Kitarat: kitarakamat ›

Olen pannut torimynti-ilmoituksissa merkille, että Gibson LesPaul R6 esimerkiksi on paljon halvempi kuin vaikkapa R8 tai R9 etc. olen kuvitellut, että R:t edustaa niitä viiskytluvun pauleja eli R6 mallintaa vuosimallia 1956 ja R8 1958. Olenko ymmärtänyt oikein? jos näin on, niin miksi niiden hinta menee niin, että mitä isompi R niin sitä kalliimpi? vintagesoittimissahan se menee juuri päin vastoin eli mitä pienempi V, niin sitä suurempi hinta.
 
Mikä näiden R:ien numerologiikka oikein on? tai siis tarkoittaako ne muuta kuin hintaa? hinnanhan näkee hintalapusta ei kai siihen R:iä tarvita

Numero siinä tarkoittaa ko. viitevuoden mallia: R6 = 1956, R8=1958 jne. Koska 1959 on keräilymaailmassa suosituin (kallein), on se myös reissuemaailmassa sitä. Sen pidemmälle ei kannata ehkä asiaa ajatella :)

Kuten edellä mainittu, jengi tahtoo yleensä juuri R9:n, eli vuoden 1959 mallin bursteineen ja PAF-mikkeineen eikä vaikka jotain vuoden 56 goldtoppia wrappisiltoineen ja P90:neen, R8:sta luulen vähän salaa että se on sitten semmonen tyytymismalli jossei nyt R9:n kanssa onnistanut, R0 taas on aika samaa kamaa kun R9 joskaan ei silti niin haluttu, kaulan kaposuus lienee syynä.
 
Niin, ja sitten nykyjään on toki vielä nuo reissuet jaoteltu Gibsonin toimesta "reissue" ja "oikeesti reissue" luokituksiin, vm. toki sitten enemmän hintaa ja vissiin saatavuuskin heikompi kun ilmeisesti jengi ei ihan niin pöljää ole että maksaa tonneja extraa jostain Lesin itsensä haistelemasta nahkaliimasta ja Ted McCartyn hipelöimästä mahongista tai mitä muuta turhia superominaisuuksia noissa truuuuuu historeicseissa olikaan. Luonnollisesti hinnasta huolimatta sitten nekään ei vältsiin ole ihan justiinsa tehty per nykyajan perus Gibson meininki eli lakka on saattanut vähän valua jostain ja nauhoja ei ole viimeistelty niin justiinsa.
 
Mun neuvo: osta japsi, tarpeeksi lähellä reissueksi ja ei maksa naurettavia summia sekä varmasti hyvin tehty.

Käsittääkseni myös suurempinumeroisiin laitetaan sitten kevyimmät mahongit ja näteimmät loimuvaahterat, eli R9 on todennäköisemmin näyttävämpi ja hieman kevyempi kuin R8.

LaXu: Käsittääkseni myös suurempinumeroisiin laitetaan sitten kevyimmät mahongit ja näteimmät loimuvaahterat, eli R9 on todennäköisemmin näyttävämpi ja hieman kevyempi kuin R8.
 
Kuulostaa legendalta, sitäpaitti "reissue" R8 on aina plaintoppina, eli ilman loimua siitä huolimatta että loimubursteja on kyllä vuodelta 58:kin olemassa.

R6 on yksinkertaisin, siksi halvin
R7 on normi Stankku Gold Top, käytännössä saman hintainen kuin R8, joka on yleensä plain top
R9 on loimukannella, ja siksi kallein
R0, ohuempi kaula, mutten kuten R9
 
Muuten noi on aika samanlaisia kitaroita kokonaisuudessaan.
 
Todellisuudessa noita loimukansia oli 1958-kitaroissakin, ja ne ovat yhtä haluttuja ja hinnakkaita kuin parhaat 59:t jos loimu on vahvaa ja väri ei ole kovin haalistunut
 
True Historiceissa ei ole sen vanhemmat puut, mutta viimeistelyssä on enemmän käsityötä, mm. koko kitara on käsin vesihiottu ja kiillotettu sekä kulmia pyöristetty siellä täällä, osat on ENEMMÄN vintage-klooneja ja muuta diibadaabaa. Kai se todellinen syy oli pitää yhtä aikaa kahta Historic-mallistia että myymätöntä varastoa oli paljon jäljellä. Muutoksia on ennenkin tehty.
 
