Kitarat: kitarakamat ›

Kuluneen puolentoista kuukauden aikana omistamistani neljästä kitaravahvistimesta kolme on oikutellut. Osa vehkeistä on uusia, osa vähän vanhempia, päällisin puolin siistejä kuitenkin. Ja ei, älkää ruvetko kyselemään niiden oireista. Te ette niitä kuitenkaan korjaa, enkä minäkään.
 
Haluan tällä kokemuksellani viritellä keskustelua kitaravahvistinten laadusta. Paskoja näyttävät olevan niin jenkkivehkeet kuin britit. Pitääkö se hommata japanilainen peli, vai mikä auttaisi?

Kuluneen reilun kolmenkymmenen vuoden aikana oikeastaan yksikään mun vahvareista ei ole kunnolla oikutellut, poislukien vanhan Lanikan polttama putkenkanta, joka sekään ei soittoa keskeyttänyt sillä hetkellä.
 
Ala soittamaan rumpuja tai nokkahuilua, et tartte vahvareita jos ne sulla kyrvähtää. Tuuba toimii kans kelissä kuin kelissä.

Nykylaitteissahan on monesti se vika ettei niitä rakenneta kestäviksi.

Kannattaisi ehkä harkita kummiskin sitä korjauttamista. "Pidettävä kuluu ja syötävä vähenee" pitäisihän sinun se motoristina tietää. Itse yleensä korjautan jos jokin menee rikki oli se sitten ajovaate, kenkä tai kitaravahvistin. Yleensä (ei aina) tavaran laatu paranee korjauksen myötä. Koska heikoin kohta tavarassa pettää, niin sen kojaaminen ja korvaaminen laadukkaammalla, parantaa pikkuisen koko tuotteen laatua.
 
Mutta kysyit, että miten minulla on vahvistimet kestäneet? mielestäni oikein hyvin. Olen kuitenkin kaikkia vahvistimiani huollattanut.... siis paitsi tätä viimeistä en ole vielä, mutta ilman muuta vien tämänkin huoltoon sitten kun tämä oikuttelee. Mun kokemuksen mukaan putkivahvistimet tietenkin lopulta oikuttelevat viimeistään kun putket tulevat tiensä päähän ja niitä pitää uusia. Se ei minun mielestä ole edes oikuttelua, vaan liittyy tähän wanhaan tekniikkaan. Oikuttelua on mielestäni se kun jokin sellainen menee rikki jonka ei pitäisi hajota. Hmmmm ...... olisikohan kohdalleni tullut sellaista? no ainakin yksi tapaus tulee mieleen kun meidän treenikämpällä oli yksi Marshallin JCM800 kombo jota käytettiin aina kun ei sattunut oma vahvistin olemaan käsillä tms. no kerran siinä sitten alkoi pääteputket oireilemaan ja vein sen tietty huoltoon jossa pääteputket vaihdettiin, mutta huoltaja kertoi että siellä päätteessä (en tiedä tarkemmin että mikä vastus) oli yksi komponentti joka oli jo tehtaalla joutettu kiinni vain toisesta päästään ja toisesta päästä se oli irti, mutta koski kontaktipintaan kuitenkin, mutta varmasti selitti osaltaan kyseisen vahvistimen oikukkuutta. Vahvistin oli englannissa valmistettu kahdeksankytluvun alussa ja palvellut näihin päiviin saakka eikä vikaa oltu aikaisemmissa huolloissa edes huomattu joten hyvinpä tuokin palveli, mutta näin esimerkin mainitakseni.
 
Nykyvahvistimissa on varmaan paljon laatueroja ja toisinaan uskon, että kuvetta kaivamalla saa parempaa laatua myös kestävyyden osalta, mutta en ole varma enkä halua asiasta väitellä. Itselläni oli yksi amerikassa tehty Fender BluesDeVille joka palveli minua vajaat kaksikymmentä vuotta (ostin sen uutena) soittelin reenit ja keikat ja käyttelin sitä kotonakin enkä ikinä huoltanut (kun sehän oli uusi :-D ). No sitten myin sen ja myydessä huomasin että kanavanvaihtopedaali ei toiminut enää ja kun vein sen korjattavaksi niin huollossa kerrottiin, että myös konkat olisivat vaihdon tarpeessa (pääteputket oli uusittu jo aikaisemmin joten ei tämä ihan ensimmäinen huolto ollut) ja nekin sitten vaihdettiin ja vahvistin vaihtoi omistajaa ja olen ihan varma, että se palvelee myös uutta omistajaansa sen kakskytvuotta ilman ongelmia :-).
 
