Kitarat: kitarakamat ›

Sohaistaas vähän ampiaispesää kun ei näin kuumeisena ja flunssaisena oikein tämän sankarillisempiinkaan tekoihin kykene.
 
Koska tälläkin palstalla näyttäisi vallitsevan lähestulkoon yleinen konsensus siitä, että Variax on paska kitara, niin mua kiinnoistais kuulla, että mitkä ominaisuudet tekee siitä niin monen mielestä huonon kitaran.
 
Itse olen nyt nelisen kuukautta soitellut lähestulkoon yksinomaan Variax 500:lle ja omasta mielestäni Variax on vähintään hintansa arvoinen ja joissain tietyissä tilanteissa aivan ylivertainen perinteisemmällä teknologialla tuotettuihin kitaroihin nähden. Tottahan siinä on toki joitain huonojakin puolia, esim. ainakin 500:ssa virityskoneistot joutaa heti vaihtoon eikä kaulakaan ole mitään Warmoth tasoa, mutta ainakin omasta mielestäni ne on lähinnä kosmeettisia virheitä Variaxin hyvien puolien rinnalla.
 
Näistä Variaxin vahvuuksista ainakin itselleni ovat tärkeimpiä mm.
- laajaa valikoima käyttökelpoisia kitarasoundeja kytkimen heilautuksen päässä
- ruuvikaulaiseksi hyvä sustain, tosin lehmusrungon ansiosta ei mikään suoranainen ihme
- täydellinen immuniteetti ulkoisille sähköisille häiriöille, mikä varsinkin kotistudiossa on helkutin hyvä ominaisuus
- edelliseen liittyen suhinattomia yksikelasoundejan,
- keveyttä, se ei ala painamaan pidemmänkään session aikana
 
No niin, nyt areena on valmis loanheittoon, mutta please, jos muuta sanottavaa ei ole kuin että "se on niin helvetin ruma" tai jos kokemukset Varixista on tasoa "kaverin veljen kaima kokeili kerran musakaupassa ja sano että se on paska" niin tämän tason asiantuntijalausunnot voi kukin pitää omana tietonaan, koska tarkoituksenani on kuitenkin avata ihan vakavahenkinen keskustelu aiheesta. Kiitos.
 
Ja jotta vastaaminen olisi mahdollisimman helppoa niin tästä voi aloittaa:
 
Variax on mielestäni paska, koska..

En suinkaan sano että se on paska kun en ole kokeillut mutta en noin periaatteen vuoksi ainakaan omaan kitaraani kaipaa tietokonetta. Ehkä olen vanhanaikainen.

Mun mielestä se ei soi akustisesti tarpeeksi hyvin että mä voisin haluta sellasen. Saakos warwothilta siihen vaihtorunkoa ja bodya? Niiden vaihdon jälkeen se on kyllä todennäköisesti loistava kitara.
 
Mutta itse kun en tarvitse muutakun humpparikitaran ja sinkkukitaran, ja humpparikitara on jo, niin mulla ei ole mitään syytä hankkia variaxia kun voin sillä hinnalla hankkia hyvän sinkkukitaran.

Mun mielestä se ei soi akustisesti tarpeeksi hyvin että mä voisin haluta sellasen. Saakos warwothilta siihen vaihtorunkoa ja bodya? Niiden vaihdon jälkeen se on kyllä todennäköisesti loistava kitara.
 
Jep, Warmothilta saa. Ja erikoistilauksena ihan millä tahansa bodymallilla.

Itse näen Variaxissa "muutaman" ongelman.
 
1) Kitarassa on uusi konsepti, ja monien on vaikea tätä hyväksyä.
 
2) Kitara on digitaalinen, joten siinä on mahdolliset digimon ongelmat ja soundi on kuitenkin aina digitaalinen jonkun mielestä, vaikka tätä ei kuulisi kukaan
 
3) Moni täälläkin on "makuuhuone kitaristi", joten tarvetta kitaralle, joka muuttuu hetkessä Les Paulista Stratoksi ei ole, koska ero ei ole hirvittävä kun tuutataan naapuriystävällisillä volumeilla ulos siitä pienestä frontmanista.
 
4) Kitara tuntuu kuitenkin aina Variaxilta vaikka namiskuukkeileista vääntäisi mitä tahansa esiin. Les Paulista tekee Lep Paulin äänen lisäksi myös muoto, paino, tuntuma jne. Ja kun Variaxin tuntuma on mielestäni aivan hanurista.
 
