Kitarat: kitarakamat ›

Eikös ollutkin havainnollinen otsikko, hä?
 
Elikä kertokaapa gurummat, missä ovat 70-luvun ja 80-luvun alun Fenkut, joissa olisi ruusupuuotelauta? Kai niitä on tehty? En ole nähnyt yhtään kappaletta missään ja vaahteraotelautaa en huoli. Itseni ikäisen tai vanhemman Straton kyllä huolisin.
 
Onko niitä tehty niin vähän vai ovatko ne niin hyviä, että ne ovat kaikki jemmassa kitaralaukuissa kautta maan?

tuskinpa tuolloin tehtiin vain kokovaahterakaulaisia, vaikka ehkä enemmän kuin rp-versioita. Ostin minäkin vuonna -80 uutena jenkkistraton (huomaatko, olen aika vanha pieru), jossa oli kokovaahterakaula... enkä jonkun vuoden päästä tykännyt yhtään, vaan myin kitaran pois. Sen jälkeen olenkin soitellut vain ruusupuuotelautaisilla.
 
Kauheasti en ole jäänyt kaipaamaan tuota kitaraa. Runko oli kuin halko, painava ja krouvisti tehty. Ja kaula kiinni kolmella pultilla. Väri oli kyllä hieno tobacco sunburst.

Kauheasti en ole jäänyt kaipaamaan tuota kitaraa. Runko oli kuin halko, painava ja krouvisti tehty. Ja kaula kiinni kolmella pultilla. Väri oli kyllä hieno tobacco sunburst.
 
Mutta sehän oli "keksintö"sinänsä tuo Micro-Tilt system, ei tarvinnu korjauspajoilla enää pitää niitä ohuita viilunkappaleita millä ennen kaulakulmaa säädettiin... :)
Ei vaineskaan, Fortunen kysymykseen...en kyllä koe olevani mikään guru, jos jotain tiedän niin vähän Gibsoneista. Fenkuista löyty tietämystä sen verran et Achardin mukaan v.1959 tuli ruusupuusta pääasiallinen otelautamateriaali samalla kun fenkun bursti muuttui kahesta kolmisävyiseksi. Johtuisko tuo rosewood-otelautojen oletettu vähyys sitte siitä et ne ruusupuiset on kiltisti kotona, taikka sitten maahantuoja ei ole 70-80 luvuilla ostanu Suomeen kuin etupäässä vaahteraotelautaisia...Taas toisaalta tosiaan tehtaan kannankin ymmärtää, sillä erillinen otelauta on helpompi noin niinkuin valmistusteknisesti. Ja ainakin huomattava osa vanhoista fenkuista oli skunk-stripe neckejä eli nauhat suoraan kaulassa ja kaulan takana kovapuusta raita jonka kautta kaularauta asennettiin. Joten kyllähän niitä ruusupuuotelautaisia fenkkuja PITÄISI olla..

Maahantuojan mukaan:
 
Vaahteraotelauta oli ko. aikakauden Stratoissa tehdasvakio, ruusupuuotelaudasta piti maksaa vähän ylimääräistä, joten Suomeen tuotiin pääasiassa vaahterakaulaisia, ruusupuukaulaiset erikoistilauksena. Samasta syystä harvoin löytyy ko. aikakauden laukkuja, laukku ei automaattisesti kuulunut hintaan vaan piti jälleen maksaa hiukan extraa.
 
Mene ja tiedä, mutta näin olen infoa saanut!

Viime viikolla pitelin kädessä '69 stratoa, jossa oli toki ruusupuuotelauta. Hintatiedosteluihin vastattiin, ettei ainakaan 20 kmk:lla lähde, joten enpä jäänyt tarkemmin tinkaanmaan. Mutta hieno soitin.

Viime viikolla pitelin kädessä '69 stratoa, jossa oli toki ruusupuuotelauta. Hintatiedosteluihin vastattiin, ettei ainakaan 20 kmk:lla lähde, joten enpä jäänyt tarkemmin tinkaanmaan. Mutta hieno soitin.
 
