Kitarat: kitarakamat ›

Kovin halvalla tuntuvat kysestä keppiä kauppaavan (n.900€). Tuntuu vaan jotenkin niin uskomattoman edulliselta kitaralta uudeksi Gibsoniksi.. Onko kenelläkään kokemuksia kyseisestä kaunottaresta? Tuohon hintaanhan jopa Gibson vais olla varteenotettava vaihtoehto tokain tai epiphonen sijasta..

On. Mielestäni se oli ruma ja ylihinnoiteltu. Paria yksilöä testasin eikä kummankaan soundissa ollut mitään erikoisen hyvää. Nauhat törröttivät toisessa ja kitaran pinta tuntui ikävän nihkeältä ainakin meikäläisen tassuihin.
 
Mieluummin Tokai tai Epiphone Elite/Elitist tuossa hintaluokassa.

Onko kenelläkään kokemuksia kyseisestä kaunottaresta? Tuohon hintaanhan jopa Gibson vais olla varteenotettava vaihtoehto tokain tai epiphonen sijasta..
 
Mulla oli tommonen jonkin aikaa, myin kun totesin olevani enemmän stratomiehiä. Kitara soi nätist, ei ollu kuolleita kohtia, meni hyvin vireeseen ja pysy siinä.
 
Lisäksi se olii hyvän tuntunen käteen, jonkin verranhan siinä on tingitty viimeistelyssä.. esim. nauhanpäät kyllä tunsi sormella, mutta ei ne mua ainakaan häirinny vaikka soitanki ns. kaula nyrkin sisällä -otteella. Sitä ei käsittääkseni oo myöskään lakattu ollenkaan ja kaula tuntu siitäki johtuen mun käteen vielä paremmalta ku lakallisissa kitaroissa.

Nauhat törröttivät toisessa ja kitaran pinta tuntui ikävän nihkeältä ainakin meikäläisen tassuihin.
 
Miten ihmeessä jokin Gibsonin tasoinen valmistaja voi jättää esim. törröttäviä nauhoja otelautoihin. Ihan älyttömän sick. Itselläni on japsi-Tokai ja -Jackson sekä korea-Squier, ja näissä kaikissa työn jälki on suorastaan erinomaista! Squier varsinkin on hintaisekseen pelottavan hyvä ja kauniisti viimeistelty soitin. Ainoastaan joissakin ihan halpisromu-kitaroissa olen itse törmännyt törröttäviin nauhoihin. Aivan järjetöntä tehdä liki tuhannen euron kitara ja jättää se "soittokelvottomaan" kuntoon. Kunhan mietiskelin.

Miten ihmeessä jokin Gibsonin tasoinen valmistaja voi jättää esim. törröttäviä nauhoja otelautoihin.
 
Tuskin jättävätkään. Puu elää ja kuivuessaan kutistuu. Jotta kesällä tehtaalta priimakunnossa lähteneessä kitarassa nauhanpäät saattavat törröttää, kun se saapuu Suomen talveen.

On. Mielestäni se oli ruma ja ylihinnoiteltu. Paria yksilöä testasin eikä kummankaan soundissa ollut mitään erikoisen hyvää. Nauhat törröttivät toisessa ja kitaran pinta tuntui ikävän nihkeältä ainakin meikäläisen tassuihin.
 
Mieluummin Tokai.
 
Jep. Osta japsitokai, tuohon hintaluokkaan saat jo hyvän sellaisen. Olen testannut molemmanlaisia ja kyllä Tokait tuntui paremmalta.
 
E: Epiphonetkin on hyviä mutta munsta se lapa on vaan ruma.

Kovin halvalla tuntuvat kysestä keppiä kauppaavan (n.900€). Tuntuu vaan jotenkin niin uskomattoman edulliselta kitaralta uudeksi Gibsoniksi..

Kyseessähän on tuo special -malli, joka on aina ollut perinteistä, kaarevakantista LP:tä halvempi myös kunnollisella maalipinnalla. Vai onko "oikeista" LP:stä tehty faded -versioita?
Jos pitää saada _Gibson_ LP alta tonnilla, niin kyllä katse kääntyisi ennemmin studio -malliin.

Tuskin jättävätkään. Puu elää ja kuivuessaan kutistuu. Jotta kesällä tehtaalta priimakunnossa lähteneessä kitarassa nauhanpäät saattavat törröttää, kun se saapuu Suomen talveen.
 
Tjuuh. Amerikan auringosta on pitkä matka tänne toiselle mantereelle. Ja sitten pitää se kepakko vielä tuoda susirajalle. Ei oo heleppoo.
 
