Kitarat: kitarakamat ›

Tulin tuossa pohtineeksi kitarasoundin tukevoittamista, lähinnä miten vähävarainen saa mukavaa särövallia irti kamppeistaan ilman että lompakko huutaa armoa Mesan jäljiltä. Muistin, että useilla levyillä kunnon särövallit muodostavat tuplattu, tai jopa triplattu kitararaita.
 
Tästä sainkin idean testata moista kotona. Korgiin hieman säätöä, delay yhteen millisekuntiin ja hieman äänensävyn ja EQ:n hipelöintiä. Jumankekka, tämähän toimii ihan hyvin. Jos olisi mikki niin äänittäisinpä klipin jossa delay on päällä ja pois päältä. Ero on valtava. Hiemanhan ääni tuossa mössööntyy, mutta jos tavoitteena on kunnon särövallit, eivätkä rahasi riitä tappoputkinuppiin, on tämä kokeilemisen arvoinen niksi.
 
Muita köyhän miehen kikkoja? Noitarumpua olen tuossa paukutellut mutta se ei juuri auta.
 
E: Ja huomatkaa, koska tämä on kitarakamapalsta, ei parane tarjota niinkin nerokasta neuvoa kuin "opettele soittamaan", "saundi lähtee näpeistä" tai jotain muuta yhtä korkealentoista aivoittelua. Tottahan nämäkin, mutta olisi mukava kuulla erilaisia ideoita Sen kitarasoundin muodostuksessa. Sitä kuitenkin moni hakee, mutta kun varaa ei ole niin pitää ryhtyä luovaksi.

Tämähän on kikka, jota jopa James Hetfield on laiskuuden iskiessä käyttänyt. Käsittääkseni mm. Ride the Lightningilla on joillain (vai kaikilla?) biiseillä tehty noin kitaravalleille.
 
Elikkä W... :)

Tämähän on kikka, jota jopa James Hetfield on laiskuuden iskiessä käyttänyt. Käsittääkseni mm. Ride the Lightningilla on joillain (vai kaikilla?) biiseillä tehty noin kitaravalleille.
 
Elikkä W... :)
 
Paskat.
 
Voiko patenttihakemuksen peruuttaa?

Sooloihin sama hjomma... delayta voi toki myös laittaa pidemmäksi... esim. 200ms

delayta voi toki myös laittaa pidemmäksi... esim. 200ms
 
Kuulostaa muuten huonolta, jos kyseessä ei ole rock'a'billy musa. Ei noin lyhyillä tee mitään.

Kuulostaa muuten huonolta, jos kyseessä ei ole rock'a'billy musa. Ei noin lyhyillä tee mitään.
 
Aivan. Mullakin on delay noin 900-1000 ms:ssa. En delayta kyllä paljoakaan käytä.

Aivan. Mullakin on delay noin 900-1000 ms:ssa. En delayta kyllä paljoakaan käytä.
 
Toi menee taas överiksi.. hähähä, no ei. Sanotaan, että semmonen 450 ms käy melkein mihin vain. Se on sen verran hyvä pituus, että siitä tulee sopiva tila. Hienoa on myös, jos on kaksi delay spedua, että asettaa toiseen vaikka 350 ms delayn ja toiseen 600 ms delayn, eli ei ihan kaksin kertaista pituutta. Saa yksittäiset äänet kuulostamaan helvetin hyviltä. Ja toistoja PALJON.

Kuulostaa muuten huonolta, jos kyseessä ei ole rock'a'billy musa. Ei noin lyhyillä tee mitään.
 
No kyllä vain tekee!
Steve Vaikin käyttää suunnilleen tuon mittaista toistoa...
 
Kuulostaa oikeasti hyvältä ihan hevisooloilussakin... tämä on fakta. Tuosta 2x pidempi delay, niin kuulostaa "perinteiseltä" heviavaruudelta...
 
Ja tietenkään sitä delaytä ei sotkoteta signaaliin kuin alle 50%. Itselläni yleensä delayn level noin 20.
 
EDIT: ja toistoakaan ei mitenkään hirveästi... nuilla esimerkeillä on tarkoitus vahventaa soundia, ei tehdä sellaista pogoilevaa soundia.

Tuo delaykikka on tosiaan ihan pätevä temppu, jos vahvistimen ja kitaran yhdistelmästä ei yksinään tarpeeksi isoa soundia löydy. Kaikuakin voi myös hyvin käyttää tuon soundin tukevoittamiseen, hyvin pienillä asetuksilla. Tuloksena on samanlainen soundin paksuneminen erottelevuuden kustannuksella.
 
