Kitarat: kitarakamat ›

Oiskos kellää mielipiteitä tosta telestä? Oon aatellu ostaa telen ja tota oon katellu mut ei oo viel päässy testaamaa et miltä se kuullostaa ja tuntuu.

Oiskos kellää mielipiteitä tosta telestä? Oon aatellu ostaa telen ja tota oon katellu mut ei oo viel päässy testaamaa et miltä se kuullostaa ja tuntuu.
 
Fenderin sivujen klippien perusteella pirun hyvältä.

Aah! Kuin meikäläiselle mittatilaustyönä räätälöity topicci! Olen pari vuotta soitellut vuonna 93 tehdyllä kappaleella kyseistä tele-mallia ja luulen ainakin tietäväni sen hienoudet ja harvat heikkoudet.
 
Plussaa saa ehdottomasti kaula, jonka d-profiili on oma suosikkini, tosin se on aika iso, eli jos on pienet kädet niin silloin 60-lukulainen c-profiili on ehkä parempi. Tärkeintähän on kuitenkin että kädet ovat terveet... Nauhat on pienet ja radius samoin (7,25), joten venyttäminen ei ole ihan helpointa, mutta soundissa on optimaalisessa suhteessa puuta ja metallia. Talla on ihan jees, Danny Gatton tyylisillä tallapaloilla saa vireenkin aika lailla kohdilleen ja soundi on paras mahdollinen, messinki rulettaa ainakin omasta mielestäni.
 
Runkomatsku on saarni, josta oikeesti hullukaan ei ota selvää, jotkut yksilöt ovat hullun painavia (omani on painava) ja osa höyhenkevyitä, tää on alue jossa meikäläisen mielestä kaaos on valloillaan eikä mitään absoluuttista totuutta ole... Soundi on kuitenkin yleisesti ottaen ok, joskin jotkut yksilöt saattavat olla hieman honottavia (kun kopauttaa kroppaa, niin kuuluu aikalailla ontto, jopa muovinen kolaus). Oma kappaleeni on kolmipalaisella rungolla, mutta markkinoilla lienee myös kaksi ja nelipalaisia runkoja, joista jälkimmäinen on ainakin teoriassa vähän nounou-vaihtoehto, ainakin näin kalliissa kitarassa. Kolme on ihan fine. Helpoitenhan rungon palamäärän näkee päädystä. Rungon suojana on nitroselluloosa-lakka joka on se parempi ja kalliimpi päällyste, se ei tosin vanhene erityisen kauniisti vaan haalistuu ja himmenee iän myötä. Ehkä sitten kun se irtisanoo sopimuksensa lopullisesti, se on kauniimpi kuin muovilakat...
 
Elektroniksit on ihan jees Fenkkutasoa, tosin markkinoilla on runsain mitoin parempia vaihtoehtoja ja Telen ominaisviehätykseenhän kuuluu se että sitä on helppo modata ja siitä saa helposti ja vähällä vaivalla omanlaisensa joten en laskisi alkuperäismikkien pelkkää ok-tasoa välttämättä miinukseksi... Oma lukunsa on tietenkin alkuperäinen mikkivalitsimen etuasento, jossa konkka leikkaa yläpäät pois... en tunne ketään kenenkä mielestä se olisi hyvä asia... Helppo duuni on muuttaa se normi-Telen konfiguraatioon. Ekstrahyvä on viiellä ruuvilla kiinni oleva pickguard, jonka loveen saa plekun helposti iskettyä kun koittaa sormilla näpyttelyn aika.
 
Kaiken kaikkiaan se on kitara jossa on soulia ja se vaatii huomiota niin kuin elävä olento, jotta siitä saisi kaiken irti. Kun aluperin hankin omani, en ollut hankkimassa just tiettyä Teleä, vaan se vain oli paras kaikista Helsingissä silloin myynnissä olleista. Kannattaa tsekata käytettyjä, niissä on aina enempi storyä ja lifeä kuin suoraan pakasta vedetyissä.
 
Omaa Tele 52' voi ihailla omakuvassani, jossa jamitan unplugged kevään hoteimmissa muotikuteissa!

Tahtoo! Mistä saa?
 
Joutuukos muuten jyrsimään tallamikin koloa, jos haluaa humpparin vaihtaa? HotRailskin vois olla toimiva?

Niin ja mitenkäs nuo Japan Tele-reissue Vintaget '52 ja '62? Niitä saa nykyisin Soundstoresta siedettävään hintaan uutenakin. Mikit on Vintage (USA) -malliset joten lienee ok-tasoa ja ainakin aiempien merkkien perusteella viimeistelynkin pitäisi olla hyvällä mallilla.
 
Mitkäs on '52 ja '62 -vintage -mallien keskeisimmät erot?

