Kitarat: kitarakamat ›

Morjens!
 
Onko täällä ihmisiä, jotka ymmärtäisivät asiasta enemmän kuin minä:
 
minulla on vanha 80-luvulla tehty Fender stage lead (Made in usa) trankkukombo. Kaikki pelittää muuten hyvin, mutta clean kanavaa käyttäessä kovalla volumella (bändivolkat) korkeat äänet säröytyvät (ei mielestäni kuulu tämän vahvarin ominaisuuksiin). Onko vika itse vahvistinosassa vai elementissäkö vikaa? Pystyykö mahdollisesti itse korjailemaan, ja jos ei, huoltaako kukaan pk- seudulla trankkulaitteita?
 
Kiitoksia, jos täällä joku viisaampi osaisi vinkata!

Ja lisäyksenä vielä: ääni säröytyy ja ikäänkuin "kuolee" enne aikojaan, niinkuin joku demppaisi ääntä

Moi, en osaa sanoa muuta kuin, että jos toiminta on tuossa suhteessa muuttunut, niin kyse on luultavasti viasta. Pääkaupunkiseudulla olen itse korjauttanut transistorivahvistimeni MH-projekt Oulunkylässä Mäkitorpantie 19 puh 040-5842095 olen saanut Miikalta erittäin hyvää palvelua ja hän handlaa aivan erityisesti transistorivehkeet ja hinnoittelee maltillisesti työnsä.

Täysin hatusta ja aivan liian pienellä asiantuntemuksella:
Jos särökanava toimii niin kuin pitää, vika ei liene elementissä. Voisko olla vanhat/vialliset potikat..?
 
Enivei, jos huolto tarvitsee kytkentäkaavioita, niin tuolla on neljä eri Stage-versiota:
https://support.fender.com/hc/en-us … Amplifier-Owner-s-Manuals-Archived-

voihanlol: Morjens!
 
Onko täällä ihmisiä, jotka ymmärtäisivät asiasta enemmän kuin minä:
 
minulla on vanha 80-luvulla tehty Fender stage lead (Made in usa) trankkukombo. Kaikki pelittää muuten hyvin, mutta clean kanavaa käyttäessä kovalla volumella (bändivolkat) korkeat äänet säröytyvät (ei mielestäni kuulu tämän vahvarin ominaisuuksiin). Onko vika itse vahvistinosassa vai elementissäkö vikaa? Pystyykö mahdollisesti itse korjailemaan, ja jos ei, huoltaako kukaan pk- seudulla trankkulaitteita?
 
Kiitoksia, jos täällä joku viisaampi osaisi vinkata!
 
Virtalähteen suotokonkka. Joku antaa liikaa, .Menee kyykkyyn.
Muutama elko siellä konkkia on. Viitosen maksaa kaikki.

Pelimonni: Virtalähteen suotokonkka. Joku antaa liikaa, .Menee kyykkyyn.
Muutama elko siellä konkkia on. Viitosen maksaa kaikki.
 
Eiköhän se ole tämä tai sitten likainen/kulunut/viallinen potikka. Mulla oli yhdessä putkivehkeessä samanlainen vika kuin aloittajalla: kovaa rämpäyttäessä ääni klippaa ja tulee ns. rytisten alas. Vaihdettuani konkat ja putket vika ei vieläkään korjaantunut. Lopulta syylliseksi paljastui tonestakin viallinen potikka.

Moi.
 
Arvauksin kun mennään, omalla kohdalla kyseisenkaltainen käyttäytyminen on tilastollisesti useimmin ollut seurausta kylmäjuotoksista tai juotosten ja/tai folioiden rasitusmurtumista.
 
Selvästi näkyvät juotosvirheet poislukien, silmämääräisessä tarkastelussa kannattaa huomio ensinnä kiinnittää massiivisempikoipisiin komponentteihin, joiden aaltojuottaminen on haastavampaa kuin perus kytkentälangallisten komponenttien.
 
Toinen osa-alue on sekä piirilevyyn, että etu-/takapaneeliin kiinnitetyt komponentit -kytkimet, potentiometrit ja liittimet- joiden juotokset usein altistuvat mekaaniselle rasitukselle joten murtumat ovat verraten yleisiä.
 

 
oksatboys: Mulla oli yhdessä putkivehkeessä samanlainen vika kuin aloittajalla: kovaa rämpäyttäessä ääni klippaa ja tulee ns. rytisten alas. Vaihdettuani konkat ja putket vika ei vieläkään korjaantunut.
 
Noinhan se lähes poikkeuksetta menee.
 
