Kitarat: kitarakamat ›

Tuolla oli eräässä topikissa puhetta laitteista, joita ei omistajansa ikinä kuvittele myyvänsä. Sitä lueskellessa tuli mieleen..
 
Aika paljon ihmiset vannovat pitävänsä maailman tappiin noita ns. moderneja vekotuksia, Engliä ja kulmikasta floikkakitaraa jne. Eikä siinä mitään.
 
Mutta tuumatkaapa, miltä se tänä päivänä näyttäisi, jos joku tuollainen 60-70 v. herrasmies vetelisi metallia ko. vehkeillä? Eikös tämä ole kuitenkin odotettavissa muutaman kymmenen vuoden päästä? Vanhat herrat nousevat kellaribaarin lavalle nostalgiatunnelmissa, ja kohta raikaa System Of A Downin ja Audioslaven ikivihreät klassikot..
 
Ja jos ei näin, eli jos vanhemmiten jatsit ja bluesit vievät ukot ja akat, niin miltäs sitten tuntuu kaivaa kaapista sitä hevi-ipaneesia? Tuleeko mieleen, että piru kun olisi sittenkin pitänyt sen straton?
 
Vai tuleeko noistakin nykypäivän hevikurnuttimista huomispäivän vintagea, jonkinlaista uus-vintagea?
 
Mustavalkoista ja yksinkertaistettua ajattelua? Kyllä, varmasti. Ottakaa kantaa. Mutta älkää nyt hyvät ihmiset suuttuko.. =)
 
JuSu

Vai tuleeko noistakin nykypäivän hevikurnuttimista huomispäivän vintagea, jonkinlaista uus-vintagea?
 
Tietyista uudemmistakin kitaramalleista saattaa tulla huomisen klassikkoja, mutta veikkaan, että 40 vuoden päästäkin soitellaan edelleen kummasti Les Paulin ja Straton näköisillä kamppeilla. Viimeisen 20 vuoden aikana ei ole oikein klassikoiksi noussut muuta kuin PRS ja ehkä jossain määrin Jacksonin Rhoads (ja ehkä myös paljon kopioitu Soloist) malli. Vanhat PRS:thän ovat jo tavallaan uus-vintagea.
 
Valmistusmateriaaleissa saattaa tietysti tulla jonkinlainen kumous, mutta eipä vielä ole sellaista havaittavissa, vaikka jo nyt olisi tarjolla puut korvaavia materiaaleja & valmistustapoja.

Mutta tuumatkaapa, miltä se tänä päivänä näyttäisi, jos joku tuollainen 60-70 v. herrasmies vetelisi metallia ko. vehkeillä? Eikös tämä ole kuitenkin odotettavissa muutaman kymmenen vuoden päästä? Vanhat herrat nousevat kellaribaarin lavalle nostalgiatunnelmissa, ja kohta raikaa System Of A Downin ja Audioslaven ikivihreät klassikot..

 
Kyllä tuo voin nyt tuntua jotenkin oudolta, mutta 40-50 vuoden päästä ehkä ei. Silloin nahkatakkista, niittivöistä, muniin asti tatuoitua rokkaria on vanhainkodit väärällään. Silloin harvempi menneisyydessä elävä alzheimer-potilas karkaa marjareissulle, mutta useampi tekee yöllisen karkumatkan Iron Maidenin keikalle. Voisi luulla, että harmonikat ja viulut ovat vaihtuneet hevisuunnikkaisiin vanhainkotien valtasoittimina.
Hoitokodin käytävällä vanha hevari viilettää rollaattorillaan pitkä tukka tuulessa liehuen. Kaikki kaksi hiusta.
 
Eli ei se mahdottomuus ole.

useampi tekee yöllisen karkumatkan Iron Maidenin keikalle.
 
Iron Maiden ei kuole koskaan Hoho! =)

Itse haluaisin uskoa, että laatutavaraa pidetään laatutavarana vielä neljänkymmenen vuoden päästä. Oli kitarassa floikka tai ei. Toivottavasti myös nämä hevikepit löytävät vintage-arvonsa tulevaisuudessa jonkinlaisena aikansa kuvana.

Mulla on taas sellainen visio että jos silloin vielä yleensä kitaroita soitetaan muutenkin kuin nostalgiamielessä niin joku Flaxwoodin ja Variaxin risteytys voi olla kova sana silloin. Hyvälaatuinen soitinpuu käsittääkseni käy koko ajan harvinaisemmaksi ja kalliimmaksi jolloin muutaman kymmennen nykyeuron hintainen täyssynteettinen kitara, josta lähtee kaikkien tunnettujen kitaratyyppien soundit ja joka sisältää samalla kokonaisen kotistudion ja taustabändin, voi olla huomattavasti yleisempi soitin kuin kymmenen tuhannen nykyeuron hintainen LP:n tyyppinen kitara sitten joskus 50 vuoden päästä.

