Kitarat: kitarakamat ›

Keskustelin erään kitaristikaverini kanssa plektroista ja niiden "väsymisestä". Kaveri väitti että plektroilla on taipumus väsyä jonkun ajan kuluttua siitä kun on uutena hommannut ja soitellut.
Väsymisellä hän tarkoittaa kuulemma sitä että plektra ei enää palaudu niin hyvin muotoonsa sen jälkeen kun on osunut kieleen, ja se kuulemma vaikuttaa soittamiseen (tulee esim. enemmän ohilyöntejä jne).
Väsymisellä ei kuitenkaan kuulemma ole plektran taipumisen kanssa tekemistä, koska kyllähän monet Thin plektrat helposti taipuu. Eli kysymys on vaan muotoonsa palautumisesta. Lisättäköön vielä että Dunlopin plektroilla tätä väsymis-ilmiötä ei kuulemma tapahdu, koska ne osaavat käyttää oikeata muoviseosta. Muut plektrat kuulemma väsyvät paljon helpommin.
 
Tultiin erään toisen kitaristikaverini kanssa siihen tulokseen että tuo on turhaa lässytystä ja paskanjauhamista. Mitä itse olette sitten mieltä? Oletteko muka huomanneet samaa ilmiötä tjsp?
Kommentteja :)

Hoho, on teilläkin mietteet.
Mun käytössä Dunlopit on toiminu täydellisesti eikä ne oo "väsynyt."

Dunlopit ovat hyviä ja Fenderit (ainakin ne mitä ostin vuonna 99). Kämpällä lojuvat muiden bändien soittajien plektrat ovat melkein kaikki juuri niitä paskoja "löysiä" vaikka ovatkin aika kovia (tämö on vissiin sama ilmiö, johon aloituksessa viitataan). En muista merkkiä. Toisaalta sillä ei ole väliä, koska ostan merkistä riippumatta vain hyvän tuntuisia lärppiä.

En ole huomannut. Soitan kylläkin dunlopeilla eniten :)

mä käytän pelkästään metalliplekui(hopea,messinki) v:sta jotai -95 ,eikä oo väsyny ku ukko ja kielet:)
Jotenki tarkempi tuntuma ja paljon tuhdimpi ja isompipaksu ja metallinen saundi metalliin! muoviset jotenki ihan löysiä kulleja...
Vituttaa vaa ku välillä ajatuksissaa laittaa väärään paikkaan ni sitten revitään koko paikka ympäri ennenku löytyy ja kukaan ei poistu:)

Mä käytän Dunlopin XL Jazz III mustaa. Ei väsy ja on kirkas atakki.

Olen ilmeisesti poikkeava kun en pidä paksuista plektroista. Akustisesti rämpytellessä tuollainen keltainen Dunlop tai vastaava 0.7 - 0.8 millinen tuntuu ja kuulostaa parhaalta. Kirkas, selkeä soundi.
Särömätöt sitten tuollaisella sinisellä, eli millisellä Dunlopilla.
 
Paksumpiakin on tullut testailtua. Turhuutta. Pitää sen plektran vähän periksi antaa.

Olen ilmeisesti poikkeava kun en pidä paksuista plektroista.
 
Hmm.. mitäs sitten pidät paksuna? Ite käytän myös ~1mm paksuja plekuja ja hyvin on joka ikinen toiminu :)
 
Ja miksei ne plektrat vois väsyä, jos metallikin väsyy? Tuskinpa sillä soittoon kuitenkaan suurta merkitystä on..

En tiedä väsymisestä, mutta sen tiedän, ettei Fenderin plektroja kannata ostaa. Kuluvat yhdessä illassa, toisin kun Ibanezin plektrat. Ne kestävät vaikka kuinka kauan. Tai ainakin ne Fenderin plektrat kuluvat, joita saa 12 päkeissä.

Snarling Dogs - plektrat, ainakin jotkut. Ihan kauheaa tavaraa. Yhen biisin vetää niin on ihan käyrä jo.

Itse käytän Ibanezin (kuinkas muutenkaan) "hiekkapaperi" gripillä varustettua plekua ja kyllä niistä on väsymys kaukana. Toimii.