Vaikka kondensaattorit -etenkin suotosellaiset- ovat nettipalstojen papukaijavakioarvauksia vahvistinlaitteiden vikaan kuin vikaan (putkienvaihdosta puhumattakaan), aniharvoin summittaisesta vaihtamisesta apua on elleivät konkat ole silminnähden vikapäitä.
 
Jonkin verran rakenneratkaisuista riippuen, jo pelkkä suotokonkkien vaihtokin usein purattaa liki koko laitteen, joten vikaa kannattaa haarukoida tarkemmin jo etukäteen skeman ja mittalaitteiden kanssa.
 
Jos mittalaitteita ei omista, eikä ole aikomustakaan harrastemielessä laitteita suuremmassa määrin korjailla, vie suosiolla huoltoon.
Mittalaitteet eivät vaatimattomimmillaan kamalia maksa, mutta mitä vaatimattomammat laitteet, sitä luovempi pitää käyttäessä olla.
Ja vaikka mittaukset sinänsä ovat varsin suoraviivaisia etenkin jatkuvasti väkertäville, ekakertalaiselle oikeiden toimintatapojen sisäistäminen voi olla työn ja tuskan takana.
Kynnystä opetella toki madaltaa netistä löytyvä käytännössä rajaton opetusmateriaali, sekä teksti/kuva-, että videomuodossa, mutta vastapainona haasteeksi muodostuu sama kuin kaikessa netti-"tiedossa", eli suodattaminen.
Epäkuranttia tietoa ja toimintatapoja löytyy varmasti ainakin saman verran kuin kuranttiakin.
 
Hallu tuossa mainitsi yhden vaihtoehdon ammattiauttajasta, ja muutamia muitakin viestiketjuja aiheen tiimoilta on viimeaikoina ollut.
Ja hyvä niin, laitteiden rahallisen arvon ollessa nykyisellä tolalla, audiolaitteiden korjaamiseen halukkaiden korjaamoiden lukumäärä on varsin rajallinen joten vihjeistä on varmasti muillekin hyötyä.
 
T:Samuli

voihanlol: Ja lisäyksenä vielä: ääni säröytyy ja ikäänkuin "kuolee" enne aikojaan, niinkuin joku demppaisi ääntä
 
Nyt kun ylempänä mainittiin, niin kylmäjuotoksen tai muun kontaktihäiriön oireelta tuo tosiaan kuulostaa. Kovempaa soittaessa combon mekaaninen värähtely "aktivoi" katkoksen.

basisti1971:
Vaikka kondensaattorit -etenkin suotosellaiset- ovat nettipalstojen papukaijavakioarvauksia vahvistinlaitteiden vikaan kuin vikaan (putkienvaihdosta puhumattakaan), aniharvoin summittaisesta vaihtamisesta apua on elleivät konkat ole silminnähden vikapäitä.

 
Näinpä kyllä. Mitä mulla on noita 60 ja 70-lukujen laitteita niin mikäli niissä jotain vikaa on ilmennyt (hyvin ovat kestäneet btw) niin ne ovat olleet: likainen putkenkanta, putkenkannan pinni poikki, likaa liittimissä ja kytkimissä, potikat rikki tai likaiset. Elkot olen yleensä vaihtanut joka tapauksessa koska ne ovat melko halpoja eikä niiden vaihto vie kauaa kun laite on jo kerran avattu putsausta varten. Pientä 50 Hz (tai 100Hz) pörinää noi vanhat laitteet ovat aina pitäneet ja elkojen vaihto on yleensä tähän auttanut.
 
Niille jotka eivät elektroniikkaa niin tunne selvennettäköön että ne suotokonkathan nimensä mukaisesti suodattavat tasasuunnatusta vaihtosähköstä tasasähköä. (Kytkentä on siis alipäästösuodi, kuten jossain equssa tms.) Elkot kyllä vanhetessaan menettävät kapasitanssiaan mutta ainoita siitä aiheutuva ongelmia on valtakunnan verkon pärinän pääsy kaiuttimelle asti. Itse vahvistinpiiri kyllä toimii vähän huonommallakin sähköllä (eli tasasähköllä jossa mukana aaltoilua = rippeli) eikä siitä edes hajoa.
Elko voi kyllä kuivaa aivan kokonaankin ja mennä jopa oikosulkuun, mutta kokemukseni perusteella tämä on harvinaista.

Hei,
 
ja kiitoksia kaikille vastanneille, arvokkaita vinkkejä tietämättömälle! :)
 
Täytyypä tässä itse seurailla tilannetta ja jos vielä ketutuskertoimet nousee kyseisen ongelman takia niin käännyn ammattilaisen puoleen, luultavasti kuitenkin aika helposti korjattava vika (vastausten perusteella).

