Kitarat: kitarakamat ›

Tere!
 
Mulla on Fender American Stratocaster HH S-1 järjestelmällä ja joku päivä siihen uuden mikin ostan tallaan ja kaulaan.
Mikähän mahtaisi semmoinen tallamikki, jolla saisi kirkkaita puhtaita ja sillä samalla särötkin kyllä lähtis myös ihan mukavasti? Tietysti humbucker ei ole se paras mahdollinen kirkkaan soundin luoja, mutta humbuckerkitarasta en luovu, vielä. Niin ja tuolla S-1 järjestelmällä saa mikit yksikelaisiksi ihan kätevästi. Entäs hyvä kaulamikki jolla sais sellasta mukavaa jazz/blues/lead/rock/jne. soundia? Musatyyli on: Rock/Pop/Punk/Emo/Häröily, vaikutteet At The Drive-In, Appleseed Cast, FAR, New End Original, Incubus tyyliset.
 
Semmoset mikit on päässäni pyörinyt kuin Seymour Duncan 59, Dimarzio PAF joku, Dimarzio Super Distortion joku..

Mun ehdotus olisi kaulaan Jazz ja tallaan sitten Custom. SD:ltä.

Mun ehdotus olisi kaulaan Jazz ja tallaan sitten Custom. SD:ltä.
 
Olin varma että ehdotat Schecterin kitaraa.

Olin varma että ehdotat Schecterin kitaraa.
 
Hoho, olin varma että Axe. perseilee tähän jotain. Heitänpä tähän: laita humppari kuoriset P-90 mikit!

Hoho, olin varma että Axe. perseilee tähän jotain. Heitänpä tähän: laita humppari kuoriset P-90 mikit!
 
Aika härski ehdotus. Voisi olla kieltämättä kova.

Aika härski ehdotus. Voisi olla kieltämättä kova.
 
Ja vitut. Mä oisin ehdottanu tallaan SD:n Distortionia ja kaulaan Jazzia.

Heitänpä tähän: laita humppari kuoriset P-90 mikit!
 
Loistava ehdotus ainakin kaulamikiksi.

Seymour Duncanin SH-5 eli Custom on kyllä loistava straton tallamikkinä, minäkin tykkään (mikäli se nyt minkäänlainen referenssi edes on). DiMarzion PAF Pro on mielestäni tallamikkinä hiukan ohuehko, itsellä oli Tokain korealaisessa Lepsassa sellainen, ja oli se hyvä, mutta ei oikein sellainen kuin olisin halunnut. Super Distortion minulla sitten taas on ollut kiinni sekä stratossa, tuossa Tokaissa että myös vanhassa Charvetessa, enkä ikinä oikein tykännyt siitä, turhan räkäinen minun makuuni. Mutta, nämä ovat aina mielipideasioita. Duncanin Customilla ei oikein voi mennä pahasti metsään, mutta jos rankempaan vääntöön haluaa, niin sitten ehkä tuo Super Distortion. Eikun kokeilemaan. Kyllä ne käytetyt mikit menevät hyvin kaupaksi, eivätkä maksa mansikoita uutenakaan.

Duncanin Customilla ei oikein voi mennä pahasti metsään, mutta jos rankempaan vääntöön haluaa, niin sitten ehkä tuo Super Distortion.
 
VÄittäisin, että rankempaan suuntaan Super Distillä ei mennä. Outputtia vähemmän, yläpäästä ei tietoakaan. Sellaiseen hevikomppaukseen, ei sen kummempaan. Jos näistä kahdesta pitää valita, niin ehdottomasti Custom.

Siis Custom soveltuun myös kirkkaisiin puhtaisiin, säröpuolella ei ole ongelmaa? Eli sellasta rock/pop/punk/emoa joskus jopa oikein kunnon soft rokkia.
 
Sitten on toi SD Custom Custom ja Custom 5?

Eli sellasta rock/pop/punk/emoa joskus jopa oikein kunnon soft rokkia.
 
Mun mielestäni monipuolisimpia humppareita on DiMarzion hassunniminen "humbucker from hell", jossa nimestään huolimatta ei oo hirveä teho. Soundi on puolivälissä P90:n ja stratonmikin välillä, mutta humpparin ominaisuuksin, ilman hurinaa ja häiriötä. Erottelukyky on hyvä, ja jopa laajassa särösoinnussa kuuluu, kun soinnun keskellä tekee jotain. Tää on ollut mulle Gibsonin kitaroihin 'se' valinta tallan puolelle, kun on pitänyt saada niihin vähän monipuolisuutta soundista tinkimättä.
 