Mun kaikki muut vahvistimet olen ostanut käytettynä ja niissä olen huollot teettänyt ajatuksella, että toimiipahan sitten ongelmitta kun on kunnolla korjautettu ja tsekattu. Mutta siis ehkä digivehkeisiin verrattuna putkivahvistimet vaatii enemmän hellää huolenpitoa. Toisaalta ei digivehkeetkään mitään ongelmattomia ole, kyllä niissäkin aina joskus jokin voi hajota ja niissä voi olla valmistusvirheitä. Onneksi myös niitä pystyy kai useinmiten korjauttamaan.

Ettei vain ois kotona/treeniksellä/muussa käyttöpaikassa jokin vika sähköissä?
Tai sit vaan mega huono tuuri.
 
Tässä mun ja lähipiirin oikuttelut. Aika vähän kuitenkin, kun miettii miten monta vahvaria on ollut/on ja miten niitä on kohdeltu.
 
Itsellä hajosi 1989 yksi transistori Fender uudenkarheana, ihan takuu aikana. Silverface Twin poltteli sulakkeita säännollisen epäsäännöllisesti. Mut pelasi muuten. Vuosikerta Voxit taas poltti pääteputkia, niin, että joutui raitistumaan, kun rahat meni EL-84:siin, eikä jäänyt kaljaan varaa. Yksi poltti kyllä muuntajankin, mutta se pohjimmiltaan käyttäjälähtoinen häiriö, nuoruuden tyhmyyttä.. :)
Yksikään Marshall ei tähän mennessä ole hajonnut. Tästä bändillä biisikin, Marsu ei pala.. Kas. Joku laite treeneissä (olikohan pa mikseri?) päästi toimintasavun ulos ja tuoksun lähdettä etsiessä, joku ehdotti mun JMP:tä (vm.1970), josko se palaa.. Tuli sen verran topakasti todettua "Marsu ei pala", että kosketinsoittaja sämpläsi treeninauhalta sen ja seki sitä "biisin". No. Marsu EI palanut :)
 
Faijalla hajos Bassman Ten (vm.1974) 2003 ja hän oli jo kirjoittamassa tulikivenkatkuista kirjettä Leo Fenderille, kun huomautin, että a) Leo kuoli 1991 ja b) että, vahvari on CBS:n tekosia, eli on Leo syytön mokomaan kertakäyttövahvariin, joka ei kestänyt kuin 29v aktiivista keikkailua. Sekä mitä nyt kerran putosi peräkärrystä tielle maantievauhdissa. Ja on useampia kertoja kaadettu lavalla juopuneen tanssiväen toimesta.. No onneksi viaksi selvisi palanut sulake. Putket olikin jo peräkärryepisoidin yhteydessä vaihdettu kerran, toki vaan pääteputket. Ja 2003 toisen kerran. Etuasteputket on edelleen alkuperäiset, kun kokeiltiin erilaisia uudempia ja faija tykkäsi alkuperäisten soundista enemmän.
Fenderi on edelleen varastossa ja valmiina keikalle, faijavainaa soitti viimeisen 2015.
 
Uudemmat laitteet on sitten ihan kuraa :D
 
Viime vuonna hajosi ensin puolisen vuotta vanha Mesa-combo. Sitten uudenkarhea Kasha-etunen (noin 1989-90 vm) hukkasi puhtaan kanavan. Viikkoa myöhemmin ihan uusi Mesan Recto-etunen hajosi. No Mesat korjasi takuu ja Kasha taas uusilla putkilla ja puhdistuksella. Mesa jupakkaan, liittyy hiiri, joka oli jyrsinyt talon alla sähkökaapelia ja sai koko talon sähköt sekoamaan. Tällä luultavasti vaikutusta rikkoontumiseen epäili huolto.
 
Että, aika luotettaviahan nuo on olleet kuitenkin...

Carvinen: Pitääkö se hommata japanilainen peli, vai mikä auttaisi?
 
