Kitarat: kitarakamat ›

Mitenhän mallinnus on teknisesti toteutettu, onko kellään hajua?

Todennäköisesti mallinnuksen kohteena olevalla värkillä soitellaan ja pyritään määrittämään jonkinnäköinen siirtofunktio sisään tulevan ja ulos menevän äänen välille. Tämä on siis matemaattinen malli, joka kuvaa sitä mitä tapahtuu mallinnettavan laitteen sisällä. Sitten laitetaan digitaalinen signaaliprosessori (DSP) pyörittämään tätä mallia, jolloin se siis laskee miten oikea laite käyttäytyisi ja minkälaista ääntä se pukkaisi ulos kun siihen syötetään tiettyä signaalia (esim. soittimen ääntä). Kuten lopputuloksista voi havaita, tämä onnistuu joskus paremmin joskus huonommin...
 
(Tämä näin mutu-pohjalta)

Niin no niitä tapoja on kait lähes yhtä paljon kuin on noita mallinnoksia. Nimenomaan tuollaista marsun kuvaamaa tapaa kait lähinnä noissa vanhemman sukupolven mallintajissa. Ihan siniaaltoja vissiin pistivät värkkien läpi, niitä mittalivat ja tekivät jonkinlaiset algoritmit sitten. Nykyään monessa mainoslapussa tuntuu lukevan, että mallintavat vahvareita osa kerrallaan. Oikean vahvarin pikku komponentti vaikuttaa singnaaliin näin ja näin ja seuraava näin.
 
Joskus lueskekelin ihan yleisestä mielenkiinnosta SimulAnalogin poikain juttuja käyttämästään tekniikasta. Siellä oli ihan valmiit matemaattiset kaavat miten ne niitä putkien vaikutusta ja erilaista säröytymistä olivat mallintaneet.
 
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla asiasta lisää, täälläkin varmaan pyörii porukkaa jotka oikeasti jotain tietävät.

SimulAnalogin pojat on kyllä onnistuneet oikein hyvin. Kovasti vaan harmittaa että mallinnoksessa on mukana Suhre SM57. Se tekee taajuuskäppyrästä vähän ilkeän, jota tarttee sitten equtella, ihan kuten tosielämässäkin. Tässä SimulAnalog-näytteitä:
 
http://users.tkk.fi/~arintama/samples/SimulAnalog_GuitarSuite/

Line6 mallinsi jokaisen komponentin vaikutuksen sähkövirtaan ja rakensi niistä virtuaaliset vahvistinmallit tietokoneella. Tämän avullahan voisi sitten hieman customoida vahvarimallejaan haluamikseen, ja sitä Line6 on vähän tehnytkin omissa malleissaan. Ja tämä tekniikka siis tuli vasta Vettaan/POD XT:en

Simulanalogin sivuilla sanoivat joskus hauskasti että "jos muut sanoo että mallinsivat koko koneen, ne kusettaa", jos en väärin muista. Mielestäni vielä on Simulanalog ihan ylittämätön. Hauska sinänsä että hyvä mallinnus "ei-niin-hyvästä" vahvarista pesee kaikki muut.

Mallintaisivatpa kokeeksi Orangen, Hiwattin ja Marshallin vähän vanhempia tuotteita. <3

No, palataanpa teorioista ruohonjuuritasolle. Eli varmaan moni on päässyt vertaamaan keskenään mallinnettua vahvistinta ja sen mallinnusta keskenään.
Onko mallinnuksissa jo päästy ns tunnistamistasolle; ts. että mallinnusta kuuunneltuan pystyisi jopa tunnistamaan ko. vahvistimen?
 
Maallikosta tuntuu edelleen hieman utopialta koko juttu, siis mainosmiesten myyntikikalta.
Sen kyllä uskon, että tosi suurella rahalla saadaan jo kelpo mallinnusta aikaan, mutta kun niitä mallinnussoftia ja -laitteita tuntuu tulevan markkinoille, kuin sieniä sateella?? Niihin suhtaudun suurella varauksella.

Onko mallinnuksissa jo päästy ns tunnistamistasolle
 
Se on jossain mielessä yhä sillä tasolla, että mallinnettu soundi on "kuva" alkuperäisestä. Eli kyllä siitä kohteen tunnistaa, mutta ei sitä halaamaan pääse. Eri valmistajien mallintavissa on jo ihan merkittävästi samaa henkeä, eli jos on RepliTonen Plexillä tottunut soittamaan, ValveTronixin Plexi tunuu ihan samalta vahvistimelta eri putkilla ja eri kajarilla. Kaiutinelementti ja kotelointi tekee niin paljon, ettei juuri tänhetkistä parempi mallintaminen ole oikeastaan mahdollista. Paitsi jos joku keksii mallintavan kaiutinelementin, joka muuttaa kokoa välillä 8"-12", ja määrää välillä 1-4.

