Kitarat: kitarakamat ›

Mulla olisi lähiaikoina tarkoituksena hankkia Les Paul -mallinen sähkökitara. Hinta saisi olla siinä 400-600 euron paikkeilla. Epiphone vaikuttaa olevan pätevä valmistaja. Haluaisinkin kommentteja kahdesta (silmääni miellyttävästä) mallista (muitakin saa tottakai ehdottaa!):
 
Epiphone Les Paul Standard (Heritage Cherry Sunburst)
http://www.thomann.de/thoiw3_epipho … ndard_cherry_sunburst_prodinfo.html
 
Epiphone Les Paul Custom (Flame Heritage Cherry Sunburst)
http://www.thomann.de/thoiw3_epiphone_lpcustom_flamehcs_prodinfo.html
 
Onko Custom-mallin yli 200 euroa Standard-mallia kalliimpi hinta jotenkin perusteltua (esim. paremmat mikit ja viritinkoneisto) vai onko todellisena erona vain väritys?
 
Koska mulla on lievä nikkeliallergia, voi olla että joudun hankkimaan kitaraan Stainless Steel -kielet. Miten nämä vaikuttavat sointiin jos niitä verrataan tavallisiin nikkelipäällysteisiin kieliin? Muita kommentteja Stainless Steel -kielistä?
 
Kitaran lisäksi pitäisi ostaa myös vahvistin. Hinta saisi olla n. 200 euroa. Olen katsonut Rolandin Cube 30:stä ja se vaikuttaa melko sopivalta kotikäyttöön. Onko tässä hintaluokassa tarjolla muita parempia vaihtoehtoja? Oma huomioni kyseisestä vahvarista on, että se ei sisällä erillistä line-outia, vaan nauhoitukset täytyy tehdä kuulokeliittimen kautta. Onko tästä jotain selvää haittaa? Äänikortissani (SB Audigy 2 Value) on kuitenkin line-in-liitin.
 
Entäs vahvarin mallinnukset/efektit? Luulisin, että omaan käyttööni riittävät seuraavat mallinnukset: puhdas sähkökitara, akustinen moodi ja särö (vaikken säröstä niin välitäkään). Lisäksi delay-efekti voisi olla kiva joissain tilanteissa. Ovatko nämä toteutettu Cube 30:ssä hyvin?
 
Jos jossain vaiheessa innostun ostamaan elektroakustisen kitaran, niin kuinka hyvin tämä vahvistin sopii sen vahvistamiseen?

Kysymyksistäsi tuohon Epiphonen Les Pauliiin lähinnä kommentoisin. Itselläni oli Standard cherry sunburst, jonka ostin uutena joskus 94. Täytyy sanoa, että en oikeastaan pitänyt siitä lainkaan. Kaula on mun mielestä Les Pauliin aivan liian kapea ja väärän mallinen, lapa väärässä kulmassa etc. Mun makuun sopii 57 ja 58 mallien tyyppiset LP-kaulat. Muuta huonoa kitarassa oli erityisesti virittimet, jotka olivat melko epätarkat (nopeat) ja jotenkin kevyehkön oloiset. Tallan intonaationsäätöruuveista meni ainakin kahdesta kierteet ihan normikäytössä, mitä kyllä tapahtuu joissain mallaeissa joskus, mutta mikä on mun mielestä silti täydelleisen anteeksiantamton kohde materiaalisäästölle. Mikitkään ei ole mitkään hirveän hyvät, kuten arvata saattaa, mutta tärkein syy mulle hankkiutua siitä eroon oli se, että se ei tuntunut lainkaan käsissä Les Paulilta, ei tatsiltaan eikä soundiltaan.
 
Mutta oma mielipiteesi siitä, millainen kitaran tulee olla, kannattaa ehdottomasti muodostaa makustelemalla eri malleja liikkeessä, esim dlxmusicissa pitäisi olla erilaisia Epejä. Tietty voi olla, että pidät juuri tuota standard mallia tatsiltaan sinä oikeana.
 
