Kitarat: kitarakamat ›

Mua kiinnostaa mkä efekti on hallitsevana ko. biisin soolossa. Itse en juuri tunne näitä modulaatio efektejä, koska ei ole ollut juuri tarve käyttää niitä, mutta amatöörinä arvailen että olisiko se "flanger" tai "phaser" josta tämä "tuulitunnelimainen" huojunta soundi tulee? No Hendrix tietäjät, teitä tarvitaan:)

Aika varmasti voin sanoa että se on Univibe.

Jep, Univibe... kerrassaan hieno efekti.
www.jimdunlop.com sivuilta löydät tuon hienon rasian. Kallis se kylläkin on :(

Amatöörit :-)
 
Ei se oo univibe. Siinä on vaan pari raitaa fiksattu tulostumaan aavistuksen väärässä ja vaihtelevassa vaiheessa jolloin syntyy vähän niinku phaser-efekti. Univibe tuli kehiin Henkalla myöhemmin, eka univibehän tuli markkinoille vasta -69.
 
Jos haluaa jimppa Univibeä niin Roger Mayerin Voodoo Vibe, jos Pink Floydia tai Robin Troweria niin vaikka Voodoo Labin Microvibe. Molemmat hyviä. Voodoo on paljon monipuolisempi ja vaikeampi säädettävä. Siitä saa paljon radikaalimman väpätyksen kuin vaikka Microvibestä. Microviben soundi sinällään on ehkä vähän miellyttävämpi. Riippuu toki vahvarista miten pelaa mutta Voodoo Vibe ei ole parhaimmillaan kirkassointisen vahvarin kanssa. Molemmissa on puolensa. Myös priimaa pitäisi olla Fulltonen Deja Vibe ja Sweet Soundin Mojo Vibe. Ja onhan niitä paljon muitakin varioita teemasta. Dunloppia en vältsysti ostais..

Amatöörit :-)
 
Nii ollaankii... lällällää!
 
Ei se oo univibe. Siinä on vaan pari raitaa fiksattu tulostumaan aavistuksen väärässä ja vaihtelevassa vaiheessa jolloin syntyy vähän niinku phaser-efekti. Univibe tuli kehiin Henkalla myöhemmin, eka univibehän tuli markkinoille vasta -69.
 
Montako raitaa tuolloin oli käytössä ylipäätänsä? Minä kun olen kuvitellut että ne on suurelta osin 4 ja/tai 8-raita?

Jostain muistelen lukeneeni, että Hendrix olisi sanonut äänittäjä Eddie Kramerille, että haluaa kitaransa kuulostavan kuin soittaisi sitä veden alla. Kramer oli sitten miettinyt hetken ja luonut tuon soundin. Tuollainen veden alainen fiilishän tuossa soolossa onkin.

Ja onhan niitä paljon muitakin varioita teemasta.
 
Niistä on pakko mainita vielä Prescription Electronics Vibe-Unit. Tuossa linkissä on kivan lyhyt kertaus UniVibesta: http://www.fuzzbox.com/vibe_review.htm

Montako raitaa tuolloin oli käytössä ylipäätänsä? Minä kun olen kuvitellut että ne on suurelta osin 4 ja/tai 8-raita?
 
Olihan niillä jo tuohon aikaan raita poikineen.

Jostain muistelen lukeneeni, että Hendrix olisi sanonut äänittäjä Eddie Kramerille, että haluaa kitaransa kuulostavan kuin soittaisi sitä veden alla. Kramer oli sitten miettinyt hetken ja luonut tuon soundin. Tuollainen veden alainen fiilishän tuossa soolossa onkin.
 
Olihan Beatleseillakin jo kymmeniä ja taas kymmeniä raitoja, vaikka neliraiturilla tekivätkin. Ennen piti osata tehdä vaan välimiksaukset vähän paremmin kun ei voinut painaa undoa... :)

Olihan Beatleseillakin jo kymmeniä ja taas kymmeniä raitoja, vaikka neliraiturilla tekivätkin. Ennen piti osata tehdä vaan välimiksaukset vähän paremmin kun ei voinut painaa undoa... :)
 
Juu ei ole mikään niinku ennen..*snif*.. Ei tiietä haamuraidoista ja ping-pongauksesta mitn, nykyään.. 8-raitatekniikan (ja laitteen moiseen) kehitteli kultaisella 50-luvulla flangerinkin keksinyt hra Lester W.Polfus Waukeshasta. Tuo moniraitatekniikan harvoin tunnustettu pioneeri.

eikös se ole JH & eddie kramer tekemässä nauhaflangea?

Juu ei ole mikään niinku ennen..*snif*.. Ei tiietä haamuraidoista ja ping-pongauksesta mitn, nykyään.. 8-raitatekniikan (ja laitteen moiseen) kehitteli kultaisella 50-luvulla flangerinkin keksinyt hra Lester W.Polfus Waukeshasta. Tuo moniraitatekniikan harvoin tunnustettu pioneeri.
 