Toisaalta, en oo ihan varma, miten stratossa tuo toimisi. Itse olen hakenut stratoihin pykälän järeämpää mikitystä kompensoimaan sustainia (ja koska straton muiden mikkien kanssa tulee hyviä yhdistelmiä vähän rajummallakin), nyt taitaa mun molemmissa H-S-S -stratoissa olla Gibson DirtyFingerit tallassa.

Itselläni ollut useammassakin projekti Stratossa Gibsonin P-100 ja olen tykännyt kovin - mutta nämähän ovat todellakin makuasioita.

Super Distortion tallaan.

Super Distortion tallaan.
 
"Mikähän mahtaisi semmoinen tallamikki, jolla saisi kirkkaita puhtaita ja sillä samalla särötkin kyllä lähtis myös ihan mukavasti? "

Onkohan noilla mikeillä loppujenlopuksi niin paljon merkitystä? Itse huomaan juuri ja juuri jotain eroja Duncanin mikkien ääninäytteissä.

Onkohan noilla mikeillä loppujenlopuksi niin paljon merkitystä? Itse huomaan juuri ja juuri jotain eroja Duncanin mikkien ääninäytteissä.
 
Tuo onkin yksi ongelma. Nimittäin, mikkien erot eivät sinällään kuulosta paljon miltään, jos nyt ei jotain Lipstickiä ja X2N:ää verrata. Eroa kuitenkin on, ja se korostuu heti kun aletaan laittaa säröefektejä peliin tai yliohjata vahvistinta.
 
Mikin valinnassa mulle ratkaisevia ovat toistokäyrä, erottelevuus ja yliohjautuminen/tukkeutuminen.
 
Halvat ja heikkolaatuiset mikit menevät helposti tukkoon, so. kun kitaraa soittaa kunnon voimalla, kitara ei kykene enää reagoimaan soiton nyansseihin. Aloittelija tätä ongelmaa harvoin huomaa, vaatii jonkun verran treenausta saada kitara laulamaan kieliä katkomatta.
 
Erottelevuus on sitä, kuinka monipuolisesti mikki pystyy erottelemaan samaan aikaan soivia ääneksiä. Gibson PAF on tyyppiesimerkki huonosti erottelevasta mikistä, ja siksi niin hyvä - kun se keskittyy laulattamaan ääniä, jäävät pienet hälyt kuulumatta. Joissakin musiikinlajeissa vain ne pienet hälyt (esimerkiksi soinnun keskellä vaihtuva terssi) ovat osa kokonaisuutta. Tässä kokonaisuus on aina kompromissi, samaan aikaan ei voi saada BB Kingiä ja Roger McGuinnia tai Slashia ja Mark Knopfleria.
 
Toistokäyrä on sitten kolmas pointti. Usein yksinään hyvä ja tanakkasointinen mikki jääkin paperinohueksi, kun bändisoitossa tarpeettomat taajuudet poistetaan. Aivan kuten jotkin efektilaitteet vaativat tiukan ja karsitun arrin toimiakseen, on joidenkin mikkienkin paikka sooloartistin soittimessa.
 
Tällaista tän verran... lisää keskustelua, pyydän.

Mulla on toiminut stratossa oikein hyvin toi Humbucker from hell, se tosiaan pitää särötkin hyvin kasassa ja puhtaat soundit on aika lähellä yksikelaisen soundia, mulla oli aikaisemmin siinä Paf Pro ja mulle tää toimii paremmin. Toisessa stratossa mulla on dimarzion Fast Track2, siinä siis yksikelaisen kolot. Jos näistä kahdesta pitäisi parempi sanoa, niin Humbucker from hell on lähempänä sitä strato-soundia mitä haen, ei liian lasinen mutta selkeä kuitenkin ja botnea enemmän kuin Fenderin AM Standard mikeissä.

kumpikohan , normi vai trembucker?

kumpikohan , normi vai trembucker?
 
Trembucker

Hmm,
 
tässä vähän soundclippejä kuunnellessani taidan päätyä ratkaisuun että 59' kaulaan.
 
Hmm
 
Mitä mieltä olette Custom 5:sta?