Kitarat: kitarakamat ›

Mikä strato on laulanut niin makeasti että on pistänyt väristysten kera hymyilyttämään? Siis sellainen missä on ollut todella soivat puut ja kokonaisuuden on täydentänyt joku juureva mikkisetti. Ei tarvitse olla Fenderin strato vaan esim joku Tom Anderson Hollow Classic hyväksytään tähän sarjaan myös.

Tossa velipojan laite-esittelyssä olevan -65 strato on ollut paras:
 
http://muusikoiden.net/artikkelit/k … &ext=jpg&title=Markun+kamat

jos joku tuotannossa oleva malli pitää sanoa, niin Fenkun SRV-signature.

Mulla on se edullinen Pacifica 112, johon olen vaihtanut Texas Speciaalit ja aika pirun autenttiset SRV-saundit irtoaa sopivalla vahvistimella, joka yks kerta oli Tech 21:n trademark 10. Mutta ei siis tämäkään kitara ole mikään sarjavalmisteinen, siis noiden mikkien osalta.

jos joku tuotannossa oleva malli pitää sanoa, niin Fenkun SRV-signature.
 
No sanoppas muuta. Meinasin tohon omaan lausuntoon sitä jo kehua, mutta koska itse karsastan näitä kyselyitä omien kamojen esittelyfoorumeina, niin hädissäni vetäsin ton ässän hihasta ;o) Mut tässä sitä omaa herkkuani on joka kulmalta esiteltynä: http://www.juki.1g.fi/kuvat/Musakuvia/SRV/

Ei tarvi olla välttämättä puhdas sarjatuotantomalli eikä tuotannossa oleva. Parhaimmat kokonaisuudet kiinnostavat.

Vantteran pändin kitaristin 70-lukulainen CBS-strato soi minusta pirullisen hyvin. Tosin en kiistä etteikö mahdollinen liikuttunut mielentila ja yleinen euforinen hieno fiilis saattanut myöskin vaikuttaa, mutta hienot muistot sen soitosta jäi.
 
Mikkisetti ei välttämättä ollut alkuperäinen, mutta saattoi olla. Erikoisuutena kitarassa oli useiden kielien vaihdon yhteydessä montaa kertaa hiomalla oiottu otelauta, joka oli jo melkoisen ohut.

Mut tässä sitä omaa herkkuani on joka kulmalta esiteltynä: http://www.juki.1g.fi/kuvat/Musakuvia/SRV/
Myös its vaihtaisin ensimmäisenä tuon todella kornin SRV pleksin pois... Hyvä kitara, mutta itselleni laskisin hivenen kieliä alaspäin. Veljelläsi on melkoinen gitarri kokoelma, lievä F addiktio näemmä. Itse pidän eniten omasta -91 Dlx plussasta, tukeva kaula, jumboon päin olevat nauhat blue-silver-red Lancet. Tallaan taidan vaihtaa tuon nurkissa pyörivän Sd:n Pearly gatesin..

of topiccina mainittakoon, että nää jatkuvat strato threadit nostaa mieletöntä strato-kuumetta. Lopettakaa ihmiset prkl.!
;-)

of topiccina mainittakoon, että nää jatkuvat strato threadit nostaa mieletöntä strato-kuumetta. Lopettakaa ihmiset prkl.!
;-)
 
http://k-18.org/~tero/fernandes.jpg
 
hohohoo :)

oma Morgaine 57, ja sitä ennen 82 srv fender...
 
-sv

oma Morgaine 57, ja sitä ennen 82 srv fender...
 
-sv
 
Jeps. Se oli muuten -92. Mut sää tierät...

Oma itse tehty strato.
Mikit on Lindy Fralinin blues special +baseplate tallassa ja keski ja kaulamikit on SD:n ssl 1:et. Puut oli yli kolmekymmentä vuotta varastoituja.
Tässä kitarassa on vaan se jokin. Pakko kehua vaikka itse tein :)
http://koti.mbnet.fi/junin/strato/IMG_2902.JPG

kyllähän tuolla omalla classicilla bluesit irtoaa. mikkejä en siihen vaihda koska saattaa rautalankasoundi kärsiä.

Nyt on kyllä kehuttava omaani, koska vihdoin siihen on todellakin aihetta. Eli kyseessä on siis Fender american vintage 62' stratocaster http://www.fender.com/products/search.php?partno=0100100805
Henkilökohtaisesti pidän ruusupuu-otelautaa mukavampana bluesiin, koska se on soundiltaan pehmeämpi kuin vaahtera. Joku voi olla toista mieltä. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.

Omalla '76-stratolla kelpaa bluesia(kin) päräyttää. Pistää ainakin tarpeeksi (vaahterakaula + Twin reverb). Vähän kuin Fabulous Thunderbirds joskus Tavastialla -80-luvulla, kun Vaughanin pojan soundi oli aivan naurettavan treble.

-87 surf green-japsi strato joillain 70's classic-mikeillä oli magea.

Vantteran pändin kitaristin 70-lukulainen CBS-strato soi minusta pirullisen hyvin.
 
Joo tattista vaan. Paras se on ei epäilystäkään... ;)
 
Niin ja mikithän siinä -79 vuoden pelissä on nuo di marzion virtual vintage bluesit.

Joo tattista vaan. Paras se on ei epäilystäkään... ;)
Niin ja mikithän siinä -79 vuoden pelissä on nuo di marzion virtual vintage bluesit.
 
Kato joo siellähän se pötköttelee kuvissaki :o)
Nii, olihan siinä muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta eip siitä sitten enempää, hehe

Tykkäsin kovasti Fender Custom Shop Blackiestä, joka oli Fasulla, Jiin Custom Classic on varsin oiva peli. Kuopaisin sattumalta ilman sähköjä tuota alussamainittua vm.65:sta ja kyllähän siinä "kummaa taikaa" oli.
 
Omaan projektiin tulee Am. Deluxe- puut, kaula V- profiililla ja Fralin Vintage Hot ( blender-kytkennällä ja baseplatella), toivottavasti saisi imitoitua edes hieman noiden em. kitaroiden ominaisuuksia.
 
E: niin bluesista en oikein tiedä, mutta hyviä stratoja ovat