Kitarat: kitarakamat ›

Soitin teininä jonkun verran jotain kiinalaista akustista ja Hobby Hallin kuppasta sähkökitaraa. Osasin siis suunnilleen power soinnut ja Smoke on the water intron. Nyt 10+ vuoden tauon jälkeen olis tarkoitus ostaa sähkökitara ja opetella musiikkia laidasta laitaan ihan ajantappamis tarkoituksessa. Kokonais budjetti vahvistimineen vähän yli 300€.
 
Olisko tämä
https://www.musikantti.fi/sahkokita … 02-epiphone-les-paul-100-ebony.html
hyvä vaihtoehto?
Se "sähkökitara" mitä soitin nuorempana oli strato mallinen ja jätti aika pahat psykologiset traumat. Olen lukenut että noi Les Paul malliset olis helpompi soittosia pikkukätisille.
 
Onko ehdotuksia vahvistimen suhteen? Asun vanhassa kerrostalossa joten aika paljon tulee varmaan soitettua kuulokkeilla/hiljasella volumella.

Pian joku sanoo että osta käytetty ja/tai että osta sellainen LP jossa kaula on liimattu, mutta omasta puolestani sanon että eiköhän tuollakin soita alkuun ihan hyvin.
En osaa sanoa onko malli Stratoa helpposoittoisempi. Enemmän se taitaa olla kiinni siitä, onko kitara asiallisissa säädöissä.

Moi.
 
Ihan ekaksi, epä-mnetmäisesti budjetin ilmoittaminen helpottaa varmasti relevanttien vaihtoehtojen ja mielipiteiden saamista.
 

 
SuoSusi: Olisko tämä
https://www.musikantti.fi/sahkokita … 02-epiphone-les-paul-100-ebony.html
hyvä vaihtoehto?
 
80-luvun superstratoihin kakarana leipääntyneenä nyky-Epien laatu ja etenkin hinta/laatu suhde on ainakin omasta mielestä huippuluokkaa.
Kokemusta on tosin enemmän sieltä kalliimasta päästä tuota nimenomaista halpismerkkiä, mutta kuitenkin.
 

 
SuoSusi: Se "sähkökitara" mitä soitin nuorempana oli strato mallinen ja jätti aika pahat psykologiset traumat. Olen lukenut että noi Les Paul malliset olis helpompi soittosia pikkukätisille.
 
Fender klooneilla ja aidoillakin on usein tuollainen taipumus :D.
 
Vaikken Fender uskovainen olekaan, silti:
 
Kefiiri: ... Enemmän se taitaa olla kiinni siitä, onko kitara asiallisissa säädöissä.
 
Stratoon kun on siunaantunut ehkä liikaakin osa-alueita jotka hyvin äkkiä tekevät soittimesta luotaantyöntävän jos kaikki ei olekaan ihan tikissä.
 
Säädöt on kaikki kaikessa, ja vaikka T-Kaupan säädöt ovatkin oleet ainakin muutamassa ostamassani instrumentissa tosi liki, kivijalkaputiikin ehdoton myyntivaltti (jos haluavat) on säätöjen parempi sopivuus ko. ostajalle.
 
Japaninmalliin ei varmasti ikinä päästä edukkaamman pään instrumenttien kohdalla täällä meillä kun ei kalliimmissakaan kuulemma meinaa toimia, ja ensisoittimessa säätöjen edes sinne päin oleminen olisi ehdottomasti vielä tärkeämpää.
 

 
Mitä helpposoittoisuuten muuten tulee, sekä Gibson- että Fender perhettä -klooneista puhumattakaan- on niin monen monituisella kaulaprofiilivariaatiolla, että pelkän perusbodymallin perusteella ei oikein voi sanoa onko jokin tietty vehjes helppo- vaiko vaikeasoittoinen.
 
Jos oikein ohutta/kapeaa kaulaa haikailee, Ibanez oli ainakin ennenvanhaan varma valinta.
 
