Kitarat: kitarakamat ›

Eli kun kitara-arsenaalini tulee todennäköisesti paisumaan kesätöiden jälkeen, niin pälkähti päähäni otsikon mukainen kysymys: kuinka paljon noilla kahdella kitaramallilla on saundillista eroa? jostain kitaralehdestä muistan bonganneeni, että 335:sesta puuttuisi se Les Paul-tyyppisen kitaran middlekorostus, mutta miten on? kahta aivan saman saundista kitaraa ei oiken viitsisi hommata, ja lähiaikoina ei testaamismahdollisuuttakaan oikein ole. Joten nämä kitaramallit omistavat/omistaneet/huolellisesti testanneet, jakakaa viisautenne.

Jaahas. Painit samankaltaisen "ongelman" kanssa kuin itse joskus vuosia sitten.
Minä päädyin silloin 335:n, joka oli tosin ollutkin ykköshaaveenä siitä lähtien kun sellaista pääsin kerran kunnolla testailemaan. Mun mielestä 335 on ehkä hieman monipuolisempi soundimaailmaltaan, enkä oikein osaa sanoa mihin se ei LesPauliin verrattuna pystyisi. Ainoastaan kokoero voi jollekulle olla ratkaiseva juttu. Koska se hihnassa asettuu aikalailla eritavalla mitä LP. Sointi on mielestäni hieman LP:tä nasaalimpi ja tavallaan hieman läpikuultavampi. Eli ei ihan niin ZZ-kuin mitä LP:ssä on. Mutta tämä on ihan mielikuva juttua, eli sokkotestissä en varmaan näitä kahta pystyisi kuulemalla erottamaan toisistaan. Nimenomaan samoilla mikeillä varustettuna. 335:n kiertoherkkyys on matalampi, joten jos higain juttu on sinun hommaa, niin siinätapauksessa varmaan LP on parempi valinta. Kevyemmän särön sointuhommissa 335 on taas omimmillaan.
Molempia saa 59 rounded ja 60´s slim taper-profiilin kauloilla eli sekää ei eroa tee. Kaulaliitoksen/bodyn muodon ansiosta 335 on ylänauhoilta helpompi soitettava.
Mulla on ollut aina yhtäaikaa Tokain LP kopioita ja jopa yksi gibsonkin ostomielessä lainassa testeillä joten jonkinlaista vertailukohtaa on. Molempi parempi sanotaan... Mutta jos vain yksi pitäisi valita niin se on ehdottomasti 335. Se vain on niin hiton hyvä soitin. Tosin 335:n kanssa pelkään rikkoitumista enemmän. Se kun on jotenkin herkemmän oloinen kapistus.
 
Edit: sulla tuo LS70 näkyy jo olevan, niin ehdottomasti 335 testaukseen. Sitten tiedät pidätkö siitä. Toista Paulin mallia et varmaan tarvi ihan heti. Jos LS70 tuntuu OK:lta niin ei kyllä heti Gibsonin LP:tä kannata sille kaveriksi ostaa. Joskus sitten vaihdat jos logo vaivaa... ;D
 
Otit sitten kumman hyvänsä, niin pieleen ei valinta silti mene!

sulla tuo LS70 näkyy jo olevan, niin ehdottomasti 335 testaukseen. Sitten tiedät pidätkö siitä. Toista Paulin mallia et varmaan tarvi ihan heti. Jos LS70 tuntuu OK:lta niin ei kyllä heti Gibsonin LP:tä kannata sille kaveriksi ostaa. Joskus sitten vaihdat jos logo vaivaa... ;D
 
Ideana nimenomaan onkin kartoittaa, että onko se tarpeeksi erilainen. Toista LP:tä en kyllä tarvi ehkä koskaan, eli tokai kyllä pysyy talossa. Mutta sen päätin eilen töissä, että raskaasta uurastuksesta pitää saada palkinto eli kolmas kitara. strato löytyy, joten joku kolmas klassikko täytyy keksiä ja nimenomaan saundillisesti erilainen. ja aitoon gibsoniin en ajatellut kuitenkaan sijoittaa, että jotain budjettivaihtoehtoja pitää tutkia. muutamaa (335-tyyppistä) on jo testattu ja oli helkutin hyviä kitaroita, mutta jos niissä kuitenkin on aivan sama saundi kun tossa mun loverockissa, niin enpä taida pelkän ulkonäön takia ostaa. kiitos syvällisestä analyysistä.

SG, tai Telecaster jos klassikoita haet eikä 335 tunnu olevan tarpeeksi erilainen. Mut kyllä se 335 on hyvä, kyllä se hitusen eroaa LP:stä. Tuossa yllä jo jotain mainittiinkin hyvin.
 
