Kitarat: kitarakamat ›

Kyselinpä Torilla myytävästä Ibanez Artistista (hp. 650) , joka on mielestäni sama yksilö, joka oli Helsingin Panttin huutokaupassa ja myytiin hintaan 300. Yksityiskohtana mikinvalitsimen ympärillä oleva painauma, joka näyttäisi olevan nyt peitetty muovilevyllä. Myyjän (eskobra) vastaus alkuperätedusteluun:
 
"Hei,
Ei mitään tietoa kitaran liikkeistä. Tuttu kaveri jätti myytäväksi lähtiessään pitkälle työmatkalle Kanadaan. Myyn toimeksiantona, joten alkuperää ei ole tullut kysyttyä. Muutoin soi hienosti, kuten näillä on tapana.
-esko-"
 
Pitäisikö tuo tarina uskoa? Sama nimimerkki myy jatkuvasti Panttihuutokaupassa myytyjä kitaroita torilla. Entä voiko torilla myydä näin järjestelmällisesti liiketoimintamielessä soittimia? Mielipiteitä?

Nimi Eskobra soittaa hämärästi kelloa notta tapanansa on tuommoinen toiminta. Eli panttihuutokauppa, hinnan nosto ja alkuperän valehtelu. En keksi miksei voi sanoa mistä se soitin on.

Trokari mikä trokari.

Muiluutamme.

"Myyn toimeksiantona..." Voiko torilla myydä näin järjestelmällisesti liiketoimintamielessä soittimia? Mielipiteitä?
 
Verohallinnolla on tolle kaupantekomuodolle nimi: "Myynti myyjän nimissä, toisen lukuun eli komissiokauppa". Ehkä jonkun pitäis kysyä, mitä mieltä ne on asiasta ?. Toi kun on vähän eri asia, kuin myydä omia tavaroita. Aikakin silloin, jos viranomaiset tunkee lusikkansa soppaan.
 
Eli ei välttämättä kannatais väittää niitä vehkeitä jonkun kaverin omistamiks, jos ne onkin omia.
 
Tässä syyt:
 
"Verovelvollisia eivät ole ns. vähäisen toiminnan harjoittajat, eli ne, joiden liikevaihto kalenterivuoden aikana ei ylitä 50 000 mk (eli n. 8500 euroa). Tämän vuoksi lähinnä harrastusluonteinen toiminta jää arvonlisäverotuksen ulkopuolelle. Jos tällaista liikevaihdoltaan vähäistä toimintaa harjoitetaan kuitenkin liiketoiminnan muodossa, yrittäjällä on mahdollisuus hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi.
 
Eräs arvonlisäverotuksen kannalta tärkeä tulkintakysymys on se, onko kysymyksessä välitystoiminta vai komissiokauppa."
 
"4. Komissiokauppa: Jos asiamies myy päämiehensä tavaroita tai palveluja jälleenmyyjän tapaan, asiamiehen toimintaa pidetään komissiokauppana.
 
Komissiokauppaan ei sovelleta välitystä koskevia säännöksiä, vaan se rinnastuu arvonlisäverotuksessa jälleenmyyntiin.
 
Komissiokauppaa koskevat säännökset voivat tulla sovellettavaksi esimerkiksi silloin, kun kauppias ottaa muiden omistamia tavaroita myytäväkseen ns. myyntitilille."
 
Vähän eri asia, ainakin viranomaisten näkökannasta. Tiedä sitten, välittääkö ne p*skaakaan, jos toiminta on pienimuotoista, eikä tuota sitä tiettyä summaa enemmin vuodessa.
 
Ja sitten on vielä se "jälleenmyyjä" kohta, miten se määritellään. No, tietysti jos verokarhu saa määritellä sen, voi arvata miten siinä käy...

Pitäisikö tuo tarina uskoa? Sama nimimerkki myy jatkuvasti Panttihuutokaupassa myytyjä kitaroita torilla. Entä voiko torilla myydä näin järjestelmällisesti liiketoimintamielessä soittimia? Mielipiteitä?
 
Kuulostaa jonkin sortin trokaamiselta, mutta ei liene tuo torilla kiellettyä, muuta muuten kaupankäynti vaikuttaa vähemmän reilulta meiningiltä. Mielestäni ärsyttävin piirre torilla on henkilöt, jotka uusivat ilmoituksiaan päivittäin saaden ne listan kärkeen - sille pitäisi tehdä jotain.