Vaikka pulttikaulaa omissa laitteissa karsastankin, mahdollistaa se kuitenkin huomattavasti laajemmat säätömahdollisuudet jos jotain on valmistuksessa lipsahtanut vituralleen.
 

 
SuoSusi: Onko ehdotuksia vahvistimen suhteen? Asun vanhassa kerrostalossa joten aika paljon tulee varmaan soitettua kuulokkeilla/hiljasella volumella.
 
Joku multiefekti kuulokesoittoon ja mahdolliseksi etuvahvistimeksi (pienelle) aktiivikajarille jos/kun haluaa kaiuttimen kautta fiilistellä.
 
Vaihtoehtoja kun tuolla saralla löytyy "hivenen" enemmän kuin silloin kun itse muutama vuosikymmen sitten asiaa aktiivisemmin seurailin ja Jammun FX500 (tjms.) läpi soittelin -unohtamatta PC/Omppu- pohjaisia mallintavia softia- asioiden hermolla paremmin olevat voinevat listata ne sadat vaihtoehdot jotka heistä ovat ne kaikkein ihanimmat.
 
T:Samuli

SuoSusi: Soitin teininä jonkun verran jotain kiinalaista akustista ja Hobby Hallin kuppasta sähkökitaraa. Osasin siis suunnilleen power soinnut ja Smoke on the water intron. Nyt 10+ vuoden tauon jälkeen olis tarkoitus ostaa sähkökitara ja opetella musiikkia laidasta laitaan ihan ajantappamis tarkoituksessa. Kokonais budjetti vahvistimineen vähän yli 300€.
 
Olisko tämä
https://www.musikantti.fi/sahkokita … 02-epiphone-les-paul-100-ebony.html
hyvä vaihtoehto?
Se "sähkökitara" mitä soitin nuorempana oli strato mallinen ja jätti aika pahat psykologiset traumat. Olen lukenut että noi Les Paul malliset olis helpompi soittosia pikkukätisille.
 
Onko ehdotuksia vahvistimen suhteen? Asun vanhassa kerrostalossa joten aika paljon tulee varmaan soitettua kuulokkeilla/hiljasella volumella.
 
soitinmieltymys kannattaa miettiä,minkä mallinen soitin olis etukäteen ajatellen itelle sopiva,sekä lespaul että strato että muidenkin mallisia kitaroita on monenlaisilla kaulaprofiileilla ja nauhoilla,niinkuin täällä jo olikin ,niin säätöjen saaminen paikalleen on aika oleellinen asia kitaran kanssa.epiphone lespa on varmasti hyvä aloituskeppi,jos soitto alkaa sujumaan/maistumaan,niin siirtyy sitten tasokkaampiin soittimiin,esim japan vintage osastolta löytää edullisestikin hyviä kitaroita tai sitten joku edullisemman pään gibson,niitä on ollu torilla 500e hintaluokassakin.vahvistimissa roland cube vahvaimet on hyviä mallinuksineen kuin myös vastaavat voxit yms.

Mun mielestä fiksuin vaihtoehto on mennä sinne liikkeeseen testailemaan niitä soittimia, mikä parhaiten sopii omiin kätösiin ja mahtuu budjettiin. Se mikä jollekkin on helpposoittoinen, ei sitä välttämättä ole toiselle. Itselleni esim. Litteät kaulat suurella radiuksella ei toimi lainkaan; sointujen soittaminen on yhtä helvettiä ja käsi kramppaa alta aikayksikön.
 
Sen sijaan vähän tuhdimmat kaulat C, V tai U-profiililla, 7,25-12 radiuksella ja korkeintaan medium kokoisilla nauhoilla toimii omaan melko raskaaseen tatsiin vallan hyvin. Niin ja mulla on aika pienet kädet ja nakkisormet, että välttämättä pienikätisellekään se slimmein kaula ei ole se paras.