Kitarat: kitarakamat ›

Hei! Olenpa törmännyt tällaiseen ilmiöön aika usein, kun olen soitellut halvoilla (erityisesti metallikielisillä) akustisilla kitaroilla. Yhteistä näille halvoille kitaroille on valitettavan usein ollut hyvin korkealle säädetyt (tai säätämättä jätetyt!!) kielet. Tämän vuoksi näillä kitaroilla on ollut todella vaikea ja raskas soittaa.
 
Kuinkahan moni akustisilta ominaisuuksiltaan erinomainen kitara on jäänyt kaupan hyllylle huonon soitettavuuden vuoksi? Itse otin työpaikalta lainaan todella vanhan kitaran ja totesin itselleni aluksi, että onpa aika reuhake. Nö, vaihdoin siihen uudet kielet ja puhdistin kaulan ja totesin kitaran soivan halpiskepiksi ihan mallikkaaksi. Kielet ovat pirun korkealla, mutta heti kun on aikaa niin hion tallan hiukan ohuemmaksi niin varmasti saan ihan mallikkaan kepin. Nyt varsinin barre-sointujen soittaminen viitosvälistä ylöspäin on aika hikistä hommaa.
 
Miksi kitarakaupat ovat usein pullollaan huonosti trimmattuja tai täysin tehdaskuntoisia kitaroita? Usein myös törmää siihen, että sähkiksissä kielet ovat aivan liian alhaalla eivätkä ne soi välttämättä kaikista väleistä. Pientä ryhdistymistä toivoisin musakaupoilta tämän asian suhteen.
 
t. Köpe

No kyllähän ihan oikeassa akustisessa (verrattuna moneen elektro-akustiseen, jotka on fiksattu sähkiksen tuntumalle) kielet ON reippaasti korkeammalla, jotta se soisi akustisesti ihan ok. Kun mä hankin ekan paremman akustisen ja aloin harjoittelemaan sillä, niin tuskaahan se oli pari kuukautta - se vain on se akustisen soinnin hinta.
 
Voi toki olla ettet tarkoittanut tätä - mun mielestä halvoissakin akustisissa on tallat ja muut yleensä aika hyvin asemoitu, mutta tietenkin jos kaularauta on löysä, niin homma menee ihan metsään.

Voi toki olla ettet tarkoittanut tätä - mun mielestä halvoissakin akustisissa on tallat ja muut yleensä aika hyvin asemoitu, mutta tietenkin jos kaularauta on löysä, niin homma menee ihan metsään.
 
En tosiaan muistanut mainita, että referenssinä mulla on oma n. 1200 euroa maksava K Yairi. Aivan uskomattoman helppo soittaa, kielet sopivan matalalla, mutta ei tietoakaan räminästä eli akustiset ominaisuudet säilyvät erinomaisesti.
 
Jotenkin tuntuu, että niissä halpiskepeissä ne tallat ym. on vain lätkästy paikoilleen vaikka pienellä trimmaamisella niistä saisi paljon parempia soittimia.
 
t. Köpe

Yhteistä näille halvoille kitaroille on valitettavan usein ollut hyvin korkealle säädetyt (tai säätämättä jätetyt!!) kielet.
 
1. Kun kitara valmistetaan linjalla ja niitä tehdään satoja päivässä, niin aikaa setup:lle ei ole riittävästi. 2. Toisin kuin sähkökitaran kanssa, niin akustisen kaulan kulma ja/tai talla pitävät olla oikealla kohdalla muuten säätöihin laittaminen voi olla käytännössä mahdotonta, taas tuo halpa ja nopea tuotanto on avainsana. 3. Halvat akustiset ovat yleensä laminaattikantisia tai kannet on tukirimoitettu hyvin paksusti. Tämä vaikuttaa akustiseen soundiin ja myös siihen herkkyytteen, joka saa soittamisen tuntumaan vähän raskaammalta.
 
Kuinkahan moni akustisilta ominaisuuksiltaan erinomainen kitara on jäänyt kaupan hyllylle huonon soitettavuuden vuoksi?
 
Veikkaisin että vähintää puolet. Eteenkin jos otetaan näitä liikkeitä, jotka myyvät suurella voluumilla ja paljon. Silti myyvin tuote taitaa edelleenkin olla halpa, akustinen kitara. Niitä menee jatkuvasti kaupaksi.
 
Miksi kitarakaupat ovat usein pullollaan huonosti trimmattuja tai täysin tehdaskuntoisia kitaroita?
 
1. Niitä ei kiinnosta tehdä säätöjä, koska kitaran kate on luokkaa kymmeniä euroja, säätöjen tekeminen vie työajassa katteesta suuren osa (vaikka todellisuudessa ne pyörittelee peukaloitaan suuren osan päivästä, kuten muissakin työpaikoissa). 2. Ne ei oikeesti osaa itse, tai 3. Niitä ei kiinnosta.

En tosiaan muistanut mainita, että referenssinä mulla on oma n. 1200 euroa maksava K Yairi. Aivan uskomattoman helppo soittaa, kielet sopivan matalalla, mutta ei tietoakaan räminästä eli akustiset ominaisuudet säilyvät erinomaisesti.
 
Moi. Saisko ko. kitaran tyyppimerkinnän tarkemmin? Kevytsoittoinen teräskielinen on nimittäin haussa. Hintaluokkakin olisi sopiva.

Jotenkin tuntuu, että niissä halpiskepeissä ne tallat ym. on vain lätkästy paikoilleen vaikka pienellä trimmaamisella niistä saisi paljon parempia soittimia.
 
t. Köpe
 
Mutta perimmäisten kysymysten äärellä ollaan: olisko ne sitten niin halpoja enää? Mitä tulee liikkeissä tapahtuvaan fiksaukseen, ei oo enää sitä porukkaa, ja yrittäjän ei oo enää kannattavaa sinne mitään fiksaajaa palkata, katteet on kaiketi prässätty niin tiukille.
Vanha totuus on, että jos haluaa halvan ja hyvän, on ostettava kaksi..
 
Edith Piaf: flattopguitar vastaskin jo, ja monta kertaa paremmin...

Moi. Saisko ko. kitaran tyyppimerkinnän tarkemmin? Kevytsoittoinen teräskielinen on nimittäin haussa. Hintaluokkakin olisi sopiva.
 
Olepa hyvä!
 
DY-62C
 
t. Köpe

Samalla nämä kitarat jäävät sellaiseen noidankehään. Ei ne ainakaan parane pölyttymällä ja satunnaisella räpläämisellä.