No, palataanpa teorioista ruohonjuuritasolle. Eli varmaan moni on päässyt vertaamaan keskenään mallinnettua vahvistinta ja sen mallinnusta keskenään.
Onko mallinnuksissa jo päästy ns tunnistamistasolle; ts. että mallinnusta kuuunneltuan pystyisi jopa tunnistamaan ko. vahvistimen?
 
On. Siis että tunnistaa, mutta kyllä ne silti monesti huonoilta kopioilta kuulostavat. Mutta mun mielestä on väärä lähtökohta verrata mallinnosta alkuperäiseen. Tai siis sillähän noita mallintavia markkinoidaan, joten siksi se on periaatteessa oikea lähtökohta. Paljon enemmän mallintavista ja plugareista saa kuitenkin irti, kun etsii vain sitä hyvää saundia, eikä niinkään tiettyä saundia. Aidon champ -saundin saa edelleenkin paremmin aidosta champista kuin mallintavasta, mutta digivehkeillä saa kyllä aikaan samansuuntaista ja hyvää saundia. Ei ehkä juuri "sitä", mutta monenlaista ja monipuolista siitä ympäriltä. Se on sitten ihan makuasia, että mikä on parasta.
 
Kyllä mä pärjäisin nykyään pelkästään plugareilla.
 
DIT:...Paitsi jos joku keksii mallintavan kaiutinelementin, joka muuttaa kokoa välillä 8"-12", ja määrää välillä 1-4.
 
Eikös rakkaalta Behringeriltämme löydy jonkin sortin kaiutinmallinnusboksi?

Eikös rakkaalta Behringeriltämme löydy jonkin sortin kaiutinmallinnusboksi?
 
Kaikiltahan semmonen löytyy, mutta nyt puhutaan päätevahvistimen jälkeisestä kaiuttimesta, jonka soundia pitää mallintaa toimittamalla se ääni ulos yhä lujalla voimakkuudella. Mallintava kaiutin, eikä kaiutinmallinnos.

On. Siis että tunnistaa, mutta kyllä ne silti monesti huonoilta kopioilta kuulostavat. Mutta mun mielestä on väärä lähtökohta verrata mallinnosta alkuperäiseen. Tai siis sillähän noita mallintavia markkinoidaan, joten siksi se on periaatteessa oikea lähtökohta. Paljon enemmän mallintavista ja plugareista saa kuitenkin irti, kun etsii vain sitä hyvää saundia, eikä niinkään tiettyä saundia. Aidon champ -saundin saa edelleenkin paremmin aidosta champista kuin mallintavasta, mutta digivehkeillä saa kyllä aikaan samansuuntaista ja hyvää saundia. Ei ehkä juuri "sitä", mutta monenlaista ja monipuolista siitä ympäriltä. Se on sitten ihan makuasia, että mikä on parasta.
 
Yamaha lähti alunperin tälle toiselle linjalle, eli pyrki mallintamaan tietyn tyyppisiä putkisoundeja tiettyjen vahvistimien sijasta, omilla DG sarjan mallintavillaan, mutta ilmeisesti markkinavoimat eli ostajat äänestivät lompakoillaan Rolandin, Line6, Johnsonin jne. vahvistinkohtaisen mallinnuksen puolesta. Itse olen pitänyt tätä Yamahan lähestymistapaa parempana, mutta toisaalta on sekin ymmärrettävää että isompaan asiakaskuntaan vetoaa enempi se, että laitteessa on parikymmentä tiettyä legendavahvarimallinnusta kuin alle kymmenen geneeristä vahvistinamallinnusta.

Kaikiltahan semmonen löytyy, mutta nyt puhutaan päätevahvistimen jälkeisestä kaiuttimesta, jonka soundia pitää mallintaa toimittamalla se ääni ulos yhä lujalla voimakkuudella. Mallintava kaiutin, eikä kaiutinmallinnos.
 
Si si comprendo.

Kyllä mä pärjäisin nykyään pelkästään plugareilla.
 
Jotkut taas ei. Nämä mallintajat ja plugarit ovat kohtuu tunnottomia soittajan kädelle, ja sen synnyttämälle dynamiikalle.

Jotkut taas ei. Nämä mallintajat ja plugarit ovat kohtuu tunnottomia soittajan kädelle, ja sen synnyttämälle dynamiikalle.
 
