Kitarat: kitarakamat ›

olen nyt kai tyhmä, mutta en ole koskaan soittanut kitaraa ja päätän itse alkaa opettelemaan. näin aluksi olisi kiva tietää ihan sellainen perusjuttu, että mitä ääntä mikäkin kieli vastaa, jotta voin virittää kitaran pianon kanssa : D

Paksuin kieli on E, sitten A, D, G, H, ja e.

Paksuin kieli on E, sitten A, D, G, H, ja e.
 
Vaan kun pianon koskettimistollahan on enemmän kuin yksi E, eikös? :)
Kaitpa tuo menee niin, että kun löydät sen alimman e:n, eli paksuimman kitarankielen vastaavan äänen sieltä pianosta, niin siitä seuraava a vastaa kitaran a:ta, siitä seuraava d vastaa kitaran d:tä jne.
 
E: En ole koskaan pianon kanssa virittänyt, koten asiantuntemusta ei ole.

Vaan kun pianon koskettimistollahan on enemmän kuin yksi E, eikös? :)
Kaitpa tuo menee niin, että kun löydät sen alimman e:n, eli paksuimman kitarankielen vastaavan äänen sieltä pianosta, niin siitä seuraava a vastaa kitaran a:ta, siitä seuraava d vastaa kitaran d:tä jne.
 
E: En ole koskaan pianon kanssa virittänyt, koten asiantuntemusta ei ole.
 
Hoplaa, kaverihan taitaa olla maestro! Oishan mun pitänyt tietysti mainita, että noi E:t ovat toistensa oktaaveja.- Vai luuliko aloittaja, että toi ohuin E ois kaksi oktaavia alempi, kuin se paksu E ?

Yleensä kitara viritettään kuten yllä sanotaan ja kyseistä viritystä kutsutaan standardiksi, mutta mikään ei estä käyttämästä mitä tahansa viritystä ja soittamaan niin. Monet pianosta kitaraan siirtyneet henkilöt ovat tehneet upeita kappaleita siirtämällä tietyn pianomelodian ja soinnutukset sellaisenaan kitaralle, virittäen kitaran kyseisen kappaleen vaatimaan ns. avoimeen vireeseen. Tästä hyviä esimerkkejä ovat mm. Joni Mitchell ja Nick Drake. Molemmat käyttivät lähes poikkeuksetta muuta kuin standardi virettä. Kun kitara viritetään avoimeen vireeseen sovittaen soitettavaan kappaleeseen on melodian ja sointujen samanaikainen soittaminen helpompaa ja ylipäätänsä mahdollista, pelkän standardi vireen käyttäminen on rajoittavaa ja/tai hankalaa. Kuitenkin yleensä kitarat on tehty kestämään standardivirettä, jolloin korkeammalle tai matalamalle viritetyt kielet aiheuttavat ongelmia vireen ja soitettavuuden kanssa. Ei kannata rajoittua kitaran kanssa vain yhteen vireeseen tai soittotyyliin, vaan kokeilla ja löytää uuttaa. Harmi että takapajuinen ajattelumaailma on vallalla kitarapiireissä...

Paksuin kieli on E, sitten A, D, G, H, ja e.
 
Muistaakseni se ns keski C on sama kuin vaikkapa H-kielen ekan nauhan C.

Monet pianosta kitaraan siirtyneet henkilöt ovat tehneet upeita kappaleita siirtämällä tietyn pianomelodian ja soinnutukset sellaisenaan kitaralle
Itse törmäsin tuohon kun yritin opettaa jo vuosia pianoa soittaneelle tyttärelleni kitaransoittoa. Eihän tuo ymmärtänyt ollenkaan meirän tapaa muodostaa noita sointuja! Hirmuunen sukupuolten ja polvien sota siittä muutenkin sytty:o) Itsekseen tuo jukuripää niitä sointuja on sitten opetellut, parempi (huoh..) niin. Jos olis tullut tuota teoriaa opiskeltua niin olis kenties tuo kitaran virittäminen noin tullut mieleen. Itsekseen kun on opetellut niin on tullut tuohon yhteen vireeseen jämähdettyä.

Yleensä kitara viritettään kuten yllä sanotaan ja kyseistä viritystä kutsutaan standardiksi, mutta mikään ei estä käyttämästä mitä tahansa viritystä ja soittamaan niin. Monet pianosta kitaraan siirtyneet henkilöt ovat tehneet upeita kappaleita siirtämällä tietyn pianomelodian ja soinnutukset sellaisenaan kitaralle, virittäen kitaran kyseisen kappaleen vaatimaan ns. avoimeen vireeseen. Tästä hyviä esimerkkejä ovat mm. Joni Mitchell ja Nick Drake. Molemmat käyttivät lähes poikkeuksetta muuta kuin standardi virettä. Kun kitara viritetään avoimeen vireeseen sovittaen soitettavaan kappaleeseen on melodian ja sointujen samanaikainen soittaminen helpompaa ja ylipäätänsä mahdollista, pelkän standardi vireen käyttäminen on rajoittavaa ja/tai hankalaa. Kuitenkin yleensä kitarat on tehty kestämään standardivirettä, jolloin korkeammalle tai matalamalle viritetyt kielet aiheuttavat ongelmia vireen ja soitettavuuden kanssa. Ei kannata rajoittua kitaran kanssa vain yhteen vireeseen tai soittotyyliin, vaan kokeilla ja löytää uuttaa. Harmi että takapajuinen ajattelumaailma on vallalla kitarapiireissä...
 
