Kitarat: kitarakamat ›

Nimimerkki Jucciz toisessa ketjussa.
Varaan kieltä asentaessani "löysää" kahden viritystapin välisen matkan verran eli noin 2 senttimetriä ja kiristän sen tapin ympärille - hyvin toimii.
 
Katson että tässä olisi aihetta keskusteluun.
 
Alemmat kielethän pysyvät hyvin paikoillaan kun ovat punottuja, mutta ylemmille kierroksia tarvitaan enemmän.
Sitten on vielä se ulkonäkö-aspektikin, vai onko?
 
16 vuotta on tullut soitettua, mutta tätä asiaa ei ikinä sen kummemmin ole tullut mietittyä.

kieppiä ei saa olla liikaa eikä liian vähän tapin ympärillä. Sellainen 2-3 kierrosta on aika sopiva monen mielestä. Itse käytän aika hyvin samaa systeemiä kuin jucciz... joku tuuma on aika passeli mitta ylimääräistä siitä tapilta etiäpäin. Tulee siistit kiepit tapin ympärille, ei liikaa eikä liian vähää.

Itselläni on sellainen tyyli että vedän kielen kireälle, kierrän pari kolme kierrosta siihen tapin ympärille ja vasta sitten tuikkaan reiästä läpi. Sitten kiristän vireeseen. Hieman omalaatuisempi tyyli vissiinkin mutta hyvin on toiminut.

Mitä haittaa siitä on jos tulee liikaa kieppejä? Mulla tuppaa aina tulemaan liikaa tai tätä välttäessäni liian vähän.

Alemmat kielethän pysyvät hyvin paikoillaan kun ovat punottuja, mutta ylemmille kierroksia tarvitaan enemmän.
Sitten on vielä se ulkonäkö-aspektikin, vai onko?
 
Itse jätän n. 2-3 cm kiristettäväksi pakaksi, eli noin kaksi tapin väliä. Ennen kuin rupean kiristämään, vedän yli jäävän osan viritystapin ympäri puoli kierrosta ja sisääntulevan kielen alta ylös ja kiristän sen niin, että tapin ympäri vedetty osuus jää ensimmäisen kiristyvän kierroksen alle, loput normaalisti. Noin olen tehnyt kymmenisen vuotta ja hyvin estää lipsumisen. Oliko sekavasti selitetty? Opin tuon Guitar Playerin kustantamasta huoltokirjasta, jonka on tehnyt miekkonen, joka huolti esim. SRV:n kitarat.
 
Punotuissa kielissä vedän ensimmäisen kierroksen reiän yläpuolelta ja yhden kierroksen alapuolelta. Löysää jää siis nuo samat 2-3 cm.

Opin tuon Guitar Playerin kustantamasta huoltokirjasta, jonka on tehnyt miekkonen, joka huolti esim. SRV:n kitarat.
 
Kirjan nimi?

Mitä haittaa siitä on jos tulee liikaa kieppejä? Mulla tuppaa aina tulemaan liikaa tai tätä välttäessäni liian vähän.
 
mulla ihan sama juttu

Kirjan nimi?
 
Enpä taida muistaa, kun siitä on niin kauan. Se mies on ehkä n. 50-60-vuotias... Muuta en muista. Villi veikkaus: Guitar Player, Guitar Repair Guide?!?
 
E: en siis omista kyseistä opusta, vaan se oli lainassa kouluaikana.
 
Saattoi olle tästä eka versio:
 
http://www.stewmac.com/shop/Books,_ … ric/Guitar_Player_Repair_Guide.html

Minulla on yksi kierros :)
 
Miten nuo kielet pitäisi vetää viritystappien reiistä? Minulla menee punotut siitä vaan, ja punomattomat menee kaksi tai kolme "kierrosta" reikien kautta. Onko tämä sitten tarpeellista? Nimittäin mukava repiä niitä sitten sieltä pois.

Minulla on yksi kierros :)
 
Miten nuo kielet pitäisi vetää viritystappien reiistä? Minulla menee punotut siitä vaan, ja punomattomat menee kaksi tai kolme "kierrosta" reikien kautta. Onko tämä sitten tarpeellista? Nimittäin mukava repiä niitä sitten sieltä pois.
 
Minulla ei mene e ja a kielet ollenkaan (paitsi kerran tietenkin).

kieppiä ei saa olla liikaa eikä liian vähän tapin ympärillä. Sellainen 2-3 kierrosta on aika sopiva monen mielestä. Itse käytän aika hyvin samaa systeemiä kuin jucciz... joku tuuma on aika passeli mitta ylimääräistä siitä tapilta etiäpäin. Tulee siistit kiepit tapin ympärille, ei liikaa eikä liian vähää.
 
Jotakuinkin näin. Itse käytän yksi yli, kaksi ali systeemiä. Käytännössä itsellä ainakin toiminut parhaiten. Vähemmän saattaa aiheuttaa kielen liukumista ja enempi antaa sille kielelle enemmän venymisvaraa ja saattaa ne päällekkäin pyöritetyt kierrokset varmaankin joskus "loksahtaa" alempien uriin.
 
Siis se 3 kierrosta on suuntaa-antava. ei sillä nyt ole mitään merkitystä, jätätkö puoli kierrosta yli vai alle.
 
Floydeja viritellessä asialla ei itseasiassa ole juurikaan mitään väliä. Ne kielilukot hoitavat kuitenkin sen vireen pitämisen.
Kerran keikalla itseasiassa paljon kierretystä kielestä on ollut hyötyä. Uutuuden innoissaan keikalle lähdettäessä ei tietenkään tullut juurikaan mitään varmistuksia mukaan. Ja tottakai se kieli sitten katkesi soundcheckin aikana, vaikka uusi olikin. Asian pystyi kuitenkin - onneksi - korjaamaan vetämällä virittimistä lisää siimaa tallalle.
 