Huvittavaa, aika paljon merkkaa tuo yksi vuosi hinnassa! :)

Huvittavaa, aika paljon merkkaa tuo yksi vuosi hinnassa! :)
 
Tais hinta muodostua pitkälti tunnearvon mukaan. En minäkään henno omistani luopua, vaikka käypäsen markkina-arvon saisi (jolloin jäisin reippaasti voitolle).

kertokaas mulle et mitä se otelaudan puu vaikuttaa? tai miks ette huolis sitä vaahteraa millään. ku mulla on visuaalinen fiksaatio vaaleaan kaulaan (kitaroissa siis) ja nyt uskallanko sellaista hankkiakaan. en oo tullu aatelleeks et vaikuttais käytännössä johonki paitsi marginaalisesti saundiin.

kertokaas mulle et mitä se otelaudan puu vaikuttaa? tai miks ette huolis sitä vaahteraa millään. ku mulla on visuaalinen fiksaatio vaaleaan kaulaan (kitaroissa siis) ja nyt uskallanko sellaista hankkiakaan. en oo tullu aatelleeks et vaikuttais käytännössä johonki paitsi marginaalisesti saundiin.
 
Aika marginaalisestihan se soundiin vaikuttaa. Vaahteran pitäisi olla kirkkaampi kuin eben ja ruusupuu... Soittotatsi ei myöskään liiemmin muutu, riippuu enemmänkin käsittelystä ja otelautapuun laadusta.
Btw, minäkin olen fiksoitunut vaahteraan.

Mulla on yhdessä bassossa vaahterainen otelauta. Valitsin sen lähinnä esteettisistä syistä. Olen kuullut että vaahteraisessa otelaudassa olisi saundissa enemmän attackiä ja särmää.

tuskinpa tuolloin tehtiin vain kokovaahterakaulaisia, vaikka ehkä enemmän kuin rp-versioita. Ostin minäkin vuonna -80 uutena jenkkistraton (huomaatko, olen aika vanha pieru), jossa oli kokovaahterakaula... enkä jonkun vuoden päästä tykännyt yhtään, vaan myin kitaran pois. Sen jälkeen olenkin soitellut vain ruusupuuotelautaisilla.
 
Kauheasti en ole jäänyt kaipaamaan tuota kitaraa. Runko oli kuin halko, painava ja krouvisti tehty. Ja kaula kiinni kolmella pultilla. Väri oli kyllä hieno tobacco sunburst.
 
Minulla on '79 jenkkistrato. Body on saarnia ja painava. Kaula kokovaahtera. Olen omistanut kitaran yli 15 vuotta. Alkuperäinen väri on ollut sunburst. Sitten joku on maalannut sen mustaksi. Minun saadessani sen se oli puunvärinen ja varustettu 2:lla humbuckerilla. Pidän kitarasta kovasti. Luulenpa että vaihdan siihen hotrailsit joku päivä.

kertokaas mulle et mitä se otelaudan puu vaikuttaa? tai miks ette huolis sitä vaahteraa millään. ku mulla on visuaalinen fiksaatio vaaleaan kaulaan (kitaroissa siis) ja nyt uskallanko sellaista hankkiakaan. en oo tullu aatelleeks et vaikuttais käytännössä johonki paitsi marginaalisesti saundiin.
 
Kyllä pelkässä vaahterakaulassa on jonkun verran napakampi soundi kuin ruusupuuotelautaisessa vaahterakaulassa. Tuntumaltaan liukkaampi, kivampi bendailla, jos tykkää. Molemmat ihan hyviä omalla tavallaan.

Minulla oli hieman itseäni nuorempi jenkkistrato (olisko ollut '85) ruusupuuotelaudalla tuossa 2000 tienoilla. Oli vallan loistava peli mutta jostain syystä himosin telecasteria vielä enemmän.
Kenelleköhän lie päätynyt, pistin sen vaihdossa Musiikki-Kullakselle, se oli sellainen candy apple red-kaunotar...