Minun suosittelemia vaihtoehtoja Epiphonen LP mallistosta hintaluokkaasi ovat:
 
Suunniteltua huonommin kaupaksi mennyt steel värisillä metalliosilla varustettu Epiphone Custom Shopin Custom (Etelä-Korea kuitenkin) nettohintaan:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_epipho … _custom_chrome_eb_ltd_prodinfo.html
 
Joe Perryn Boneyard signis mallin Epiphone eli pikkuveli malli. Samat Gibson USA Burstbucker mikit kuin Gibsonissa (150 egeä tsibale,,,), Epiphone Custom Shopin malli (Etelä-Korea kuitenkin):
 
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-168408.html

Joe Perryn Boneyard signis mallin Epiphone eli pikkuveli malli. Samat Gibson USA Burstbucker mikit kuin Gibsonissa (150 egeä tsibale,,,), Epiphone Custom Shopin malli (Etelä-Korea kuitenkin):
 
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-168408.html
 
Tommonen tuli meikäläiselle torstaina, on kyllä hyvä peli. Suosittelen. Kuvat eivät tee oikeutta kitaralle ja soundi on nannaa, kiitos noiden Gibsonin mikkien. Hyvä peli ja hyvä on hintakin. Syksyllä näin tuota uutena Helsingin F-Musiikissa 899e hintalapulla varustettuna...
 
Omakuvassa yksi otos tuosta...

Mielenkiintoista. On pitänyt itsekin tilata, hinta-laatusuhde tuossa kyseisessä mallissa ja liikkeessä lienee LP malliston huippua.
 
Kaulan puumateriaalin pitäisi olla mahonkia. Miten kommentoisit kaulan tatsia verrattuna esmes Epin LP Standardiin?

Mielenkiintoista. On pitänyt itsekin tilata, hinta-laatusuhde tuossa kyseisessä mallissa ja liikkeessä lienee LP malliston huippua.
 
Kaulan puumateriaalin pitäisi olla mahonkia. Miten kommentoisit kaulan tatsia verrattuna esmes Epin LP Standardiin?
 
Hirveen montaa Epin stankkua en ole kokeillut, mutta tuntuu kivan jämäkältä. Semmoinen soppeli välimalli Gibsonin 50-60 kauloista. Ja kaula ja runko on takaa satiinilakattu kauttaaltaan, joten tuntuma on makea. Toinen kitara on Tokain Strato missä on jyrkkä radius ja kaulassa paksusti lakkaa, Epi on siihen verrattuna paljon mukavampi soittaa. Nyt vois vielä oikeasti opetella soittamaan...
 
Kaverilla olis joku Tokain LC, vois verrata kitaroita toisiinsa jos sais äijän joskus kiinni...

Kävin kokeilemassa tota Epiphone Les Paul Standardia. Muuten tykästyin, mutta kermanvalkoinen plektrasuojus (ja muut valkoiset osat) eivät oikein lämmittäneet :( Tuntuma oli kuitenkin hyvä ja kuulosti Roland Cube 30:sen kanssa hyvältä.
 
Joe Perry Custom -versiossa kiinnostaisi paremmat mikit, mutta kitaran väritys on mun makuuni vähintäänkin "omaperäinen" :) Täytyis nähdä livenä, jotta osaa muodostaa lopullisen makuarvion. Pitänee huomenna käydä vilkaisemassa muita musakauppoja.
 
Löysin kolmannen kiinnostavan värisen mallin, Epiphone Les Paul Classic Quilt Top (punainen):
http://ec1.images-amazon.com/images … 2.01-AIMZUKBRH6H15._SCLZZZZZZZ_.jpg
Mistäköhän noita saisi... ei ainakaan Thomannilta. Näyttää oikein hyvältä.
 
Kiitoksia edellisistä asiallisista kommenteista. Lisää kommentteja kaivataan...
 
Roland Cube 30:sta heräsi uusi kysymys: koska nauhoitus tehdään kuulokeliittimen kautta, niin signaali on aina kuulokevahvistimen vahvistama. Jos voimakkuus säädetään tarpeeksi alhaiseksi, niin eroaako tämä laadullisesti jotenkin oikeasta line-outista?

Joe Perryn Boneyard signis mallin Epiphone eli pikkuveli malli. Samat Gibson USA Burstbucker mikit kuin Gibsonissa (150 egeä tsibale,,,), Epiphone Custom Shopin malli (Etelä-Korea kuitenkin):
 
Pari sataa lisää tiskiin ja siirrytään Jaappanin puolelle:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_epipho … _lp_studio_elitist_eb_prodinfo.html
 
Onko kenelläkään kokemuksia näistä edullisemmistä Epiphone Elitisteistä? Epin Standardit ja Customit ei oikein iske. Soundi on jotenkin pliisun mutainen.
 
Ei auta. Les Paul-GAS puhkeamassa.

