Kitarat: kitarakamat ›

Hommasin ensimmäisen stratoni tuossa jokin aika sitten, ja minulla on ollut vaikeuksia sen vireen kanssa johtuen vibrakammesta. Huomasin, että kun poistin lavassa olevan kieltenohjaimen (e-ja h-kielten kohdalla), niin e- ja h-kielien vire pysyy paremmin kuin mitä se pysyi aiemmin. Aiemmin juuri e-ja h-kielet menivät vibrakammen vääntelyn jälkeen karmeaan ylävireeseen. Muut kielet pysyivät jotakuinkin vireessä.
 
Kysynkin nyt, että onko tuosta kieltenohjaimen poistosta jotain haittaa? Luin jostain aikaisemmasta threadista, että sen poisto aiheuttaisi särinää. Minun Stratossani sitä ei esiintynyt lainkaan.

Jos/kun kieltenohjamen poistaminen ei aiheuta mitään välitöntä ja kuuluvaa ongelmaa niin siitä poistamisesta ei sitten aiheudu mitään ongelmaa...

näin off-topiccina, että jos siinä kitarassa ei ole kielilukkoja, niin sitä vibrakampea ei kannata ihan hampaat irvessä vääntää, sellasella kevyellä kohtelulla kestää paremmin vireessä.

Minä olen stratostani poistanut D- ja G-kielten kielenohjaimen. Kunhan satulalta virittimille tulee sopivasti kulmaa, että kielet pysyvät tiukasti urissaan, niin kaikki hyvin. Itselläni tosin ei B- ja E-kielten kielenohjaimen poisto onnistu, kielet pomppaavat ulos uristaan. Ratkaisin ongelman asentamalla metallisen kielenohjaimen tilalle grafiittisen. Nyt eivät kielet enää jumita kielenohjaimiin.

millaset vekottimet henkalla oli? Sillä se strato näytti pysyvän vireessä vaikka se kuinka väänteli ja käänteli

millaset vekottimet henkalla oli? Sillä se strato näytti pysyvän vireessä vaikka se kuinka väänteli ja käänteli
 
Näytti ehkä, muttei kuulostanut :)

millaset vekottimet henkalla oli? Sillä se strato näytti pysyvän vireessä vaikka se kuinka väänteli ja käänteli
 
Juu, ei tosiaankaan pysynyt jimillä strato vireessä.
Oikeastaan epävireisyys kuuluu siinä musassa asiaan. Johtuukohan nykysoittajista vai kuuntelijoista, samanlainen epävireisyys ei taatusti menisi läpi tänä päivänä.
 
Straton ja muiden kitaroiden vireisyyteen tuntuis vaikuttavan jopa eniten satula ja se, miten kielet kiinnittää viritystappiin.
Satula tarpeeksi liukkaaksi ja kieliurat sopivan kokoisiksi niin auttaa jo aika lailla. Toki kieltenohjaintenkin liukkaus on tärkeätä.
Kielen kiertäminen mahdollisimman vähän viritystapin ympäri on myös merkittävä asia. Punotut kielet vain puoli kierrosta - kierros tapin ympäri, punomattomat vähän enemmän.
 
Näin olen saanut parannettua vireen pysymistä mukavasti.

Kielen kiertäminen mahdollisimman vähän viritystapin ympäri on myös merkittävä asia. Punotut kielet vain puoli kierrosta - kierros tapin ympäri, punomattomat vähän enemmän.
 
Tätä komppaan vahvasti; usein saattaisi luulla että mitä useampi kierros virittimen tapin ympäri, sitä parempi. Näin ei kuitenkaan ole, korkeintaan 2-3 kierrosta on avain onneen.

Kielen kiertäminen mahdollisimman vähän viritystapin ympäri on myös merkittävä asia. Punotut kielet vain puoli kierrosta - kierros tapin ympäri, punomattomat vähän enemmän.
 
Tota en kyllä purematta niele, onko jotain perusteluja miksi noin?

Tota en kyllä purematta niele, onko jotain perusteluja miksi noin?
 
Jääpi vähemmän löysiä - ei sitten soitellessa anna periksi vähin erin.

Hmm, toisaalta kyllähän se kieli venyy siellä viritystapissakin ja jos sinne jättää just monta kierrosta niin niin.. Täytyypä kokeilla joskus.

Näytti ehkä, muttei kuulostanut :)
 
;) plussaa

Juu, ei tosiaankaan pysynyt jimillä strato vireessä.
Oikeastaan epävireisyys kuuluu siinä musassa asiaan. Johtuukohan nykysoittajista vai kuuntelijoista, samanlainen epävireisyys ei taatusti menisi läpi tänä päivänä.
 
Jimi oli sellainen fakiiri, että hän myös viritti lennossa siinä soiton lomassa. Ehkä se kitara ei aina ollut ihan mittarivireessä (ei niitä viellä ollutkaan), mutta riittävän vireessä kuitenkin hänen kokonaisvaltaiseen kitarailmaisuunsa. Pelkkä SOITTAMINEN-sana ei minusta riitä kuvaamaan hänen taidettaan.
 
Rauha sielullensa.

http://www.kinman.com/html/toneWork … hop/perfectGuitar.htm#stayingInTune
 
Ja pysyy vireessä...