Kitarat: kitarakamat ›

Akustista on rämpytelty nyt tovi (6 vuotta) ja sähkökitara alkaa pikkuhiljaa himottamaan. Kitaran valinta vaan aiheuttaa enemmän hommaa kuin ajattelin. Stratoa olen ajatellut, koska suurimmat kitarasankarini sillä soittavat. Eli Fender Stratocaster haussa, mutta mikä niistä kaikista?Käyttö tulee olemaan ihan kotona vaan huvikseen blues/rockia mahdollisesti Line6 Guitarportin läpi soitellessa. Auttakaa valitsemaan sopiva kitara ;)
 
Kiitos ja kumarrus!

Riippuu budjetistakin, mitä kannattaa suositella. :)

Akustista on rämpytelty nyt tovi (6 vuotta) ja sähkökitara alkaa pikkuhiljaa himottamaan. Kitaran valinta vaan aiheuttaa enemmän hommaa kuin ajattelin. Stratoa olen ajatellut, koska suurimmat kitarasankarini sillä soittavat. Eli Fender Stratocaster haussa, mutta mikä niistä kaikista?Käyttö tulee olemaan ihan kotona vaan huvikseen blues/rockia mahdollisesti Line6 Guitarportin läpi soitellessa. Auttakaa valitsemaan sopiva kitara ;)
 
Kiitos ja kumarrus!
 

 
Fatstrat olisi varmaan sun tarkoituksiin oiva peli... Tallahumbuckerin ansiosta siitä saa todella kirvavan valikoiman soundeja. Toinen vaihtoehto on tietty ostaa normaali strato ja laittaa siihen esim duncanin hotrails tallaan.

Stratoa olen ajatellut, koska suurimmat kitarasankarini sillä soittavat. Eli Fender Stratocaster haussa, mutta mikä niistä kaikista?
 
Stratoja tosiaan löytyy kovin monessa hintaluokassa... Kerropas budjettisi, niin on helpompi lähteä suosittamaan. Lisäksi kantsii pitää mielessä, että sen itselle parhaan straton lavassa ei ollenskaan välttämättä lue Fender...
 
JuSu

Varmaan joku Fenderin Highway Serien strato, ne on ihan jees.

Swan:
 
Budjetti on aika liukuva, soitin tulee kuitenkin vuosien käyttöön. Jos tiedossa on jokin unelma kitara, niin kyllä siihen enemmänkin rahaa voi pistää. Eipähän tartte sitten kitaraa mistään syyttää :) Jos jokin summa pitää pistää, niin Guitar24.de:ssä on myynnissä SRV Strato 1398 egen hintaan ja tuon oisin kyllä kitarasta valmis maksamaan. Stevie Ray kun vielä on yksi suurimmista kitarasankareistani.

Guitar24.de:ssä on myynnissä SRV Strato 1398 egen hintaan ja tuon oisin kyllä kitarasta valmis maksamaan.
 
Tuon suuntaisella budjetilla kääntyisin kyllä ihan soitinrakentajan puoleen. Saat pilkun päälle sellaisen soittimen kuin haluat. Esim. Amfisoundilla stratot alkaen 1400 euroa, ja näyttäisi heinäkuussa tehdyistä tilauksista saavan 15 % päältä pois...
 
http://www.amfisound.fi
 
Toki Suomessa on monia muitakin päteviä soitinrakentajia (esim. Ruokangas, Ala-Kuha...), tuo Amfisound nyt vaan tuli ekana mieleen.
 
JuSu

Tuolla rahalla saa jo vaikka mitä. USA-Stratoja kannattaa jo ehdottomasti tutkia. Kuten vale jo sanoi, tallahumbuckerilla varustettu kitara olisi suht täydellinen. Eli joko suoraan Fat Strat hankintaan, tai sitten tavallinen Strato, johon vaihtaa tallaan jonkun Duncanin pikkuhumpparin. Jos tallamikin tonepotikkaan vielä asentaa kelanpuolituksen, niin kokonaisuus on ehkäpä juuri se, mitä haetkin.

Varmaan joku Fenderin Highway Serien strato, ne on ihan jees.
 
Tosi jees.

Jos jokin summa pitää pistää, niin Guitar24.de:ssä on myynnissä SRV Strato 1398 egen hintaan ja tuon oisin kyllä kitarasta valmis maksamaan. Stevie Ray kun vielä on yksi suurimmista kitarasankareistani.
 
Senkun pistät ostaen ja samalla rikastutat sankarisi perikuntaa ;-)
 
Japseja alkavat kohta (ja yleensä tässä vaiheessa) suosittelemaan.