Itse olen kuitenkin huomannut, että sitä mukaa kun soittotaito on parantunut ja kamat vaihtuneet laadukkaampiin, niin efektien käyttö on vähentynyt. Aluksi tuli käytettyä isoja kaikuja ja pitkiä delayta, niillä kun sai omat tiluttelut kuulostamaan niin sulavilta, varsinkin kun käytössä oli vahvistin jonka dynamiikka ei ole sieltä parhaasta päästä. Kyllä siinä palasi putkivahvistimiin (joissa ei ollut sisäänrakennettuna kuin kaiku) siirtyessä nopeasti maan pinnalle ja oli pakko harjoitella paljon lisää. Lopulta olin siinä tilanteessa, että kunhan on kovalla (mielellään keinokuorman läpi) luukutettu putkivahvistin alla niin ei efektejä juuri kaipaa, soundi kun on tuhti jo valmiiksi.
 
Eli vähän kaksiteräinen miekka nuo delayt ja reverbit, niitä helposti käyttää oman tekniikkansa paikkailemiseen ja huonon soundin hautaamiseen sen sijasta, että ne olisivat vain soundia tukevoittamassa tai luomassa tilan tuntua.

Eli vähän kaksiteräinen miekka nuo delayt ja reverbit, niitä helposti käyttää oman tekniikkansa paikkailemiseen ja huonon soundin hautaamiseen sen sijasta, että ne olisivat vain soundia tukevoittamassa tai luomassa tilan tuntua.
 
Kun ei osaa niin pakko peitellä, nähkääs. Ei maar, tulee sitä usein reenailtua puhtaillakin hankalia kohtia, ihan vaan itsensä kiusaksi. Sitten voikin taas kettuuntua omasta rävellyksestä ja jättää kitaran soiton pariksi päiväksi. Sitten taas soitto kulkee.
 
Mutta mukavasti jytyä komppisäröön saa tosiaa tolla delay-kikalla. Mitkään efektit eivät kuitenkaan peitä huonoa taimia, joka kuitenkin on kitaristilla mielestäni tärkeämpi ominaisuus kuin muuten täydellinen soitto.

Lopulta olin siinä tilanteessa, että kunhan on kovalla (mielellään keinokuorman läpi) luukutettu putkivahvistin alla niin ei efektejä juuri kaipaa, soundi kun on tuhti jo valmiiksi.
 
Tuli tässä mieleen, että miksi kummassa menit sen Marshallisi myymään? Onko nyt tilalla joku salaperäinen boutiquehirmu, jota et edes kuvauksessasi uskalla mainita? :)

OFF-TOPIC:
Tuli tässä mieleen, että miksi kummassa menit sen Marshallisi myymään? Onko nyt tilalla joku salaperäinen boutiquehirmu, jota et edes kuvauksessasi uskalla mainita? :)
 
Hyvin arvattu. Tilalle on tulossa parin viikon päästä Kanadasta Stephenson LJ-10 (http://www.stephensonamps.com). Nettisivun speksit eivät pidä ihan paikkaansa, vaan minulle tulevassa mallissa on muun muassa musta kotelo, jalkakytkimellä päälle/pois kytkettävä efektiluuppi ja säröboosti, eri muuntajat ja midrange-potikka treblen ja bassin kaverina. Kyseessä on 15W point-to-point-vekotin, jonka hintakin pysyy hyvin kohtuullisena (laskelmieni mukaan n. 1100-1200€ postikulujen ja verojen kanssa) kun ei ole esim. hienoa ulkokuorta.
Erikoisuuksina vahvistimessa on tuo London Powerin (http://www.londonpower.com) Power Scaling perinteisen master volumen sijasta ja myöskin pääteaste, joka käyttää yhtä 6V6 ja yhtä EL84 putkea samaan aikaan. Soundiltaan rakentaja kuvailee sitä hot rodatuksi plexi-marsuksi. Etuastesäröä laitteesta lähtee kuulemma ilman boostia yhtä paljon kuin yksikanavaisesta JCM800:sta.
 
DSL50 oli oikein hyvä vahvistin, mutta omaan käyttöön (kotisoittelu ja äänittely) hieman turhan kovaääninen keinokuormankin kanssa. LJ-10:ltä ja Power Scalingilta odotankin siis hitusen vähemmän volaa ja paremmin säilyvää kirkkautta ja dynamiikkaa (ei sillä että keinokuorma noita olisi pahemmin syönyt).
 
Jahka laite saapuu, kirjoittelen siitä tarkempaa sepustusta ja äänittelen klippejä.

Jahka laite saapuu, kirjoittelen siitä tarkempaa sepustusta ja äänittelen klippejä.
 
Pistäppä ihmeessä, kuulostaa mielenkiintoiselta. Olenkin kummastellut noita boutique-vaffareita, että mikä niistä niin ylivertaisia (ja -hintaisia ;) tekee.

No tollaset yhdenkielet riffit kuulostaa aika hienolta sillä octaver efektillä. Itse en käytä, mut kokeilin kerran niin sillähän lähti ihan sieltä lasten levyltä tuttu "oon meri peikko, tää rättä tää.." ja sikamuhevasti!
 
Mitä ne nyt käytettynä sit maksaa, tiedä en.

Kaksi vahvaria yhtäaikaa = iso soundi! Tai tietty, vaikka kolme jos siltä tuntuu.