Ymmärtääkseni jotkut kauppiaat teetättävät kitaroihinsa jo het suoraan pienen rempan jossa kitarasta viritellään matkaväsymykset pois. Ja muutamalla kohteliaalla argumentilla voisi kauppiaalta puhua myös itselleen kitaraan huollon kaupan päälle jos sellaista ei ole tehty. Varsinkin jos kyse on vähän arvokkaamasta intrumentista ja kauppiaalta löytyy itseltään tai lähistöltä ammattimiehiä.

Tuskin jättävätkään. Puu elää ja kuivuessaan kutistuu. --
 
Tulihan tähän järkeä. Pitäisi kai itsekin ajatella välillä :)

Ymmärtääkseni jotkut kauppiaat teetättävät kitaroihinsa jo het suoraan pienen rempan jossa kitarasta viritellään matkaväsymykset pois. Ja muutamalla kohteliaalla argumentilla voisi kauppiaalta puhua myös itselleen kitaraan huollon kaupan päälle jos sellaista ei ole tehty. Varsinkin jos kyse on vähän arvokkaamasta intrumentista ja kauppiaalta löytyy itseltään tai lähistöltä ammattimiehiä.
 
Vaan harvemmin nykyään..:( Kyllä niitä ennen viilailtiin ja viriteltiin, kuten lucifer ja Juzzu totesivat, puut kuivuu, aikaa myöten ja kuivuessaan supistuvat. Nykymaailmassa taitaa vaan olla tuo varastopolitiikka sellaista, että Euroopassa on jossain keskusvarasto, josta maakohtaisesti edustajaliike tilaa mitä sattuu olemaan varastossa. Sitten vaan liikkeeseen näytille. Ei mitään "pre-sales"- tsekkiä eikä isommin fiksausta. Eipä siitä oikeen voi valmistajan piikkiin kaikkea laittaa. Ja sama on kaikkien soittokamojen (ja miksei milteipä minkä vaan laitteen tms.) kanssa, että keskusvarastoissa on jos on, maahantuojan ja edustajan varastot on nykyään suurelta osalta jossain muualla, esim. tien päällä.
Soitinkaupasta riippuu, tehdäänkö noille soittimille mitään, vai otetaanko vaan kuljetuspakkauksista pois ja ajatellaan, että kyllä se ostaja sen hoitaa, joko takuuna tai sitten ihan omaan piikkiin. Jos jollain henkilökunnasta on aikaa ja halua, niin se on bonusta, mutta juurikaan ei siihen hommaan enää hevillä ulkopuolista fiksaajaa oteta. Eikä tämä ole vaan yhden merkin ongelma, vaikka toki siltä joskus tuntuu. No, jos on näin, niin olkoon. Tosin itse olen kyllä joskus ihan omin silmin jotain muutakin nähny..erittelemättä mitään merkkiä... Jaa, vaihtaiskohan taas omakuvaan itämaitten loisteliaan kaulaliitoskuvan....

Jaa, vaihtaiskohan taas omakuvaan itämaitten loisteliaan kaulaliitoskuvan....
 
Mistä kitarasta tuo kuva?

Mistä kitarasta tuo kuva?
 
Niistä jostain, joissa työn jälki on "suorastaan erinomaista"... =)
Kasikyt-luvun japsikitara.
 
Edittiä: Täytyy varsinaiseen aiheeseen palata, tuo faded LP:hän on tasalankkunen Special, ja erittäin ohuella "faded"-viimeistelyllä, siinä joitain syitä halpaan hintaan..

Jos pitää saada _Gibson_ LP alta tonnilla, niin kyllä katse kääntyisi ennemmin studio -malliin.
 
Paitsi, että Studio maksaa Suomessa nykyään uutena monessa paikassa 1695 - 1795 e. Studion hinta kun nousi tuossa äskettäin aivan älyttömästi. Siitä oli täälläkin juttua joku aika sitten. Kitarapaja myi vielä ainakin muutama kuukausi sitten Studiota 1195 e, mutta siellä oli silloin enää viisi kappaletta jäljellä "vanhalla hinnalla". Sielläkin tuo hinnan nousu oli tietenkin tiedossa. Inton kuvastossakin Studio maksoi jo silloin 1695 e, joka on tämänhetkinen suositushinta Suomessa. Thomannilta saa edelleen tonnin pintaa, mutta testaus on sitten vähän eri juttu : ) Studioistakin löytyy erinomaisia yksilöitä, jos jaksaa testata useampaa kappaletta. Eroja kuitenkin on. Tosin näin se on kaikkien valmistajien kohdalla...

Studioistakin löytyy erinomaisia yksilöitä, jos jaksaa testata useampaa kappaletta. Eroja kuitenkin on. Tosin näin se on kaikkien valmistajien kohdalla...
 
