kitaroita ja aloittelijoilla olisi edes mahdollisuus oppia soittamaan?

Kaverini oli juuri aloittanut soittamaan kitaraa ja päätti ostaa sähkökitaran soitettuaan aikansa siskonsa vanhaa akustista. Hän meni erääseen nimeltä mainitsemattomaan musiikkikauppaan ja sanoi haluavansa ostaa sähkökitaran. hän ei tietenkään osannut määrittellä minkälaisen kitaran haluaa, joten myyjät toivat hänelle halvimman mahdollisen kitarapaketin. heti seuraavana päivänä kitarasta halkesi tonen säätönappi. minkä takia musiikkikaupassa työkentelevät ammattilaiset huijaavat aloittelijoita halvoilla kitaroilla kun he voisivat tehdä voittoa myymällä heille kalliita kitaroita ja aloittelijoilla olisi edes mahdollisuus oppia soittamaan?
 
Kaverisi olisi pitänyt ottaa joku skitoista jotain tietävä tyyppi mukaan avittaan sitä. Mielestäni liike ei huijannut tuossa millään tavalla... halpa tavara on aina halpaa ja siinä on halvan viat. He myivät aloittelevalle soittajalle sellaisen setin joka vastaa aloittelevan soittajan tarpeita. Eli joku halpis-strato made in india/thailand/korea tai niin edelleen. Harvemmin soittoharrastusta kuitenkaan aloitetaan yli 4000e PRS Customilla.

Harvemmin soittoharrastusta kuitenkaan aloitetaan yli 4000e PRS Customilla.
 
Niinpä. Tuohon hintaan kyllä saa jo erittäin mallikkaat kitarakamat. 500-800e japsistratoon ja kunnon mikkeihin, saman verran näppärään putkicomboon. Loppurahoilla voi ostaakin muutaman pedaalin, piuhan ja kieliä vuosikymmeniksi.

Huijaamista olisi ollut enemmänkin se että jos on ostamassa ensimmäistä kitaraa niin myyjä lyö käteen Ruokankaan 2000e kepin ja sanoo että ilman tätä ei kannata edes yrittää.

Kaverisi olisi pitänyt ottaa joku skitoista jotain tietävä tyyppi mukaan avittaan sitä. Mielestäni liike ei huijannut tuossa millään tavalla... halpa tavara on aina halpaa ja siinä on halvan viat. He myivät aloittelevalle soittajalle sellaisen setin joka vastaa aloittelevan soittajan tarpeita. Eli joku halpis-strato made in india/thailand/korea tai niin edelleen. Harvemmin soittoharrastusta kuitenkaan aloitetaan yli 4000e PRS Customilla.
 
Tämä on kyllä totta. On hirvittävän kaksipiippuinen juttu, millainen ensikitara tulisi ostaa. Monissa kalliissa kitaroissa on malleja, jotka eivät yksinkertaisesti aloittelijan kouraan istu, vaikka kokeneemmalle huippupelejä mahdollisesti ovatkin. Tosin Yamahan Pacificat eivät varmaan monesti pettymystä tuota, vaikka edullisia ovatkin. Tuolla aloittelijat-palstalla on se thread, josta löytyy jokaiseen kaupunkiin (?) m.nettiläinen mukaan soitinliikkeeseen. Eli ei muuta kuin rohkeasti kysymään.

Niinpä. Tuohon hintaan kyllä saa jo erittäin mallikkaat kitarakamat. 500-800e japsistratoon ja kunnon mikkeihin, saman verran näppärään putkicomboon. Loppurahoilla voi ostaakin muutaman pedaalin, piuhan ja kieliä vuosikymmeniksi.
 
Jep... en kyllä itsekään tuollaista summa pelkkään kitaraan laittaisi. Mielummin vaikka tosiaan Tokain LP (hyvä sellainen hintaan 900e), joku putkicombo kylkeen, parit pedaalit ja loppurahat vuokraan, safkaan ja rällästämiseen =))

Tuolla aloittelijat-palstalla on se thread, josta löytyy jokaiseen kaupunkiin (?) m.nettiläinen mukaan soitinliikkeeseen. Eli ei muuta kuin rohkeasti kysymään.
 