Eiköhän tuossa perää ole. Itse olen huomannut vähän samaa "väsymistä" Planet Wavesin plekujen kanssa, mutta Dunlopit rokkaa. Käytän pelkästään niitä Dunlopin Gator grippejä nykyään.

Tummansiniset metallinväriset autot kulkee muuten nopeiten jonkun tutkimuksen mukaan.

No enpä ole kyllä mitään väsymistä huomannut. Voihan tuossa perääkin olla, mutta ei kyllä millään lailla soittoon vaikuttavaa tuo "väsyminen" ole. Noita "ohilyöntien" määrää lisännee pikemminkin plektrojen kuluminen. Itselläni plektrat kuluvat viikon sisään jo liian tylpiksi, aina pitäisi olla uusia ostamassa. Käytännössä siis soitan tylpillä plektroilla niin kauan kunnes soitto käy lähes mahdottomaksi. D'Andrea Classic 1.21 -millisillä soitan, sopivat käteen tosi hyvin. Sen verran paksut kielet kitarassa, että kuluvat nopeasti. Eikä tuo soittotyylinikään mitään kaunista jazz-pikkailua ole.

Tultiin erään toisen kitaristikaverini kanssa siihen tulokseen että tuo on turhaa lässytystä ja paskanjauhamista.
 
Näin itsekin ajattelisin. Käytän pääasiassa Dunlopin, Gibsonin tai Fenkun plekuja paksudeltaan heavy. Olen myös tottunut siihen että hyvässä tapauksessa kun oikein isolla kädellä soittaa niin se on sellaista pleku/biisi-menoa. Johtuen siis pelkästään kulumisesta. Ei siinä ehdi, eikä ole tarvettakaan , kelata mitään plaktran väsymistä. Plektrat on käyttötavaroita ja niitä käytetään aikansa.
 
En tiedä onko sitten sellaisia tapauksia, jotka hipelöivät jotain kasin vahvuisia kieliä perintökalleus-vintage thin-plekuillaan ja kun ohilyönti sattuu kohdalle, niin filosofidaan plektran väsymisestä, jotta sehän oli se syy kun tuli huti isku. Silloin kun kitaraa soitetaan kynsinauhat verillä, niin ei tuollaista tarvitse kelata... sikäli että se on turhaa :)

Jazz II/III ei pahemmin vääntyile mihinkään. Ainut plektra merkki
jota käytän, en tajua niitä "normaali" kokosia lirputus plektroja muuta kuin ehkä akustisen soitossa. Se kontrolli, SE KONTROLLI!

Mä käytän lähes poikkeuksetta Dunlopin Tortex .77mm plekuja sekä joskus .88mm. Tympii vaan kun näitä ei saa kaupasta, joutuu aina tilaamaan sinne. Johtuen syystä jotta nämä ovat muotoa teardroppeja. Näissä en ole koskaan huomannut mitään erikoista "väsymistä". Enkä tosin minkään muunkaan valmistajan plekuissa. Kenties mä en siihen niin kauheasti edes kiinnitä huomiota. Sikälimikäli se soittoon vaikuttaa niin se on äärimmäisen vähäistä ja loppujen lopuksi sitä edes huomaa. Näin minun tapauksessa, muista en tiedä.
 
Akustisella tulee käytettyä vieläkin ohuempia ja isompia plekuja, ne jotenkin vaan toimii paremmin akustisella. Ja edes niissä en ole huomannut mitään "väsymistä".
 
Mutta en käy väittämään jotta josko joissain plekuissa oikeasti olisikin väsymistä. Voi olla hyvinkin mahdollista.

Jazz III mustana ollu viimeset pual vuotta...tuskin enää muutosta muihin tulee, se pleku tottelee tarkasti.
 
Ja kai ne ohkasemmat kovassa käytössä tuppaa hiukan muotoaan muuttamaan...

Mulla on ollu pitkään käytössä pelkästään Dunlopin Gator Grip 1.5mm:iä.
Kuluu kyllä muttei väsy...

Mulla häviää kaikki plekut (jazz II), ennen ku ne ehtii väsymään...