Kitarat: kitarakamat ›

Olen soittanut sähkökitaraa tässä noin vuoden päivät . Aluksi Harley-Bentoniakin halvemmalla markettisähkökitaralla, joka oli täysin anuksesta - soittaminen oli vittumaista, jotenkin kehitys oli myös olematonta. Tuossa kesällä sitten sain panostettua ja ostin ensimmäisen "oikean" kitarani. Valinta oli Jackson x-seriesin DX10D, kitarasta maksoin 600 euroa. Vielä tuolloin en varsinaisesti
tiennyt kitarakamoista, enkä sanoisi että vieläkään kovin paljoa tiedän, mutta ostoperusteena oli lähinnä "tilukaula", hyvä ulkonäkö. Huonoja perusteita, mutta se tärkein syy oli kuitenkin se, että kitaralla oli kiva ja helppo soittaa. Nyt kun olen tässä jo jonkin aikaa seurannut muusikoiden.net:in foorumia, niin olen useampaan kertaan törmänny siihen, että "halpis" Jacksoneitä dissataan ja parjataan aika rajustikin. Miksi? Tuntuu, että yleinen mentaliteetti on se, ettei kitara ole mikään kitara mikäli se ei ole maksanut vähintään sitä tuhatta euroa. Ymmärrän kyllä täysin, mikäli kyseisen kommentin takana on henkilö jolla on kymmenen vuoden soittohistoria takana ja sitä myötä myös kokemusta erilaisista vermeista. Siinä tilanteessa myös laatuvaatimukset ovat varmasti aivan omaa luokkaansa. Kirjoituksen idea on se, että itseäni on alkanut vain ihmetyttämään, ehkä jopa *ituttamaan se, että saa huomata kuinka huonon kitaran omistaa. Tilanne on vain vähän hassu kun kuitenkin omakohtaisesti kitara on aivan mahtava, tosin vertailukohta on markettikitara. Soitto on kuitenkin kivaa ja kitara tuntuu hyvältä. Lisenssifloikkakin pysyy vireessä vaikka kampea käyttäisikin, eikä yleinen viimeistely mielestäni ole mitenkään karkeaa. Kitara on siis valmistettu Japanissa. Aiemmin ilmeisesti x-sarjan kepit valmistettiin Intiassa ja siitä tuo haukkuminen? Mikä loppujen lopuksi edes luo suuret erot kitaroiden välille? Mietin, että jos vaihdan omaan jaskaani 200 euron uuden, paremman lisenssifloikan (schaller) ja uusin mikit, niin siinähän on jo sitten "1000 euron kitara". Vai onko? Jäädäänkö silitikin jälkeen siitä tehdasvalmisteisesta 1000 euron ovh:tä kantavasta kepistä?

Juuri näin ! Plussaa tulee . Saattaahan se olla kivaa pullistella kalleilla kitarakamoilla (en osoita ketään sormella ) , mutta halvemmillakin tulee toimeen , kuten tiedätte .
 
Ja jos oma kitara tuntuu itselle hyvältä , ei siihen oo muilla mitään sanomista .

Noin yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että sillä ei ole mitään merkitystä, mitä muut siitä kitarasta sanoo, jonka sinä ite omistat, jos kerran tykkäät sillä soittaa.. Itellä on kaksi kitaraa, toinen maksoi vajaat 300€ ja toinen 400€ ja hyvin oon noilla pärjänny, parit keikatki jo soittanu. Mielellään tietysti ostais kalliimmat kamppeet, mutta ku ei oo rahaa. Ja toisaalta minä oon noihin kitaroihin erittäinkin tyytyväinen, ne on melkein kädenjatkeita eli käyvät käteen loistavasti.
Ja vielä sitten; nämä halvemmat on minusta oikein korostetusti yksilöitä. Kaverilla voi olla "samanlainen" kitara, joka on kuitenkin ihan räpsy.. Luota siihen omaan tuntumaan ja soita sillä mikä tuntuu hyvältä.

