Kitarat: kitarakamat ›

Tässä nyt kun on pohdiskeltu niitä mahdolisia ekoja kitaroita ym. hilavitkuttimia, niin tulin muistelleeksi sitä arsenaalia jolla itse tuli aikoinaan aloitelleeksi :)
 
Niin mitkäs oli teidän ekat vermeenne tai vaikka vain kitarat, joilla aloititte? Meikäläisen ensimmäinen kitara oli laite, jolla ei totisesti opeteltu sen enempää Master of the Puppetsin sooloa kuin edes hendrixin Hey Joeta, mutta sormenpäät sillä sai taatusti vereslihalle. Suurikin se oli ja peitti pienen miehen tyystin pimentoonsa - 12 kielinen Ibanezin akustinen. Onneksi sain äkkiä tilalle Hondon nylonkielisen. Molemmat on edelleen tallessa.
 
Ensimmäinen sähkökitarani (kun ei lasketa Hondon sisälle piilotettua mankkarimikkiä) oli luultavasti Ibanezin Rickenbacker-kopio, jonka löysin jostain osto-& myyntiliikkeestä. Tätä sitten oli mukava rämpytellä vanhan - taisi olla Telefunken merkiltään tai jotain sinne päin - matkaradion läpi. Din-liitin vain kitarapiuhan toiseen päähän ja soundi oli kyllä melkoinen. Käytin myöhemmin kyseistä ratiota myös etuasteena, kunnes hajosi tyystin.
 
Eka varsinainen styrkkari olikin jo sitten 10W Laneycombo, joka vaihtuikin jo sitten melko nopeasti Peaveyn Studio Pro 40:seen ja Rolandin kuutioon. Iba-Ricken vaihtui samoihin aikoihin Gallanin stratoon, jonka kaveri jostain syystä laittoi melko käsittämättömään kondikseen - purki osiksi ja hukkasi puolet.
 
Tuon jälkeen onkin sitten ollut monenmoista vaihtelua ja tähän hännänhuippuna maksoin tänään käsirahan Englin Screamer combosta. Yes!

Synansoiton aloitin jollain helvetinmoisella leikkiromulla, edes en merkkiä muista. Sitten tuli toi Roland E-14 joka oli jo ihan kohtuullinen kotipimputusvehje 7-vuotiaalle.
 
Eka kitara jolla sitten varsinaisesti opettelin treenaamaan oli paska Renon nylonkielinen laatikko.
 
Näillä eväillä.

Ekana oli joku akustinen.. merkkiä en muista.. myynyt olen sen pari vuotta sitten.
Eka sähkökitara oli halpa Reno merkkinen strato-kopio. pieksi soundillaan muuten monet muut halvat kitarat! (ehkä vähän kalliimmatkin :)
Sen myin kaverille pari kuukautta sitten, mutta koska vain kaverille tulee sillä vielä joskus soiteltua.
Eka vahvari oli Marsun 15w vahvari. Olen -yllätys yllätys- myynyt senkin, koska ostin 100w Marsun tilalle.
Efektipedaaleja menee ja tulee, mutta viimeisin ostos Bossin me-50 tulee varmasti pysymään kauan.

Jos ei sitä enon laina-akustista lasketa, niin se perintainen mahe-kombinaatio, eli Squier Stratocaster ja Fenderin Frontman. Tosin se Squier oli Fenderin juhlamalli, jota en tajunnut silloin. Oli jälkeenpäin ajateltuna/tiedostettuna parempi, kuin nyky stankut. Hemmetin hyvä. Frontman nyt on, mitä on.

Eka kitara oli joku iskän 30-40v vuotta vanha tshekkoslovakialainen akustinen rimpula, jonka kivikautiset kielet särisivät eivätkä pysyneet vireessä. Oppiminen tyssäsi avosointuihin, sillä barreja tuolla oli turha yrittääkään. Sitten sainkin Admirani joululahjaksi, jolloin alkoi nousukausi kehityksessä. Pari vuotta myöhemmin tuli sähköt mukaan Squier Affinity Fat Stratocasterin ja Crate GX15R:n muodossa. The rest is history(?).

Ibanez Stagestar oli ensimmäinen kitara (mitä nyt oli koulun akustisia tullut aiemmin rämpyteltyä), vahvistimena Crate GX-15..eli tuommoinen pieni ja honottava transistoripömpeli. Sen kautta sitten soiteltiin tietysti Metallicaa sun muuta middlet nollassa suristen.
 
Tuo Stagestar oli hieman lihoneen stratokopion näköinen, kaula oli kunnon tukki. Virittimet siinä olivat aika kamalat (esim. B-kielen virittimen kääntämiseen tarvitsi suurin piirtein jakoavaimen), mutta muuten kepukka soi itseasiassa aika hyvin. Maalipinta oli varmaan n. sentin paksuinen, joten kitaran hyvä akustinen sointi saa minut epäilemään tuon "ohuempi maalipinta = parempi soundi" teorian paikkansa pitävyyttä.