Eläpä anna sen plektrasuojuksen haitata ostopäätöstä. Les Paulhan on muuten äärimmäisen siisti kitara, mutta plektrasuojus siitä on aivan pakko ruuvata enstemmäiseksi irti. Se ei kuulu siihen : - )
 
Ei ole käytännön kokemusta noista Elitist malleista, mutta mieli on tehnyt hankkia. Tohon hintaan tulee muuten Epiphone Elitist kotelo. Muuten on kai hemmetin laadukkaita komponenteiltaan, materiaaleiltaan ja viimeistelyltään, mutta tuossa Boneyardissa on vielä paremmat mikit. Tosin, ei kai nuo tarkempia tietoja vailla olevat USA mikitkään huonot voi olla. Tuo otelautahan tuossa Studiossa nyt ei ole ihan yhtä messevä kuin muissa malleissa.
 
Jenkeissä muuten www.music123.com kauppaisi juuri tuollaista Studioita koteloineen kivaan hintaan 509 taalaa. Vaan eivät saa myydä USAn ulkopuolelle ;(

Boneyardissa on vielä paremmat mikit. Tosin, ei kai nuo tarkempia tietoja vailla olevat USA mikitkään huonot voi olla.
 
50SR ja 60ST luki music123:n sivuilla. Eivät kyllä sano minulle mitään, kun en humppamikeistä toistaiseksi mitään tiedä.
 
Jenkeissä muuten www.music123.com kauppaisi juuri tuollaista Studioita koteloineen kivaan hintaan 509 taalaa. Vaan eivät saa myydä USAn ulkopuolelle ;(
 
Nimenomaan Epiphoneko kieltää vai mikähän tuohon on syynä?

Kävin tänään kokeilemassa tota Epiphonen LP Joe Perry -mallia sekä uudelleen LP Standardia. Huomasin, että niiden ääni oli erilainen, mutta en osaa sanoa kumpi oli paremman kuuloinen. Molemmat kuulosti kuitenkin hyvältä.
 
Toisessa liikkeessä kokeilin jotain Tokain LP -mallia, mutta siitä ei jäänyt niin hyvä maku kuin noista Epiphoneista. Tosin hyvältä sekin kuulosti. Testin vuoksi kokeilin myös jotain alle 200 euron kitaraa ja sen ääni ei kuulostanut enää niin hyvältä.
 
Taidan päätyä tilaamaan Thomannilta ton Joe Perryn tai sitten jonkun custom-mallin. Joen väritys oli luonnossa parempi kuin kuvissa, mutta kyllä se vähän silmään pisti :)

Joo, Epiphone rajoittaa myyntiä kuten monet kitaranvalmistajat.
 
Agip, havaitsitko eroja Standardin ja Boneyardin kaulojen tatsin välillä? Standardissa on kapeampi kaula ja takaa lakattu kiiltävällä lakalla, mitkä ainakin mua hieman harmitti. Go for the Boneyard, se väri on vaan siisti ja Limited Edition kitarasta saat vielä jonain päivänä omasi pois (kun ostat Gibsonin;), tuosta Standardista saat parin vuoden päästä puolet...

Agip, havaitsitko eroja Standardin ja Boneyardin kaulojen tatsin välillä? Standardissa on kapeampi kaula ja takaa lakattu kiiltävällä lakalla, mitkä ainakin mua hieman harmitti. Go for the Boneyard, se väri on vaan siisti ja Limited Edition kitarasta saat vielä jonain päivänä omasi pois (kun ostat Gibsonin;), tuosta Standardista saat parin vuoden päästä puolet...
 
Menin ja tilasin Boneyardin Thomannilta :) En huomannut tuntumassa mitään mainittavaa eroa noiden kaulojen välillä (vaikka niitä varmaan onkin). Tosin kokeilin Boneyardia melko vähän, ja kiinnitin pääasiassa huomiota äänieroihin. Takakannan mattamaalaus kiinnitti kuitenkin heti huomion, varsinkin kun on akustisella soitellut. Toivottavasti ei hidasta käden liikkumista :)

Onnittelut uuden "perheenjäsenen" ansiosta! Ei varmasti ole huono valinta, tarttis varmaan joskus saada itsellekin sellainen hankittua.

