Kitarat: kitarakamat ›

eli mitä hyviä puolia, mitä huonoja..??
vireen pysymisestä puhuttu paljon ja siitä kuinka paljon vie aikaa virittää.. niin, eli kauan kestää virittää floikka kitara, ja kauan se pitää vireessä, eroja toki on aina, joten kertokaa omat kokemuksenne.. entä jos ottaa sen lukkosatulan pois, no virettähän se ei pidä, mut pitääkö se sen verran ku kitara kiintellä tallalla ilman lukkosatulaa..?? eli oisko mahollista poistaa lukkosatula ja pitää sitä "tavallisena kitarana", jos kammen käytölle ei olekaan tarvetta..? miten sit onko hirveen vaikeeta vaihtaa ne kielet..? ja vaikuttaako hienosäätimet intonaatioon vai tavalliseen viritykseen..?

eli mitä hyviä puolia, mitä huonoja..??
vireen pysymisestä puhuttu paljon ja siitä kuinka paljon vie aikaa virittää.. niin, eli kauan kestää virittää floikka kitara, ja kauan se pitää vireessä, eroja toki on aina, joten kertokaa omat kokemuksenne.. entä jos ottaa sen lukkosatulan pois, no virettähän se ei pidä, mut pitääkö se sen verran ku kitara kiintellä tallalla ilman lukkosatulaa..?? eli oisko mahollista poistaa lukkosatula ja pitää sitä "tavallisena kitarana", jos kammen käytölle ei olekaan tarvetta..? miten sit onko hirveen vaikeeta vaihtaa ne kielet..? ja vaikuttaako hienosäätimet intonaatioon vai tavalliseen viritykseen..?
 
Jos floydin käytölle ei ole tarvetta niin silloin sitä ei kyllä kannata ottaa ollenkaan. Floikka pitää hyvin vireen sellaisenaan, mikä jousien ja kielien jännityksen suhde. Jos suhde muuttuu niin kitara hakeutuu itsessään epävireeseen. Viritysten vaihtelu on tuon vuoksi hankalaa, koska se vaatisi monesti myös jousien säätöä. Lukkoja ei kannata missään nimessä poistaa, jos tallaa ei ole lukittu. Vire ei kertakaikkiaan pysy. Floikalla unison bendit ovat miltei mahdottomia saada puhtaisi, koska kun kieltä venyttää floikassa niin talla liikuu venytyksen mukana. Tallan liikkumisen vuoksi jokainen kieli venyy hieman, vaikka kieltä ei olisi tarkoitus venyttää. Lopuksi sanoisin, että floikkaa ei kannata ottaa ensimmäiseen kitaraan, vaan vasta sitten kun tietää varmasti tarvitsevansa sitä.

Yhdellä kaverilla oli joku halpis Harley Benton missä oli myös sen mukainen floikka, ja voi elämä sitä ikuista virittämistä kun ei siitä tullut yhtään mitää. Sait yhden kielen vireeseen niin toista virittäessä sen toisen vire jälleen muuttui.
 
Eli suosittelen kunnon floikkaa jos sen välttämättä haluaa. Mitäs niitä hyviä nyt onkaan.. Original Floyd Rose ja Kahler. Ei haulla mitään löytynyt ?

Virityksen hienosäätö on kyllä aivan yhtä nopeaa ja vaivatonta, kuin muillakin talloilla, mutta sitten kun säätövara loppuu, niin se vaatiikin jo ruuvailuja. Jos luulee ettei tule tarvitsemaan kampea, kuin silloin tällöin ja silloinkin kohtuudella, niin silloin kannattaa jättää floikat kaupan hyllyille. Kannattaa kartoittaa itsellesi, että mihin tarvitsisit floikkaa vai tarvitsisitko oikeasti. Jos tuntuu vähänkin silti, ettei se ole oleellinen, niin mieti tarkasti muita vaihtoehtoja.
 
edit: kun floikan vireen saa kerran vituil***n, niin sen jälkeen saa kyllä varata itselleen aikaa, siihen säätämiseen. Ja se säätäminen on yhtä helvettiä.