Kyselinpä Torilla myytävästä Ibanez Artistista (hp. 650).
Pitäisikö tuo tarina uskoa? Sama nimimerkki myy jatkuvasti Panttihuutokaupassa myytyjä kitaroita torilla. Entä voiko torilla myydä näin järjestelmällisesti liiketoimintamielessä soittimia? Mielipiteitä?
 
Tota en kyllä ymmärrä miksi sitä alkuperää ei voi sanoa? Sitä en pidä pahana, jos tekee löydön halvalla ja nettoaa siitä vähän ylimääräistä, mutta tämä myyjä taitaa tehdä tota jo melkein ammattimaisesti, niin se on vähän kyseenalaista... mun mielestä. Ei musta tuo hintapyyntö sinänsä ole kohtuuton. Enemmän mua häiritsee tuo Koppiksen jobbaustyyli ja saman tavaran myynti monessa paikassa samaan aikaan (vastoin sääntöjä).

Pitäisikö tuo tarina uskoa? Sama nimimerkki myy jatkuvasti Panttihuutokaupassa myytyjä kitaroita torilla. Entä voiko torilla myydä näin järjestelmällisesti liiketoimintamielessä soittimia? Mielipiteitä?
 
Osta halvalla, myy kalliilla. Perus sääntö pisnikisessä, eikä siinä mitään väärää ole. Se ei ole hölmö joka pyytää vaan se joka maksaa. Mutta tuo valehtelu tavaran alkuperästä on typerä temppu. Itelleen kaveri vaan hallaa tekee. Valheilla on tapana paljastua ennemmin tai myöhemmin, niinkuin nyt on käynyt. Tämänkin viestiketjun on lukenut sadat kitaroita metsästävät ihmiset ja myyjän toimet alkavat olla jo melko laajasti ostajien tiedossa. On tämä suomi vaan niin pieni maa, ettei täällä rötösherrat kauan juhli. Voi olla, että joutuu kaveri nimimerkkinsä vaihtamaan. Harmi, että kaupankäynnissä pitää olla tuollaista luikuripeliä, ja ihan ilman syytä. Jag har talat!

Mitäpä sillä väliä paljonko myyjä itse on tavarasta maksanut, vai onko maksanut mitään? Pääasia on että tavara on hankittu laillisesti ja myyntihinta vastaa kuntoa.
Ei siitä tarvi tuntea syyllisyyttä jos saa enemmän kuin itse maksanut, kunhan on toimittu hyvien kauppatapojen mukaan eikä kustu ostajaa silmään ja sen jälkeen vaihdettu puhelinnumeroa.

Mitäpä sillä väliä paljonko myyjä itse on tavarasta maksanut, vai onko maksanut mitään? Pääasia on että tavara on hankittu laillisesti ja myyntihinta vastaa kuntoa.
Ei siitä tarvi tuntea syyllisyyttä jos saa enemmän kuin itse maksanut, kunhan on toimittu hyvien kauppatapojen mukaan eikä kustu ostajaa silmään ja sen jälkeen vaihdettu puhelinnumeroa.
 
Tässäpä nämä mun mielestä tiivistetysti. Kuka tahansa esim. Eskobran morkkaajista voi ihan hyvin itsekin kävellä suoraan kanikonttoriin huutamaan kitaroita. Se on ihan avoin tilaisuus.
 
Eskobran tapauksessa on kuitenkin ollut epäselvyyksiä aikanaan. Jotkut kitarat eivät olleetkaan ihan sitä, mitä ilmo lupaa. Sillä se kai sen pahimman maineensa on saavuttanut.

Eikä tuo 650 ole munsta mikään päätön hintapyyntökään, tuo kitara kun on todennäköisesti paljon parempi kuin monet siihen hintaan liikkuvat LP kopiot.
 
Tosin olihan tuossa torilla Ibanez Artist varustettuna burstbuckereilla vielä edullisemmin, 600e. Mutta se on näköjään mennyt jo, vaikka yksi virittimistä olikin erivärinen (hehe, taisi muuten olla meikäläisen vanha kitara).
 
Mutta mitä itse asiaan tulee, niin olisihan sitä ihan asiallista kertoa soittimen alkuperä. Se on reilua, ja silloin vältetään turhia epäilyksiä.