Moi.
 
oksatboys: Niille jotka eivät elektroniikkaa niin tunne selvennettäköön että ne suotokonkathan nimensä mukaisesti suodattavat verkkosähköstä tasasähköä.
 
Kovasti pelkistettynä ja oiottuna joo, mutta käytännössä homma on verraten monitahoisempi.
 

 
Jos vaihtojännitteen ja polarisoidun jännitteenkestoltaan vaatimattoman (1:100 tms.) tavallisen elkon kytkee yhteen, on seurauksena ääntä ja/tai sotkua.
+ kalliimman konkan kanssa turatessa tai kaukana komponenttiliikkeestä asustellessa ketutusta sekä turhaa rahanmenoa ja vaivaa.
 
Vastakarvaan syötetyn jännitteen kesto polarisoiduissa kondensaattoreissa vaihtelee kondensaattorityypeittäin, mutta on aina hituruikkunen myötäsuuntaiseen jännitteeseen nähden.
 
Polarisoimattomat kondensaattorit ovat oma juttunsa, mutta passiivijakosuotimissa käytettyjä bipolaareja lukuunottamatta soveltuvat melko huonosti audiokäyttöön.
 

 
Ennen sykkivän tasajännitteen aiheuttaman hurinajännitteen suodatusta kondensaattorilla tai kelalla, on ko. tasajännite muodostettava tasasuuntaamalla vaihtojännitteestä.
 
Suomeksi en nopeasti aiheeseen sisältyvään useampaan osa-alueeseen perehtyvää parempaakaan lähdettä löytänyt kuin:
 
http://www.kotiposti.net/ajnieminen/el4.pdf
 
joka lienee etäopiskelumateriaalia laajemmasta kokonaisuudesta, mutta tehtävänannon sivuuttamalla tuosta kyllä löytyy perusjännitelähteen sielunelämää ruotivaa tekstiä varsin hyvin.
Ja Googlepriorisoinnista päätellen on suosittu kohde ;).
 
Mukana on myös graafista esitystä tasasuuntauksesta ja suodatuksesta, kuten myös laskukaavoja jos haluaa vaikkapa vertailla hurinajännitteen amplitudia komponenttien arvojen perusteella laskettuun.
Noiden kahden (mitatun/lasketun) erotuksesta voi summittaisesti päätellä yksinkertaisesta kytkennästä missä kunnossa suotokondensaattorit ovat.
 
Ko. pruju käsittelee selvyyden vuoksi ainoastaan yksipuoleista jännitelähdettä joka on vähänkään tehokkaammissa erilliskomponentein toteutetussa perus A/B luokan transistoriaudiovahvistimissa melko harvinainen, mutta yleinen kaksipuoleinen jännitesyöttö on vain kaksi yksipuoleista sopivasti yhteenkytkettyä jännitelähdettä.
G- ja H-luokkiin mentäessä tilanne mutkistuu jo huomattavasti peruskytkennöistä, ja vaikka hakkurijännitelähteet ovatkin perusperiaatteiltaan ihan yhtä yksinkertaisia kuin A/B luokissa käytetyt perusvirtalähteetkin, käytännön toteutukset eivät sitä missään mielessä ole.
 

 
voihanlol: Täytyypä tässä itse seurailla tilannetta ja jos vielä ketutuskertoimet nousee kyseisen ongelman takia niin käännyn ammattilaisen puoleen...,
 
Jos laitteen miellät pitopeliksi, tai muuten vaan arvokkaaksi, kannattaa korjauttaa ennemmin kuin myöhemmin, diagnosointi on useampaa kertaluokkaa helpompaa=halvempaa laitteessa joka vielä edes jotenkuten toimii.
 

 
voihanlol: ...luultavasti kuitenkin aika helposti korjattava vika (vastausten perusteella).
 
Valtaosa perustransistorivahvistimissa normaalissa käytössä ilmenevistä vioista joissa laite vielä pääpiirteittään toimii, ovat helppoja ja osakustannuksiltaan suhteellisen halpoja korjata, mutta diagnosointi ja etenkin kikottimen purkaminen siihen kuosiin että pääsee korjaamaan ei yleensä ole lainkaan yhtä helppoa.
Etenkään jos laite on poisheittoyhteiskunnan perusperiaatteiden mukaisesti tehty korjausepäystävälliseksi.
Ja kasatakin vielä korjauksen jälkeen pitäisi...
 