Kielien vaihto suujuu suhtkoht helposti, kunhan vaan vaihtaa ne yksikerrallaan. Virittäminen viä aluksi aika paljon aikaa tai ainakin itsellä vei, mutta nykyään se käy käden käänteessä..:) Hienosäätimet vaikuttavat vireeseen ja intonaation säätäminen onkin sitten isompi urakka.

Kielien vaihto suujuu suhtkoht helposti, kunhan vaan vaihtaa ne yksikerrallaan. Virittäminen viä aluksi aika paljon aikaa tai ainakin itsellä vei, mutta nykyään se käy käden käänteessä..:) Hienosäätimet vaikuttavat vireeseen ja intonaation säätäminen onkin sitten isompi urakka.
 
Nyisinhän esim. ibanez valmistaa täysin omia floikkia, joilla voi ilmeisesti poistaa vaikka kaikki kielet kerralla, eli ei tarvita sitä klassista floydrose originaalin "yksi kieli kerrallaan" -tekniikkaa. Siinä on joku systeemi joka jotenkin lukitsee tallaa. Omassani on jotain tälläista.

Nyisinhän esim. ibanez valmistaa täysin omia floikkia, joilla voi ilmeisesti poistaa vaikka kaikki kielet kerralla, eli ei tarvita sitä klassista floydrose originaalin "yksi kieli kerrallaan" -tekniikkaa. Siinä on joku systeemi joka jotenkin lukitsee tallaa. Omassani on jotain tälläista.
 
Jotain "blokkaus"-palaakin taidetaan erikseen myydä, jolla saa tallan lukittua ja kielet helpommin vaihdettua? Korjatkaa jos olen väärässä...

Jotain "blokkaus"-palaakin taidetaan erikseen myydä, jolla saa tallan lukittua ja kielet helpommin vaihdettua? Korjatkaa jos olen väärässä...
 
jep näitähän löytyy.

Aasinsillan kautta: markkinoilla tuntuu olevan hämmästyttävän vähän hevikitaroita, joissa olisi Wilkinson-tyyppinen talla, 24 nauhaa ja ylänauhaystävällinen kaulaliitos. Tulee mieleen vaan Fernandes FR40 ja Fenderin Showmasterit. Carvinilta ja Warmothilta nyt tietty saisi mitä vaan.
 
Mulle ainakin kelpaisi tuollainen, kun en Floikista perusta, mutta satunnaiseen vibrailuun kampi olisi kumminkin mukava olla.

Aasinsillan kautta: markkinoilla tuntuu olevan hämmästyttävän vähän hevikitaroita, joissa olisi Wilkinson-tyyppinen talla, 24 nauhaa ja ylänauhaystävällinen kaulaliitos. Tulee mieleen vaan Fernandes FR40 ja Fenderin Showmasterit. Carvinilta ja Warmothilta nyt tietty saisi mitä vaan.
 
Mulle ainakin kelpaisi tuollainen, kun en Floikista perusta, mutta satunnaiseen vibrailuun kampi olisi kumminkin mukava olla.
 
Mulle tulee mieleen Charvellin San Dimasit. Siis ne mallit joissa on Wilkinson eikä floikka.

Mut ku siinä onkin ongelma, ettei oikein saa hevikitaroita ilman floikkaa. no onhan ltd:llä pari. mut kaikissa jacksoneissa, vähänkin paremmissa on floikka... että ei kai se sit elämää kuitenkaan kaada..? eikä itellä tuu viritystä vaihdettua mihinkään. tässä kun nyt on listattu niitä huonoja puolia... niin mitä hyviä puolia sitten on..? ja jos olis tarvetta satunnaiseen kampeen, ja hevikitaraan niin ei oo vaihtoehtoja..? tai strato humbuukkereilla?