Itse olen tuosta Epin Les Paul standardista pitäny. Pari kertaa on tullut kokeiltua ja on miellyttänyt, tosin noilla kerroilla on testattu jollain pienellä/halvalla vahvarilla joten soundeista en voi niin hirveästi sanoa, ihan kivat soundit kuitenki. Myöskin Tokain Als malleihin on tullut vertailtua ja tuntuma on aika erilainen ja myös soundeista löytyy eroa. Ehkä tuntumaltaan pidin pikkuisen enemmän Epiphonesta. Mutta jos itse olisin Lespaa ostamassa sijoittaisin itse vielä vähän lisää ja hankkisin Tokai Love Rock sarjan Lespan tai käytetyn Gibsonin.

Tokain "Les Paulit" on kaikki Love Rockeja. Etelä-Koreassa valmistetut A alkuisia (ALS) ja Japskit L-alkuisia. Japskit ovat hyviä, mutta jos nyt verrataan vaikka tuohon Boneyardiin, niin Bone vie vielä mikeissä kevyesti voiton. Mulla on tollanen Tokain LC80S eikä ne mikit mitkään ihmeelliset ole, muuten loistava kitara kyllä.
 
Ja toi Bonehan on Suomessa saman hintainen kuin Japanin TOkait - harmi ettei T-kauppa edusta Tokaita...

Tokain "Les Paulit" on kaikki Love Rockeja. Etelä-Koreassa valmistetut A alkuisia (ALS) ja Japskit L-alkuisia. Japskit ovat hyviä, mutta jos nyt verrataan vaikka tuohon Boneyardiin, niin Bone vie vielä mikeissä kevyesti voiton. Mulla on tollanen Tokain LC80S eikä ne mikit mitkään ihmeelliset ole, muuten loistava kitara kyllä.
 
Ja toi Bonehan on Suomessa saman hintainen kuin Japanin TOkait - harmi ettei T-kauppa edusta Tokaita...
 
Niin no totta joo, kaikkihan ne Love Rockkeja on, selvennyksenä että tarkoitin juuri noita japski malleja eli L-alkuisia.

Menin ja tilasin Boneyardin Thomannilta :) En huomannut tuntumassa mitään mainittavaa eroa noiden kaulojen välillä (vaikka niitä varmaan onkin). Tosin kokeilin Boneyardia melko vähän, ja kiinnitin pääasiassa huomiota äänieroihin. Takakannan mattamaalaus kiinnitti kuitenkin heti huomion, varsinkin kun on akustisella soitellut. Toivottavasti ei hidasta käden liikkumista :)
 
Kertoile sitten kokemuksia moisesta. Mä voisin muuten hommata moisen, mutta hitto kun se on nimikkomalli. Jostain syystä kartan niitä, en tiedä miks. Ehkä tässäkin tapauksessa painaa se, että mä diggaan Perrystä ja sen kitaroinnista. Mulle yks isoimpia hemmoja. Ja mä en haluu olla wannabe :/ Tulee heti sellanen fiilis itelle, vaikka ei se tietenkään sitä olis. Mutta niin, kertoile miltä soundaa ja tuntuu :)

voisin muuten hommata moisen, mutta hitto kun se on nimikkomalli. Jostain syystä kartan niitä, en tiedä miks. Ehkä tässäkin tapauksessa painaa se, että mä diggaan Perrystä ja sen kitaroinnista. Mulle yks isoimpia hemmoja. Ja mä en haluu olla wannabe :/
 
Niin, eikös se Les Paul mallina ole Gibsonin rakentama herra Les Paulille? Eli Les Paul signature.
 
No joo, ei muuta kun kunnioitusta sun mielipiteelle. Oikeesti, ymmärrän kyllä ton aspektin. En mäkään haluais soittaa Heikki Silvennoinen Signaturella niin paljon kun Heikin soitosta pidänkin. Jotain omaa pitää kans olla.

Niin, eikös se Les Paul mallina ole Gibsonin rakentama herra Les Paulille? Eli Les Paul signature.
 
No joo, ei muuta kun kunnioitusta sun mielipiteelle. Oikeesti, ymmärrän kyllä ton aspektin. En mäkään haluais soittaa Heikki Silvennoinen Signaturella niin paljon kun Heikin soitosta pidänkin. Jotain omaa pitää kans olla.
 
Joo, onhan se LP:kin nimikkomalli toisaalta :) heh.

Joo, onhan se LP:kin nimikkomalli toisaalta :) heh.
 
Nii tuntuu sikäli vähä hassulta nyt kun ajattelee sitä kun Gibsonilla on noita signature Les Pauleja enemmänkin. Vähä niikun jos olis Joe Satriani signature Ibanez Jem. Siis jos Satchi käyttäis Jemiä.