Japseja alkavat kohta (ja yleensä tässä vaiheessa) suosittelemaan.
 
Vaan hyviähän ne ovatkin! Ainakin hinta/laatusuhteeltaan vielä mikkien päivityksen jälkeenkin. Jos ei lasketa Kitarapajan 800 euron 60's reissueta http://www.kitarapaja.com/usvi.htm
 
Käytetyn straton (jenkin tai ehkä japsin) minä ainakin katselisin. American Standardeja liikkuu pyöreästi seitsemään ja puoleen sataan varsin yleisesti. Reissuet (siis jenkit, japanin reissuet ovat myös hyviä mutta ei niistä missään tapauksessa yli kuutta sataa kannata maksaa) ovat sitten kalliimpia jos vintagetallan välttämättä haluaa.
 
Käytetyissä on se hyvä puoli, että niistä saa yleensä suurin piirtein sen takaisin mitä on maksanut jos ei syystä tai toisesta enää parin vuoden kuluttua malli miellytäkään ja ne ovat jo valmiiksi "sisäänsoitettuja". Puut eivät elä enää ja soundikin on "auennut". Hyväkuntoinen käytetty on oikeastaan turvallisempi ostos kuin uusi!

Omiin kokemuksiini pohjautuen voisin suositella American stratoa talla humpparilla TAI yksikelaisella. F-Musicissa soittelin sillä ja oli todella asiallisen tuntuinen peli.
 
G&L:n Legacyt kannattaa myös tutkia (mukaanlukien tribute mallisto). Olivat nekin oikein hyvän tuntuisia.
 
Nevalaisen stratot olivat myös kivan tuntuisia. Niitä löytyy ainakin Milbrookista.
 
Jos oikein meinaat ruveta tuhlaamaan, niin sitten Ruokankaan V.S.O.P King. Se on upea!
 
EDIT: Provosoiva tallahumppari suosittelu oikaistu.

Kannattaa tsekata meksikolaiset Fenderit. Ne on suunnilleen yhtä hyviä soittimia kuin amerikkalaisetkin, varsinkin sellaiselle soittajalle joka ei hae mitään tiettyä pro-juttua. Maksavat siinä 600€ uutena Suomessa, T-kaupassa ehkä hieman vähemmän.
 
Kuten todettiinkin jo, fat strat olisi soundimaailmansa monipuolisuutensa takia hyvä valinta.

Eräs merkille pantava asia on, ja jonka olet jo varmasti tässä vaiheessa huomannutkin, että strato ei ole mitään ilman tallahumpparia. Eikö ole käsittämätöntä, että strato ilman tallahumpparia ei ole monen m.nettiläisen mielestä mitään, vaikka se on yksikelaisineen niin monelle kitarasankarille kelvannut? Sur surrur. Mutta onhan myös niin, että kaikkea mitä netissä lukee, ei pidä uskoa.
 
Suosittelen stratoa wilkinsonin tallalla ja lukkovirittimillä. Näin jos kampea tarvitset. Jos et tarvitse, suosittelen teleä.
 
Ja itsekin saattaisin ostaa käytetyn japanialaisen, varsinkin jos lukkovirittimiä ja Wilkinsonia ei olisi olemassa. Ainut ongelma, joka noissa Wilkinson -kammellisissa stratoissa on, että useimmat niistä ovat stratoja vain nimellisesti. Näyttävät enempi sellaisilta hevikirveksiltä.

Lucifer / Eikö ole käsittämätöntä, että strato ilman tallahumpparia ei ole monen m.nettiläisen mielestä mitään, vaikka se on yksikelaisineen niin monelle kitarasankarille kelvannut?
 
Ja mulle myös. Mun mielestäni tallapuolelta Stratosta saa niitä stratomaisimpia ääniä nimenomaan silloin, kun siellä on yksikelainen. Monipuolisuuden takia tuota kai useimmiten suosittelevat - mutta jos mä itse haluan muunlaista ääntä, käytän eri kitaraa sitten. Kukin toki tyylillään.
 
Ruma / Käytetyissä on se hyvä puoli, että niistä saa yleensä suurin piirtein sen takaisin mitä on maksanut jos ei syystä tai toisesta enää parin vuoden kuluttua malli miellytäkään
 
Jep. Ja mittatilaustyönä tehtyä kitaraa voi olla vaikeampi myydä eteenpäin, jos se ei miellytäkään.
 
