Kitarat: kitarakamat ›

Onko hyviä ehdotuksia miten saada aikaiseksi sellainen lead soundi, joka pudottaa kuulijan polvilleen? Itse soitan marshallin putkinupilla ja kaapilla, kitarana on fenderin tele jossa seymour duncanin mikit. Olen käyttänyt myös bossin säröpedaaleita ja compressoria. Soitan rockia ja tarpeeksi hyvin potkivaa soolosoundia en ole saanut kuitenkaan aikaiseksi. Tuplahumpparimikit varmaan auttaisivat asiaa, mutta eipä niitä teleen saa. Olenkin hakemassa ratkaisua lattiapedaalipuolelta. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Onko hyviä ehdotuksia miten saada aikaiseksi sellainen lead soundi, joka pudottaa kuulijan polvilleen? Itse soitan marshallin putkinupilla ja kaapilla, kitarana on fenderin tele jossa seymour duncanin mikit. Olen käyttänyt myös bossin säröpedaaleita ja compressoria. Soitan rockia ja tarpeeksi hyvin potkivaa soolosoundia en ole saanut kuitenkaan aikaiseksi. Tuplahumpparimikit varmaan auttaisivat asiaa, mutta eipä niitä teleen saa. Olenkin hakemassa ratkaisua lattiapedaalipuolelta. Ehdotuksia otetaan vastaan.
 
Kaulamikillä pehmeä lähtökohta soundiin... sitten vaan säröä niin paljon että soundi kompressoituu tasaiseksi. Voit käyttää myös kompressoripedaalia... Sitten vaan yläpäätä hieman pois, jotta soundista ei tule kauhean riipivä.
Lopuksi päälle hieman delaytä ja reverbiä.
 
Noin minä lähtisin rakentamaan...
 
Kyllä teleenkin saa ihan kevyesti humbuckerit... "tuplahumbuckereilla" ei tosin tee yhtikäs mitään, nimittäin ihan tavallisilla 2kelaisilla humppareillakin saa erittäin messevän soundin.

Onko hyviä ehdotuksia miten saada aikaiseksi sellainen lead soundi, joka pudottaa kuulijan polvilleen?.
 
Ne tuppaa nuo soundit olemaan vähän vaan sellainen subjektiivinen juttu, toinen putoaa polvilleen ihastuksesta, toinen kauhusta.
En mä usko että humpparit sulle mitään lisäarvoa tuo, ellei ongelma tosiaan ole liian pieni signaali.
Ehkä sun kannattais miettiä omia soundimieltymyksiä levyiltä ja ottaa selvää miten sellaista soundia saa, onhan se Gary Mooren soundi vähän vaikeaa saada telellä jne.
 
EDIT: Tjooh, Miikaa peesaan siinä mielessä että Telen kaulamikissa on kyllä hieno sointi sooloonkin. Soundia sen verran ruvelle että alkaa sustainia löytymään, vakionohan on telen kaulamikki on jo sopivan pyöreä eikä mene tukkoon.

Jep, suurimman osan sooloista soitankin telen kaulamikillä, koska tallamikissä soundi on vähän ohut. Tämä on aika jännä juttu verrattuna Les Pauliin, jossa tallamikistä lähtee aika paksut ja rankat soundit. Haluaisinkin soolosoundiin tiettyä vahvuutta. Onhan se kyllä niin, et noita soundeja saa varmaan ruuvata ikuisesti.

Mun mielestä kompressorilla ei tee säröjen kanssa yhtään mitään. Puhtaiden kanssa toki. Luulenpa, että joku muheva clean boost olisi tässäkin tapauksessa se yksinkertaisin ja vaivattomin ratkaisu. Osta multa VTP KGB niin se on siinä. Siitä sitten leveliä 3/4-max ja kitarasta hiukan volumea pois. Soolon tullen avataan kitarasta volumea lisää ja Hunajainen lead-soundi kohoaa mureana ulvoen ilmoille.

Kompressorilla voi särön kanssa tasoittaa sen soundin sellaiseksi mössöksi...
Delayllä saa sellaista paksuutta melko mukavasti.

Minä en suuremmin noista säröllä tai kompuralla lanatuista soundeista välitä, kyllä minun mielestäni sopivaa soundia pitäisi ihan mies/nainen, kitara ja vahvistin meiningillä saada. Kaulamikki päälle, soittelee lähempää kaulaa ja tarvittaessa vääntää vähän tone-hanikkaa kiinni. Vahvistimesta sitten reilusti keskialuetta. Voihan sitä tarvittaessa käyttää jotain polkusinta boostina jos vahvistimen omat säröt eivät riitä. Joka tapauksessa vahvistin kyllä kompressoi luonnostaan ihan riittävästi.
 
Eihän se tietysti samalta kuulosta kuin humpparikitaralla (eikä pidäkään kuulostaa).

Onko hyviä ehdotuksia miten saada aikaiseksi sellainen lead soundi, joka pudottaa kuulijan polvilleen? Itse soitan marshallin putkinupilla ja kaapilla, kitarana on fenderin tele jossa seymour duncanin mikit. Olen käyttänyt myös bossin säröpedaaleita ja compressoria. Soitan rockia ja tarpeeksi hyvin potkivaa soolosoundia en ole saanut kuitenkaan aikaiseksi. Tuplahumpparimikit varmaan auttaisivat asiaa, mutta eipä niitä teleen saa. Olenkin hakemassa ratkaisua lattiapedaalipuolelta. Ehdotuksia otetaan vastaan.
 