Tuossa tarinaa: https://www.themusiczoo.com/blogs/n … 9-true-historic-les-paul-comparison

tuskiz: Kuulostaa legendalta, sitäpaitti "reissue" R8 on aina plaintoppina, eli ilman loimua siitä huolimatta että loimubursteja on kyllä vuodelta 58:kin olemassa.
 
Kyllä niitä on flametoppeina myös. Toi keveys on vähän kakspiippunen juttu, ei se keveys merkkaa aina hyvää. Hyvä Tradi ei välttis oo sen huonompi keppinä, kuin joku R9, vähän mistä tykkää.

Jukka Häikiö: Kyllä niitä on flametoppeina myös. Toi keveys on vähän kakspiippunen juttu, ei se keveys merkkaa aina hyvää. Hyvä Tradi ei välttis oo sen huonompi keppinä, kuin joku R9, vähän mistä tykkää.
 
Mulla on 2009 (muistaakseni) Traditional Les Paul ja se on huikean hyvä. Itse asiassa niin hyvä, etten viitsi myydä sitä, koska olisi kauhea vaiva löytää uudestaan yhtä hyvä Les Paul, jos joskus kuitenkin tulee tarvetta.
 
Tai rahallahan niitä saa, mutta tuntuisi tyhmältä maksaa uudesta kolme kertaa se, mitä vanhasta sai...

tuskiz: Kuulostaa legendalta, sitäpaitti "reissue" R8 on aina plaintoppina, eli ilman loimua siitä huolimatta että loimubursteja on kyllä vuodelta 58:kin olemassa.
 
Oon soittanut R8 figured top:ia, jossa on komea loimukansi. Eipä siis yleistetä.
 
Bridge on muuten talla eikä silta, kun kitaran osista puhutaan.

Kiitos se siis oli sittenkin monimutkaisempi juttu kuin kuvittelin. Eli siis -59 vintagempi kuin vanhemmat kun minä taas olin luullut että mitä vanhempi niin sen kalliimpi. No eihän siinä sitten mitään. Niin ja ei minulle ole tuolla asialla mitään merkitystä, koska en LesPaulin R:ää tai historikkia tai fullhistorikkiä tule koskaan ostamaan, mutta tietenkin olen utelias että mikä hemmetti niissä oikein mahtaa olla? kiitosta vaan kun jaksoitte selittää.
 
Niin ja mulla on pari japanian kitaraa ja amerikkalaisia myös ja ne on kaikki oikein erinomiasia, ei minulla ole valittamista ei jää soittaminen kamppeista kiinni tälläkään taholla :-) kuten ei taida jäädä nykyisin millään taholla.

Jukka Häikiö: Toi keveys on vähän kakspiippunen juttu, ei se keveys merkkaa aina hyvää.
 
Se on lähinnä markkinointipointti, keskimäärin taitaa kaikki Historicit olla kevyempiä puita kuin Gibson USA sarjassa ja ilman kevennysporauksia. Painoerossa varmana puhutaan jostain alle puolen kilon luokasta. Nää painotrendit tulee ja menee, joskus vain painava soi pitkään ja nykyään jos ei ole ihan huippukevyt on heti kiropraktikon vastaanotolla.

LaXu: Se on lähinnä markkinointipointti, keskimäärin taitaa kaikki Historicit olla kevyempiä puita kuin Gibson USA sarjassa ja ilman kevennysporauksia. Painoerossa varmana puhutaan jostain alle puolen kilon luokasta. Nää painotrendit tulee ja menee, joskus vain painava soi pitkään ja nykyään jos ei ole ihan huippukevyt on heti kiropraktikon vastaanotolla.
 