Käy ihmeessä testaamassa ja ihmettele miltä tuntuu ja kuulostaa :)

muutamaa (335-tyyppistä) on jo testattu ja oli helkutin hyviä kitaroita, mutta jos niissä kuitenkin on aivan sama saundi kun tossa mun loverockissa, niin enpä taida pelkän ulkonäön takia ostaa.
 
Kyllä niissä aikalailla eri saundi on, ja tuon sun musamaun perusteella vois kuvitella että soittelet sellaisilla soundeilla yleensäkin että erot on tosiaan kuultavissa. Vaikutusta myös soittotuntumaan, kun koppa resonoi ihan eritavalla. Hillitysti säröä ja jonkinverran volumea niin hallitut feedbackit ilman mitään ujelluksia toimii hyvin. Samaten 335 antaa perus-soundina hieman kirkkaammat äänet ja kuten jo mainitsin, hieman läpikuultavammat/erottelevammat. Eli mitä tästä voi päätellä? Ei varmaan mitään..
Miten ois joku P90-mikillinen kitara? Tasakantisia paulijohdannaisia, jopa Gibsonia saa käytettynä kohtuu hintaan. Entäs Gibsonin Blueshawk? Eroaa hienosti LP/Strato kuviosta. No, onhan näitä... Valinta on sinun! :D

Käy ihmeessä testaamassa ja ihmettele miltä tuntuu ja kuulostaa :)
 
Kyllä kyllä, mutta yritän tässä vähän aluksi kartoittaa testattavia kitaroita, että tietää mitä kaikkea löytyy. Telecaster on jo listalla, samoin esim. tämä:
 
http://prsguitars.com/showcase/current/sesoapbar2.html
 
ja onhan noita muitakin p90-mikkisiä kitaroita olemassa.
 
Samaten 335 antaa perus-soundina hieman kirkkaammat äänet ja kuten jo mainitsin, hieman läpikuultavammat/erottelevammat.
tällaisessa käsityksessä itsekin olin, vaikka kokemusta kovin vähän onkin.
 
EDIT:
jos klassikoita haet
 
no siis sillätavalla kyllä, että floikalle ei ole käyttöä, 24 nauhaa en tarvi, ja ulkonäönkin pitäisi miellyttää omaa silmää. että sillätavalla en nyt aivan ole jämähtänyt näihin klassikoihin. niin ja paksu kaula on aina plussaa, kunhan ei mitään käsittämätöntä halkoa...

Kyllä mun mielestä LP ja 335 eroavat ihan reilustikin. Tällä hetkellä mulla ei ole yhtään LP-johdannaista, mutta yhteen aikaan mulla oli Ibanez AR-100 (aika LP Std tyyppinen kitara, vaikka eroja toki) ja ES-335. Ainakin itse tein sen havainnon, että LP:n ominaissoundi on tummempi ja jotenkin tasaisempi tai sellainen fiininmpi(?) kun taas ES-335 on hieman kirkkaampi ja pystyy paremmin sellaiseen räyhäkkään (en tarkoita mitään hevisoundia) soundiin, toki paremman puhtaan soundin lisäksi. No, aika subjektiivisia asioitahan nämä ovat. Ehkä molempi parempi, tosin itse en Std tyyppistä LP:tä (tai johdannaista) oikein tarvisi.
 
Aijjoo, mulla ei sitten ole kyllä aidoista 335:sista tai Epiphoneista, eikä edes Tokaista paljoakaan kokemusta. Tämä meikäläisen laitos on jokin no-name (liekö joku custom sitten) spesiaalimalli hienolla lohikäärmeellä yms, joten soundikäsitykseni voi olla harhaanjohtava, kun nuo mikit kuitenkin vaikuttavat soundiin aika paljon.

ES-335 tyyppisessä kitarassa se soundi on Les Paulia avoimempi ja mielestäni muutenkin monipuolisempi. Les Paulista ei saa samanlaista maukasta puhdasta soundia ja minulle se ES-335 tyyppisen skeban kiertoherkkyyskin on plussaa. ES-335 skeba ison runkonsa ansiosta asettuu aika kivasti ruhoa vasten ja ylänauhoillekin yltää LP:ta paremmin. ES-335 tyyppistä kapulaa on myös kiva soittaa ilman vahvistinta suuremman äänenvoimakkuutensa takia. Aika monelta valmistajalta löytyy ES-335:sta oma variaationsa, joten Gibson ei ole se ainoa saatika välttämättä paras vaihtoehto. Allekirjoittanut suosittelee Yamahan SA-sarjaa, niitä Japanissa valmistettuja. Tällä hetkellä uutena ei saa kuin SA-2200, mutta käytettynä pyörii useaakin mallia, yleensä vähän alle tonnilla.
 