Putkien dynamiikka ei ole "poikkeuksellista" kuin yksinkertaisen signaalitien omaavilla vahvistimilla, joissa on SE-pääte, ja kuinka moni meistä oikeasti sellaista käyttää? No minä käytän...
 
Putkivahvistimien myyttistä ylivertaisuutta muihin vahvistimiin pitävät suurimmaksi osaksi yllä ne ihmiset, jotka eivät niiden toimintaperiaatteista ymmärrä tuon taivaallista. Ja "ylivertainen dynamiikka" on myytti nro. 1.

Putkivahvistimien myyttistä ylivertaisuutta muihin vahvistimiin pitävät suurimmaksi osaksi yllä ne ihmiset, jotka eivät niiden toimintaperiaatteista ymmärrä tuon taivaallista. Ja "ylivertainen dynamiikka" on myytti nro. 1.
 
Tartteeko niistä toimintaperiaatteista aina sen enempää ymmärtääkään? Soittaa ja kuuntelee miltä kuulostaa. Soundi ratkasee.

Tartteeko niistä toimintaperiaatteista aina sen enempää ymmärtääkään? Soittaa ja kuuntelee miltä kuulostaa. Soundi ratkasee.
 
No eipä oikeastaan ja nimenomaan: saundi ratkaisee. Paree on silti kokeilla niitä plugareitakin muilla kuin kotistereolaitteistoilla ennen kuin tuomitsee.

Putkivahvistimien myyttistä ylivertaisuutta muihin vahvistimiin pitävät suurimmaksi osaksi yllä ne ihmiset, jotka eivät niiden toimintaperiaatteista ymmärrä tuon taivaallista.
 
Hyvää tuotetta saati sen toimintaperiaatetta ei tarvitse ymmärtää, jotta sitä voisi arvostaa.
 
Ei ole vielä tullut sellaista mallintavaa tai transistorivahvistinta, jonka tuntuma tai aiheuttaisi sellaisen "onpa hyvän tuntuinen ja mukavan kuuloinen vahvistin, poikkeuksellisen hieno soittokokemus" -elämyksen. Sellaisia putkivahvistimia on tullut vastaan useita, hyvää keskitasoa vaikka kuinka paljon. Ja tietysti myös sellaisia mistä en lainkaan pidä.

No eipä oikeastaan ja nimenomaan: saundi ratkaisee. Paree on silti kokeilla niitä plugareitakin muilla kuin kotistereolaitteistoilla ennen kuin tuomitsee.
 
Juu, onhan noita studioissa kokeiltu ja äänittellekin asti laitettu. Viimeksi tosin vedettiin ihan analogiapohjalta nauhuria myöten, ja parasta jälkeä tähän mennessä.

Nämä mallintajat ja plugarit ovat kohtuu tunnottomia soittajan kädelle, ja sen synnyttämälle dynamiikalle.
 
Ja mustalaiset on varkaita. AD50VT vastasi eilisissä äänitystesteissä mun soittoon luontevammin ja paremmin kuin Carvin Vintage 16 -täysputkicombo. ToneLab ehkäpä vielä mainiommin. Ilmainen SimulAnalog plugari vastaa älyttömän hyvin, ja sillä on erittäin miellyttävä soittaa, kunhan latenssit ovat kurissa. Myös Guitar Rig tuntui hyvältä.
 
Ja "ylivertainen dynamiikka" on myytti nro. 1.
 
Carvinin johonkin trankkusarjaan putkisimulaattorin rakentanut heebo on yksi näistä myytinpurkajista. Niin tai näin, ko Carvin soundaa tosi paskalta. Siinä taas yksi myytti purettuna.
 
Toinen myytinpurkaja on herra Tech21. Myytti vai ei, Trademark60 ei mun korvaan ja sormiin kuulosta putkivahvistimelta.
 
Kehtaan väittää että mielipiteeni perustuvat 95%:sti soundiin, eikä rakenteeseen. Randalleista en erota mikä on putkilla mikä trankuilla tehty, ne kaikki kuitenkin kuulostaa trankulta. Flextonella ja DuoVerbillä olen joskus löytänyt mainiosti putkesta käyvän soundin, vaikkei ne vahvistimina mun suosiossa kylvekään.
 
Ei ole vielä tullut sellaista mallintavaa tai transistorivahvistinta, jonka tuntuma tai aiheuttaisi sellaisen "onpa hyvän tuntuinen ja mukavan kuuloinen vahvistin, poikkeuksellisen hieno soittokokemus" -elämyksen.
 
Oletko kokeillut Valvetronix AD50VT:tä? Tai AD30VT:tä? Tai Rocktron Replitonea? VT:t nimenomaan tuo mulle sen kokemuksen, vieläpä millä tahansa volyymilla.