Kitarat: kitarakamat ›

Olen kunnostamassa pitkään nurkassa pölyttynyttä kitaranraatoani myytäväksi (Dean Razorback V 255 Silver). Alkuperäiset potikat ja jakkilaatat sun muut löytyivät, mutta tuota kaularaudan suojalaattaa ei löytynyt, liekkö sitä koskaan ollutkaan kun itsekin käytettynä ostin. Noita käypäsiä tuntuu löytyvän tosi heikosti varaosinakaan. Tuo osa tuntuu muutenkin olevan monella aina irti.
 
Kannattaako nähdä vaivaa metsästääkseen jostain maailman ääristä tuo yksi muovinpalanen? Vaikuttaakohan tuollainen puute olennaisesti myyntiin/hintaan?

Jos ostaja hermoilee läpykän puuttumisesta, ei moisen nirppanokan kanssa suju bisnekset muutenkaan :)

Moi.
 
Vaikka suojalevyn puuttuminen aiheuttaakin aina epäilyksen keskimääräistä eläväisemmästä kaulasta jota joutuu alvariinsa ruuvailemaan, samaa mieltä Kefiirin kanssa.
 
Ja irtihän nuo hevipiireissä on tapana jättää kun vireet voivat vaihtua huomattavasti ja taajaankin.
 
Toisaalta, halpissuojalevyt maksavat ykköseuroja ja spesiaalimmat muoviset kympin korvilla, eikä moisen askarteleminenkaan mikään kovin vaativa jumppa ole, joten itse varmaankin vääntäisin jonkinlaisen suojan.
Etenkin jos puute iskee muusta ulkoisesta olemuksesta silmään kuin finni klyyvarissa.
 
T:Samuli

Kefiiri: Jos ostaja hermoilee läpykän puuttumisesta, ei moisen nirppanokan kanssa suju bisnekset muutenkaan :)
 
Juuri näin.
 
Voihan sitä koittaa askarrella sihen uuden suojuksen (puu, pelti, pleksi), jos ei netistä alkuperäisiä löydy? Kannattaa laittaa ostoilmoitus Torille, sieltä saattaa moinen löytyä.

Eihän J-custom ibanezitkaan mene kaupaksi, kun niihin eivät ole kehdanneet laittaa moista muoviläpyskää alun alkaenkaan! On se kuitenkin niin tärkeä osa kitaraa, tonea ja mojoa... ;)

Itsehän oon ottanut kaikista kitaroista mokoman levyn irti ja omatekeleissä niitä ei ole ollut alun alkaenkaan. Eipä noita kaularautoja juuri joudu ruuvailemaan mutta sen kerran-kaksi vuodessakin ärsyttää alkaa nysväämään jonkun kapisen suojalevyn kanssa.

Itse aikoinani askartelin ibaneziin uuden straton plexilevystä. Mulla oli sitä siis jostain projektista palanen. Melko helppo homma leikata suurinpiirtein muotoonsa ja sitten hiekkapaperi pyödälle ja sitä vasten hioo miten haluaa ne viisteet. Itsellä aikaa meni noin 10 min.
 
Kaksi kuukautta myöhemmin hukkasin senkin suojalevyn. Jonkin aikaa myöhemmin myin kitaran ilman sitä.
 
Ebaysta voi kanssa kattella jotain haull "truss rod cover" tai vastaavaa, mutta niistä ei sitten aina tiedä...

basisti1971: Moi.
 
Vaikka suojalevyn puuttuminen aiheuttaakin aina epäilyksen keskimääräistä eläväisemmästä kaulasta jota joutuu alvariinsa ruuvailemaan, samaa mieltä n kanssa.
 
Eipä oo ite tullu aateltua koskaan tältä kantilta. Yleensä käy vaan niin, että ostaa kitaran ja sitä joutuu edellisen omistajan jäljiltä säätämään vireestä, kielistä tai jostain muusta johtuen ja kun laskee suojatkän pöydälle ja räpäyttää silmiään niin se on poissa. Varsinkin jos joutuu säätämään kaularautaa useammassa osassa.

Moi.
 
antikristus: Eipä oo ite tullu aateltua koskaan tältä kantilta.
 
Eikä moni muukaan varmaan ajattele, mutta itselle tulee toi aina ekana mieleen.
 

 
antikristus: Yleensä käy vaan niin, että ostaa kitaran ja sitä joutuu edellisen omistajan jäljiltä säätämään vireestä, kielistä tai jostain muusta johtuen ja kun laskee suojatkän pöydälle ja räpäyttää silmiään niin se on poissa.
 
:)
 
Samat pahansuovat kotitontut ovat toki mullekin tuttuja, ja jotenkin tuntuu että näin vanhemmiten ovat tulleet työteliäämmiksi.
Vai onko syynä kännikeijujen toimettomiksi joutumisen aiheuttama alanvaihto näin muovirahan voittokulun ja kotikännäilyn yleistymisen myötä?
 
T:Samuli