Jos raskasta rokkia ja heviä aikoo soittaa, niin valinta toki kallistuu Les Pauliin. Kaikkeen muuhun ES-335 onkin sitten varsin jees. Jos valinnan vaikeus on liikaa, niin voihan sitä aina hommata pienirunkoisen ES-335 tai onttorunkoisen LP tyyppisen skeban. Sijoittuvat soundiltaan vähän ES:n ja LP:n välimaastoon.

Tuolta budjettiluokan 335 malleista yks valinta vois olla Yamahan SA500. Guitarist lehdessä väittivät olevan hyvä. Edullinen, tyylikäs, hyvä tuntuma ja soi hienosti - lehden mukaan.Erityisesti nimenomaan hintaansa nähden. Vaikuttaa mielestäni kiinnostavalta.
 
Tsekkaa siis http://tinyurl.com/l2c9z
Pistä tilaus:http://tinyurl.com/hm779 tai http://tinyurl.com/lyf6j
Osta tuo ja jos et tykkää niin myy mulle :D
 
..että pannaanko pakettiin?

Samoilla linjoilla Artistin ja LaXun kanssa, etenkin nuo Artistin kuvailemat soundierot osuu musta täysin kohdalleen.
 
Yamahan SA500 ei ehkä thomannilta asti kannata tilata, sen hinta kun on Fazerilla näyttänyt olevan 375e. Talvemmalla tuli tuollaista testailtua, kun köyhän miehen "Essiä" etsin. Jäi kuitenkin kauppaan, kun Epiphonen ehdokas soi akustisesti huomattavasti vahvemmin. Muutenkin Yamaha tuntui jotenkin halvemmalta, enkä nyt tarkoita sitä 25e hintaeroa. Toisaalta en testannut kuin yhtä jammua, joten tiedä sitten onko kaikki samanlaisia. Se sunburst ei kyllä vakuuttanut.

Jännä juttu muuten, että kerrankin kaikki tuntuu olevan aikalailla samaa mieltä siitä miten 335 sointi eroaa LP:stä. Eiko kukaan ole päinvastaista mieltä?
 
Joo, tuosta SA500:sta en tosiaan tiedä mitään. Ei ole kokemuksia, laitoin vain vinkkinä kun sitä Guitaristissa kehuivat. Enkä hinnoistakaan ole perillä, kun ei meilläpäin ole semmosia myynnissä. Yleensä aina tulee hintataso ekana tsekattua T-kaupasta ja sen jälkeen kyseleen paikallisilta että montako viikkoa ois mahdollinen tilausaika...

Jännä juttu muuten, että kerrankin kaikki tuntuu olevan aikalailla samaa mieltä siitä miten 335 sointi eroaa LP:stä. Eiko kukaan ole päinvastaista mieltä?
 
Ei:-)
 
On varmaan vahingossa eksyneet vastaamaan sellaiset, jotka ovat oikeastikin ko. kitaroilla soittaneet, eivätkä perusta "tietoaan" johonkin Epiphone-Tokai-Samick -osastoon.

Joo, tuosta SA500:sta en tosiaan tiedä mitään.
 
Kun kerta hivenen ohi aiheen on jo eksytty, niin kerta kiellon päälle...
 
Tartuin tuohon SA-juttuun, kun omat kokemukset oli niin traumaattisia. Kaikki muut mun käsissä käyneet Yamahat (äkkiseltään muisteltuna pari akustista, BB-sarjan basso ja sellanen jazz-laatikko, oliskos AES-1500) on olleet ihan oikeita soittimia. Tuosta en sanois samaa... Ei haittais yhtään jos joku SA500:n omistaja tai muuten asiasta tietävä vois vahvistaa, että se oli vaan se surullinen yksilö, joka ei kaikkia laatuvaatimuksia täyttänyt.

Ei:-)
 
On varmaan vahingossa eksyneet vastaamaan sellaiset, jotka ovat oikeastikin ko. kitaroilla soittaneet, eivätkä perusta "tietoaan" johonkin Epiphone-Tokai-Samick -osastoon.
 
Mä oon Tokai osastoa, tai siis mulla itselläni on moinen, varustettuna Häusselin mikeillä. Siitä on aikaa G:llä olen soitellut. Mut kyllä mä vielä sen saan, ja sit pääsen modaamaan Tokaita ihan urakalla. Hyvä keppi sekin siis. Trapetsi on tiukka juttu!