No näitä juttuja on nähty kautta maailman sivu. Kyse on markkinoinnista, tuotteesta saadaan haluttava kun luodaan piirre joka on harvinainen ja erityinen. Vauraus on määritelmällisesti sitä, että pääsee käsiksi rajallisiin resursseihin. Asunto kulosaaressa voisi olla sellainen tms. Markkinointi on tämän asian huomannut jo aikapäiviä sitten ja kitaravalmistajien markkinointiosastot kilvan kehittelevät keinotekoista rajallisuutta. Vai mitä luulette näiden "rajallisten" valmistuserien sun muiden signaturetuotteiden tai vaikkapa Gibsonin Historic, fullhistoric, reissue ja customshop tuotteiden olevan muuta kuin rajallisuutta -> illuusio vauraudesta, ylellisyydestä, erityisyyttä, omistamisen iloa (tunnetaan muusikoiden netissä nimellä MOJO). Tosi rahamiehille on sitten ne aidot -59:t joita on ihan aikuisten oikeasti rajallisesti.
 
No se, että kyse on markkinoinnista ja mielikuvista, ei sulje pois sitä että ne reissuet ja customshopit on varmasti ihan hyviä kitaroita. Itse en vain voi olla epäilemattä, että toisinaan kun tälläkin foorumilla joku ylistää sitä ihmeellistä kitaraa (joka sen lisäksi, että on jotain harvinaista R-mallia on vielä ihan ihmeellisen hyvä yksilö (mistä senkin muka voi tietää jos niin ärriä ei kasva joka oksalla :-D )), niin hän puhuukin enemmän siitä omasta tunteestaan, kuinka ihanaa on omistaa jotakin erityistä..... se on vähän kuin rakastumista :-). Ymmärrän hyvin sitä tunnetta.
 
Mutta onhan täällä kriitikoitakin. Ensihuuma ja rakastuminen ei kestä ikuisesti. Koittaa arki ja huomaa, että se rakas kuorsaa eikä ole yhtään niin erityinen kuin aluksi kuvitteli.... itseasiassa se vaikuttaa olevan tuiki tavallinen ja mielen täyttää enenevästi se uusi yyberreissuehistoric, joka on tehty aivan ihmeellisestä aurinkokuivatusta mahongista jota ei kasva kuin täydenkuun aikaan jossain kalliovuorten kolkassa :-D. Ja niin pyörä kiepsahtaa taas yhden kierroksen ja hallu saa ihmetellä, että miten joku myy R6 Paulia noin halvalla :-D.
 
No älkää suuttuko, varmasti suurinosa oikeasti tolkullisesti kitaroihinsa suhtautuu ja edellä kuvattu kertoo enemmän minusta itsestäni, minkälaisten tunteiden vietävänä olen joskus ollut (vaikka ihan tolkuttoman kalliisiin leluihin ei rahani olekaan riittänyt).

Jucciz: Bridge on muuten talla eikä silta, kun kitaran osista puhutaan.
 
Olen kyllä kuulut käytettävän kielisilta -sanaa, mutta olipa jännä ettei googlella oikein tärpännyt. Vai onko jousisoittimissa kielisilta? En jaksa enää googlata näin myöhään :/

R:t ovat erihintaisia siksi, että voidaan voidaan nylkeä optimaalisesti eri tuloluokkien edustajat ;D
 
Kielisillaksi on tavattu nimittää varsinaisesta tallasta irrallaanolevaa palikkaa. Jos on ikkäänku sellainen tailpiece ja bridge, niinku lespoissa. Ylipäätään talla on virheellinen käännös. Minusta se ainakin on silta se bridgen suomennos, vaikka joku toki saattaa syyttääkin minua nyt ilonpilauksesta. Yllättäen joku karvalakkisuomalainen siitä tailpiecestä saisi helpostikin tankeroiua tallan.

Moi.
 
Kefiiri: Olen kyllä kuulut käytettävän kielisilta -sanaa, mutta olipa jännä ettei googlella oikein tärpännyt. Vai onko jousisoittimissa kielisilta?
 
