Kitarat: kitarakamat ›

Terve! Olen jo pitkään halunnut ostaa 70-luvun Music Man Stingray-kitaran. Leo Fenderin suunnittelema, käsintehty kitara aktiivimikeillä. Aika vähän noita liikkuu, ja nyt mulle on tarjottu yhtä sellaista, vuosimallia 1976. Koska mulla ei ole aiempaa kokemusta vintage-kepeistä, tarvitsisin hieman apua: kannataako tämä keppi ostaa?
 
Kitara kuulostaa hyvältä, mutta on kosmeettisesti aika kehnossa kunnossa. Lakkaus on halkeillut lähes kauttaaltaa koko kitarassa, otelauta on paikoitellen kulunut aika pahasti (pahiten A-kielen viides väli eli D:n kohdalta), plektrasuojus on aaltoillut puun elämisen takia, pientä ruostetta parissa kohdassa. Nauhat ovat aika ok, mutta kulumaa on aika lailla kuitenkin. Pahinta oli että nauhat olivat mielestäni aika matalat (oiskohan joskus jo hiottu nauhoja?), joten jos nauharemontti on edessä, ei pelkällä hionnalla ehkä selviä. G-kieli ei kuulemma aina oikein pysy vireessä. Yhdessä kytkimessä pieni kytkentähäiriö. Kaula vaikutti suoralta.
 
Hintaa kepillä on 400 euroa, jota saisi ehkä jonkin verran tingittyä. Eli siis aika halpa hinta lähes 30 vuotta vanhasta ja aika harvinaisesta kepistä. Mitä mieltä olette, kannattaisiko ostaa? Vai joutuisinkohan maksamaan saman verran jos joutuisin kunnostamaan sen?
 
Voiko nykyaikana edes olettaa löytävänsä 30 vuotta vanhan kitaran joka olisi hyvässä kunnossa?
 
Kiitti jo etukäteen!
 
MIKKO

Kyllä minä ottaisin, tosin minä olen minä. Jos osaat itse tehdä jotain pientä kunnostusta niin halvemmaksi se tulee. Lankussa olevat eivät juurikaan haittaa, komeita vain ovat. Eikä pleksinkään kumpuilulla mitään väliä ellei se sitten häiritse soittoa. Uskaltaisin sanoa, vaikka en soitinta olekaan nähnyt, että vaihda ne nauhat ihan kokonaan. Otelautaa kannattaa myös yrittää paikkauttaa jollain asiansa osaavalla ihmisellä jos se soittoa haittaa. Eikä 400e ole nyt niin paha hinta. Vaikka ei soittaa pystyisi on se silti varmasti hieno peli.

Koska mulla ei ole aiempaa kokemusta vintage-kepeistä, tarvitsisin hieman apua
 
Tuota, ööh, mielestäni v. 76 Musariskeba ei ole ns. vintakea. Vanha toki, muttei mikään hirveän haluttu keräilyvehje.
 
Lakkaus on halkeillut lähes kauttaaltaa koko kitarassa, otelauta on paikoitellen kulunut aika pahasti.
 
Jos ja kun kaulan pintamateriaali on vaaleaa vaahteraa, kuten 70-luvun Musareissa yleensä on, niin vaahteran ominaisuuksiin kuuluu sellainen kuluminen eli tummuminen soitetuimmista kohdista. Se kuuluu asiaan. Älä sen takia kunnosta.
 
Nauhat ovat aika ok, mutta kulumaa on aika lailla kuitenkin. Pahinta oli että nauhat olivat mielestäni aika matalat
 
Ellen väärin muista, niin nauhat ovat jo alunperin matalat eli ns. vintakemallia.
 
G-kieli ei kuulemma aina oikein pysy vireessä. Yhdessä kytkimessä pieni kytkentähäiriö. Kaula vaikutti suoralta.
 
Vireongelman yleisin syy on kuluneet virittimet tai liian ahtaat satulan raot. Tarkistaisin ne ensin.
 
Vai joutuisinkohan maksamaan saman verran jos joutuisin kunnostamaan sen?
 
Mielestäni kannattaa kunnostaa vain soittokelpoisuuteen vaikuttavat asiat. Kts. em.
 
Voiko nykyaikana edes olettaa löytävänsä 30 vuotta vanhan kitaran joka olisi hyvässä kunnossa?
 
Kyllä, aika useinkin. Oikea kitaroiden ystävä pitää skittoja kuin kalleinta silmäteräänsä eikä telo niitä.
Ostin äskettäin vm. 1963-4 mallin National Westwoodin, jossa oli kaikki alkuperäiset osat ja se oli täysin soittokelpoinen ja miltei virheetön.
 