JEp jep, mutta jos meinaa nollasta soitonopettelun aloittaa, niin standardivire on fiksuin tapa lähteä liikkeelle, niin löytyy oppimateriaalia ja opettajiakin.
 
Avoimia ja muita erikoisvireitä voi kokeilla sitten kun perusteet ovat normivireen suhteen hallussa. Mutta kyllähän siihen tosiaan jämähtää helposti, mutta haitanneko tuo.

Avoimia ja muita erikoisvireitä voi kokeilla sitten kun perusteet ovat normivireen suhteen hallussa. Mutta kyllähän siihen tosiaan jämähtää helposti, mutta haitanneko tuo.
 
Ei kai se haittaa, mutta tärkeintä on pitää ajatusmaailma avoimena eikä jämähtää yhteen vireeseen tai toisaalta käyttää avoimia vireitä, vain siksi että se olisi jotenkin hienoa. Harva meistä on kuitenkaan niin taitava, että osaisi soinnutuksen ja melodian yhtäaikaisen soittamisen tyyliin: Django, Joe Pass, Tuck Andress jne. avoimia vireitä käyttämällä voi keskivertokitaristikin saada kappaleen kulkemaan ihan eritavalla kuin tyypillinen komppi ja soolosoittaja parivaljokko, jossa kummallakin on edeltä sovittu rooli. Suurin osa hyvinäkin pidetyistä kitaristeista (yleensä rock) vain kuulostaa minusta täysin yhdentekevältä, samoin kuin heidän musiikkinsa. Läpi paistaa tietty asenne, jossa henkilölle riittää että soittaa samanlaisesti kuin esikuvat, eikä olla itse vaivauduttu miettimään kitaran luovaa käyttöä sen pidemmälle.
 
Voihan kitaransoiton aloittaa opettelemalla standardi-vireen ja hakemalla esimerkki kappaleiden tabulatuureja netistä ja opettelemalla niistä, mutta yhtä hyvin voi aloittaa vain soittamaan melodioita päästään virittäen kitara kyseisen melodian vaatimaan vireeseen. Itse avoimia vireitä käyttäneenä olen huomannut että niiden käyttäminen kehittää transponointi-taitoa, sormien hallintaa ja kitaran viritystaitoa huomattavasti.

Voihan kitaransoiton aloittaa opettelemalla standardi-vireen ja hakemalla esimerkki kappaleiden tabulatuureja netistä ja opettelemalla niistä, mutta yhtä hyvin voi aloittaa vain soittamaan melodioita päästään virittäen kitara kyseisen melodian vaatimaan vireeseen. Itse avoimia vireitä käyttäneenä olen huomannut että niiden käyttäminen kehittää transponointi-taitoa, sormien hallintaa ja kitaran viritystaitoa huomattavasti.
 
Tää on kyllä nyt jotenkin ihan tuubaa !!

, mutta yhtä hyvin voi aloittaa vain soittamaan melodioita päästään virittäen kitara kyseisen melodian vaatimaan vireeseen..
 
No näimpä... Pitääpä muistaakkin tuo kun seuraavan kerran opetan kitaransoiton perusteita 10 v. lapselle.

Voihan kitaransoiton aloittaa opettelemalla standardi-vireen ja hakemalla esimerkki kappaleiden tabulatuureja netistä ja opettelemalla niistä, mutta yhtä hyvin voi aloittaa vain soittamaan melodioita päästään virittäen kitara kyseisen melodian vaatimaan vireeseen. Itse avoimia vireitä käyttäneenä olen huomannut että niiden käyttäminen kehittää transponointi-taitoa, sormien hallintaa ja kitaran viritystaitoa huomattavasti.
 
Minusta tässä oli hiven jotain samaa kuin siinä, miten tuttavan ipanalle joku "ammattilainen" oli koittanut opettaa pianonsoittoa. Ipana olisi halunnut hieman perusjuttuja opittuaan treenata jonkin helpon joululaulun jouluksi, mutta "maikalle" ei käynyt, vaan piti ujuttaa kaikenmaailman teoriaa siihen hommaan ja "kannustaa" kaiken maailman ihmeellisyyksin. Jalasta kiinni nyt, silmät kiinni nyt, soittamiseen kyllästy nyt!
 