Tartuin tuohon SA-juttuun, kun omat kokemukset oli niin traumaattisia. Kaikki muut mun käsissä käyneet Yamahat (äkkiseltään muisteltuna pari akustista, BB-sarjan basso ja sellanen jazz-laatikko, oliskos AES-1500) on olleet ihan oikeita soittimia. Tuosta en sanois samaa... Ei haittais yhtään jos joku SA500:n omistaja tai muuten asiasta tietävä vois vahvistaa, että se oli vaan se surullinen yksilö, joka ei kaikkia laatuvaatimuksia täyttänyt.
 
Sattuuhan noita maanantaikappaleita. En itsekään kokeilemaani SA500 juuri ihastunut vaikka Yamahalle tyypillisesti olikin moitteettomasti valmistettu. Ibanezin Artcore-sarjan puoliakustiset eivät meinaan nekään minua säväyttäneet soundin puolesta, vaikka hintaansa nähden ihan hyviä ovatkin (joskin kokeilemani yksilöt olisivat kaivanneet kipeästi satularemonttia). Toki vertailukohta ei ehkä ollut ihan reilu, kun itse soittelen wanhalla japanilaisella Yamaha SA1200S:lla, joka on kuitenkin huomattavasti arvokkaampi soitin. Tuntuu kuitenkin, että nimenomaan puoliakustisissa kannattaa satsata noihin laadukkaampiin soittimiin, vaikka sitten käytettynä.

Onko olemassa ES335-mallia P90-mikeillä?
Minua kiinnostaisi moinen blues/jazz/rock-skebaksi hämyisään ja savuisaan clubijamitteluun.

Onko olemassa ES335-mallia P90-mikeillä?
Minua kiinnostaisi moinen blues/jazz/rock-skebaksi hämyisään ja savuisaan clubijamitteluun.
 
On kyllä. P90-dogeareilla varustettua oon joskus himoinnut itsekin.
 
Vaan mistäs sais, se on toinen kysymys.
:-)

On kyllä. P90-dogeareilla varustettua oon joskus himoinnut itsekin.
 
No helkkari, sellainen ois mukava kapistus.
 
Vaan mistäs sais, se on toinen kysymys.
:-)
 
Taitaa olla helpompaa maksaa jollekin soitinrakentajalle kiltisti mitä hän pyytää jotta saa haluamansa :)
 
Olen kyllä miettinyt ihan normi Essiä ja vaihtaa siihen sitten vaikka Duncanin PhatCatit, siis normihummerien kokoiset p90-mikit.

Olen kyllä miettinyt ihan normi Essiä ja vaihtaa siihen sitten vaikka Duncanin PhatCatit, siis normihummerien kokoiset p90-mikit.
 
Eikö P90 ja minihumbuckerit ole samankokoisia? Vähän on semmonen muistikuva, vaan en osaa sitä tähän hätään mistään tarkistaa. Jos kuitenkin vahingossa olisin oikeassa, niin Epiphonen Rivieraan saisi siis ihan normaalitkin P90-mikit. Rivieraa löytyy 500e-2500e, korealaisesta Japanin kautta ihan amerikkalaiseen. Onhan nuo pulskat kissat ihan hyvä lääke enshätään, mutta...

Jännää muuten on tuo, että noita tosissaan budjettiluokan es-tyyppisiä kitaroita on monella valmistajalla (yamaha, epiphone, ibanez), mutta sitten seuraavat mallit maksaa jo päälle 2000 eskoa. mitään semmosta 1000 euron luokkaan osuvaa ei oiken tahdo löytyä, käytetyt yamahan japanilaiset ehkä. kerran semmosta muuten testasinkin jossain (käytetty, mallinumero ei jäänyt mieleen) musakaupassa, ja yllä tyin siitä, kuinka lähelle kiinanpoikien kasaama ibanez pääsi. ihan akustisesti niitä kumpaakin siinä räpläilin, ja meinasin lentää pyrstölleni kun katsoin hintalappua: 400 euron tietämillä oli pyynti uutena. sillon jos olis ollu rahaa niin siinä olis ollu mulle kitara. muttakun ei.
 
kiitoksia suuresti kaikille kommenteista, 335-tyyppinen keppi pääsee ilmanmuuta vakavasti harkittavien vaihtoehtojen joukkoon. täytyy mahdollisimman pian päräyttää johonkin musaliikkeeseen testikierrokselle. että saa lisää työmotivaatiota :)