Ai... onko tuollainenkin olemassa... Juma, miehän voin kanssa ottaa osaa tuohon =)

Täytyy kyllä sen verran kommentoida, että näkeepä täällä m.netissä aika hifistelymeininkiä ajoittain. Ensikitaraksi hankitaan Japanissa tai USA:ssa tehty täysmahonkinen (jinou), vahvistimeksi kallis, äänekäs ja monimutkainen putkivehje ja niiden seuraksi läjä pedaaleja. Sitten täällä vingutaan jostain taajuuden puutteesta tai putken mallista, kun oikeasti vika on soittamisen vähyydessä.

Huonolla kitaralla aloittaminen on vähän sellaista kiinnostuksen mittaamistakin :)
Itse aloitin Squierin stratolla joka oli aika kehno tekele mutta kitara silti. Intoa oli aina kun näki sen siinä telineesä. Heti kitara käteen ja soittamaan.

Sitten täällä vingutaan jostain taajuuden puutteesta tai putken mallista, kun oikeasti vika on soittamisen vähyydessä.
 
Jep. Laitteet toimii juuri sillä tavalla kuin niitä käytetään.

Huonolla kitaralla aloittaminen on vähän sellaista kiinnostuksen mittaamistakin :)
Itse aloitin Squierin stratolla joka oli aika kehno tekele mutta kitara silti. Intoa oli aina kun näki sen siinä telineesä. Heti kitara käteen ja soittamaan.
 
Heh, oma ensihalkoni oli Epin lespa, joka olisi joutanut takkapuiksi. Sitten ostin jenkkistraton, joka ilmeisesti oli liian hifi meikäläiselle, koska myin sen melko pian edelleen. Nykyinen mehikotele on lempikitarani, siitä en hevillä ja tuskin rokillakaan luovu.

Mutta tuosta huijaus-jutusta vielä sen verran... että on olemassa myös kauppiaita jotka tekevät mitä tahansa saadakseen jotain myytyä. Tästä sanottakoon sen verran että sen kyllä huomaa jo siitä miten myyjä kyseistä laitetta esittelee ja miten hän vastaa kysymyksiin kuten esim. "miksi tämä soitin on halpa? Onko siinä jotain heikkoja kohtia? Onko näiden kanssa ollut ongelmia?" jne jne... eli jos myyjä vain vakuuttelee että "hyvä on... osta pois"-tyyliin niin on aika varmaa että pelkät dollarin kuvat vilkkuu silmissä. Hyvänä kauppana mainittakoon TV-Sävel täällä HeManLinnassa... ensiluokkaista palvelua ja myyjät kyllä kertovat asian just niin kuin se on. Asiakas saa varmasti asiantuntevaa tietoa. Eli, minä ainakin arvostan kauppiaan rehellisyyttä ja avoimuutta... sitä että kertoo suoraan mikä se laite on "miehiään/naisiaan" =)
 
Sellainen dollarinkuvatsilmissä-kauppa on todella lyhytkatseista kaupankäyntiä. varmaan yli 90% näistä tapauksista asiakas vaihtaa kauppiasta. Joten olkaapa tarkkoja millaista palvelua ja infoa saatte tuotteesta. Hyvän myyjän kanssa tehdyt kaupat ovat jatkossa todella arvokkaita!

Uskon että on kauppiaan omaksi parhaaksi jos kertoo laitteesta kaiken oleellisen. Tuskin asiakas tulee enää takaisin samaan liikkeeseen ostoksille ainakaan jos kerran on jo kauppojen yhteydessä kusetettu.
Oulussa on yksi liike joka on minun boikotti-listalla.

Juuri mitä yllä on sanottu. Sitäpaitsi jonkun tonen nupin halkeaminen johtuu muovin valuvirheestä. Ja varmasti antavat uuden napin tilalle kun käy hakemassa. Ei siinä mitään huijausta ole, hyvä tavaton :)

sanoi haluavansa ostaa sähkökitaran. hän ei tietenkään osannut määrittellä minkälaisen kitaran haluaa, joten myyjät toivat hänelle halvimman mahdollisen kitarapaketin.
 