Asiaa asiaa!
 
Mullakin on halpis Jackson ja se on aivan loistava soittaa! Sitä on kyllä modattu (mikit, häiriösuojaukset, käsintehty kaula), mutta mitä sitten kun homma sujuu... Hyvä työkalu kaikenkaikkiaan, eikä edes pahan hintainen. Mitä muuta sitä loppupeleissä oikeasti edes tarvitsee? Showkitarat on sitten erikseen.

Mulla on ollut RR3 eikä siinä varsinaisesti mitään vikaa ollut. Vaihdoin vaan pois kun sain melkein samalla rahalla paremman kepin.
 
Jos nyt kuitenkin vertaan tota RR3:sta nykyiseen RR1T kitaraani niin on siinä eroa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että halvemmat Jacksonit ovat huonoja, mutta tottakai ne nykyään tuntuvat tähän nykyiseen verrattuna rimpuloilta. Itse olen ostamassa Koreassa valmistettua Deania seuraavaksi kitaraksi.

Ostin tossa viime keväänä ekaksi kitaraksi Jackson JS-20 mallisen kepukan. Tämmöiselle aloittelijalle se on ihan hyvä väline, tuntuu ihan mukavalta kädessä ja on helpposoittoinen. Hyvin noilla halvemmillakin pärjää, varsinkin kun ei tiedä paremmasta.

Miksi Jacksonia parjataan? Ehkä syy löytyy historiasta...
 
80-luvulla Jackson-tuotemerkki yhdistettiin hyvään laatuun, niin valittujen puumateriaalien, elektroniikan, helpon soitettavuuden, kuin työn laadunkin suhteen. Vanha sanontahan kuuluu, että parhaat (hevi)kitarat tehtiin 80-luvulla, mikä ei välttämättä ole täysin tuulesta temmattu heitto. Joskus -89 Jacksonin pääjehu tietääkseni lähti firmasta ja teki kai jonkin aikaa yhteistyötä Washburnin kanssa. Vuosikymmenen vaihteen tienoilla laatu alkoi mennä pikkuhiljaa kuralle, tai jos ei aivan kuralle niin ainakin heikkeni siitä mihin oli totuttu. Samoin esiteltiin halpis-Jacksonit, siinä missä aiemmin halvempi linja oli kulkenut Charvel-tuotemerkin alla ainakin osittain (tästä en ole täysin varma, mutta käsitykseni on tämä). Nuo 80-luvun loppupuolen japsi-Charvelit ovat edelleen varsin laadukkaita soittimia, joten kokeilkaapas joskus jos käsiksi pääsette.
 
Itse aloitin sähkökitaroinnin Epiphonen strato-kopiolla, mikä oli aivan kamala rimpula. Kesätienestit menivät sitten Jackson Performer PS2:een, kesällä 1998. Kyseessähän on Japanissa valmistettu peruskepakko passiivitekniikalla... Viikko sitten myin kitaran pois ja huomenna haen uuden. Kyseinen kitara oli kohtalaisen hyvä yksilö, mutta kyllä sen puutteet huomasi ajan myötä vaikka alkuun soitin tuntui olevan "**ttu paras!!". Sillä kuitenkin soittelin tähän asti ja kieltämättä hieman on ikävä... saa nähdä tuoko ESP-LTD muutosta mieltymyksiin. Kaikenkaikkiaan kuitenkin pidän Jacksonin soittotuntumaa todella hyvänä - sitä ei kaiketi ole hukattu mihinkään ainakaan kalliimissa kitaroissa.
 