Eka kitara oli joku Landola tai vastaava akustinen ollessani 5-vuotias. Ekan sähkökitaran sain niinkin myöhään kuin seiskaluokalla. Peavey Predator oli merkki ja malli. Samoihin aikoihin sain ensimmäisen vahvistimeni, joka oli Yamaha G212-II, 100W 2-kanavainen trankkucombo. Kumpaakaan en enää omista, eikä suorastaan ole ikäväkään. Kamaa on tullut jonkin verran lisää sittemmin. Löytyypä häpeällisestä nuoruudestani myös Jackson-merkkisen kitaran omistaminen, mutta ei siitä sen enempää... :)

Eka kitara oli joku Landola tai vastaava akustinen ollessani 5-vuotias. Ekan sähkökitaran sain niinkin myöhään kuin seiskaluokalla. Peavey Predator oli merkki ja malli. Samoihin aikoihin sain ensimmäisen vahvistimeni, joka oli Yamaha G212-II, 100W 2-kanavainen trankkucombo. Kumpaakaan en enää omista, eikä suorastaan ole ikäväkään. Kamaa on tullut jonkin verran lisää sittemmin. Löytyypä häpeällisestä nuoruudestani myös Jackson-merkkisen kitaran omistaminen, mutta ei siitä sen enempää... :)
 
Elikkä Jucciz onkin floikkamies! Hah! Paljastuit!

Joskus kymppivuotiaana klassinen kitara, yamaha cg-40. Edelleen pelittää, kielet kyllä melko korkealla. Eka sähkis yläasteella, Epi Les Paul, karsea pulttikaula, siitä eroon äkkiä--> vaihdossa hankin upean jenkkistraton, siis aidon fenkun, jonka typeryyksissäni menin vaihtamaan tähän nykyiseen telecasteriin, joka toki hieno soitin on sekin. Vahvistimena toimi straton aikoihin Marshallin 75 Reverb, sen vaihdoin Trademark 10:een. Sitten tulikin tortimien hankinta.

Elikkä Jucciz onkin floikkamies! Hah! Paljastuit!
 
Ei kaikissa Jacksoneissa ole floikkaa. Omassani kylläkin oli. Onnistuin hajottamaan sen alta aikayksikön ja kieltämättä ikävä ei tullut. Mitä nyt jouduin joka tapauksessa kärsimään kielenvaihdoista ja kielilukoista á la Floyd Rose. Jacksonista seuraava kitara olikin "hieman" erilainen, nimittäin Ibanez FA-100.

Ei kaikissa Jacksoneissa ole floikkaa. Omassani kylläkin oli. Onnistuin hajottamaan sen alta aikayksikön ja kieltämättä ikävä ei tullut. Mitä nyt jouduin joka tapauksessa kärsimään kielenvaihdoista ja kielilukoista á la Floyd Rose. Jacksonista seuraava kitara olikin "hieman" erilainen, nimittäin Ibanez FA-100.
 
Sepäs onkin jo aivan soitettava skeba.

Sepäs onkin jo aivan soitettava skeba.
 
Oletkos testannut ihan?

Oletkos testannut ihan?
 
En ole aivan varma itseasiassa. Saman mallista ibanezia kyllä.

Äidin Landolan jälkeen eka sähkökitara oli noin 12 vuoden herkässä iässä Dia Jaguar, 120 markkaa. Vahvistimeksi kytkin sarjaan (!) kaksi putkiradiota, että kuuluisi rumpujen kanssa. Kun ne sitten räjähtivät, löytyi tilalle 50 markalla 30 watin Teleste, vanha kuulutusvahvistin. Tuolla setillä ja Ibanez Standard Fuzzilla ääniteltiin ekat demokasetitkin.

eka kitara oli ja on punainen halppiskopio gibsonin dotista.
 
Helvetin hyvä soittaa, mutta mikit ei kuulosta hyvältä, joskus kun vaihdan ne, niin alan varmasti aktiivisesti sitä käyttämään.
 
eka vahvistin oli anttilasta tilattu 15W smarvo.

Mun eka oli akustinen. Se oli siisti, koska mä sain soittaa sillä. Ei ollut vaihtoehtoja.
 
Eka sähkökitara oli kaunis. Sillä treenasin paljon. En suosittelisi sitä silti soitettavuudeltaan kenellekkään pitkälle pyrkivälle.
 
Nuo soittimet on nyt pitkäaikaisessa lainassa molemmat, olen niistä varoittanut.... Näköjään niitä silti käytetään.

Serkulta ostin (tai siis isäni osti) Washburnin sähkökitaran ja Rossin 50w vahvistimen. Ikää oli silloin 13 vuotta ja kitara oli pakko saada, kun kuulin kaverin soittavan GnRn Knocking on heavens doorin sooloa.

Squierin Strato, Samickin pikkuvahvarin läpi oli ensimmäinen sähköinen soittopeli joka Youngin veljesten soittoon hurahtaneena oli saatava.
Angus Young signature SG on edelleen haaveena. :)

Ensimmäiset omat kamat olivat nuo Epiphonen Les Paul Studio sekä Fender Deluxe 112 -vahvari. Molemmat omistan edelleen, luotettavia pelejä ovat olleet.

Ks. omakuva!