Lisäys: Kirjallisuuden mukaan siinä ei ole aktiivimikkejä vaan aktiivinen etuaste.

Terve taas! Paljon hyödyllisiä ajatuksia siinä hemmolta, kiitti! Kuuluuko 'vintage'-termiin kitaran iän lisäksi siis myös ns. kitaran 'haluttavuus'?
 
Hemmo, taidat tietää aika paljon Music Man -kitaroista (vrt. kommenttisi kaulan tummumisesta, nauhojen korkeudesta)! Mitä muuta osaisit sanoa niistä? Jotain kenties mitä minun kannattaa ottaa huomioon ennen ostoa (saundit ym.)? Ja kannattaisiko sun mielestä mun ostaa tuo kitara (ottaen huomioon että juuri sellaista olen etsiskellyt)?
 
Tietääkö kukaan mikä mikkiyhdistelmä Stingray I:ssa on se mikinvalintimen viimeinen vaihe (eka on yllättäen takamikki, toka on etumikki, kolmas on niiden yhdistelmä)? Myyjä ei tiennyt, mutta aika surkea ja erikoinen saundi siitä lähti.
 
Ja mites muut? Suosittelisitteko minun ostavan tuon kepin?
 
MIKKO

Tingi niin paljon kuin pystyt ja osta pois kuleksimasta!
 
Vanhat soittimet ovat kuluneita siksi että niillä on soitettu, ei sitä kannata pelästyä. Ja eihän se kitara aivan paska voi olla jos sitä on joku jaksanut harjata kaikki nämä vuodet? Minusta kulumat ja käytön jäljet vain antavat soittimelle luonnetta. Nauharemontti on perushommaa, eikä siitäkään kannata ongelmaa tehdä. Uusilla nauhoilla soittaakin sitten taas KAUAN ja samalla soitinkorjaaja trimmaa sen kaulankin kisavireeseen.
 
By the way:
Minä en kovin hanakasti lähtisi tiukalla kädellä määrittelemään mikä on "vintagea" ja mikä ei. Joillekin vintagea tulee aikojen loppuun asti edustamaan vain ja ainoastaan PRE-CBS Fenderit ja saman aikakauden Gibsonit, mutta omassa subjektiivisessa katsannossani lasken vuosikertapeleihin mukaan myös 70-luvun soittimet ja siten myös tämän em. Musicmanin. Soittimen "haluttavuus" ja "vintage" eivät ole synonyymeja IMO.

jos nyt ostaa fenderin tai gibsonin, niin eikö sekin ole vintagea viidenkymmenen vuoden päästä?

jos nyt ostaa fenderin tai gibsonin, niin eikö sekin ole vintagea viidenkymmenen vuoden päästä?
 
naulan kantaan, sanoisin!

eikös mua pitäis plussata näin hyvästä kommentista, ku nyt saldo on -1?

eikös mua pitäis plussata näin hyvästä kommentista, ku nyt saldo on -1?
 
No säälistä, olkaa hyvä.

eikös mua pitäis plussata näin hyvästä kommentista, ku nyt saldo on -1?
 
Ei pitäsi plussata vintage ei tarkoita vanhaa - vintage tarkoittaa laadukasta, arvostettua ja iän mukana paranevaa.
Mikä tahansa vanha kitara ei ole vintage-kitara, vanhat romut ovat vain vanhoja romuja. 70-luvun Music Man on hyvä keppi ei kovin arvokas mutta silti käyttökelpoinen.
 
Minä en pidä esimerkiksi 70-luvun alun Les Pauleja minään vintage-kitaroina ehkä 68- Gold Top P90 mallia, siinä jossain se raja kulkee aika monen muunkin mielestä ja Fenderillä CBS-transition malleissa.
 
Hemmon kommentit olivat oikein hyviä.
 
Nauhat kuluvat loppuun ennenpitkää ja kitaran joutuu nauhoittamaan uudestaan, mutta jos nauhat toimivat vielä niin eivät he aivan hetkessä kulu. Musarissa taisi olla aika matalat nauhat niinkuin 70-luvun kitaroissa usein, silloin soitettiin 0,8 - 0,7 kielillä jotka olivat aivan otelaudassa kiinni ja matalia nauhoja arvostettiin.

Hoi te tietäjät! Kuinka usein noita Music Man Stingray-keppejä liikkuu käytettynä? Oletteko usein nähneet ja mihin hintaan? Yritän hahmottaa sitä, että jos nyt en osta kitaraa, kuinka kauan joudun mahdollisesti etsimään samanlaista parempi kuntoista.
 
