Kitarat: kitarakamat ›

Löytyi eräästä romulasta pilkkahintaan kotimainen Noso-merkkinen kitara.Nyt kiinnostaisi mikähän malli ja miltä vuodelta kitara mahtaa olla.Sen verran tietoa on jo että ko. Jaakko Noso kasasi kitaroita sodan ja 60-luvun puolivälin välisenä aikana.
 
Oma kitarani on akustinen, todella isokoppainen kahdella f-aukolla varustettuna, koppaa ja lapaa kiertää valkoinen lista, ja siis teräskielinen. Talla on puinen ja lavan pinnassa on marmorijäjitelmä. Väri on tumma sunburst.(?).
 
Kitara on todella käytetyn näköisessä kunnossa, ihme kyllä pysyy vireessä suht ok, kielet ilmeisesti on jostain viime vuosituhannelta. Virittimet on yhtä lukuunottamatta alkuperäiset.
 
Malli ja väritys on aika lailla tässä olevan kitaran kaltainen (plektrasuojaa ei ole):
 
http://www.sprucetreemusic.com/epi_triumph.jpg
 
/h.

Eräs tuttava löysi isänsä jäämistöstä Jaakko Noson soolosoittaja b:n ja toi sen minulle kielten vaihtoon, että voisi itse opetella vähän soittelemaan sillä. Kitara on kyllä elämää nahnyt eli perin käytössä kulunut. Kysyisin ihan mielenkiinnosta onko tuollaisella edes polttopuun arvoa kun en ole moista ennen nähnyt?

vkl: Eräs tuttava löysi isänsä jäämistöstä Jaakko Noson soolosoittaja b:n ja toi sen minulle kielten vaihtoon, että voisi itse opetella vähän soittelemaan sillä. Kitara on kyllä elämää nahnyt eli perin käytössä kulunut. Kysyisin ihan mielenkiinnosta onko tuollaisella edes polttopuun arvoa kun en ole moista ennen nähnyt?
 
Kunnosta riippuen näyttävät huutelevan torilla 500 -1000 euron kieppeillä noista. Nyt ihan viime vuosina on Nosojen arvostus alkanut nousta joten itse en sitä uuniin nakkaisi. Mutta soitinta näkemättä ei voi sanoa..... ja minä en tietenkään osaa arvioida vaikka näkisin koska en ole varsinainen asiantuntija. Olen kuitenkin torikaupassa nähnyt, että noista halutaan nykyisin ihan rahaa.

hallu: Kunnosta riippuen näyttävät huutelevan torilla 500 -1000 euron kieppeillä noista...
 
...ja kaikki vanhat Nosotkaan eivät ole välttämättä edes 5-10 euron arvoisia.
 
Tiukat ajat taloudessa houkuttelevat entistä suuremppan osan ihmisistä tanssimaan kaupanteossa vähintäänkin huijauksen rajoilla. Yksi tapa sellaiseen on keksiä historiasta joku merkki/puuseppä X ja alkaa hypettämään sitä. Ja yht'äkkiä koko X:n tuotanto on miljoonien arvoista.
 
Seuraava askel lienee se, että aletaan myymään tuollaisessa maagisessa kitarassa kiinniolleita viritystappeja yksi kerrallaan (ja tonnilla), koska kaikkihan me tiedämme että magia tarttuu kosketuksesta.
 
Vai oliko se spitaali..? ;D

Nosoissa on kuitenkin mojoa, Albert Järviselläkin oli kuulemma kaksi :) eikä niitä enää tule uusia. Ei heitetä niitä menemään. Hienoa kotimaisen soitinrakennuksen historiaa.

Kitaralla on omistajalleen etenkin tunnearvoa, joten ei se roskiin mene, vaikka siinä on vähän muutakin pientä laittoa kuin vain kielet.