BugBadWolf: Kielisillaksi on tavattu nimittää varsinaisesta tallasta irrallaanolevaa palikkaa. Jos on ikkäänku sellainen tailpiece ja bridge, niinku lespoissa. Ylipäätään talla on virheellinen käännös. Minusta se ainakin on silta se bridgen suomennos, vaikka joku toki saattaa syyttääkin minua nyt ilonpilauksesta. Yllättäen joku karvalakkisuomalainen siitä tailpiecestä saisi helpostikin tankeroiua tallan.
 
Jep.
 
Kielisilta lienee se alkuperäinen ja "oikea" nimitys, oli tallan rakenne mikä tahansa.
Ja kieli-instrumentti mikä tahansa.
 
Tallan entymologiaa en tiedä, ruotsin-, saksan, -venäjän taitoni ei ole likipitäenkään sillä mallilla että voisi päätellä mistä moinen väännös on tullut.
 
Vai onko vaan ihan ite keksitty, ei olisi ensimmäinen kerta ;).
Tuo tailpiece=talla on toki mahdollinen vaihtoehto, kielitoimisto sen tietänisi.
 
Kielisilta taas on suora käännös, tietysti.
Vaikka oma kappaleeni Suuresta Kitarakirjasta onkin vuosien saatossa kadonnut, muistelisin kielisilta nimityksen löytyvän siitäkin.
Niinkin tuoreesta kirjasta kuin -98 Kariston "Opi Soittamaan Sähkökitaraa" löytyy kuitenkin Stratotallastakin kielisilta nimitys talla-palojen kohdalle.
 
Kaksiosaisissa talloissa ainakin oman ikäluokkani ihmiset puhuvat usein kielisillasta ja peräkappaleesta, etenkin koska kielisilta on usein perus TOM, ja peräkappaleessa on useampia vaihtoehtoja.
Olen ollut myös havaitsevinani että selvästi itseäni vanhemmat puhuvat kaikista talloista kielisiltana.
 
Siihen aikaan kun LP TOM kikareet myytiin erikseen eikä settinä, moni pettyi karvaasti kun LP tallana ostetusta paketista ei peräkappaletta löytynytkään.
No, syy tavanomaista halvempaan hintaan ainakin selvisi kertalaakista :).
 
T:Samuli

Onnittelut forumin uudesta ennätyksestä offtopicciin siirtymisen nopeudessa ja erossa alkuperäiseen asiaan. ;)
 
Talla tulee ruåttista, stall. Ja tailpiece on peräkappale.
Noin yleensä tulee parempaa jälkeä jos puhutaan ja kirjoitetaan samoilla termeillä. Kielisiltaperkele...
Eikä tallaluusta saa käyttää satula-nimeä, jos ei ole alzheimer niinku tolla joka kattoo peilistä mutten tunne.
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=34505
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kitara

Mua korpeaa eniten termi yläsatula. Voi helevettiläinen. Missä on alasatula?

hollstro: Mua korpeaa eniten termi yläsatula. Voi helevettiläinen. Missä on alasatula?
 
Akustisessa kitarassa?

tuskiz: Akustisessa kitarassa?
 
Siinä on talla

BugBadWolf: R:t ovat erihintaisia siksi, että voidaan voidaan nylkeä optimaalisesti eri tuloluokkien edustajat ;D
 
Kielisillaksi on tavattu nimittää varsinaisesta tallasta irrallaanolevaa palikkaa. Jos on ikkäänku sellainen tailpiece ja bridge, niinku lespoissa. Ylipäätään talla on virheellinen käännös. Minusta se ainakin on silta se bridgen suomennos, vaikka joku toki saattaa syyttääkin minua nyt ilonpilauksesta. Yllättäen joku karvalakkisuomalainen siitä tailpiecestä saisi helpostikin tankeroiua tallan.
 
Joo, mutta ei se nyt ihan noin mene. Kuusi on englanniksi joko six tai spruce, mutta ei englantilainen voi käyttää kuusipuusta sanaa six, vaikka ne suomeksi sama sana ovatkin...
 
Talla on talla, ei sille pieni muusikko mitään voi. Eikä talla satulaksi muutu, vaikka sitä kuinka satulaksi kutsuisi...