Juu, sen tiesin että Mr. Les Paul kehitteli tuota, mutta minulla on jossain Hendrix-vinyylissä teksti että "Analog 8-track recording"... Vaikka kyllähän tuollakin saa ihmeitä tehtyä. Itse kiinnostaisi kyllä oppia enemmän tuosta äänitystekniikasta... etenkin näistä vanhemmista meiningeistä kun nuo modernit digilaitteet eivät "monipuolisuudellaan" kiehdo.

Itse kiinnostaisi kyllä oppia enemmän tuosta äänitystekniikasta... etenkin näistä vanhemmista meiningeistä kun nuo modernit digilaitteet eivät "monipuolisuudellaan" kiehdo.
 
Oppia haluis itse kukin.. Mutta ´crusher, jos et oo mikään "yltiö-puristi" niin luulisin, että et haluis analogiteknikkaan palata, kyllä nää nykyset on ihan eri planeetalta.. Ja saa sellasta jälkeäkin kotistudiossa, että siihen olis ennen tarvinnu tosi arvokkaan studioajan satsausta..

Jostain muistelen lukeneeni, että Hendrix olisi sanonut äänittäjä Eddie Kramerille, että haluaa kitaransa kuulostavan kuin soittaisi sitä veden alla. Kramer oli sitten miettinyt hetken ja luonut tuon soundin. Tuollainen veden alainen fiilishän tuossa soolossa onkin.
 
John Dermott with Eddie Kramer: Hendrix - Setting the Record Straight, on kirja, jossa tuo flangeri-hommakin käydään seikkaperäisesti läpi.
 
Olympic-studiossa oli käytössä syksyllä -67 edelleen vain 4-raitaa, joten välimiksausta tarvittiin. Toisaalta USA:n puolella oli 8-raitaa jo tullut käyttöön ja myös Hendrixillä oli kokemusta noista studioista. Electric Ladylandin sessiot alkoivat myös Olympicissa neljällä raidalla ja vasta New Yorkin Record Plantissa siirryttiin kasiraitaan.
 
Lieneekö Led Zeppelinin eka jo tehty syksyllä -68 useammalle raidalle, tiedä en. Studiohan oli sama Olympic...

Oppia haluis itse kukin.. Mutta ´crusher, jos et oo mikään "yltiö-puristi" niin luulisin, että et haluis analogiteknikkaan palata, kyllä nää nykyset on ihan eri planeetalta.. Ja saa sellasta jälkeäkin kotistudiossa, että siihen olis ennen tarvinnu tosi arvokkaan studioajan satsausta..
 
Yltiöpuristi en ole, mutta mielestäni uusissa digivermeissä ei ole sitä samaa soundia mitä vanhemmissa laitteissa. Tämän huomasin jo ihan sillä kun vaihdettiin oma vanha Yamaha PM210 mikseri (jostain 70-luvun puoliväistä tai lopusta se oli, sellainen puurasia) tuohon uudempaan Mackien Onyxiin... Yamahassa oli jotenkin orgaanisempi ja "aidompi" soundi, tai sitten se on vain psykoakustiikkaa. Onyxissa on kyllä paremmat kytkennät kun nauhurina toimii tietokone. Yamahan liitännät oli, kuten itse laitekin... straight from the 70s.

Takaisin asiaan. Joshaluaisin kotikonstein yrittää jäljitellä ko. soundia "taloudellisesti", niin kumpi efektirasia olisi lähempänä: "flanger" vaiko "phaser"?

Takaisin asiaan. Joshaluaisin kotikonstein yrittää jäljitellä ko. soundia "taloudellisesti", niin kumpi efektirasia olisi lähempänä: "flanger" vaiko "phaser"?
 
Jos et 'Univibeä' halua, joka kuitenkin on tosi isossa roolissa myöhäisemmässä tuotannossa, niin sitten phaser. Electro-Harmonixin Small Stone on hyvä ja halpa ja eniten sinnepäin testaamistani phasereista.

Olihan Beatleseillakin jo kymmeniä ja taas kymmeniä raitoja, vaikka neliraiturilla tekivätkin. Ennen piti osata tehdä vaan välimiksaukset vähän paremmin kun ei voinut painaa undoa... :)
 
Tosin harvoin muistetaan näitä nostalgisia neliraidan kulta-aikoja muistellessa mainita, että Beatlesilla oli käytössään useampia neliraitureita, jolloin välimiksauksia pystyi kyllä "undoamaan", sekä puikoissa ilmeiseti aikansa pätevimmät jepet. Eikä mikserit ja etuasteetkaan olleet mitään kasikytluvun portastudioista repäistyjä.

Jos jostain syystä haluaa vintagella tekniikalla änitellä niin Sundqvistin Mika http://www.suomenyritykset.fi/MSL-Studio%20Oy/11083342/ äänittelee edelleen niillä samoilla vermeillä Kihniössä millä "legendaarisessa" Lempäälän MSL-studiossa tehtiin Eput, Popedat, Juicet, Yöt ymymymym... 80-luvulla.

Crusher, kuulit Yamahan epätäydellisyydet ja virheet signaalissa, se tuo "lämpöä" ja "eloa" soundiin. Ehkä digitaalisiin laitteisiinkin voisi ohjelmoida valmiiksi jotain kohinoita ja korostuksia.