Kitarat: kitarakamat ›

Tulinpa tässä ajatelleeksi että missähän muuten mahtaa pitää majaansa vanhemmat vahvistimet? Monstereita tehtiin joskus melko mittavat määrät ja Orangea, Voxia, JMP:tä, Hiwattia, Musaria etc. on myyty 60-luvulta lähtien tasaseen tahtiin, mutta missään näitä vintage-vermeksiä ei juurikaan koskaan näy. Harvoin edes lauteilla. Esimerkiksi en muista koskaan törmänneeni vanhaan Orangeen, jota kuitenkin on ollut Suomessakin myynnissä 70-luvulta lähtien.
 
Onhan tietysti aina näitä kuten herra Pulliainen, joka ainakin jossain vaiheessa aikoi haalia kaikki vastaan tulevat AC30:t itselleen. Onkohan nämä kaikki vanhemmat laitteet sitten keräilijöiden komeroissa vai kuka näitä mahtaa pantata piilosilla? Joitain Monstereita tiedän kyllä laitetun atomeiksi, kun on tutkailtu mitä ne on syöneet. Harmillinen kohtalo hyvää mutta turhan vähän arvostusta nattivaa merkkiä kohtaan. Lieneekö moni muukin yksilö sitten saanut saman tuomion ..?

Olen kyllä hiukan ihmetellyt samaa asiaa. Tosin 60-70 -luvuilla Suomessa kamoja oli varsin vähän ja osa niistä oli joko loppuunkulutettua laatutavaraa ja osin sitten täydellisen huonosoundista romua, joka kestää kuin tuulipuku, mutta silti ansaitsi loppusijoituspaikkansa.
 
Ittelläni on 80-82(?) musari ja lähes roudaamattomana se on yhä ihan priimakuntoinen. Soundi on aika laimea ja soundisäädöt lähes olemattomat. Nähdäkseni sopisi erittäin hyvin jonkun digilaudan taakse: poikkeuksellisen luja rakenne, puhdasta ja selkeätä volyymia riittää etenkin 4 x 12" kanssa ja putkipäätevahvari voisi pehmentää digikarheutta.

Esimerkiksi en muista koskaan törmänneeni vanhaan Orangeen, jota kuitenkin on ollut Suomessakin myynnissä 70-luvulta lähtien.
 
Tuossa nurkassa lojuu Orange-stäkki, jonka ostin uutena Englannista joskus 76-77. Käy ja kukkuu edelleen mallikkaasti ja on originaalikunnossa. Jaa, no verkkovirran katkaisin ja tietysti putkia on vaihdeltu.
 
Vehje oli "yleisön pyynnöstä" mukana viime kesän miitissäkin mutta ei vissiin oikein vastaa nuoremman polven soundimieltymyksiä kun viihtyivät enemmän jonkun mättö-Mesan kimpussa ;>
 
http://jucciz.com/kuvia/miitti2004/tellu/Santana2.JPG

Tuossa nurkassa lojuu Orange-stäkki, jonka ostin uutena Enlannista joskus 76-77. Käy ja kukkuu edelleen mallikkaasti ja on originaalikunnossa. Jaa, no verkkovirran katkaisin ja tietysti putkia on vaihdeltu.
 
Vehje oli "yleisön pyynnöstä" mukana viime kesän miitissäkin mutta ei vissiin oikein vastaa nuoremman polven soundimieltymyksiä kun viihtyivät enemmän jonkun mättö-Mesan kimpussa ;>
 
http://jucciz.com/kuvia/miitti2004/tellu/Santana2.JPG
 
Minua Orangesi soundi miellytti tosi paljon. Soittosi oli aivan mahtavaa ja Orangesi soundi nosti soittosi tehon toisiin ulottuvuuksiin.

Torilla on yksi seitkytluvun Orange. Viime demon bassot on vedetty sen läpi ja hyvältä soundaa.