5) Itse kitaraan olisi saanut panostaa enemmän. 1500e noin 67% on Variaxin prosessoreissa. ja se loppu noin 500e kitarassa. Kun ihminen kokeilee kitaraa, jossa on 1500e hintalappu hän helposti pettyy, kun käsissä on 500e kitara.
 
Itse en kyllä ymmärrä, miksi Variaxin (500) ulko näkö on niin parjattu. Yhtä rumalta/hyvältä se mielestäni näyttää kuin stratot. 700-malli taas on jo hienompi.

Ja rumuudesta on aivan turha puhua, jos viitsii:
http://www.guitaristjeffmiller.com/mods.htm
 
Ja ulkonäön lisäksi tuossa saavutetaan myös se etu, että normaalimikit ovat aina sormen ulottuvilla...

Ja rumuudesta on aivan turha puhua, jos viitsii:
http://www.guitaristjeffmiller.com/mods.htm
 
Ja ulkonäön lisäksi tuossa saavutetaan myös se etu, että normaalimikit ovat aina sormen ulottuvilla...
 
Toi on kyllä jo todella näppärä ristisiitos! Hienoja skittoja muutenkin tolla sivustolla.

Ja rumuudesta on aivan turha puhua, jos viitsii:
http://www.guitaristjeffmiller.com/mods.htm
 
Ja ulkonäön lisäksi tuossa saavutetaan myös se etu, että normaalimikit ovat aina sormen ulottuvilla...
Eipä pikkusen himottaisi tommonen PRS-kopio, josta saisi loihdittua sitarsoundit yhdellä vivun heilautuksella.

Itselläni ei ole oma kohtaista soittokokemusta kyseisellä kitaralla, mutta kuuntelin kun serkku soitti koko keikan variaxilla ja kuulosti he...tin hyvältä. Eri säädötkin erotti kun tarkkaan kuunteli. Kitaran ulkonäkö on maku asia, onhan se mikitön kitara aikas veikeän näkoinen mutta ei se mikään ruma ole. Jos olisi varaa sijoittaa yhteen kitaraan 1000€ missä on niinkin monta eri variaatiota eri merkkisistä kitaroista, niin merkki olisi varmaankin variax.

Minulle siinä mätti SquierAffinitymainen soittotuntuma, sekä se, että sen soundit ovat minulle aika turhia. Tarvitsen vain hyvän stratosoundin ja hyvän humbuckersoundin. Nuo itse väsätyt oli kyllä mukavan näköisiä, äijällä lojuu siis kymmeniä Variaxin raatoja nurkissaan...

Eipä pikkusen himottaisi tommonen PRS-kopio, josta saisi loihdittua sitarsoundit yhdellä vivun heilautuksella.
 
Ei muuta kuin kaupasta mukaan Paul Riidi ja Variax operoitavaksi... Heh.
 
Mutta alkuperäiseen kysymykseen:
Joskus kaupassa hetken kokeiltuani voisin sanoa, että muuten vaikutti ihan tavalliselta viidensadan euron kitaralta noin soittotuntumaltaan.... Eli ei ihmeitä, mutta muuten toimiva peli.
Ainoa miinus tulee hyvin omituisesta demppaustuntumasta. Ei meinannut millään sujua. Kait siihenkin oppii ja tottuu. Tiedä häntä.

2) Kitara on digitaalinen, joten siinä on mahdolliset digimon ongelmat ja soundi on kuitenkin aina digitaalinen jonkun mielestä, vaikka tätä ei kuulisi kukaan
 
4) Kitara tuntuu kuitenkin aina Variaxilta vaikka namiskuukkeileista vääntäisi mitä tahansa esiin. Les Paulista tekee Lep Paulin äänen lisäksi myös muoto, paino, tuntuma jne. Ja kun Variaxin tuntuma on mielestäni aivan hanurista.
 
5) Itse kitaraan olisi saanut panostaa enemmän. 1500e noin 67% on Variaxin prosessoreissa. ja se loppu noin 500e kitarassa. Kun ihminen kokeilee kitaraa, jossa on 1500e hintalappu hän helposti pettyy, kun käsissä on 500e kitara.
 
Tuossahan nuo jo tulikin. En tykännyt tuntumasta, enkä ulkonäöstä ja soundin puolesta nappaan mieluummin "aidon" LP:n, straton, puoliakustisen tms. käteen. Mielestäni se soittimen fiilis on tärkeä juttu, stratolla soittaa selkeästi erilaisia juttuja kuin LP:lla.
 