Edit: en nyt tiedä onko tuo viritystapa mitenkään oikea tapa. Itse olen sen vain käytännössä parhaaksi todennut. Taisi siitä joku opettaja aikoinaan mainitakin ja vieläpä perustellakin, mutta nuorempana oli pää mahdollisesti vielä tyhmempi kuin nykyään.

Mitä haittaa siitä on jos tulee liikaa kieppejä? No mitä enemmän kieppejä, sitä enemmän jää löysää. Kaikki epävireeseen liittyvä kannattaa mielestäni minimoida. Minusta ei ole yhtään "Rok" jos ei niitä kielten päitä katkaista ja ne sojottelee. silleen"coolisti"
 
http://www.angelfire.com/wizard2/jouskari/kielet/
 
Tuollalailla minä laitan, kieppi alla ja 1-2 päällä. Vireessä pysyy. (Kuva on vähän sumee, ei jaksanut hieroa nyt parempaa:)

Tuollalailla minä laitan, kieppi alla ja 1-2 päällä. Vireessä pysyy. (Kuva on vähän sumee, ei jaksanut hieroa nyt parempaa:)
 
Aika erikoinen tapa. Yleensä menee toisin päin, eli alaspäin kerääntyy tuo kieppi. Tulee sitä kulmaa satulalle.

Aika erikoinen tapa. Yleensä menee toisin päin, eli alaspäin kerääntyy tuo kieppi. Tulee sitä kulmaa satulalle.
 
Mutuna oletan sen pysyvän paremmin vireessä kammetessa, suurempi kulma/enämpi kitkaa satulassa, siksipä kieppejä ei saa olla paljoa ettei kulma mene olemattomaksi.
 
E: Toi on siis ihan omaa pähkäilyä, mut vire onkelmia ei ole ollut.

Minä aikoinani piirtelin tämmöiset kuvat:
http://www.saunalahti.fi/laxu/pics/articles/stringing01.gif
http://www.saunalahti.fi/laxu/pics/articles/stringing02.gif
 
Ykkönen punomattomille kielille, kakkonen punotuille.
 
Dan Erlewinen kitaransäätöraamatusta eli How To Make Your Electric Guitar Play Great kirjasta löytyy lisää. Olisi se kyllä kiva, jos vuonna 2005 olisi jo kaikissa kitaroissa ne lukkovirittimet, niin ei tarvisi pohtia kielitysniksejä. Ei oikein soittimissa tekniikka kulje eteenpäin, vaikka noita lukkovirittimiä saa jo kuitenkin ihan perusvirittimiä muistuttavina malleina (eli ei sormiruuveja takana tms.)...
 
Mitä itse viritykseen tulee, käytän kotona AP Tuner-softaa (http://www.aptuner.com ), se on mielestäni toiseksi paras vaihtoehto Petersonin strobevirittimen jälkeen. Tarkka ja selkeä. Yleensä viritän kielet ihan himpun verran (0.5-2 senttiä) alavireeseen, koska tiedän, että soittaessani kuitenkin hutkin kieliä sen verran kovaa, että menisivät hieman ylävireeseen jos virittäisin oikeaan vireeseen.

Nämä fiksut ohjeet saavat jo liputtamaan FAQin puolesta?

Wanhantyylinen viritystappi on paras. Siis se johon saa kielen sinne tapin sisään jemmaan ja lukkoon. Seuraava on lukkoviritin, ja viimeisenä normaali, jossa ei ole keskimäärin mitään hyvää.
 
Oma nyrkkisääntö on ollut, että g-kieli aina pikkaisen alavireeseen, niin e-duuri on nätimpi. Toinen hyvä on, että soita vireessä. Jotkut ei soita, ja se on ärsyttävää. :/

Oma nyrkkisääntö on ollut, että g-kieli aina pikkaisen alavireeseen, niin e-duuri on nätimpi.
 
Jos noin tarttee tehdä, vaihdata ennemmin parempi satula tai korjauta nykyinen jossain soitinrakentajalla.

Minä aikoinani piirtelin tämmöiset kuvat:
http://www.saunalahti.fi/laxu/pics/articles/stringing01.gif
http://www.saunalahti.fi/laxu/pics/articles/stringing02.gif
 
Juuri noita tapoja käytän itsekin ja joita yritin selittää aiemmassa viestissä ilmeisen sekavasti...

Mutuna oletan sen pysyvän paremmin vireessä kammetessa, suurempi kulma/enämpi kitkaa satulassa, siksipä kieppejä ei saa olla paljoa ettei kulma mene olemattomaksi.
 
Suuri kulma = paljon kitkaa, mutta kyllä sitä kulmaa jonkin verran täytyy olla että kieli soi hyvin. Gibson-tyyppisissä lapa-ratkaisuissahan kulmaa on mukavasti, ilman että tarvitsee miettiä kieltenohjaimia tai sitä että viritystappeihin pitää saada tarpeeksi kierroksia kielen alhaalle saamiseksi.
 
Strato-tyyppisissä kitaroissa paras ratkaisu on porrastetut viritystapit, joilla homma hoituu kätevästi. Myös "päältä ladattava" vintage-koneisto toimii hyvin kun laittaa punotuille kielille n. 3 kieppiä ja punomattomille paksuudesta riippuen 3-5. Tuollainen moderni koneisto jossa ei ole tappeihin tehty sitä staggerointia, ei ole kovin hyvä ratkaisu stratolle. Turhat kakkos-kieltenohjaimet vaan tekevät näissä ylimääräistä kitkaa.
 
Floikka-kepeissähän koko pähkäilyltä taas vältytään kokonaan.