Seikkoja jotka taas jälleen puoltavat kokeneen korjaajan käyttöä.
Harrastelijat kuten vaikkapa minä, käyttävät usein vieraan laitteen (/-topologian) kanssa ylenmäärin turhaa aikaa arvailuun, joka saattaa pienemmästä tuntiveloituksesta huolimatta nostaa kokonaiskustannuksen korkeammaksi kuin ammattilaisella.
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
Kovasti pelkistettynä ja oiottuna joo, mutta käytännössä homma on verraten monitahoisempi.

 
Miksi pitäis pelkistää tai oikoa kun asia on juuri noin? Ainakin putkivahvistimissa se poweri on nimenomaan suodin. Regulaattorikytkennät sitten erikseen.

basisti1971: Moi.
Kovasti pelkistettynä ja oiottuna joo, mutta käytännössä homma on verraten monitahoisempi.
(aziaa leikattu)
 
T:Samuli
 
Hyvä vastaus (tosin aika monitahoinen) , mutta taisi mennä joiltakin täysin ohi.
 
73nd3r: Enivei, jos huolto tarvitsee kytkentäkaavioita, niin tuolla on neljä eri Stage-versiota:
https://support.fender.com/hc/en-us … Amplifier-Owner-s-Manuals-Archived-
 
Ei noissa owner manuskoissa mitää kytkiksiä ole
 
Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, pitää vissiin (tähänkin) tarjota vanhaa vikakohdetta. Huonot kontaktit efektiluupin liittimissä

oksatboys: Miksi pitäis pelkistää tai oikoa kun asia on juuri noin? Ainakin putkivahvistimissa se poweri on nimenomaan suodin. Regulaattorikytkennät sitten erikseen.
 
Kyllä se vähän oikomiselta kuulostaa kun verkkosähköstä siirrytään suodatukseen ja jätetään tasasuuntauksen osuus välistä pois.
 
Tiedän, on sanomattakin selvää että välissä pitää olla tasasuuntaus, mutta onhan se pelkistämistä jos sitä ei mainita.

Kefiiri: Kyllä se vähän oikomiselta kuulostaa kun verkkosähköstä siirrytään suodatukseen ja jätetään tasasuuntauksen osuus välistä pois.
 
Tiedän, on sanomattakin selvää että välissä pitää olla tasasuuntaus, mutta onhan se pelkistämistä jos sitä ei mainita.
 
Toki mutta alun perin puhuin _vain_ kondensaattorien roolista ko. hommassa.
 
Edit: Pedagogisesti toi low pass filsu on ihan pätevä selitys muusikoille. Jotain mikä on suht helppo ymmärtää. Ja jos ymmärtää mitä noi konkat tekee niin ehkä ymmärtää millaista vikaa niiden toimimattomuus vahvarissa aiheuttaa tai ei ainaaan aiheuta.

Moi.
 
Perskulestes kun olette nopeita :).
 
oksatboys: Toki mutta alun perin puhuin _vain_ kondensaattorien roolista ko. hommassa.
 
Silti suotokondensaattorit eivät verkkojännitteestä suodata tasasähköä, vaan sykkivästä tasajännitteestä hurinakomponenttia.
 
Elkojen hurinakomponenttia sykkivästä tasajännitteestä poissuoddattava vaikutuskin on pikemminkin seurausta niiden energianvaraus- ja luovutuskyvystä kuin taajuussuotimena toimimisesta.
 
Josta päästäisiin näppärästi aikavakioon, joka lyö kapuloita suodatuskyvyn rattaisiin pelkän kapasitanssin suurentamisen kautta.
 
T:Samuli

basisti1971:
Silti suotokondensaattorit eivät verkkojännitteestä suodata tasasähköä, vaan sykkivästä tasajännitteestä hurinakomponenttia.
 
Hemmetti unohdin sanan "tasasuunnatusta" tuolta välistä ;D Ilmankos vaikuttaa sekavalta selitykseltä.
 
Asiat voi nähdä monella tapaa, itse ajattelen filtterinä kun se sellainen kytkentä kuitenkin on ja taajuuttakin voi pyöritellä laskuissa esim. http://diyaudioprojects.com/Technical/Tube-Power-Supplies/

Moi.
 
Menee kokonaan offtopiciksi, transistorivahvistimiin vain viitataan, pahoittelen jo etukäteen.
 
oksatboys: Asiat voi nähdä monella tapaa, itse ajattelen filtterinä kun se sellainen kytkentä kuitenkin on ja taajuuttakin voi pyöritellä laskuissa esim. http://diyaudioprojects.com/Technical/Tube-Power-Supplies/
 
Vienohkon peikontuoksun leijaileminen sieraimiin ei auta vastauksen muotoilemisessa, mutta kokeillaan...
 