Tulinpa tässä ajatelleeksi että missähän muuten mahtaa pitää majaansa vanhemmat vahvistimet? Monstereita tehtiin joskus melko mittavat määrät ja Orangea, Voxia, JMP:tä, Hiwattia, Musaria etc. on myyty 60-luvulta lähtien tasaseen tahtiin, mutta missään näitä vintage-vermeksiä ei juurikaan koskaan näy. Harvoin edes lauteilla.
 
Educated guess elikkäs tosiasioihin perustuva arvaukseni on, että niistä on iso osa alkuperäisillä omistajillaan, joko vintissä, kellarissa tai työpöydän alla, mistä ne kerran kymmeneen vuoteen kaivetaan esiin samalla kuin se minttikuntoinen vuoden '63 strato sohvan alta tai kirjahyllyn päältä. Sitten soitetaan vähän, ja päästetään vanhukset taas lepoon.
 
Kohta varmaan laitekannassa näkyy havaittava muutos, kun suomen ensimmäinen rock-sukupolvi täyttää parhaillaan 65 ja pääsee eläkkeelle. Eiköhän niitä helmiä kohta siirry perintönä lapsenlapsille...
 
Olisinpa rikas perijä tai edes hyväpalkkaisessa työssä, olisin poiminut talteen kaikki ne helmet, joilla olen soittanut. Mutta vaihdossa on menneet niin Monsterit, Selmerit, Höfnerit kuin Hohnerit. Toki aika paljon on tallellakin.
:-)

Minua Orangesi soundi miellytti tosi paljon. Soittosi oli aivan mahtavaa ja Orangesi soundi nosti soittosi tehon toisiin ulottuvuuksiin.
 
Huh! Kiitos Jake24-25 lämpimistä sanoistasi.
 
Moderni digi-meininki, monikanava- ja mallinnusvärkkeineen on niitä musikaalisesti käyttävälle pelimannille varsinainen runsaudensarvi. Vaarana on, että tarjolla oleva paletti vie mennessään ja musan sijasta soitetaan laitteita.
 
Aikanaan, hmm... esim. jossain 50-70 luvulla, ei laitteita ehkä suunniteltu välttämättä jotain tiettyä tyylilajia silmälläpitäen vaan ennemminkin nimenomaan vahvistamaan ääntä pyrkien säilyttämään soittimelle luonteenomainen soundi. No, ehkä jo 70-luvulla alkoi ilmetä alkeellista trendimeininkiä.
 
Kyseessä lienee jonkin sortin sairaus, mutta lämmetessään toimintakuntoaan hakevien putkien napsahtelu ja sopivasti pölyisen vanhan vaffistimen tuoksu inspiroivat. Ainakin allekirjoittanutta.

Tulipa tästä mieleen että torilla on 450 euroon vanha PTP marshall, super lead tai super bass. Eikös toi ole suhteellisen edukas hinta?

Olisinpa rikas perijä tai edes hyväpalkkaisessa työssä, olisin poiminut talteen kaikki ne helmet, joilla olen soittanut. Mutta vaihdossa on menneet niin Monsterit, Selmerit, Höfnerit kuin Hohnerit. Toki aika paljon on tallellakin.
:-)
 
Edellisen lausunnon allekirjoitan täysin Kiven kanssa.. Noista vaffareista vielä.. Osittain ehkä niitä on old skool -soittajilla, mutta veikkaanpa että välitettavasti niitä on mennyt sinne minne kaikki wanhukset menevät. Eli ovat toimintasavunsa ulos puhaltaneet, ja korjausta ei ole silloin 80-luvulla juuri kannattavana pidetty, joten bye bye.. Pitkiin aikoihin en oo ainuttakaan Sound Cityä, London Cityä, Hiwattia tai Maximia nähnyt..enkä Parkkia. Jos vahvistimista puhutaan. Ja esimerkiks just Hiwattin stäkkejä oli joskus siellä täällä..