Mulla on taas sellainen visio että jos silloin vielä yleensä kitaroita soitetaan muutenkin kuin nostalgiamielessä niin joku Flaxwoodin ja Variaxin risteytys voi olla kova sana silloin. Hyvälaatuinen soitinpuu käsittääkseni käy koko ajan harvinaisemmaksi ja kalliimmaksi jolloin muutaman kymmennen nykyeuron hintainen täyssynteettinen kitara, josta lähtee kaikkien tunnettujen kitaratyyppien soundit ja joka sisältää samalla kokonaisen kotistudion ja taustabändin, voi olla huomattavasti yleisempi soitin kuin kymmenen tuhannen nykyeuron hintainen LP:n tyyppinen kitara sitten joskus 50 vuoden päästä.
 
Luin tämä kirjoituksen kolme kertaa. En silti ymmärrä mitä tarkoitat. Tarkoitatko että nykyiset mallintavat kitarat ovat kova sana 50-vuoden päästä, vai nykyiset kokopuiset kitarat? No, joka tapauksessa olen oikeassa kun tulen sanomaan, että ne aivan samat kitarat jotka ovat arvossa nyt (vintage fender/gibson/martin) tulevat olemaan entistä kalliimpia 50-vuoden päästä. Stratovariukset olivat vielä vajaa 100-vuoden ikäisinä baarien seinillä, jolloin niillä sai soittaa kuka tahansa, kuten sillä OP-omistamalla "Iiriläisellä". Nyt se on vakuutettu miljoonista euroista, sama viulu, mutta aikaa vain kulunut...

Stratovariukset olivat vielä vajaa 100-vuoden ikäisinä baarien seinillä, jolloin niillä sai soittaa kuka tahansa...
 
Mäkin haluaisin mennä baariin näppäilemään Timo Tolkkia. Mistä löytyy? Ei ainakaan paikallisessa oo.

Stratovariukset olivat vielä vajaa 100-vuoden ikäisinä baarien seinillä.
 
Hihi =)

Mutta tuumatkaapa, miltä se tänä päivänä näyttäisi, jos joku tuollainen 60-70 v. herrasmies vetelisi metallia ko. vehkeillä?
 
Glenn Tiptonilta ja K.K Downingilta?
e: niin, no ikä ehkä vähän heittää

Luin tämä kirjoituksen kolme kertaa. En silti ymmärrä mitä tarkoitat.
 
Tarkoitan sitä, että koska tulevaisuudessa laadukas puuraaka-aine tulee aina vaan kalliimmaksi niin jossain vaiheessa täyssynteettinen vaihtoehto, eli synteettisistä materiaaleista valmistettu ja digitaalisesti äänen tuottava kitara, kehittyy ominaisuuksiltaan huimasti ja hintojen laskiessa tulee tulee niin halvaksi perinteiseen verrattuna ettei edes kitaristien perinteinen teknofobia tule estämään synteettisen vaihtoehdon voittokulkua. Muutaman vuosikymmenen kuluttua keinotekoisesti mallintamalla tuotettua kitarasoundia ei erota tarkinkaan korva oikeasta vintagesoittimen soundista joten tämäkään asia ei enää silloin kallista vaakaa perinnesoittimen suuntaan. Paitsi tietysti keräilyesineenä, mutta siitä ei käsittääkseni ollut nyt kyse.

Ehkä se riippuu hevin kestävyydestä. Ei noilla hevikepeillä kauhean yleisesti muunlaista musiikkia soitella. Itse voisin hyvin kuvitella soittavani nykyisillä vehkeilläni 40 vuoden päästä...jos olen vielä silloin elossa.

No joo.. Minähän tiedän oikean vastauksen. Niinkun muutkin ennustajat. Mutta, olettaisin että:
 
Samat arvostetut vintage kitarat jatkavat hintojensa nousua, tahi pysyvät yhtä arvokkaina. Nykymallisen kitaran elinkaaren oletan jatkuvan vielä pitkään. Onhan viulun kuolemaakin tuossa muodossa ennuteltu jo pitkään. Kitarakin perustuu kuitenkin akustiseen soittimeen ja sen soinnin hyvyyden/huonouden kuitenkin ratkaisee se miten se akustisesti toimii. Kaikki muu on korjattavissa/muutettavissa.
 