Itse laitoin aikoinani - '70-luvulla...?, vai varhaisella keskiajalla... ei vanha muista - teleen kaulamikin paikalle Dimarzion humpparin. Pitihän taitamattoman taltalla ja puukolla koloa jyrsiäja kiroilla, mutta hyvä tuli: soundi oli aito humpparimurina ja sustaini oli lyömätön.
 
Hyviä yksikelaisen kokoisia kaksikelaisia nykyisin löytyy kyllä,
eikätarvitse bodya louhia.

Itse en taida rueta puuta jyrsimään, ostan mieluummin thinlinen tai les paulin. Onko ehdotuksia hyvästä telen kaulamikistä ?!

Tele ei tarvitsekaan mitään humbuckeria tallamikiksi. Teräksinen talla messinkipaloilla ja hieman kuumaksi käämitty yksikelamikki riittää. Vähintään kympin kielisarja.
 
Hyvää overdrive-tyyppistä pedaaliakin voi kokeilla (esimerkiksi MEK TD-2) vahvistimen edessä, mutta kompressoria en pitäisi erityisen tarpeellisena. Kannattaa myös varmistaa, että vahvistin/kaappi antaa haluntunlaisen soundin.

Tarpeeksi paksut kielet, voimaa sormiin, Ibanez tube screamer, eq-pedaali ja eiköhän lähde. Enemmän se on soittajasta kuin kitarasta kiinni.

Vahvarin eteen joku OD, Distortion tai EQ-pedaali.
 
Luuppiin lisäksi esim. Bossin Giga Delay tai Rocktronin Intellifex/VooduValve tai TC :n joku räkkihärpätin, säädöt kohdilleen ja avot.
 
Sopivasti säröä ja maun mukaan talla-tai kaulamikillä vedät.

Itse saan ainakin mieleiset leadsoundit seuraavalla reseptillä:
 
Dean Evo 60 tallamikillä (=P90)
|
V
Tech21 XXL säröpedaali, jossa säädöt level klo 9:ssä, tone klo 11:sta, warp klo 11:sta, gain klo 7:ssa
|
V
vm-70 50w bassomallin Jmp, jossa molemmat kanavat täysillä ja ketjutettuna, basso 0:ssa, middle 10:ssä, treble about 3:lla
|
V
Koch LoadBox keinokuorma 15% asennossa
|
V
suljettu kaappi 2x10" Celestioneilla.

jcm800 nätillä pikkurosolla + tube factorin punainen kanava (+ line6 dl4) saa aina hymyn suupieliin ja ajattelemaan mielessään että "se on siinä". :) Toimii.

Ne tuppaa nuo soundit olemaan vähän vaan sellainen subjektiivinen juttu, toinen putoaa polvilleen ihastuksesta, toinen kauhusta.
 
Mun mielestä noissa etu/takamikki asetelmissa ja särön/kaiun/delayn määrä systeemeissä pääasia on liikkumavara - että voi tarvittaessa hakea eri sävyjä biisin tarpeiden mukaan. Jos on vaan yks lead-soundi niin sitten pitäisi olla vain yhden tyyppisiä/kuuloisia biisejäkin. Tietysti mieluummin yks hyvä kuin monta huonoa...

Minä saan omalla kitaralla sellasen mukavan pehmeän lead-soundin laittamalla tallahumpparin kaveriksi päälle vielä yksikelaisen kaulamikin. Kitarassa joka mikillä oma valitsin, niin onnistuu tällainen.. :)
 
EDIT: Onnistuisi varmasti johtoja uuteen järjesteykseen kolvailemalla tällainen telessäkin. Varmaan ihan hyvä ainakin kokeilla, jos jaksaa.. :)

Okay, laitan vinkit korvan taakse. Hyvä että aihe herättää keskustelua. Taitaa suurimmalla osalla kitaristeista olla samanlaisia ongelmia. Onse kyl kumma kun kattoo Björnisen soittoa, niin soundit on aina hyvät. Taitaa soundi olla sormissa..

Okay, laitan vinkit korvan taakse. Hyvä että aihe herättää keskustelua. Taitaa suurimmalla osalla kitaristeista olla samanlaisia ongelmia. Onse kyl kumma kun kattoo Björnisen soittoa, niin soundit on aina hyvät. Taitaa soundi olla sormissa..
 
Köhöm! Perun puheeni. Meitsin suosituksilla ei onneksi saa Björnisen kuuloista soundia ainakaan Telellä :)

mikä marsu sulla on?
 
itellä straton kanssa ainakin löytyi tykittävä lead-soundi aika kivuttomasti. Straton kaulamikki päälle marsusta särö ehkä klo. 10 ja pedaalista noin klo. 12. Vahvistin siis marshallin jmp 2204 ja pedaali superoverdrive sekä kaappina 2x12.

Mulla on Marshall JCM2000 DSL50 ja kaappina on Marsun 1936. Kitara on Fender Telecaster American standart. Perus soundi tossa setissä on tosi makee! mut soolosoundiin kaipai in pikkaisen parannusta. Olen käyttänyt myös Bossin DD-3, BD-2 ja CS-3 pedaaleita.