Takaisin aiheeseen, Jacksonin laatu on ollut 90-luvun jälkipuoliskon vähän sellaista ettei aina voi olla ihan varma mitä saa. Joku soitin on hyvä, joku vähän huonompi ja kaikkein halvimmista voisin kyllä sanoa että ne ovat suurinpiirtein kuraa (anteeksi JS-sarjalaisten omistajat..). Nyttemminhän Jackson-tuotemerkki siirtyi Fenderin omistukseen, mikä rehellisesti sanottuna tuntuu näin vanhasta Jackson-fanista suurinpiirtein pyhäinhäväistykseltä. Minusta kun Fender ja Jackson sopivat yhteen suunnilleen yhtä hyvin kuin Britney Spears itseään kunnioittavalle örinähevarille. Laadussa ei ole tietääkseni tapahtunut mitään muutosta ainakaan parempaan suuntaan, joten Jackson on nähdäkseni pudonnut "tavallisten kuolevaisten joukkoon." Tietysti osa merkin haukkumisesta johtuu myös siitä, että Jacksonit on kaiketi käsitetty vähän kapeamman segmentin soittimeksi eivätkä ne sen takia ole samalla tavalla legendoja kaikilla lavoilla kuin vaikkapa Gibson Les Paul tai Fender Stratocaster/Telecaster. Unohtamatta tietenkään "kaikkihan tietää että..."-ilmiötä, jossa haukutaan ihan vaan siksikin että yritetään näyttää jotain...
 
Sinänsä mielenkiintoista on se, että siinä missä Jacksonin maine on ottanut jonkin verrankin takkiinsa laadunvaihtelusta/heikkenemisestä, samaa ilmiötä ei ole näkynyt esim. Gibson Les Paulien kohdalla, vaikka legendaarisuudesta huolimatta niitä ihan oikeasti todella, todella laadukkaita yksilöitä ei hirveän yleisesti ollut 80-90-luvuilla. Joten älkää välittäkö, ei ne Jacksonia haukkuvien kaverienkaan pelit ja vehkeet välttämättä niitä maailman parhaita ole. Jos soitin sopii käteen ja tyydyttää ne vaatimukset mitä kitaraltasi odotat, niin miksi välittää moisesta? :)
 
Tulipa pitkä vuodatus... jos puhuin paljon scheissea niin korjatkaa toki.
 
Mietin, että jos vaihdan omaan jaskaani 200 euron uuden, paremman lisenssifloikan (schaller) ja uusin mikit, niin siinähän on jo sitten "1000 euron kitara". Vai onko? Jäädäänkö silitikin jälkeen siitä tehdasvalmisteisesta 1000 euron ovh:tä kantavasta kepistä?
 
Ei kannat vaihtaa, koska osa Jacksonin lisenssifloikista on Schallerin valmistamia. Olen nähnyt ainakin kaverin Professional-sarjalaisessa sellaisen - merkkinä on Jackson mutta kun vilkaisee lähemmin niin löytyy merkintä "Made in Germany by Schaller." Mikkejä uusimalla tietysti saa jotain tehtyä, mutta puumateriaaleihin, soittimen rakennuslaatuun ja muuhun sellaiseen ei oikein jälkeenpäin pääse vaikuttamaan. Joten siltä osin kyse on lähinnä tuurista. Minusta kannattaa kuitenkin harkita pariinkin kertaan ennen kuin lähtee tekemään soittimeensa kalliita muutostöitä.

Minulta löytyy Jackson dr-x vuodelta 96(hiukan koticustomoituna;), hyvin on palvellut, vaikkakin alkaa jo hiukan rappeutumaan tuo peli. Olen samaa mieltä, että parhaat Jacksonit ovat tuolta 90-luvun alusta taaksepäin. Ja vielä ihan kelpo budjettipelejä sai vuoteen 1998 asti..tämän jälkeen minun mielestä malleihin(huom, tarkoitan nyt kalliimman luokan japseja) on alettu panostamaan väärällä tavalla, esimerkkinä dk-2 jossa tuli liekkimaalaus, mutta talla vaihtui astetta heikompaan versioon. Ei nuo nykyisetkään varsinaisesti huonoja ole, mutta jos itse jacksonia olisin ostamassa, niin etsisin käsiini hyvä kuntoisen käytetyn. Ibanez saa tätä nykyä minun kannatukseni. Tässä minun näkemyksiäni. Threadin aloittajalla on kyllä hyvä pointti, liikaa niitä dissataan, ei ne kuitenkaan niin huonoja ole kuin usein sanotaan.