Alkuperäiselle kysyjälle: jos se SRV-Strato on juuri sinun juttusi, niin siitä vaan sitten! Varsinkin jos se osuu budjettiisi.

fender stratocaster american standard on hyvä tai joku variaatio siitä:fat strat,lone star,road star ym..japsi fenkuista saat maksaa lähes yhtä paljon kuin jenkeistä..eli selvää ylihinnoittelua niissä..itse maksoin lone starista 650e(huippukuntoisesta),se on periaatteessa american standard mutta siinä on alkuperäisenä tallassa seymour duncan pearly gates+2x texas special-mikit,jenkkistaratoja saa 500eurosta ylöspäin,noissa tilaustyönä tehdyissä kitaroissa on se huonopuoli,että vaikka ne olisi kuinka hyviä,jos joskus tulee tarve myydä,on ostajan löytäminen vähän hankalaa..ellei kyseessä ole joku ruokangas,nevalainen tms..

Alkuperäiselle kysyjälle: jos se SRV-Strato on juuri sinun juttusi, niin siitä vaan sitten! Varsinkin jos se osuu budjettiisi.
 
Aamen! Mutta juuri SRV:tä ei todellakaan kannata hankkia jollei ole vastaavaa koskaan kädessään pitänyt. Se kuitenkin poikkeaa keskivertostratosta aika suuresti.
 
Mutta toisaalta jos riittävän edullisesti irtoaa niin kyllä tuollaisen uskaltaisi ostaa juuri sitä yksilöä testaamatta. Kohtalaisen tasalaatuisia ne ovat. Välttämättä se paras SRV-yksilö ei osu itselle, mutta keskivertokin on jo erittäin hyvä. Palautusoikeuden kun varmistaa niin homman pitäisi olla ok.
 
Testaamista yliarvostetaan usein. Varsinkin jos ei (sähkö)kitaroista ole suuremmin kokemusta ei niitä pieniä eroja huomaa. Varsinkaan jos ei ole edes toista samanlaista vertailukohteeksi. Eivätkä ainakaan kotimaiset liikkeet kovin montaa SRV-stratoa tai vastaavaa yleensä seinillään roikuta. Se on silloinkin joko otettava se liikkeen ainoa (sinulle tilattu) yksilö tai haettava muualta. Ja nyt siis puhutaan tilanteesta, että tietää mitä on ostamassa. Eli esimerkiksi on kyllä kokeillut samanlaista kitaraa. Vaikka yksilöeroja aina onkin, ovat ne kuitenkin yleensä loppupeleissä pieniä.

itse maksoin lone starista 650e
 
Järkyttävän halpa oli tuo sinun Lone Starisi! Sattuisi joskus itsellekin kohdalle tuollainen diili. Tosiaankin yleensä American Standarditkin ovat reippaasti yli seitsemää sataa hintapyynnöltään ja kyllä minä sitä ihan kohtuullisena pidän. Jälleen vertailun vuoksi: Kitarapajalla ne maksavat käytettynä yli tonnin.
 
Viidellä sadalla ei kyllä (yleensä) saa kunnon jenkkistratoa ellei tule kusetetuksi American Traditionalilla tai mulla vastaavalla ns. jenkkistratolla. 90-luvun alun "I"-sarjanumerolla olevat "harvinaisuudet" kuuluvat samaan sarjaan American Traditionalin kanssa.

Aamen! Mutta juuri SRV:tä ei todellakaan kannata hankkia jollei ole vastaavaa koskaan kädessään pitänyt. Se kuitenkin poikkeaa keskivertostratosta aika suuresti.
 
No jaa, vasuritalla lienee suurin ero. Joidenkin tikkukauloihin tottuneiden mielestä kaula voi olla vähän tuhti, mutta ei sekään lopulta niin radikaali ole.

Testaamista yliarvostetaan usein.
 
Tavallaan samaa mieltä kyllä. Mä olen tästä horissut aikaisemminkin, mutta joskus voi esim. hyväkin kitara jäädä ostamatta, jos se on huonoissa säädöissä eikä siksi tunnu kovin kivalta. Vaikka siitä pienellä ruuvauksella olisikin tullut se unelmasoitin. Ja uusissa skitoissa ensiasennuskielet ovat yleensä sellaiset, joilla en voisi edes kuvitella oikeasti soittavani.
 
Sitten on vielä yksi näkökulma, josta en ole nähnyt kauheasti juttua täällä. Liikkeessä uusi kitara saattaa olla sellainen, jota kaikki kansa on käynyt näpelöimässä. Ei haittaisi mua, mutta jotakuta voisi haitatakin - kun kerran uutta ollaan ostamassa uuden hinnalla, eikä minään näytekappaleena tms.
 
T. Nimim. "Haen postista tänään Fender (CIJ) Jaguarini"