Ymmärsin kyllä mitä halusit sanoa. Ja kannattaahan sitä ennen pitkää kokeillakin ja olla luova, jotta harrastus pysyisi mielenkiintoisena. Asioiden yli ei kannata kuitenkaan alkuvaiheessä hyppiä.

ja mitähän tämä avoinvire sitten käytännön tasolla meinaa?

ja mitähän tämä avoinvire sitten käytännön tasolla meinaa?
 
Notta kun soittaa kaikki kielet avoimina, niin soi jokin sointu, esim G-duuri tai A-molli...

Voihan kitaransoiton aloittaa opettelemalla standardi-vireen ja hakemalla esimerkki kappaleiden tabulatuureja netistä ja opettelemalla niistä, mutta yhtä hyvin voi aloittaa vain soittamaan melodioita päästään virittäen kitara kyseisen melodian vaatimaan vireeseen.
 
Voi elämä.. Aloittelija kun ei välttämättä ymmärrä edes mitä tarkoittaa melodia, eikä takuulla ymmärrä mitä meinataan kun pitäisi virittää sen vaatimaan tiettyyn vireeseen (minä en ainakaan olis tajunnu, hyvä jos tajuan vieläkään). Tietysti jos on syntynyt virtuoosiksi ja omaa absoluuttisen korvan, niin mikäs siinä. Mutta eiköhän se soittamisen kannalta olisi kuitenkin parempi opetella ne perusasiat ihan normaalilla tavalla ensin. Koska joskus ne on kuitenkin opeteltava.

Notta kun soittaa kaikki kielet avoimina, niin soi jokin sointu, esim G-duuri tai A-molli...
 
...Tyyliin se talonmies "tippaadii tappaada tsippaaddaa" mikäsenytsittenolikaan? Pelkällä yhdensormen barreeotteella levyttäväksi artistiksi! Aikamoinen saavutus. Siinä oli sitä totellista juurevuutta. Tässä toki tarkoitettiin monipuolisempaa käyttöä.

...Tyyliin se talonmies "tippaadii tappaada tsippaaddaa" mikäsenytsittenolikaan? Pelkällä yhdensormen barreeotteella levyttäväksi artistiksi! Aikamoinen saavutus. Siinä oli sitä totellista juurevuutta. Tässä toki tarkoitettiin monipuolisempaa käyttöä.
 
Hoho, toi biisi on jotain äärimmäistä nerokkuutta!

Sepi Kumpulainen on "hyvä" esimerkki avoimien sointujen käytöstä. Itse olen joskus kitaralla soittamaan haluavalle lapselle lyönyt kitaran avoimeen G- tai D-vireeseen ja näyttänyt miten laittaa käden syrjän otelautaan jolloin sointu vaihtuu ja hoplaa, ihan muutaman minuutin soittanut lapsi pääsee musiikin maailmaan! Sointujen muodostus standardivireessä vie lahjakkaamiltakin ihmisiltä tunteja, kun sormet eivät kertakaikkiaan taivu oikeille väleille. Jos ymmärtää musiikinteoriaa tai osaa soittaa toista soitinta ei kitaran virityksellä ole periaatteessa mitään merkitystä, eli missä vireessä se on. Toivoisin että olisin löytänyt avoimet vireet ja sen oivalluksen, että "kitaraa voi soittaa missä vireessä tahansa, eikä mikään ole sen oikeampi kuin toinen" jo paljon aikaisemmin soittoharrastuksen alkuvaiheessa. Olisin säästynyt monelta vaivalta yrittäessäni saada kitaraa täydelliseen standardi -vireeseen.

Sepi Kumpulainen on "hyvä" esimerkki avoimien sointujen käytöstä. Itse olen joskus kitaralla soittamaan haluavalle lapselle lyönyt kitaran avoimeen G- tai D-vireeseen ja näyttänyt miten laittaa käden syrjän otelautaan jolloin sointu vaihtuu ja hoplaa, ihan muutaman minuutin soittanut lapsi pääsee musiikin maailmaan!
No Sepihän se nimi oli!! Vois kokeilla vielä laittaa lapselle slide käteen niin ei se kielten painaminenkaan tuottais ongelmia.. Ideaa? Eikös?
Aatelkaas "Armotonta menoa!" slide-versiona.. DäbölRoots:) Sepi tekemään komepäkkiä.

...Tyyliin se talonmies "tippaadii tappaada tsippaaddaa" mikäsenytsittenolikaan? Pelkällä yhdensormen barreeotteella levyttäväksi artistiksi! Aikamoinen saavutus. Siinä oli sitä totellista juurevuutta. Tässä toki tarkoitettiin monipuolisempaa käyttöä.
 
Sepi Kumpulainen - Railakas ilta venetsiassa.
Eräs kotimaisen musiikin helmiä! =)