Mut ku siinä onkin ongelma, ettei oikein saa hevikitaroita ilman floikkaa. no onhan ltd:llä pari. mut kaikissa jacksoneissa, vähänkin paremmissa on floikka... että ei kai se sit elämää kuitenkaan kaada..? eikä itellä tuu viritystä vaihdettua mihinkään. tässä kun nyt on listattu niitä huonoja puolia... niin mitä hyviä puolia sitten on..? ja jos olis tarvetta satunnaiseen kampeen, ja hevikitaraan niin ei oo vaihtoehtoja..? tai strato humbuukkereilla?
 
Hyvinä puolina, että kyllä se sen vireen sitten pitää todella hyvin kasassa, kun hieno säätö on onnistuttu tekemään oikein. Kestää kyllä melkein minkälaista kampeamista vaan, vire ei ole moksiskaan. En kyllä löydä muita hyviä puolia tuon kampeamisen lisäksi. Oletkos kokeillut heviin vaikka jotain les paul malleja. Oikeilla mikeille antaa kyllä niin tuhtia säröä, että pahimmatkin "hevikepit" jäävät kakkosiksi. Mitkä kitarat sinä luokittelet "heviepeiksi"? Sitähän minäkin. Luokittelu on hyvin vaikeaa. Mikit ovat varmaan suurin osa, mikä tekee kitarasta heviin sopivan, jos on tehdäkseen. Esim emg81 mikeillä kitara kuin kitara muuttuu yllättäen melkoiseksi hevikoneeksi. Ja mikithän ovat vaihdettavissa.

Mut ku siinä onkin ongelma, ettei oikein saa hevikitaroita ilman floikkaa. no onhan ltd:llä pari. mut kaikissa jacksoneissa, vähänkin paremmissa on floikka... että ei kai se sit elämää kuitenkaan kaada..?
 
Myös Ibanezilta löytyy käsittääkseni kiinteä/strato tallaisia malleja.
 
eikä itellä tuu viritystä vaihdettua mihinkään. tässä kun nyt on listattu niitä huonoja puolia... niin mitä hyviä puolia sitten on..? ja jos olis tarvetta satunnaiseen kampeen, ja hevikitaraan niin ei oo vaihtoehtoja..? tai strato humbuukkereilla?
 
Hyvällä floikalla voi kyllä rempoa kampea aika surutta ilman pelkoa vireen menemisestä. Muutenkin vire pysyy tosi hyvin. Omassa ibanezissäni on valmistajan oma edge talla, toimii.
 
Huonoista puolista vielä sen verran, että jos esim. keikalla katkeaa yksi kieli niin sitten koko hoito on välittömästi epävireessä.
 
Tuo säätäminen on kyllä vähän pirullista. Jos vaihtaa kielisettiä paksumpaan tai ohuempaan niin joutuu puljaamaan niiden tallan jousten kanssa. Intonaation säätö on myös vaikeaa.

Mielestäni floyd rosen kanssa on vähän sellanen löysä tatsi soittamiseen. tietysti se on säätö ja mielipidekysymys. Omassa stratossa oli alunperin kolme tallajousta jotka tuntuivat jotenkin heppoisille. ostin tilalle viisi uutta jämäkämpää ja lisäksi ruuvasin jousia kireämmälle. tämä paransi mielestäni soitettavuutta huomattavasti.

Mielestäni floyd rosen kanssa on vähän sellanen löysä tatsi soittamiseen. tietysti se on säätö ja mielipidekysymys. Omassa stratossa oli alunperin kolme tallajousta jotka tuntuivat jotenkin heppoisille. ostin tilalle viisi uutta jämäkämpää ja lisäksi ruuvasin jousia kireämmälle. tämä paransi mielestäni soitettavuutta huomattavasti.
 
Minulla on kolme erittäin jäykkää jousta stratossa ja soitettavuus on mitä mainioin.