Kehitystyö varmasti jatkuu mutta jos kitarasta korvataan puu/mikit/kielet jollain toisella materiaalilla niin onko se enään sähkökitara? Lopputulos on jotain muuta, mutta ei se tätä perinteistä mallia syrjäytä. Uutta versiota voisi verrata vaikka siihen miten pienosta/uruista on kehittynyt syntikka, elossa nuo alkumuodot sieläkin ovat.
 
Tuleeko sitten perinteisten mallien rinnalle jotain uutta yleisesti arvostettua keppiä? Kyllä jos samanlaiseen malliin tarttuu riittävän monta tulevaisuuden SRVClaptonBeckBlackmorea. Muuten ei. Arvostettuja soittimia voi kyllä muistakin tulla, mutta ei €uroissa.
 
Arvonnousua (Jos se nyt tähän kuuluu?) ennustan seuraavaksi 70-80 lukujen vintage mallisille, valmistusmäärät olivat kuitenkin vielä suht pieniä ja 50-60 lukujen kitarat ovat kuitenkin keräilyn ja hinnan myötä postuneet meidän tavallisten immeisten saatavilta.
 
Pitkää ikää ennutan!! Ja mikään ei estä rokkaamasta vanhanakin. Tuskin kukaan Dion keikkaa kesällä nähneenä piti sitä millään tavalla naurettavana tms. Mies on sentään 63v Perskeles! Kitara vaan rollattoriin kiinni ja menoksi! Alzhaimerissa on se hyväpuoli että rokettirolli A:sta tuntuu aina tuoreelta. Voimasointu hevimättö Estäkin saa uutta pontta.
 
Törmäillään palvelutalossa!!

Luin kerran artikkelin näistä strardivardi viuluista jotka ovat 300 vuotta vanhoja. Mieleeni tuli heti kuinka vuonna 2400 joku kuuluisa klassisen musiikin soittaja ilmestyy jollekkin lavalle jonka katsomo on täynnä arvokkaita ja rikkaita rouvia ja herroja. Artisti on aivan onnessaan koska joku miljonääri on lahjoittanut hänelle AIDOSTA puusta tehdyn kitaran vuosimallia 2003. Kitara on joku miljardin arvoinen v:n muotoinen hevisuunnikas á la BC Rich(lähtöisin jostain sadan euron startteripaketista) ja artisti soittaa sillä jotain klassista kuten Megadethia, Slayeria, Stonea tai Metallicaa. Vanhat miehet katsomossa kuuntelevat arvokkaan oloisina musiikkia ja juttelevat keskenään että onpa hyvää ja arvokkaan kuuloista musiikkia. Läheisessä penkkirivissä on ylä-asteen 8d luokka joka ei tajua mitä nämä vanhat pierut kuulevat tälläisessä paskassa. Luokan musiikinopettaja yrittää rauhoittaa lapsia jotka haluaisivat jo mennä kotiin kuuntelemaan valkoista kohinaa.
 
Ensi viikoksi joka pennulla pitäisi olla 2 sivun esitelmä jostain klassisesta bändistä. Koekkin olisi joskus viikon päästä. "Tylsää" ajattelevat ipanat. Ketä nyt kiinostaa että joku Metallica keksi jonkun särökitaran tai jotain.
 
Tais olla offtopic

Samat arvostetut vintage kitarat jatkavat hintojensa nousua, tahi pysyvät yhtä arvokkaina. Nykymallisen kitaran elinkaaren oletan jatkuvan vielä pitkään. Onhan viulun kuolemaakin tuossa muodossa ennuteltu jo pitkään. Kitarakin perustuu kuitenkin akustiseen soittimeen ja sen soinnin hyvyyden/huonouden kuitenkin ratkaisee se miten se akustisesti toimii. Kaikki muu on korjattavissa/muutettavissa.
 
Sähköpianot on kuitenkin korvanneet akustiset monissa kodeissa ja studioissa, miksei siis vastaavaa voisi tapahtua "akustiselle" sähkökitarallekin?
 
Kehitystyö varmasti jatkuu mutta jos kitarasta korvataan puu/mikit/kielet jollain toisella materiaalilla niin onko se enään sähkökitara?
 
Entistäkin sähköisempi;-) Niin kauan kuin sitä soitetaan kuten sähkökitaraa ja siitä saadaan sähkökitaran ääni niin kaipa sitä voidaan pitää sähkökitarana. Ja tuskinpa JuSu alunperin tarkoitti että tarkastelu pitäisi rajoittaa vaan perinteisiin sähkökitaroihin.

Lopputulos on jotain muuta, mutta ei se tätä perinteistä mallia syrjäytä. Uutta versiota voisi verrata vaikka siihen miten pienosta/uruista on kehittynyt syntikka, elossa nuo alkumuodot sieläkin ovat.
 