Variaxissa on mielestäni hyvin paljon samaa meininkiä kuin Line6:n kaikissa muissakin tuotteissa - mallinnuksia 1001, mutta yksikään niistä ei ole erinomainen. Määrä ei korvaa laatua, nääs.

Itse Variaxin omistaneena täytyy sanoa että hintaansa nähden kitara on suht ok jos viitsii nähdä vaivaa sen säätöjen kanssa. Itse ainakin turhauduin valikoiman paljouteen, koska monissa soundeissa ei ollut niin "korvinkuultavia" eroja. Virityskoneisto (500series) ansaitsee todellakin miinuksen, samoin kuin demppaaminen. Sillä ei siis pysty varsinaisesti edes demppaamaan. Suuren plussan antaisin akustisten ja dobrojen mallinnoksille. Varsinkin studiomeiningeissä Variax lyötynä suoraan linjaan tuottaa uskomattoman hyvän akustis-soundin. Oma arvioni kitarasta on että kotistudiomeiningeissä lyömätön apuväline mutta keikkakitaraksi joku oikea kitara...

- laajaa valikoima käyttökelpoisia kitarasoundeja kytkimen heilautuksen päässä
 
Morjes, mitä blues-peijooni!
 
Kokeilin kerran ilman vahvistusta ja ihan normaalilta kitaraltahan se tuntui. Voisi olla kitara hyvin luovalle henkilölle joka tarttee tuntumaa vähän kaikkee ja nopeesti. Toisaalta sellaiselle joka ei vielä tiedä mitä haluaa mutta ajan myötä tietää...toisaalta laiskemmalle kaverille joka ei jaksa/pysty/osaa vermeisiin sijoittaa tai sählätä. Toisaalta konservatiiville, toisaalta taas punkkarille jne. Ei nyt aivan paska siis. :)
 
Oma motto: Jos piru esittäisi vaihtokauppaa (DIILIÄ - haha!) jossa osaisin säveltää kuten Pekka Pohjola mutta nenäni paikalle asennettaisiin siankärsä ja joutuisin soittamaan loppuikäni harvakielisellä mandolalla zoom 505:n läpi, niin suostuisin. Tai vaikka ilman mitään, paperi riittäisi.

Mä olen nyt soitellut Variax 700:lla parisen kuukautta. Täyspäiväiselle tanssimuusikolle kitara on aika passeli siinä mielessä, että tosiaankin monenkirjavaa soundia tupsahtaa noin vain. Sähkömallinnukset perinteisesti styrkkariin ja akustiset boxin kautta PA:han. En olis varmaan uuden hinnalla ostanut mutta sain 4 kk käytetyn, uutta vastaavan mielestäni polkuhintaan.
 
Omat kokemukset kitarasta ovat seuraavanlaiset:
Huonot: Alkuun Variaxin kaula ei ollut ihan sitä, mihin olin tottunut mutta ajattelin kouran oppivan siihen ja oppihan se. Kiusallisinta kitarassa on kuitenkin kielien välinen balanssiero. Sitä saa kyllä säädettyä tietyllä toiminnolla mutta se on varsin vaikeaa puuhaa ja ei meinaa millään osua kohdalleen. Selvimmin kielibalanssin huomaa juuri akustisen mallinnuksissa. Toinen kiusallinen juttu on etenkin strato-mallinnuksessa ja varsinkin esim. etu- ja keskimikin ollessa rinnan, semmoinen ihme "kilaus" kun ääni syttyy. Ja sit vielä, vaikka oma yksilöni soi ilman vahvistusta pirun hyvin, sähköisesti kytkettynä sointi jotenkin loppuu kesken pitkissä äänissä. soittodynamiikka myös on erilainen kuin oikeissa sähkökitaroissa.
No sitten ne hyvät puolet: Variax 700 on rungon muotoilultaan paras kitara jota olen koskaan pitänyt sylissä. Osuu syliin erinomaisesti tällaiselle vähän vatsakkaallekin miehelle. Monet kitarat, joissa on humbucker-mikki, toimivat aika pirun hyvin ja myös tele. Akustiset linjassa ovat kohtuullisia ja "saunavihta" kompit kuulostavat (ainakin työkavereitten mielestä) erehdyttävän aidoilta.
 