MIKKO

Kuinka usein noita Music Man Stingray-keppejä liikkuu käytettynä
 
Ei kovin usein, varsinkin jos sen pitää olla nimenomaan Musari, ja Stingray eikä vaikkapa Silhouette. Mutta kuten täällä jo on sanottu, osta tuo kun oot ensin yrittänyt (kokeeksi ja kaiken varalta) tinkiä sen kolmeensataan, ja todennäköisesti et joudu tekemään sille yhtään mitään.
 
Aika karskinkin näköiset kitarat ovat vielä varsin hyviä soittaa, ja vaahteraotelauta tosiaan kuluu pahan näköiseksi, mikä on ominaisuus eikä vika, eikä haittaa soittamista. Samoin lakan lohkeilu ja pienet lommot kuuluvat asiaan, ja kertovat vain, että kitara on "soitettu auki" ja kelvannut soittamiseen.
 
Jos G-kielessä on ongelmia, on talla taatusti päin hittoa säädetty (se intonaation säätö on joka tapauksessa väärin monilla hyvilläkin kitaristeilla). Se tallapala tulee aivan eri kohtaan sen mukaan, onko setissä punottu vai punomaton G-kieli. Mutta älä tuota huoli, vaan osta kitara ja laitata haluamiesi kielien säätöihin korjaajalla - ne ainakin osaavat.

Hoi te tietäjät! Kuinka usein noita Music Man Stingray-keppejä liikkuu käytettynä? Oletteko usein nähneet ja mihin hintaan? Yritän hahmottaa sitä, että jos nyt en osta kitaraa, kuinka kauan joudun mahdollisesti etsimään samanlaista parempi kuntoista.
 
MIKKO
 
Kiveä komppaan. Turha on odottaa, että käytetty ja soitettu keppi olis neitsye. Lakat lohkeilee ja halkeilee, varsinkin Suomen ilmastossa ja tuo vaahtera kerää kaikki pienet pskat sen jälkeen kun lakkaus soitettaessa kuluu pois. Karskin näköinen mutta kiehtova. Tuohon kysymykseen: ei niitä usein näe. Jos et nyt osta niin kaksi vaihtoehtoa: Saat odottaa maailman tappiin toista tai sitten heti seuraavalla viikolla on jossain miltei pakasta reväisty myytävänä "Kun ei se meidän mies sitten sitä soittohommaa jatkanu, eikä perikunnassakaan ole ketään soittajaa." Se on näissä vanhemmissa kitaroissa tuommoista tämä. Vintage-markkinoilla ei noita kovin liiku, Poppamies vois summittaisen hinnan tietää kun sillä on kirja..

Joo, kivoja kommentteja tullut edelleen. Jos vielä sais pari rohkaisua niin ostan sen kepin pois! ;-)
 
Tai jos jollain on varoituksia niin kuuntelen mielelläni.
 
MIKKO

Jos vielä sais pari rohkaisua niin ostan sen kepin pois! ;-)
 
Jos tykkäät tuosta Musarista itse, niin osta pois ;-)

Joo vaahteraotelauta kuluu, sille ei voi mitään. Musarit on perustaltaan hyviä ja laadukkaita kitaroita eikä arvostus tule tulevaisuudessa ainakaan laskemaan. Hintakaan ei hirvitä, vaikka remonttia joutuis tekemäänkin. Osta pois, jos siltä tuntuu! 8)

Tere kaikki! Ostin sitten sen Stingrayn ja sain tingittyä hinnan 325 euroon! Aika halvalla siis lähti, kai.
 
Kitara on aika raskaan tuntuinen soittaa ja tarvitsisin vihjeitä siitä, mistä se johtuu (ks. uusi thread)
 
MIKKO

Tere kaikki! Ostin sitten sen Stingrayn ja sain tingittyä hinnan 325 euroon! Aika halvalla siis lähti, kai.
 
Kitara on aika raskaan tuntuinen soittaa ja tarvitsisin vihjeitä siitä, mistä se johtuu (ks. uusi thread)
 
MIKKO
 
Onneksi olkoon. Hyvä hankinta.

vaahteraotelaudan saa fixattua helposti esim. puhdistusaineilla?

Kyllä mä ostaisin. Nuo on tiemmä laatupelejä eikä niitä ikinä saa 400 eurolla kaupasta. Jos teet nauharemontin sun muuta säätöä, niin hinta kokonaisuudessaan on edelleen hyvin halpa ja saat todennäköisesti omasi takaisin jos haluat myydä eteenpäin.