Niin ja mitenkäs nuo Japan Tele-reissue Vintaget '52 ja '62? Niitä saa nykyisin Soundstoresta siedettävään hintaan uutenakin. Mikit on Vintage (USA) -malliset joten lienee ok-tasoa ja ainakin aiempien merkkien perusteella viimeistelynkin pitäisi olla hyvällä mallilla.
 
Mitkäs on '52 ja '62 -vintage -mallien keskeisimmät erot?
 
'52-malleissa on ainakin V-mallinen kaula(paksumpi). Meitsi digaa '62 enemmän.

Mitkäs on '52 ja '62 -vintage -mallien keskeisimmät erot?
 
No olisko vaikka näin:
 
'52:
- saarnirunko
- kaula kokonaan vaahteraa
 
'62:
- leppärunko
- vaahterakaula ruusupuuotelaudalla
 
Mikkeinä joko USA "vintaget" tai Texas Specialit
 
Katso täältä lisää:
http://216.239.39.104/translate_c?h … /index.htm&prev=/language_tools

Annoin Country Larrylle plussan. Mikset kirjoita samantien artikkelia?

Annoin Country Larrylle plussan. Mikset kirjoita samantien artikkelia?
 
Kiitos! Ei olekaan tullut mieleen artikkelin kirjoittaminen... pitää vähän miettiä. Lukeeko niitä Kukaan?

'52-malleissa on ainakin V-mallinen kaula(paksumpi). Meitsi digaa '62 enemmän.
 
52'-mallissa on U-kaula. Sekoilin itsekin aikaisemmassa raapustuksessani näiden C ja D-kuppien, öö, -kaulojen välillä. Jenkki 52 siis U-profiili, Meksikossa tehdyssä 50's Classicissa on soft-V joka ei sekään ole yhtään hullumpi. Jos uutta skittaa on hommaamassa niin kyllä musta ne meksikon mallin on ihan varteenotettavia, hintaero jenkkeihin on aika suuri. Niissä Japanin malleissa kannattaa olla tarkkoina että mistä puusta runko on, voi halvemmissa olla lehmusta eli basswoodia jossa ei sinänsä ole vikaa, se ei vaan ole vintagespeksien mukainen. Mutta kyllä omaan makuun kannattaa luottaa eli jos lehmusrunko soi omasta mielestä hyvin niin avot.

Kiitos! Ei olekaan tullut mieleen artikkelin kirjoittaminen... pitää vähän miettiä. Lukeeko niitä Kukaan?
 
Lukisin mielelläni. Kerropa muuten vielä mikä tuo sinun Telesi väri on nimeltään? Itsekin himoitsisin tuollaista sinapinväristä runkoa mustalla pleksillä.
 
Osaako joku muuten kiteyttää Vintage (USA) ja Texas special (USA) mikkien keskeisimmät erot? Ja mitenkäs nämä poikkeavat esim. american standard telen mikeistä?

Tahtoo! Mistä saa?
 
Joutuukos muuten jyrsimään tallamikin koloa, jos haluaa humpparin vaihtaa? HotRailskin vois olla toimiva?
 
Kyllä sitä joutuu jyrsimään ja tallalevyn vaihtamaan eli ehkä kannattaa ensin kokeilla näitä raidemikkejä.

Lukisin mielelläni. Kerropa muuten vielä mikä tuo sinun Telesi väri on nimeltään? Itsekin himoitsisin tuollaista sinapinväristä runkoa mustalla pleksillä.
 
Se on butterscotch blond ja sekin on kyllä sellainen omituisuus että voi ihmettä! Jos tsekkaat Fenderin sivuila miltä sen pitäisi näyttää ja vertaat kaupoissa oleviin niin huomaat varmaan että netin kuvassa kaikki syyt on näkyvissä ja se näyttää enempi kirkkaalta lakalta, mutta kaupan skitoissa väri on huomattavasti peittävämpi. Mulla on ainakin aika peittävä lakka. Ehkä se on vaan joku vaihteleva tekijä. Mietin tosiaan tota artikkelia...

Country Larry tuossa mainitsi noita paino-eroja... Omani on taasen höyhenenkevyt...
 
Olen rakastunut teleeni, taipuu aika monenlaiseen räimeeseen rautalangasta garageen... Mikit olivat positiivinen yllätys, eivät pahemmin hurise. Talla, mallia vintage, ei ole ollenkaan ongelmana hienovirettä virittäessä...
Eli jos kiinnostaa, niin voisin myydä tuon mukana tulleen modern-tallan...
Mitähän siitä voisi pyytää?
 
EDIT: Ja nuo mikkikytkennät on aivan perseellään, ei vaan jaksa muuttaa...

..mutta kaupan skitoissa väri on huomattavasti peittävämpi.
 
http://www.thomann.de/thoiw3_fender_52vintage_telecaster_prodinfo.html
 
Tuokin näyttää aika neutraalilta verrattuna sun jopa oranssiin lakkaan. Mitenkäs muuten on juttu noiden reissueiden kanssa?

http://www.thomann.de/thoiw3_fender_52vintage_telecaster_prodinfo.html
 
Tuokin näyttää aika neutraalilta verrattuna sun jopa oranssiin lakkaan. Mitenkäs muuten on juttu noiden reissueiden kanssa?
 