Ei kai ne myyjät pakottaneet asiakasta sentään ostamaan sitä halvinta mahdollista pakettia? Onhan asiakkaalle jotain ehdotettava, jos tämä ei lainkaan tiedä mitä on ostamassa. Ei asiakkaan ole pakko ostaa sitä tavaraa, mitä myyjä ensimmäisenä ehdottaa.
 
Hirvittää ajatella, miten tällaisen asiakkaan käy sitten isompana autokaupassa. "Sanoin, että haluan jonkinlaisen auton, ja sitten ne myivät minulle tällaisen, joka ei ole hyvä."
Onnea ja menestystä.

Huijausta on minun mielestäni se, kun realisointikeskuksessa myyjä kauppasi parisen vuotta sitten vähän iäkkäämmälle pariskunnalle kehusanoja säästämättä käytettyä CD-i-soitinta (DVD:n edeltäjä). Kyllähän laitteella elokuvat epäilemättä hyvin näkyvät. Sen myyjä tosin unohti mainita, että CD-interactive-levyjen valmistus oli jo aikoja sitten lopetettu...
 
Kyseenalaista on kanssa, kun kodinkoneliikkeen nuori myyjä suosittelee iäkkäälle pariskunnalle mikroaaltouunia, ja selän takana naureskelee tyyliin "turhan kallis ja hienohan tuo on ja tää halvempi malli olisi riittänyt vallan hyvin, mutta eihän tuo pappa sitä tajua".
 
Ei tuo halvan kitarapaketin tapaus nyt näin luettuna kovin huijaukselta kuulosta. Eka oma kitarani oli 500 mk Cyclonen vaneristratohirvitys, seuraava 700 mk Cyclonen huonosti asennetulla floikalla varustettu hirvitys, pikkuhiljaa on tullut sitten hankittua parempia keppejä kun soittotaito on kehittynyt.
 
Nyt on projektina opetella soittamaan sormilla Harley Benton-merkkistä sähköbassoa. Ei mikään Fender Jazz Bass, mutta silläkin pääsee alkuun, eikä olisi ollut kallis hukkainvestointi (olikohan 138 EUR) vaikka kiinnostus bassoon olisi lopahtanutkin.

Ei aivan aloittelija tarvitse putkicomboa eikä varsinkaan pedaaleja. Transistori-peli on normaalist halvempi eikä soundeilla ole aivan perusasiaoiden opetellussa niin suurta merkitystä että pedaalejakaan tarvisi.
 
Asia voi olla toinen jos kyseessä on ensimmäinen sähkökitara, mutta perustaidot on jo hankittu akustisella, joka on aika hyvä idea sekin.
 
Halpa on halpa, mutta takuu niissäkin on, ei tuo liike mitään huijannut, jos sieltä ei saa osaa takuuna niin sitten se on eri asia. Suomalaiset ovat ihme kansaa jos ne tekevät mielestään huonon ostoksen, niin viimeinen taho jolle he siitä kertovat on myyjä, jonka kanssa kaupan tekivät - muille kyllä maristaan vaikka loppuelämän ajan.

Huijausta on minun mielestäni se, kun realisointikeskuksessa myyjä kauppasi parisen vuotta sitten vähän iäkkäämmälle pariskunnalle kehusanoja säästämättä käytettyä CD-i-soitinta (DVD:n edeltäjä). Kyllähän laitteella elokuvat epäilemättä hyvin näkyvät. Sen myyjä tosin unohti mainita, että CD-interactive-levyjen valmistus oli jo aikoja sitten lopetettu...
 
Tuo on todella yleistä, siksi ostajan tulisikin ottaa asioista itse selvää. Ainakin silloin jos vähääkään epäilyttää.
 
Kyseenalaista on kanssa, kun kodinkoneliikkeen nuori myyjä suosittelee iäkkäälle pariskunnalle mikroaaltouunia, ja selän takana naureskelee tyyliin "turhan kallis ja hienohan tuo on ja tää halvempi malli olisi riittänyt vallan hyvin, mutta eihän tuo pappa sitä tajua".
 