 
Putki- ja puolijohdetasasuuntauksilla on keskenään yhteistä suurinpiirtein saman verran kuin putki- ja transistorivahvistinasteillakin.
 
Lähtötilanne ja lopputulos ovat sekä putki- että transistorivahvistimissa hyvin samankaltaisia, elleivät täysin samoja ;).
Pienjännitevaihtosignaalia sisään, sama signali sisääntullutta korkeampijännitteisenä vaihtosignaalina -aaltomuodoltaan enemmän tai vähemmän muuttumattomana- ulos.
Kytkennät ja toteutustavat poikkeavat kuitenkin niin paljon toisistaan ettei kummankaan vahvistinasteen laskentamallein saa toista suunniteltua niin että saataisiin aikaiseksi toimiva vahvistin.
Ainakaan milliwattiluokan yläpuolella.
Sama pätee virtalähteisiin.
 
Tuossa linkissäsikin käytetty A-luokan putkivahvistimelle suunniteltu putkitasurilla varustettu virtalähde poikkeaa myös jonkin verran vaatimuksiltaan A/B luokan vstaavasta, seikka joka tekstissäkin tietysti todetaan.
 
Puolijohdetasasuunnatuissa transistorivahvistinvirtalähteissä käytetään aniharvoin putkitehlähteiden suodatusosiossa yleisiä LC- tai RC-suotimia, aivan samoin kuin perus puolijohdetasasuunnatuissa putkivahvistinvirtalähteissä ei juurikaan löydy pelkkää C-suodinta joka puolestaan on perus transistorivahvistimissa lähestulkoon se ainoa käytetty suodintyyppi.
 

 
Mitä taajuuden huomioon ottamiseen sitten tulee, etenkin suoraanhehkutetuissa putkilaitteissa joissa hehkut toimivat vaihtojännitteellä, anodijännitteiden tasasuuntaustavasta riippumatta taajuus on otettava huomioon jo siitäkin syystä että tasasuunnatun anodijännitteen hurinakomponentin taajuuden on oltava jollain tapaa linjassa hehkujännitteen taajuuden kanssa, liian suuri kulmasiirtymä aiheuttaa epämieluisia yllätyksiä.
 
Samansuuntainen yllätys ilmenee jos aikavakion suhdetta hurinataajuuteen ei oteta huomioon.
 
A-luokan putkivahvistimessa virtalähteen mahdolliset vaihevirheongelmat ilmenevät tietysti heti ulostulosignaalissa, mutta A/B luokassa voidaan joutua tilanteeseen jossa resultanttivärähtelyn aiheuttamat ilmiöt jäävät huomioimatta vuorovaihepäätemuuntajan vuoksi.
 

 
Jos haluat ajatella ja suunnitella teholähteen hurinajännitteen suodatuksen puhtaiden suodinteorioiden mukaan, tokkopa kukaan moista vaivautuu estämäänkään, mutta vuosikymmenten saatossa kehitettyjen erilaisiin virtalähderatkaisuihin räätälöityjen laskentamallien käyttö tuottaa melko varmasti paremman ja ennustettavamman lopputuloksen.
 
T:Samuli

voihanlol: ... käännyn ammattilaisen puoleen....
 
Onko asioista jotain tietävillä ehdottaa paikkoja, joihin analogi-transistorivehkeitä kannattaa viedä huollettaviksi/korjattaviksi?
 
Omalta kohtaa kiinnostaa Tampereen liikkeet. Kitarakuu/Ampere?

basisti1971: Moi.
 
Menee kokonaan offtopiciksi, transistorivahvistimiin vain viitataan, pahoittelen jo etukäteen.
 
No niin menee. Asiat voi ajatella ja suunnitella monella tapaa ja ne voivat kaikki olla oikeita. Koska suotimet on mulle muuten tuttuja niin itse ajattelen niin. Mitä hienompia laitteita tehdään, sitä enemmän myös suodinsuunnittelua voi ja kannattaa käyttää siinä powerinikin suunnittelussa koska pitää päästä eroon kaikenmaailman radiotaajuuksista jne. No tämä on taas oma tarinansa...
 
Tarkoitus ei ole nyt vääntää mistään oikeasta tavasta tehdä poweria. Suurin syy miksi tässä ketjussa sanoin powerin olevan eräänlainen suodin on se, että jos maallikko-muusikolle halueaa antaa nopean ja silti periaatteessa oikean vastauksen kysymykseen mitä suotokonkat tekee ja mitä vikoja ne aiheuttaa, niin ihan se suodin on juuri hyvä selitys. Se joka lähtee tekemään sitten vehjettä opetelkoot mitoitusproseduurit ja topologiat.