Loppujaan vetelee, hammondeja ei kai enää tehdä ja akustisen pianon on kuten jo sanoin syrjäyttänyt sähköinen version monessa tilanteessa. Samoin saattaa käydä aivan yhtä hyvin akustiselle sähkiksellekin.

Sähköpianot on kuitenkin korvanneet akustiset monissa kodeissa ja studioissa, miksei siis vastaavaa voisi tapahtua "akustiselle" sähkökitarallekin?
 
Onhan se tapahtunutkin - kerrostalosoittamisessa, vähemmän vakavissa kotiäänityksissä yms. käytössä mallintavat ovat varsin yleisessä käytössä. Käyttö on aika samaa kuin Clavinovilla ja muilla; tosipaikassa soitin on sitten jotain muuta. Näin mä näkisin että pianojen ja sähkökitaroiden suhteen mennään yllättävänkin toisiaan vastaavissa tilanteissa.
 
Noin muuten mä sanoisin että en näe syytä miksen soittaisi nykyisillä vermeilläni vielä 40 vuoden päästäkin.

Loppujaan vetelee, hammondeja ei kai enää tehdä ja akustisen pianon on kuten jo sanoin syrjäyttänyt sähköinen version monessa tilanteessa. Samoin saattaa käydä aivan yhtä hyvin akustiselle sähkiksellekin.
 
Hammondeja ja pianoja ei huolita enää siksi koska ne ovat niin helvetin isoja ja painovia laitoksia. Kitarassa ei ainakaan tätä ongelmaa ei ole.

Hammondeja ja pianoja ei huolita enää siksi koska ne ovat niin helvetin isoja ja painovia laitoksia. Kitarassa ei ainakaan tätä ongelmaa ei ole.
 
Ja sekin vielä, että sähkökitaraa voi treenata ilman liiallista volaa; ilman vahvistintakin ihan hyvin, tai sitten pienen harjoitusvahvistimen kanssa. Pianolla tätä mahdollisuutta ei oo.

Loppujaan vetelee, hammondeja ei kai enää tehdä ja akustisen pianon on kuten jo sanoin syrjäyttänyt sähköinen version monessa tilanteessa. Samoin saattaa käydä aivan yhtä hyvin akustiselle sähkiksellekin.
 
Ei se valmistamisen loppuminen vanhojen arvoa mihinkään pudota, pikemminkin päinvastoin. Vaikkei noita "perinteisiä" sähkiksiä enään valmistettaisi huomisesta alkaen niin väitänpä että niitä vielä 50-vuodenpäästä edelleen hörhöt soittelee. Ainakin minä. Samalla tavalla noi muksut harjoittelee just paraikaa pianoläksyjään ihan akustisella pianolla. Kyllä täälä on tilaa kaikille soittimille, nykyisille ja tuleville. Lähinnä sitä ajoin takaa. Variaxilla soittelee ne jotka haluaa! Näin sen pitää olla.

Mutta tuumatkaapa, miltä se tänä päivänä näyttäisi, jos joku tuollainen 60-70 v. herrasmies vetelisi metallia ko. vehkeillä?
 
Kammottavaltahan se duokeikkojen hevi-baritonikitara Hande Nurmiolla näyttää, vaikka Hande ei taidakaan olla ihan kuuttakymmentä. Mut tyyli tyylinä.
 
Mut asiaan, en usko että mallintavista tulee minkäänlaista standardia, vaan veikkaan että ne jää viulukoneen kaveriksi kuriositeettiosastolle. Ottaen huomioon, ettei nykyinen sähkökitara oo kehittynyt 40 vuodessa yhtään ja se kaikkien mielestä loppupeleissä paras vahvistinkin on todennäköisesti johonkin suuntaan modattu johdannainen 40 vuoden takaisesta, suuri valtavirta pysyy varmaan ennallaan.
 
Ehkä komposiitteja opitaan käsittelemään paremmin, ehkä puun syyt opitaan avaamaan. Ehkä puu kuivuu, ehkä laminaatit paranee. Ehkä automaaleista ja polymeerilakoista luovutaan taas vaihteeksi. Tuskin tulee isoa eroa, koko maailman kitaratuotannon keskiarvon paraneminen vain jatkuu edelleen.
 
Sen sijaan kalliimmassa sarjassa kehitetään toivottavasti jokin nykyisiä mikkejä ja piezoja parempi systeemi äänen poimimiseen. Vaikkapa suuntaavasti mikrofoninen kansipuu tai vastaava. En osaa kuvitella. Ehkä vahvistinputki korvataan reaaliajassa säädettävällä valokaarella tai vastaavalla, sen sijaan että sitä yritettäisiin imitoida vaihtelevin tuloksin.