Tuotakin valitettavasti näkee... kauppiaalle helppoa rahaa. Pisnes on pisnestä ja mitä eivät nuoret uransa huipulle tähtäävistä myyntitykeistä tekisi myyntiensä eteen. =) Tosin, mielestäni parempi myyntimies on sellainen joka myy asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukaisen laitteen ja luottaa siihen että asiakas vielä jonain päivänä tulee takaisin ja ostaa jotain lisää. Eli kaupan jatkuvuutta!!!
 
Ei tuo halvan kitarapaketin tapaus nyt näin luettuna kovin huijaukselta kuulosta. Eka oma kitarani oli 500 mk Cyclonen vaneristratohirvitys, seuraava 700 mk Cyclonen huonosti asennetulla floikalla varustettu hirvitys, pikkuhiljaa on tullut sitten hankittua parempia keppejä kun soittotaito on kehittynyt.
 
No eipä se huijausta ollut... lähinnä ehkä harmittava takaisku ja tietysti saattoi olla myös myyjän kiireellisyyttä/kokemattomuutta ettei esitellyt tai tarjonnut muita vaihtoehtoja. Mutta asiakashan sen päätöksen viimeisenä tekee.

Juuri mitä yllä on sanottu. Sitäpaitsi jonkun tonen nupin halkeaminen johtuu muovin valuvirheestä. Ja varmasti antavat uuden napin tilalle kun käy hakemassa. Ei siinä mitään huijausta ole, hyvä tavaton :)
 
Samaa mieltä. Ottaen huomioon, että nuo halvimmat kepukat eivät ole mistään kaikkein parhaista materiaaleista tehty alun perinkään, niin tuollainen tone-potikan nupin hajoaminen ei kuulosta minusta mitenkään mahdottomalta tapaukselta. Kyllä siihen saa varmasti uuden tilalle kun käy pyytämässä. Eikä kauppias voi tietää, hajoaako siitä jokin pian ellei laitteessa ole jotain silmillä tai korvilla (tai nenällä?) tunnistettavaa vikaa.
 
Noita halpoja kitarapaketteja ehdotetaan sen takia, että yleensä soittoharrastusta aloittava ei voi tietää, jatkaako hän soittamista vuosikausia vai loppuuko into parissa kuukaudessa. Jos hänelle olisi myyty kalliit kitarakamat, niin siinähän olisi ikävä tilanne..soittaminen ei innosta ja soittimet pitäisi myydä, mutta kun niistä ei saa lähellekään sijoitettua rahamäärää takaisin. Halvemmilla kamoilla taloudellinen tappio jää pienemmäksi tai vähemmän merkittäväksi.
 
Kauppiaan olisi kuitenkin pitänyt esitellä muitakin kitaroita/vahvistimia samassa hintaluokassa. Näin Huttunen teki kun minä vuosia sitten olin ensimmäistä kitaraani hommaamassa. Tosin tässäkin on se paha puoli, että asiakas tuskin osaa sanoa, kumpi soittimista on parempi tai kumpi vahvistin kuulostaa paremmalta. Minä valitsin sen kitaran, joka oli nätimmän näköinen. ;)

Minä valitsin sen kitaran, joka oli nätimmän näköinen. ;)
 
Hehe, minä valitsin aikanani 3-tone Sunburst Epiphone Straton ja mukana tuli 8W Ibanez vaffari =) Oli halpa setti ja on mulla tuo vahvistin edelleenkin sängyn vieressä hätävarana =) Ei sillä nyt keikalle, mutta jos tulee inspis niin on joku mokkula apuna =)
 
Silloin mun ostopäätökseen vaikuttivat sellaiset seikat että olin jo 2v mutsin vanhalla kumikolla rämpytellyt ja erittäin huonosti jotain metallicaa ja iron maidenia koittanut soittaa. Sit vain päätin että sähkis on pakko saada ja ostin heti seuraavan setin mikä tuli myyntiin. Silloin ei ollut värillä tai muodolla väliä, oli vain pakko saada sähkis soittamisen halusta!
 
PS. mä olisin soittanut vaikka millä jos vain sai styrkkariin kiinni ja lähti räminää. Eli joku faijan siihen aikaan vääntämä kakkosnelonen missä on rautalangan pätkät kiinni ja sitten joku paikka mihin saa plugin olis hyvinkin riittänyt =))