Eikä tuo 650 ole munsta mikään päätön hintapyyntökään, tuo kitara kun on todennäköisesti paljon parempi kuin monet siihen hintaan liikkuvat LP kopiot.
 
Eikä ainoastaan todennäköisesti vaan ihan takuuvarmasti. Loimukannella (ei viilua, kuten jossain) ja mahonkirungolla. 3-palavaahterakaulan saa säädettyä (jos kunnossa) tosi matalallekin actionille, eikä nuo v-2 mikitkään niin hirveät ole. Vähän DiMarzion SuperDistortionin tapaset. Painavahan tuo Artisti on, mutta sen saa, kun on hyvät puut...
Hinta on ihan linjassa, suuressa maailmassa rupee AR 100:kin olemaan likempänä 800 euroa keskimäärin..
Jollekulle siitä hyvä LP-henkinen kitara, ei tarvitse katua eikä varmasti yhtään häpeä nykykeppien rinnalla..

Painavahan tuo Artisti on, mutta sen saa, kun on hyvät puut...

 
Jeah, itselleni oli aikoinaan liian raskas moinen, eihän tämmöinen riisikeppi edes nosta tuollaista. :) Tosin, oihan se muutenkin liian lähellä LP Standardia, joka ei ihan se soundimieltymys mulle pidemällä tähtäimellä ollutkaan.

Kyselinpä Torilla myytävästä Ibanez Artistista (hp. 650) , joka on mielestäni sama yksilö, joka oli Helsingin Panttin huutokaupassa ja myytiin hintaan 300.
 
Ei kai tässä ole mitään ihmeellistä. Ihan asiallista toimintaa, saahan kamoista pyytää mitä tahansa. Ei se tyhmä ole joka myy, vaan... jne. Kannattanee selvittää vastaavien kitaroiden arvoa myös muualta.

Ehkä hinnan mainitseminen oli tarpeetonta, kun huomio joillakin keskittyi vain sen puolustamiseen että netota saa. Ei pyyntikään varmaan ole kohtuuton, vaikka itse en maksaisi tästä yksilöstä sitä kun olen sen (nyt muovilevyllä peitettyine) reikineen kanikonttorissa nähnyt. Itse ostin suunnileen samalla hinnalla ar 300:en, joka oli selkeästi paremmassa kunnossa.
 
Myyntivoittoon kohdistuvaa veroakin saa kiertää jos ei jää kiinni ja joudu arvioverotuksen piiriin. Verottajan on helppo tarkistaa soittimet, jotka kyseinen henkilö on kanikonttorista ostanut ja mätkäistä siltä pohjalta. Varmaan veroja maksava soitinkauppias pitäsi sitä myös kohtuullisena sanktiona.
 
Alkuperän karkea valehtelu on minusta epäasiallista ja antaa kyllä kaverista ketkun maineen.

Alkuperän karkea valehtelu on minusta epäasiallista ja antaa kyllä kaverista ketkun maineen.
 
Suoraan sanoen kusettajahan tuo kauppias on. Kyllä se mikkikytkin oli pahasti kannesta lävitse tunkemassa, mitä joskus aikaisemmin olen tuota keppiä nähnyt. Itseäni harmittaisi huomata myöhemmin moinen vaurion peittely.
 
Sana kiertää kovin herkästi tuollaisista tapauksista. Onpa kauppiaan kepit olleet keltaisessapörssisäkin aika pitkään.

Valehtelu on tuolle trokarille tuttua.

Mitäpä sillä väliä paljonko myyjä itse on tavarasta maksanut, vai onko maksanut mitään? Pääasia on että tavara on hankittu laillisesti ja myyntihinta vastaa kuntoa.
Ei siitä tarvi tuntea syyllisyyttä jos saa enemmän kuin itse maksanut, kunhan on toimittu hyvien kauppatapojen mukaan eikä kustu ostajaa silmään ja sen jälkeen vaihdettu puhelinnumeroa.
 
No voittoahan saa ottaa mutta pointti on kai se että siitä on huudettu 300, sitä on fiksailtu ilmeisen härskisti (tosin voihan olla että trokari kertoo paikkailusta) ja alkuperän suhteen heittäydytään tietämättömäksi. Ilmeisesti, koska soittimen nähneet tietävät sen fiksaamattoman kunnon. Että sikäli ne niistä hyvistä kauppatavoista. Mielesäni pitäisi siivota torilta tuollainen tyyppi.