Mun Ibanezin Edge Pro pitää vireen jopa yli 2 viikkoa, vaikka kampea käyttää ja lähes päivittäin soittelee. Elikkä loistavasti on pelannut. Mutta huonoa (lisenssi)floikkaa ei kyllä kannata ostaa, koska sen kanssa menee vain hermot.
Eli hyvään floikkaan ihastuu mutta huonoon vihastuu.
 
Vireen vaihtaminen on kyllä vähän hitaampaa, mutta on se nopeampaa, kuin yleensä sanotaan. Esim. dropped-vireeseen vaihtaminen kestää noin 5 min. Mutta toisaalta aikaa säästyy, koska virittää tarvii niin harvoin.

no mullahan on toi epiphonen les paul standard. mikkejä en tähän ajatellut vaihtaa, sillä tarvitsen myös blues soittoon kitaraa. kakkoskitarana toimii bc. richin warlock mick thomson signature(se halvempi), johon voisin vaihtaa mikit, mutta sit taas häiritsee kun kiinteä talla on niin korkealla rungosta vaikka säädetty mahdollisimman alas, ja kun on semmonen tunne ettei siitä sais ykköskitaraksi kelpaavaa. onko jollain kokemuksia LTD m200 tai mh250 (se josa floikka) ??

Joo, viritys on tosiaan aikaavievää ja rasittavaa, kieltenvaihtoon pitää varata aikaa, samoin intonaation säätöön kun pitää aina löysyttää kielet, siirtää tallapalaa, virittää 10 kertaa, sitten sama uudestaan joka kielelle ja mahdollisesti vielä monta kertaa... en suosittele missään nimessä.

Joo, viritys on tosiaan aikaavievää ja rasittavaa, kieltenvaihtoon pitää varata aikaa, samoin intonaation säätöön kun pitää aina löysyttää kielet, siirtää tallapalaa, virittää 10 kertaa, sitten sama uudestaan joka kielelle ja mahdollisesti vielä monta kertaa... en suosittele missään nimessä.
 
ja sitten on kaikista ihaninta, kun päättää joku kaunis päivä vaihtaa kielisetin paksuutta vaikka huomattavasti paksumpaan. Saa kyllä varata pari tuntia itselleen, jotta olisi edes mahdollista saada kitara taas pysymään vireessä, varsinkin jos ei ole kelluvista talloista kokemusta. Minun mielipide tune o maticista ja vintage tremolosta = helpompi-parempi. Kelluva talla = ei enää tuleviin kitaroihin, yksikin on jo melkein liikaa.

Mielestäni floyd rosen kanssa on vähän sellanen löysä tatsi soittamiseen. tietysti se on säätö ja mielipidekysymys. Omassa stratossa oli alunperin kolme tallajousta jotka tuntuivat jotenkin heppoisille. ostin tilalle viisi uutta jämäkämpää ja lisäksi ruuvasin jousia kireämmälle. tämä paransi mielestäni soitettavuutta huomattavasti.
 
Kielten kireyteen (ja tältä osin tatsiin) ei jousien lisääminen/kiristäminen tietenkään vaikuta. Löysillä jousilla bendatessa pitää kyllä venyttää enemmän, koska talla löysä talla antaa periksi. Enemmän luulen vaikutuksen tatsiin olevan henkinen.
 
Suurin osa floydia koskevista haukuista tulee täysin aiheetta ja on täysin sen säätäjän omaa vikaa. Niitä kieliä ei kuulu repiä kaikkia irti kerrallaan ja sitten valitella virittämisen vaikeutta. Toisen kielen vire tietenkin vaikuttaa toiseen ja kitaran virittämiseen meneekin näin ikuisuus. Yksi kerrallaan ja mielellään samalla kielisetillä edetessä ei ongelmia tule.
 
Kun floydia osaa käyttää ja säätää sen kohdalleen, se pitää vireen paremmin, kuin vaikkapa fendereista tuttu tremolo (olettaen tietenkin, että talla on ehjä).