Kitarat: kitarakamat ›

Tulipa mieleen tämmöinenkin asia jakaa kun äskettäin juuri puuhasin asian parissa. Siis tietenkin satulaurien varsinainen viilaaminen kannattaa jättää taitajan tehtäväksi jos ei ole kunnon viiloja ja tiedä mitä tekee tai silleen siis halua harjoitella. Mutta kielten vaihdon yhteydessä on ainakin silloin tällöin uria hyvä vähän putsailla. Itse olen aikaisemmin kokeillut jos vaikka mitä, milloin raapinut rukarin kärjellä tai koittanut hieroa kielen tai rakotulkin ympäri kietaistulla hiekkapaperin palalla.
 
No tänään huomasin, että Tokain G-kieli ei soi kunnolla vapaana, vaikka eilen vaihdoin uudet kielet ja päättelin, että urassa on jotain paskaa tms. muutaman kotvasen ympärilleni tähyiltyä osui silmäni Dremel laukkuun ja sieltä löytyi sarja niitä kapeita hiomalaikkoja jotka sopivat kuin nakutettu uraan. En tietenkään poralla pyörittänyt :-) vaan ihan käsin vain pyyhkäisin laikan sivulla uran pohjaa ja kas, se tuli kuntoon :-).
 
Tohon hommaan on varmasti ihan siihen tarkoitettujakin työkaluja olemassa, mutta eipä mulla niitä ikinä ole käsillä, niin ajattelin jakaa että minkälaisia konsteja olette muut kokeilleet käyttäneet ja hyväksi havainneet. Ja tietenkin jokainen tietää ja muistaa, että liian järeillä toimilla satula on helppo pilata, mutta onneksi sen uusiminen/korjaaminen ei ole mikään maailman kallein juttu ja ainakin itse ajattelen, että soittajan on hyvä hallita tuollaisia perushuoltotoimia ihan itsekin.

Hammaslankain toimii hyvin tuossa hommassa.

speedyclarke: Hammaslankain toimii hyvin tuossa hommassa.
 
Hammaslankaa on tullut käytettyä satulaurien putsaukseen varmaan 20 vuotta. Tosiaan toimii. Ei tarvitse jynssätä, vaan pari kevyttä vetoa riittää.

Putsaukseen riittää yleensä hammasharja.
 
Jos tarttee pientä fiksausta, niin pala kaksinkerroin taitettua vesihiomapaperia (joku 800, 1000, 1200 tai hienompi) ja sillä muutama (ei intouduta hinkkaamaan!) pyyhkäisy uran pohjassa. Jos paperi tarttee tukea, niin vanha kieli tai sopiva rakotulkki auttaa.
 
Ja noissa uran muotoiluissa tärkeitä pointteja on uran pohjan korkeus (vai syvyys?), uran leveys, oikea kontaktikohta (= kaulan puoleinen reuna) ja uran muoto (levenee ja syvenee hiukan sinne lavan puolelle). Ja lopuksi satulan korkeus, ettei ne kielet istu liian syvällä urissaan.

Enpä oikeastaan ikinä mitenkään..
 
Varmaan joskus vuosia vuosia sitten huollossa, jolloin säädötkin laitettiin viimeksi kuntoon, mutta ei sen jälkeen...

Mitenkäs onko satulauran liiasta leveydestä haittaa jos muuten on uran muoto jne kohdallaan? Siis tilanne jos uria joutuu levittämään paksummille kielille ja kun palataan takaisin ohuisiin
 
Miten nuo ihan ohuimmat urat, ei taida edes se hiomapaperi mahtua kaksinkerroin, millä ne saa viilattua kotikonstein, punottujen kielien urat olen jynssännyt vaan kielellä viilaten leveämmäksi jos on tarvinut paksumpia vaihdella

VesQ1986: Mitenkäs onko satulauran liiasta leveydestä haittaa jos muuten on uran muoto jne kohdallaan? Siis tilanne jos uria joutuu levittämään paksummille kielille ja kun palataan takaisin ohuisiin
 
Jos kieli pääsee värähteleen urassa sivusuunnassa, se aiheuttaa sitä klassista sitarin saundia satulan ja virittimen välillä. Korjautuu kielenohjaimella tai sit sillä että viilaa uran pohjalle yhdellä vedolla pienemmän uran joka pitää kielen paikallaan, mutta on kuitenkin niin kapea ettei kieli uppoa syvemmälle sinne uraan.
 
Optimitilanne olis aina tasan oikean levyinen satulaura, joka ois ns. yhden pykälän isompi ku mitä itse kieli. Esim. .42 kielelle ura .46 viilalla jne. Tasan samankokosessa urassa kieli jumittaa virittäessä yms ja jättää löysiä sinnetänne.

Jos pysytään edes jonkinlaisissa normaalimitoissa (vaikka .009-setistä .012-settiin ja takaisin), niin leveys ei yleensä ole ongelma, jos uran pohja on oikeanlainen (U) ja kielikulma satulan yli on riittävä.
 
Monet noista sitrasaundiongelmista tulee siitä, että satulauran pohja ei laske oikein sinne lavan puolelle, vaan kieli kanttaa (ja kantaa) liian leveältä alalta.
Pikafiksi on tietty joku kuminauha lapapuolelle satulaa. ;)
 
Ja kyllä mulla on tonninen vesihiomapaperi mennyt kaikkiin uriin riittävästi putsausta/tasoitusta varten. Uran varsinainen muotoiluhan (vaikka uuden satulan teko aihiosta) on eri asia.

Kaikkeen paskan putsaamiseen lähes joka pinnalta sopii Sinol. Sitä kankaaseen ja pyyhintä. Haihtuu pinnoilta eikä syövytä.
Ei nitrolakatuille pinnoille kuitenkaan!
 
Satulan uria varten sinol-kostean kankaan voi kietaista vaikka ohuen peltipalan ympärille ja sillä pyyhkäisee urista. Vanha muovinen luottokorttikin käy (+kangas) ja sitä pystyy hyvin ohentamaankin jos on tarvetta.
 
Liian väljän uran voi tiivistää tiputtamalla siihen tipan koottavien pienoismallien liimaa ja sen kuivuttua viilaa uran uudelleen. Leveyksiä voi säädellä mutta syvyyden kanssa oltava huomattavasti tarkempi.
 
Uran liukastamiseen se lyijykynän lyijy on edelleen hyvin toimivaa.