Siis tää mun skittahan on ehdottomasti reissue, vuodelta -93, kaulan päädyssä on leima. Ne alkuperäisethän maksaa kerrostaloyksiön verran vähintään.
 
Voihan se olla että mun skitassa on uutena ollut yhtä kirkas lakka, mutta että se on ajan saatossa himmentynyt ja samentunut. Läheltä katsoessa lakan pinta on himmeä ja syyt näkyvät melko sumeina, eivät siis teräväpiirteisesti. Lakkapintaa en ole saanut millään puhtaaksi, Kyserin lemon-olilista ei ole ollut oikeastaan mitään hyötyä, pinta pysyy himmeänä ja tuhnuisen näköisenä. Onko kellään mitään apukeinoa nitroselluloosalakkapinnan puhdistamiseen?

Mitäpäs se itse vintage nyt sitten tarkoittaa kitaran ominaisuuksien kannalta suhteessa esim. American ashiin? Pienempi radius näyttäisi olevan, mutta mitenkäs muuten?
 
Eli, miksi juuri vintage?

Olen moista ostamassa. Kaikki muut kitarat ovat vanhaa sotakirves-stratoa vaille menneet. Suunnilleen harrastuksen alusta asti on kiikarissa ollut moinen tele. Nyt päälle kymmenen vuoden jälkeen GASit jalostuivat huippuunsa ja pääoma ostoa varten on nyt taattu. Eilen kuitenkin eräs m.nettiläinen rikkoi illuusioni tästä kitaraunelmasta. Sanoi näissäkin tason heittelevän melko rajusti.
 
Toki ymmärrän että näissäkin on loistoyksilöitä ja täytyy varautua ettei sieltä tulekaan nyt ihan hintansa arvoista peliä. Kyseessä ei ole mikään poikkeus. Mutta että skaala olisi ns. täysin paskasta huippukitaraan? Vieläpä suhteessa 50-50? Sadoissa arvosteluissa kuitenkin soundi rankataan sinne 9-10 pintaan lähes poikkeuksetta. Onko teidän korviinne kantautunut jotain huonoa tästä kitarasta? Ei sillä, että se kovasti minun gasia laannuttaisi. :) Vaihtoehtoisesti saatte myös ylistää kitaraa lisää, niin ei tule katumista ennen tilausta. Tänks.
 
EDIT: mainittakoon että olen todella ostamassa sikaa säkissä Keski-Euroopasta. Varmasti aika ääliömäinen veto 1400 euron soittopelistä, mutta luotan Fenderin ammattitaitoon kuulopuheista huolimatta.

http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=15&t=123491&co=30
 
Teleasiaa täälläkin.

Danny Gatton tyylisillä tallapaloilla saa vireenkin aika lailla kohdilleen ja soundi on paras mahdollinen, messinki rulettaa ainakin omasta mielestäni.
 
Mielestäni Danny Gatton-tyylin messinkiset "kompensoidut" tallapalat ovat ainoa oikea vaihtoehto TeleMasteriin. Näyttää, tuntuu ja etenkin kuulostaa hyvältä. Ihmettelen suuresti ettei enää juurikaan valmisteta messinkitalloja, olivat vissiin liian hyviä ollakseen totta... esim. minulla on toisessa Les Paulissa foxilta ostettu Double Eagle Tune-o-matic ja voi jessus se pieksee 100-0 tuon normaalin kromatun tompan.
 
Telessä tuo messingin ominaisuus vielä korostuu... sustainia ja erottelua tulee soundiin, ainakin näin minä olen asian kokenut parissa Tele-vertailussa.
 
Myös intonaation kanssa DG-tyylin tallapalat tuovat Teleen helpotusta, vaikka edelleenkin kompromissejä joutuu tekemään... tosin se kuuluu asiaan Telen kohdalla.
 
Itse olen kovasti GASittanut tuota Fenkun Classic-sarjan 50s Teleä:
http://www.fender.com/products/search.php?partno=0131202303
 
Vaahteraisella otelaudalla ja tuolla 2-Color Sunburstilla. Onkohan kellään pidempää omistussuhdetta ko. vermeeseen? Haluaisin tietää miten tuo kestää käytössä, testannut olen kyllä mutta eipä se aina kaikkea kerro. Vaikka Telen pitäisikin kestää ydinsodat ja muut, niin jos jollain tuollainen Classic-sarjanen 50s Tele on niin pistä vaikka pikaviestillä kokemuksia, olisin kiitollinen.
 
PS. GALLUPPI!!!
 
Kummasta enemmän perinteiset telesoundit... leppä- vaiko saarnirungosta?