Kaiken kaikkiaan, Variax ei koskaan voita oikeeta peliä mutta 10 vuotta keikkailleena on laiskistunut sen verran, että ei aina jaksa roudata montaa kitaraa keikalle. Myös monissa ravintoloissa on niin ahtaat staget, ettei edes mahdu.
Nämä hommat hoituu sillä ihan mukavasti ja ei ne edessä tanssivat puupäät ainakaan mitään huomaa. Ja sitten kun kitaraan kyllästyy, otetaan kotoa taas oikea peli käyttöön. Vaihtelu virkistää!

Tuntuma Variaxissa on ihan hanurista. Ajatus hyvään, myös normaalimikeillä varustettuun, kitaraan yhdistämisestä on hyvä. Jos tuon elektroniikan saisi hieman pienempään kokoon rakennettuna, niin esim. Les Pauliin tungettuna tuo voisi olla aika killeri yhdistelmä, tosin vieläkin tyyriimpi. Mutta ennemmin maksaisin vähän enemmän, kuin joutuisin tinkimään soittotuntumasta ja luopumaan kokonaan normaalimikeistä.

Nuo itse väsätyt oli kyllä mukavan näköisiä, äijällä lojuu siis kymmeniä Variaxin raatoja nurkissaan...
 
Noita variaxin tsydeemejä myydään erikseenkin, ei tarvitse ostaa koko kitaraa.

Minä puolestani laittaisin Variaxin elektroniikan mieluiten SG:n sisään. Tai jos SG on liian ohut, niin sitten Straton. Nuo kaksi ovat minun vartalooni & käsiini parhaiten istuvat muotoilut. Lespa on vähän pölkky, nuo suorakulman muotoiset reunat yleensä painavat aina jostain kohtaa kylkiluita, eli jonkinlaista contouria/loivennusta kaipaisin.
 
Minulla henk. koht. isoin ongelma Variaxissa on se, että olen jotenkin sensitoitunut Variaxin ominaissoundille. Vähän sama kuin Line 6:n vahvistinmallintimissa (PODit) sikäli, että vaikka mallit sinänsä kuulostavat (enemmän tai vähemmän) kitaroilta, joita yrittävät mallintaa, ne kuulostavat minun korvissani kuitenkin aina Variaxilta. Aivan kuten POD kuulostaa PODilta, joka matkii Marshallia, tai PODilta, joka matkii Engliä (eikä Marshallilta tai Engliltä). Kuten sanottu, tuo ominaissoundi on sellainen juttu, jonka "oppii" (haluamattaankin) kuulemaan, kun on ollut riittävän kauan tekemisissä jonkin Line6-tuotteen kanssa.
 
Mitä muuta sanottavaa (negatiivista ja positiivista) minulla on Variaxista, onkin sitten laitearviossani, http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=350
 
Variax ei kuitenkaan ole mielestäni "paska", se on ihan hauska olemassa. En vain halua luopua mistään muusta kitarastani sen takia.
Hienoa, PeteH muuten siteerasi melkein sanantarkasti yhtä lausetta kirjoittamastani Variax-laitearviosta - nimittäin sitä ulkonäköä koskevaa. :) Olen julkkis.
 
Voisi vielä todeta, että Variaxista ei onneksi todellakaan enää nykyään joudu hirveästi maksamaan. Variax 300 on jo sellaisessa hintaluokassa, että isoa tappiota ei tule, jos siitä ei sitten tykkääkään.

Kitara on aina kuitenkin fiilisjuttu. Jos olen jazzmies, tuntuu jotenkin tyhmältä soittaa lankkukitaran kautta, VAIKKA se kuulostaisi täysin yksi yhteen. Kitaristit taitavat vierastaa kaikkea uutta, ihannoidaan vanhoja juttuja, vaalitaan perinteitä. Digitaalikitara ei ole kovin rokkenroll. Ei niitä näy vanhojen idolien kuvissa. Ehkä vähän samaan tyyliin, kuin jotkut ei hyväksy kuin putkivahvistimen, vaikka musalajin perusteella kukaan ei edes kuulisi eroa trankkuvehkeeseen. Fiilisjuttu siis.
 
edit: fiilispuoli näköjään mainittu jo.

Kitaristit taitavat vierastaa kaikkea uutta, ihannoidaan vanhoja juttuja, vaalitaan perinteitä.
 
Ei ne kitaristit ole ainoita. Kyllä pianokonsertit vedetään edelleen flyygelillä ja viulu on Stradivari, jos mahdollista. Nämä vain pari esimerkkiä.