On mielenkiintoista miten Jacksonin endorsement-diilit ovat vaihtuneet Jenna Jamesoniin.

no mitenkäs tämä sama pätee halvempiin esp:n ltd sarjaan??

Tulipa pitkä vuodatus... jos puhuin paljon scheissea niin korjatkaa toki.
 
Sikäli puhut sontaa, että toi sun vuodatus ja laadun heikkeneminen ei koske USA valmisteisia Jacksoneita. Ne ovat olleet huippulaatuisia soittimia 80-luvulta tähänpäivään.
 
Jos kirjoituksesi laadun heikkenemisestä koskee vinkuintiamalleja niin sitten olet oikeassa.

Miksi Jacksonia parjataan? Ehkä syy löytyy historiasta...
 
Tulipa pitkä vuodatus... jos puhuin paljon scheissea niin korjatkaa toki.
 
Täytyy sanoa että olet vähän metsässä.
 
Jacksonin laatu on tietenkin noiden halpiskitaroiden kohdalla vähän heitellyt 90-luvulla. Toisaalta joka merkillä on niitä halpiskeppejä aloittelijoille. Kova kilpailu aiheuttaa sen että tuotanto pitää siirtää halpoihin maihin. Ei kait kukaan odota että halvin LTD-ritsa vastaa oikeaa japanissa tehtyä ESP:tä
 
80-luvun japsicharvelit ovat hyviä kitaroita, totta mutta vuonna 90 merkki vaihtui lavassa vain Jacksoniksi. Näille ensimmäisille professional-sarjan japsijaskoissa oli helmiäislogo ja se Schallerin floyd Jacksonin logolla (fender omistaa schallerin jos et tienyt)
ja jenkkimikit ja elektroniikka. Ainut ongelma japsiprofessionaleissa oli se että ne olivat niin hyviä että jankkisoittimien myynti kärsi. Siksi kysesinen sarja loppui noin vuonna 94.
 
Jenkkijacksonit tehdään edelleen custom shopissa eikä laatu ole minnekään kadonnut, parantunut vain sen jälkeen kun Fender laittoi firmaan rahaa ja osti uusia laitteita ja Mike Shannon tuli takaisin töihin Jacksonille Fenderin CS:sta.
 
Ennen Fenderiä Jackonin omisti Akai jolla ei ole mitään tekemistä kitaroiden ja muiden soittimien tekemisen kanssa (eikä ollut rahaakaan), kait se sitten on parempi kuin yritys minkä päätoimialue on soitinten tekeminen ja myyminen vuosikymmenien kokemuksella..
 
Fender on tuonut uutta meininkiä Jacksonille ja jenkkicharveleitakin saa taas.
 
Fender voisi kyllä hoitaa jakelun ja hinnoittelun euroopassa aika paljon paremmin. Noh onneksi nykyään intternetti toimii..
 
En mä nyt viitti enempää avautua.

Sikäli puhut sontaa, että toi sun vuodatus ja laadun heikkeneminen ei koske USA valmisteisia Jacksoneita. Ne ovat olleet huippulaatuisia soittimia 80-luvulta tähänpäivään.
 
Jos kirjoituksesi laadun heikkenemisestä koskee vinkuintiamalleja niin sitten olet oikeassa.
 
No eikös ne halvat ole just niitä vinkuintiamalleja eikä jenkkipelejä? Niistähän tässä topikissa oli kyse, eikö?
 
