Kitarat: kitarakamat ›

Japanilaista Fender Paisley Telecasteria aikani soiteltuani on aika-ajoin tullut mieleen josko siihen vaihtaisi mikit. Periaatteessa nykyisilläkin tulisi toimeen, mutta mitenkän paljon paremmalta voisivat esim. otsikon mukaisten merkkien telemikit kuulostaa? Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että nämä nykyiset mikit, etenkin tallamikki ovat vähän sellaista peruskamaa - ei huonot, mutta ei loistavatkaan.
 
Olisiko vaihtoehdoissa kovinkin paljon eroa nykyisiin Japanilaisiin Fender mikkeihin?
 
Tietysti neuvo kuuluu, että mene kauppaan ja kokeile, mutta se ei oikeasti kyllä paljon auta, koska kaupassa pitäisi istuskella koko päivä testaamassa, ennenkuin asia valkenisi.
 
Elikkä ne jotka ovat vaihtaneet Fenderin japsimikit joskus noihin voisivat varmaan valaista, paranivatko soundit kovinkin paljon, vai kannattaako unohtaa koko juttu ja vaan jatkaa nykyisillä.
 
EDIT:
Lisätään vielä, että hakuakin olen jo kokeillut ja ero japsien ja muiden välillä ei oikein vielä avautunut...

Mulla on '52 reissue tele, josta onnistuin rikkomaan etumikin viime kesänä. En ollut ollut koskaan oikein tyytyväinen niiden soundiin, mutta pyysin kuitenkin, että mykäksi heittäytynyt etumikki yritettäisiin korjata. Käämilanka oli kuitenkin poikki, joten mitään ei oikeastaan ollut tehtävissä. Kauppias suositteli Jason Lollareita ja päätin kokeilla Tele Special settiä.
 
Etumikki jätettiin pois tone controlin piiristä, koska toivoin mahdollisimman kirkasta etumikkiä ja lämmintä takamikkiä. Ero alkuperäisiin Fenderin jenkkimikkeihin oli aivan valtava! En olisi ikinä uskonut, että periaatteessa samanlaiset mikit voisivat olla niin eritasoisia. Huhhuh! Etumikki on kirkas ja kuulas ja takamikki lämmin ja naukuva. Tonea vähän peruuttamalla saa takamikistä aika uskottavan P-90 pörinän. Mahtavaa!
 
En tiedä minkälaisia japsifendereiden mikit on, mutta suosittelen erittäin lämpimästi Jason Lollareita. Oma Teleni nousi kertaheitolla suurvisiiriluokkaan. Mikkejä saa Aofsoundista Porvoosta, nettitilaaminenkin varmaan onnistuu.

Yleisvaikutelmani japanilaisista Fender-mikeistä perustuu kahteen aiemmin omistamaani Stratoon, 80- ja 90-luvuilta sekä tällä hetkellä kovassa käytössä olevaan Jazzmasteriin. Sanoisin, että mikit ovat käyttökelpoisia, mutta erittäin yläpäävoittoisia - keskialueet ja alapää jäävät hennoiksi. Jazzmasteriin vaihdoin Duncanin Vintage for JM -mikit, muitakin voisi tietty kokeilla mutta nämäkin ovat jo huomattava parannus alkuperäismikkeihin nähden.
 
Toisin sanoen, mikit vaihtoon vaan, veikkaan että parannusta tapahtuu, japanilaiset Fenderit kun ovat laadultaan muuten yleensä erinomaisia.

Kiitos jo tulleista kommenteista. Suurin ongelmahan tässä on se, että noita hyviksi kehuttuja mikkejä on hankala vertailla nykyisiin. Yleisesti kaupoissa ei ole kitaroita, joissa olisi moiset kiinni, joten ainoa mahdollisuus oikeaan vertailuun on ostaa setti ja kokeilla itse.
 
No ei kait tässä auta muu kuin äänitellä ensin klipit ennen vaihtoa ja sitten vaihdon jälkeen ja kuunnella onko eroa...
 
Sanoisin, että mikit ovat käyttökelpoisia, mutta erittäin yläpäävoittoisia - keskialueet ja alapää jäävät hennoiksi...
 
Juuri tuollaisen vaikutelman näistä Telenkin mikeistä saa. Tietysti Tele on yläpäävoittoinen, mutta silti se voisi ehkä sisältää hieman enemmän ala- ja keskitaajuuksiakin...
 
EDIT: Sinänsä uskon kyllä ettei soundi huonommaksikaan muutu uusilla mikeillä - toivottavasti :-) Sinänsä orkkikset ovat joskus aika hyviä, esiim. tuon meikäläisen Tokai LC60 mikit on todella hyvät (omiin korviini).

No nyt on uudet mikit paikallaan. Ensin kaikki mahdolliset klipit netistä kuunneltuani päädyin siihen, että on ihan sama onko merkki Duncan, Dimarzio, Fralin, Lollar tai Fender CS niin en minä niistä samantyyppisiä toisistaan erottaisi sokkotestissä.
 
Sen sijaan erityyppiset on erottuvat aika selkeästi toisistaan. Noh, omat kriteerit olivat:
 
1) Pitää saada kunnon Blues-kaulamikki paksulla soundilla
2) Tallamikki voisi olla sellainen tasapainoinen
3) Koska en kauheasti kuule eroja eri merkkien välillä, setti saa olla myös edullinen hinnaltaan
 
No pajalla on hyvä valikoima Seymour Duncaneita, joten ei muuta kuin noutamaan sieltä sellaiset.
Kaulaan "Hot for Tele" ja tallaan "Jerry Donahue". Hieman oli epävarmuutta balanssin suhteen koska tuo JD:n vastine kaulaan on yleisesti "Alnico II pro". No ei muuta kuin mikit kiinni ja kokeilemaan.
 
Alkuun piti hieman totutella, koska soundit muuttuivat aika paljon. Kun mikkien korkeudet sai paikoilleen niin kyllä ne ovat oikein hyvässä balanssissa. Kaulamikistä irtoaa tosi hyvä blues-soundi ja tallamikki hyvin käyttökelpoinen. Väliasento on oikein hyvä. Suurinpia plussia on se, että nyt volume- ja tone-säädöt vaikuttavat soundiin todella hyvin. Alkuperäisillä mikeillä tuota ilmiötä ei oikein tapahtunut.
 
Hieman tuossa menetti sitä TELE-ominaissoundia, mutta kyllä sitäkin on vielä edelleen riittävästi mukana. Että kyllä merkkimikit pieksevät Japnilaiset TL-vintaget jos ei 6-0 niin ainakin 5-2.

Mulla on myös toi SD:n jerry donahue 52:sen tallassa. Kaulassa on Dimarzion Twang King. Useita mikkivaihtoehtoja kokeilin ja päädyin tähän. Nimenomaan kirkas kaula- ja pehmeämpi tallasoundi. Oikein hyvä parivaljakko. Väliasennossa mikit on kytketty sarjaan joten saa myös tarvittaessa sitä tummaa humpparisoundia.