Juuripa näin. Huomioitava on myös Suomen asema maailman soitinmarkkinoilla.. Ei kai tuo seuraava skenario ole mihinkään muuttunu sitte 80-luvun puolivälin:
Nashvillen tehtaalta lähtee (tai siloin lähti) suunnilleen päivässä valmistettujen kitaroiden parvi, noin kolmisen sataa. Ensimmäisessä portaassa valkattiin "parhaat päältä" ja ne meni ns. hyville myyjille kotimarkkina-alueella. Eurooppaan tuli keskusvarastolle xx kappaletta, joista sitten taas valittiin ne paremmat yksilöt pois poikkeen.. Ja niin edelleen.. Toki todella hyviä yksilöitä on Suomeenkin tullu, ei siinä mitään, mutta "otanta" on harvempaa kuin jossain Jenkkilässä. Sitä tahdoin tässä julistaa. Kyllä ne sudet on poltettu tuolla ison veden takana, ja sekundatkin poimittu 95-prosenttisesti...
Gibsonilla ei oo edes noita "rescue"-malleja, joita oli joskus suurempia määriä työntävillä tehtailla..

Mutta taasen aiheeseem...
Mietä mieltä oote noista mikeistä (490R ja 498T)?
Kyllähän ne ihan kaupassa pienellä volalla kuulosti kivalta, mutta miten lienee asia näin käytännön orkesteri hommissa kunnon volalla soitettuna?

Mutta taasen aiheeseem...
Mietä mieltä oote noista mikeistä (490R ja 498T)?
Kyllähän ne ihan kaupassa pienellä volalla kuulosti kivalta, mutta miten lienee asia näin käytännön orkesteri hommissa kunnon volalla soitettuna?
 
Riippuu toki paljon mitä olet hakemassa.. Mun mielestä toimivat. Joku haluaa vähän enemmän "pehmeyttä" kun taas toisille ei noissakaan ole tarpeeks potkua.

Itsellä on tuollainen Gibson Special Faded enkä voi valittaa! Toisaalta olen rumpali, enkä ole kovin montaa laatukitaraa soittanut, joten en voi puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä. Nauhat on siistit, kaula tuntuu hyvältä ja pitävältä ja mikit on roheet. Kitarassa on hauska kirppis-fiilis silleen hyvällä tavalla...öhh...se on sympaattisen karu. Mutta varmasti maanantai kappaleitakin löytyy. Omani oli oston jälkeen soittovalmis!

Noi specialit tuntu ainakin mun testissä suorastaan hirveiltä. En tykännyt tatsista, enkä oikein soundistakaan, joka muistutti enemmän SG:tä - eli siitä puuttui Les Pauleille ominainen pehmeys. Testaus tapahtui tässä syksyllä, kun mietin sitä, mitä muutkin täällä ovat näemmä miettineet: Ostaisinko Gibsonin Specialin vai Tokain? Paras ratkaisu olisi varmaan säästää tohon pari, kolmesataa euroa lisää ja ostaa huolella valittu Studio.
 
EDIT: Äh, pehmennetään vähän arviota.. Huono Gibsoniksi, mutta muuten ihan jees, verrattuna peruskopioihin.

Noi specialit tuntu ainakin mun testissä suorastaan hirveiltä. En tykännyt tatsista, enkä oikein soundistakaan, joka muistutti enemmän SG:tä - .
 
Koskapa Spesiaali on lättänä mahonkirunkoinen kitara - kuten SG.. Ei siinä tatsissa mun käpäliin mitään vallan kummallista ole, olettaen että se setuppi on kunnossa ja ensiasennus-kuminauhakielet on vaihdettu. Näin vaan usein ei ole liikkeissä, viittaan aikasempiin lausuntoihin. Kielet on korkeella, intonaatio pielessä ynnä kaikkee muuta.

Mieluummin Tokai tai Epiphone Elite/Elitist tuossa hintaluokassa.
 
Into-Luthmannilla on selvästi salaliitto pohjoismaiden soitinkauppiaiden kanssa. ;)
 
Ovat kuten todettu nostaneet Studio Gibsonin hintaa reippaasti ja samalla jättäneet Japanin Elitist-sarjan kokonaan pois valikoimasta. Asiakas turvautunee siis perus Epiin, säästää Gibsoniin tai hakeutuu Tokain pariin. Tuota 850 euron Faded Les Paulia mullekin tarjottiin, kun totesin että n. 1600 Les Paul Studiosta on kyllä liikaa......
 
Tosin joidenkin "asiantuntioiden" mukaan Elitist Epit voi unohtaa, koska "jos sä haluut Les Paulin, niin sä haluut kuitenkin Gibsonin ja kaikki muut harmittaa myöhemmin". Eli laadullakaan ei ole aina niin väliä, kun brändi on oikea. :)
 
Tarvittaessa ylistän Japsi Epi Studion työn laatua vaikka kuinka pitkään. Brändin rakentaminen on muiden hommaa...