Minutkin saattaa nähdä dissaamassa "lelu-Jacksoneita". Anteeksi, jos joku loukkaantuu. Kun on soittamisen aloittanut tuossa 80-90 lukujen taitteessa, niin on tullut muutamaa halpaa ja huonoa Jacksonia kokeiltua. En siis hauku haukkumisen ilosta. Toisaalta, kun vuosikausia soittaa, niin vaatimukset soittimen suhteenkin kovenee.
 
Halvallakin kitaralla voi toki ihan hyvin soittaa. Mulla oli eka sähkökitara 1800 mk maksanut käytetty Charvel, joka oli ihan pirun hyvä. Erona se että 80-luvulla ei tehty ihan kuraa olevia Jacksoneita/Charveleita, vaan kaikki olivat enemmän tai vähemmän soittokelpoisia pelejä. Nykyisin tehdään myös ihan rimpuloita keppejä. Sikäli sääli, että aikoinaan minulla oli kuva juuri erittäin laadukkaista hevikitaroista, joka on kyllä vuosien myötä kokenut emä kolauksen.

Ei kitaran subjektiivinen hyvyys riipu hinnasta vaan kokijasta.

Oman Jackson DX7:n olen omistanut kohta 3 vuotta ja kyllä kaikkea pikkuvikaa löytyy:
 
· Volumepotikan elektroniikkaa irtoaa vähän väliä, josta johtuu...
· ...ajoittainen volumen täysi katoaminen vaikka miten väännät volumea suuntaan tai toiseen. Joskus volumea jää vähän ja rankin särö kuulostaa tässä vaiheessa ehkä hassusti sellaiselta kivalta kevytrosolta, mutta sitä kun en sillä hetkellä tarvi.
· Volume ja tonenapit (ne rautamötikät) irtosivat lähes heti ja niitä saa liimailla takaisin. Henk. koht. kyllästyin ja jätin pelkät rautatapit sojottamaan.
· Satulan paksuimman kielen ulkoreuna- ja kieliviillos ovat luvattoman pienet. Vähänkään paksummat kielet niin käy joko:
 
a) Kieli hyppää ulos sijoiltaan joka toisessa välissä
b) Satula lohkeaa (itselle kävi näin, tässä kuva: http://koti.mbnet.fi/juhau/dx7-satula.jpg *köh* oikeasti ei ole noin pölyinen, salama vain korosti noita)
 
· Viritinpalat löystyy erittäin usein ja vire heittelee, kunnes ne ruuvaa takaisin kiinni, jonka jälkeen ne löystyy taas kuukauden sisään.
 
Muuten on kyllä ollut laatukeppi ja kelvollinen kakkoskitara ensimmäisen kepin jälkeen.

Oman Jackson DX7:n olen omistanut kohta 3 vuotta ja kyllä kaikkea pikkuvikaa löytyy:
 
· Volumepotikan elektroniikkaa irtoaa vähän väliä, josta johtuu...
· ...ajoittainen volumen täysi katoaminen vaikka miten väännät volumea suuntaan tai toiseen. Joskus volumea jää vähän ja rankin särö kuulostaa tässä vaiheessa ehkä hassusti sellaiselta kivalta kevytrosolta, mutta sitä kun en sillä hetkellä tarvi.
· Volume ja tonenapit (ne rautamötikät) irtosivat lähes heti ja niitä saa liimailla takaisin. Henk. koht. kyllästyin ja jätin pelkät rautatapit sojottamaan.
· Satulan paksuimman kielen ulkoreuna- ja kieliviillos ovat luvattoman pienet. Vähänkään paksummat kielet niin käy joko:
 
a) Kieli hyppää ulos sijoiltaan joka toisessa välissä
b) Satula lohkeaa (itselle kävi näin, tässä kuva: http://koti.mbnet.fi/juhau/dx7-satula.jpg *köh* oikeasti ei ole noin pölyinen, salama vain korosti noita)
 
· Viritinpalat löystyy erittäin usein ja vire heittelee, kunnes ne ruuvaa takaisin kiinni, jonka jälkeen ne löystyy taas kuukauden sisään.
 