Mulla on yksi vanha Laney-nuppi ollut käytössä noin vuoden verran. Ostin sen halvalla tyypiltä, joka oli käyttänyt sitä bassovahvistimena joskus 80-luvulla. Soittohommien loputtua Laney oli kaiketi lojunut komerossa 10+ vuotta.
 
Epäilisin, että Kivi on jossain määrin oikeassa, että vahvistimia on niiden alkuperäisillä omistajilla. Esim. eräällä sukulaisellani on ihan 60-luvulla ostettu Gibson-vahvistin, jolla hän kuulemma ehkä kerran vuodessa innostuu soittamaan perus-boogieta.
 
Music Maneja muuten tehtiin kai 1974-84 eikä ihan 60-luvulta asti. No, se ei varmaan ollut pääpointti.

Täällä kun tuntuu olevan asiantuntemusta niin kertokaapa mistä löydän informaatiota KMD -vahvistimista. Netistä kun ei meinaa aiheesta löytyä ei sitten mitään.
 
Itselläni KMD GS130 -combo sekä myöskin KMD:n 4x12 -kaappi. Oivallisia pelejä mielestäni, mutta olisi kiva tietää niistä enemmän.

Noita Monstereita täällä nyt ylistetään, mutta missä on niistä kiinnostuneet tosiostajat?
 
Mä olen aina välillä kysellyt kiinnostaisko ketään ostaa 70-luvun puolivälin Monster SoundMaster 60 komboa, joka on suhteellisen harvinainen (alle 15 tehty), sisältää laatukomponentteja (2xCelstion G12H30, Accutronicsin kaikutankki) ja ainakin kosmeettisesti lähes uudenveroinen sekä viimeksi kun kokeilin joskus pari vuotta sitten siitä lähti myös ääntä. Sen jälkeen olen käyttänyt sitä kotona lähinnä 60-luvun Marsuni kaiutinkaappina ja monta kertaa on käynyt mielessä että tuosta sais tehtyä hyvän 2x12" kaiutinkaapin. Teknisestihän tuo on suoranainen kyhäelmä ainakin putkitekniikkaa tuntevan kaverini mielestä, mutta silti kiinnostava pala suomalaista musiikkihistoriaa.

Teknisestihän tuo on suoranainen kyhäelmä ainakin putkitekniikkaa tuntevan kaverini mielestä
 
Jospa tämä ei ole ollut houkuttelevin mahdollinen myyntiargumentti? ;-)
 
Itse en ole ostamassa vahvistinta, mutta voin pitää tuon mielessä jos joku frendi vaikka sattuisi jotain tuon suuntaista haluamaan. Onko sulla valmiina mitään ajatusta siitä millaista hintaa tuosta olet pyytämässä?

Vaarana on, että tarjolla oleva paletti vie mennessään ja musan sijasta soitetaan laitteita.
 
Kyseessä lienee jonkin sortin sairaus, mutta lämmetessään toimintakuntoaan hakevien putkien napsahtelu ja sopivasti pölyisen vanhan vaffistimen tuoksu inspiroivat. Ainakin allekirjoittanutta.
 
Niin putket napsahtelee ja tuoksuvat meilläkin...
 
Mutta tuosta musiikin vs laitteiden soittelusta, niin nykyisin tarjolla oleva paletti on vienyt 92% muusikoiden.netin kitarakamat palstalle kirjoittavista: kaikilla pitää olla putkivahvistin ( myös juuri soiton aloittaneella kerrostalosoittajalla), 750 euron kitaraan pitää saada paremmat mikit kun vanhoilla ei onnistu jne jne. => Muusikoiden.netin Levottomat 4: Kun ihan oikeasti mikään ei riitä!!
 