Pari juttua mikä mua on tässä keskustelussa häirinnyt. Näillä en nyt tarkoita että pitäisin Eskobran toimintatapoja kaikin puolin asiallisina enkä millään tapaa halua puollustella kenennkään toimintaa.
 
Onko nyt näytetty toteen että tämä on juuri sama kitara minkä joku on joskus ostanut halvalla ja kunnostanut?
 
Onko joku omin silmin nähnyt miten tämän yksilön viat on korjattu? Itseäni kyllä kyrpisi kohtalaisen pahasti jos joku levittelisi keskustelupalstoilla omista silloin tällöin myynnissä olevista kitaroista että "härskisti fiksattu" jne.. edes näkemättä ko. keppiä luonnossa.
 
Sitten vielä hieman epäilyttää tuo yksityisen sähköpostikeskustelun julkaiseminen keskustelupalstalla. Kuinka korrektia se on ja lieneekö siihen saatu edes lähettäjän lupaa?
 
Mitä taas tulee yleensä käytetyn tavaran kauppaan niin mun käsittääkseni ei myyjällä ole mitään velvollisuutta taata etteikö ostaja tee tyhmiä kauppoja vaan myös ostajalla, samoin kuin myyjällä, on kaupassa omat velvollisuutensa, joista yksi merkittävä on ottaa selville että myytävä tuote on siinä kunnossa missä ostaja kuvittelee sen olevan ja pyydetyn hinnan arvoinen. Harva meistä ostajana menee sanomaan sellaiselle kauppiaalle, joka ei ole ottanut selvää myytävän tavaran arvosta, että "en mä osta tota satasella vaan mä maksan sulle siitä kolmesataa" vaan kiittelee hyvää tuuriaan ja häipyy löytöineeen vähin äänin takavasemmalle. Tässä asiassa, kuten monessa muussakin, pätee se että tyhmyydestä ja laiskuudesta sakotetaan.
 
Lopuksi vielä pieni neuvo kaikille vinkujille. Kokeilkaapa itse käydä ostamassa sieltä panttihuutokaupasta joku ritsa ja myydä se, ja tehdä tämä niin että siitä jää viivan alle jotain muutakin kuin pitkää miinusta. Moni ilmeisesti kuvittelee että homma käy ihan tosta vaan eli illalla huutokauppaan, aamulla ilmoitus torille ja iltapäivällä sulla on tukku seteleitä kourassa. Voi ihan kokemuksesta sanoa, että mm. nykyään internetistä helposti saatavien hintatietojen perusteella jopa ilman jokaista myytävää kohdetta syynäviä hintapoliiseja edes viidenkympin tilin tekemiseksi sitä keppiä pitää näyttää monelle renkaanpotkijalle. Ja aivan yhtä suuri todennäköisyys sille että saa pienen tilin tehtyä on että se huutokaupasta ostettu ritsa osoittautuukin juuri siksi ja siinä menee monen onnistuneen kaupan tuotot yhdessä hujauksessa. Eli jos aikoo edes jonkunlaista pientä tiliä tehdä niin se vaatii ammattitaitoa, riskinottokykyä, pitkäjänteisyyttä ja perkeleesti työtä.

Harva meistä ostajana menee sanomaan sellaiselle kauppiaalle, joka ei ole ottanut selvää myytävän tavaran arvosta, että "en mä osta tota satasella vaan mä maksan sulle siitä kolmesataa" vaan kiittelee hyvää tuuriaan ja häipyy löytöineeen vähin äänin takavasemmalle. Tässä asiassa, kuten monessa muussakin, pätee se että tyhmyydestä ja laiskuudesta sakotetaan.
 
Mm´m. Näinpä juuri, on ollut maailman sivun ja taitaa olla niin kauan kuin kauppoja tehdään.. Myyjä pyrkii saamaan mahdollisimman hyvät hillot ostajan tavoitellessa vuosisadan diiliä. Ostaja joskus harvoin pääsee tuohon PeteH:n mainostamaan loistokauppaan..""Ei se ole mitään, ei mitään" hän sanoo, mutta mentyään pois hän kerskaa.."
Kävit Pete klubilla kuulemma? Me tultiin Nitan kans vasta myöhemmin...