Muuten on kyllä ollut laatukeppi ja kelvollinen kakkoskitara ensimmäisen kepin jälkeen.
 
Eli summasummarum. Kannattaa ostaa kerralla kunnon Jacksoni jos vähänkään on taloudellisesti mahdollista.

Eli summasummarum. Kannattaa ostaa kerralla kunnon Jacksoni jos vähänkään on taloudellisesti mahdollista.
 
Tai jos ei ole, niin ostaa käytettynä jokin muu. Itse en uutta kitaraa ostaisi esim 300 €:lla, mutta käytetyistä siihen hintaan saattaa löytää ihan hyvän pelin.

· Volumepotikan elektroniikkaa irtoaa vähän väliä, josta johtuu...
 
· Volume ja tonenapit (ne rautamötikät) irtosivat lähes heti ja niitä saa liimailla takaisin. Henk. koht. kyllästyin ja jätin pelkät rautatapit sojottamaan.
·
b) Satula lohkeaa (itselle kävi näin, tässä kuva:http://koti.mbnet.fi/juhau/dx7-satula.jpg *köh* oikeasti ei ole noin pölyinen, salama vain korosti noita)
 
· Viritinpalat löystyy erittäin usein ja vire heittelee, kunnes ne ruuvaa takaisin kiinni, jonka jälkeen ne löystyy taas kuukauden sisään.
 
Korjaa keppis.
 
Vaihda volumepotikka toimivaan esim. CTS
 
Osta paremmat potikannupit, sellaiset jotka kiristetään ruuvilla potikan tappiin. nupit on halpoja alle 3eur kpl.
 
Teetä uusi satula sellaiselle setille jota käytät. Satula voi lohjeta merkistä riippumatta.
 
Vaihda tallakin parempaan, esim Gotoh tai laita vähän ruuvilukitetta niihin muttereihin.
 
Ei tollasten vikojen takia kannata toivoaan menettää.

Paskat muitten mielipiteistä.
 
Jos 600 euron Jacksoni on täys ritsa niin tyyppi tuskin on ritsaa koskaan nähnykkään.
 
Toi satulaurajuttu tossa ylempänä... ei se ole ihme jos ohuille kielille tarkotettuun uraan laittaa paksun kielen, että se halkee, ja yleensä just halkee tosta kohasta. Siitä tulee vireongelmiakin kun kieli ei liiku vapaasti liian pienessä urassa, mistä syystä sitten ajatellaan, että kitara on täys ritsa, ei edes virettä pidä... Se kuuluu viilata isommaks. Eikä se reunakaan erityisen kapeelta näyttäny.

Korjaa keppis.
 
Ostan uuden tässä armeijan jälkeen

Vaihda volumepotikka toimivaan esim. CTS
 
Hmm, paljonkohan kustantaa

Osta paremmat potikannupit, sellaiset jotka kiristetään ruuvilla potikan tappiin. nupit on halpoja alle 3eur kpl.
 
Ei tuo ole kuin estetiikkaa, hyvin toimii "paljaanakin"

Teetä uusi satula sellaiselle setille jota käytät. Satula voi lohjeta merkistä riippumatta.
 
Tuossa kitarassa on käsittämättömästi satula kiinni koko ylälavassa (se muovipala kattaa koko yläosan), se on vähän mutkikkaampi ja kalliimpi projekti vaihtaa.

Vaihda tallakin parempaan, esim Gotoh tai laita vähän ruuvilukitetta niihin muttereihin.
 
String-thru-bodyn tallaa ei niin vain vaihdeta :)
 
Ei tollasten vikojen takia kannata toivoaan menettää.
 
Mainitsin vain kun kyseltiin näistä halpis-Jacksoneista. Unohdin hinnan näköjään mainita, uutena 600 euroa oli tuossa kun ostin ja vanhasta vaihdossa 150 e, eli 450 e.