Aihetta sivuten keskusteltiinkin gas:sta Jani the rockin johdolla jo syksyllä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=65184&o=0
 
Tuossa kylillä olen seurannut noita nuorempia kitarasankareita, jotka soittavat kadehdittavan hienoja kitarakikkoja laitteillaan, mutta sitten kun käytössä on kiinteätallainen telekopio + piuha + pieni trankkuvahvistin ei saadakkaan aikaan mitään järkevää, kun se miksolydinenhevitilujuoksutus lickki ei onnistukkaan ilman sitä digivispilän V-scooped-säröä... kuitenkin tuolla samalla yhdistelmällä toiset soittajat kuulostavat....ei hyvälle mutta siedettävälle. Toisaalta hyvät soittajat kuulostava hyvälle myös noiden digihirviöiden kanssa...
 
Kuitenkin opiskelun kannalta suosittelen soittoa aloittaville ensimmäiseksi vahvistimeksi tuollaista mallintavaa laitetta ( esim flextone 2), koska niistä löytyy perushyvät soundit, sekä perusefektit joiden kanssa pääsee ottamaan ensiaskeleet kitaransoiton eri osa-alueille ja opettelemaan eri soundien ja efektien käyttöä.... Ja kuitenkin tuommoisessa mallintavassa rahkeet riittävät sitten pidemmällekin ehtineiden soittopuuhiin.

Jospa tämä ei ole ollut houkuttelevin mahdollinen myyntiargumentti? ;-)
 
Mitä sitä kaunistelemaan, jokaine ton voi todeta omin silmi jos avaa kopan. Ja kukapa tälläistä tavaraa ostaisi avaamatta?
 
Itse en ole ostamassa vahvistinta, mutta voin pitää tuon mielessä jos joku frendi vaikka sattuisi jotain tuon suuntaista haluamaan. Onko sulla valmiina mitään ajatusta siitä millaista hintaa tuosta olet pyytämässä?
 
Täytyy nyt tähdentää vielä että toisin kuin tuon ajan Marsut tätä tuskin kannattaa ajatella käyttövahvistimena vaan nimenomaan keräilyesineenä. Vaikka helpostihan tästä joku teettäisi itselleen keikkakäyttöön taatusti huomiota herättävän kustomin vaikka Kankaanpään Mikolla niin silti mieluummin soisin tämän päätyvän sellaiselle henkilölle joka arvostaa enemmän laitteen historiaa.

Noita Monstereita täällä nyt ylistetään, mutta missä on niistä kiinnostuneet tosiostajat?
 
Hankintalistalla olisi heti kohta kun talous antaa myöden ja sopiva yksilö löytyy mallia Monsterin nuppi - joko Vampire tai se ns. perusnupukka. Soitin yhden levytyssession joskus moisella grillillä ja pakko myöntää että pesi JMP:n aika selkeästi. Monsterin kaappeja olisi muutama jo haalittuna :)

Mitä sitä kaunistelemaan, jokaine ton voi todeta omin silmi jos avaa kopan. Ja kukapa tälläistä tavaraa ostaisi avaamatta?
 
Monstereita sen paremmin tuntematta, millainen sotku sieltä sisältä sitten löytyy?
 
PS. Jokos sait sen Fenixin PRS-henkisen kepukan?
 
Jännä juttu kyllä tuo wanhojen vahvistimien liikkuminen. Soitinkaupat on pullollaan jotain 80-luvun transistorivahvistimia (tuntuu esim. Yamahan G100-sarjaa löytyvän jokaisesta itseään kunniottavasta soitinliikkeestä), mutta vanhat putkivahvarit on ilmeisesti pistetty soittajien käyttöön tai piilotettu vintille. Osa varmaan kokenut jo kovan kohtalon.."mikäs ihmeen vekotin täälläkin..täynnä jotain lamppuja, pois tämmöset muinaisesineet" jne.
Mitenkähän mahtaa olla esim. panttilainaamoissa, käytetyn tavaran kaupoissa, kirpputoreilla ym.? Onko kukaan noista bongaillut putkiherkkuja?