Jamaha ei pamaha, mutta rutisi yhden kerran niin pahasti että lainavahvari oli sen tilalle otettava. Potikkavika, ei auta spray, kai se täytyy vaihtaa.

Mä annoi Jammun YTA45:n kaverille kun se oli mykkä. Siis vahvistin. Yksi potikka täysin pimeä. Uutta ei löytynyt netistä. Viikon liuotteli sitä potikkaa ja alkoi toimia.

Veljenikin jo epäili kotimme sähköjä. Vaan ovathan nuo oikutelleet edellisissäkin asunnoissa. Joku mr. neuvonantaja tuossa jo ehdotti rumpuihin siirtymistä, tai nokkista. Alttonokkis löytyy, mutta blow job ei ole minun heiniäni laajemmassa määrin.
 
Pakkaa ne Marsutkin hajoamaan. Itselläni oli aikanaan JTM 30. Eka jotensakin rutiinihuollosta poikkeava korjaus tehtiin kahden vuoden käytön jälkeen. Jokin muuntaja kärähti. Kallis remppa se ainakin oli. Tuo 80-luvun trankkuvehje hukkaa välillä äänensä. Se nyt on jossain määrin ymmärrettävää, vehjes lienee 30 vuotta vanha.
 
Fenderit hajoavat, Hughes und Kettnerit hajoavat, Koch oireilee. Hitto vieköön... Ovatko ne kaikki samaa paskaa eri paketissa? Jokin indokiinalainen megatehdas sylkee komponentit ja sitten ne kasataan mikä missäkin. On made in USA ja turksa in UK...
 
No joo. Kyllähän mä voisin soitella klassista. Hannabachit kiinni johonkin hispanjalaiseen rämpylään ja opettelemaan Requerdosia.
 
Tämänhetkinen suunnitelma on raapia jostakin rahat kasaan ja ostaa jokin putiikkiputkistyrkka. En minä niistäkään ole pelkkää hyvää kuullut, mutta ainakin hajoavia osia on vähemmän. Säröt otetaan sitten jostakin irtorasiasta.

Osta uraltonen DIY kitti nii saat syyttää vaa ittees huonosta työstä :D
 
Ainaki se 1 versio oli pomminvarma laitos jonka jopa kaksvasenkätinen kitaristinreppanakin sai toimimaan.
 
E: Ai nyt on jo 3. versio menossa http://www.uraltone.com/uraltone-jr … vistinrakennussarja-versio-3-0.html

Carvinen: Veljenikin jo epäili kotimme sähköjä. Vaan ovathan nuo oikutelleet edellisissäkin asunnoissa. Joku mr. neuvonantaja tuossa jo ehdotti rumpuihin siirtymistä, tai nokkista. Alttonokkis löytyy, mutta blow job ei ole minun heiniäni laajemmassa määrin.
 
Pakkaa ne Marsutkin hajoamaan. Itselläni oli aikanaan JTM 30. Eka jotensakin rutiinihuollosta poikkeava korjaus tehtiin kahden vuoden käytön jälkeen. Jokin muuntaja kärähti. Kallis remppa se ainakin oli. Tuo 80-luvun trankkuvehje hukkaa välillä äänensä. Se nyt on jossain määrin ymmärrettävää, vehjes lienee 30 vuotta vanha.
 
Fenderit hajoavat, Hughes und Kettnerit hajoavat, Koch oireilee. Hitto vieköön... Ovatko ne kaikki samaa paskaa eri paketissa? Jokin indokiinalainen megatehdas sylkee komponentit ja sitten ne kasataan mikä missäkin. On made in USA ja turksa in UK...
 
No joo. Kyllähän mä voisin soitella klassista. Hannabachit kiinni johonkin hispanjalaiseen rämpylään ja opettelemaan Requerdosia.
 
Tämänhetkinen suunnitelma on raapia jostakin rahat kasaan ja ostaa jokin putiikkiputkistyrkka. En minä niistäkään ole pelkkää hyvää kuullut, mutta ainakin hajoavia osia on vähemmän. Säröt otetaan sitten jostakin irtorasiasta.
 
No helvetin huonolta tuurilta alkaa jo kuulostaa tuommoinen. Simppeli vahvistin ja säröt purkista on varmaan aika pomminvarma ratkaisu. Torillahan näkyy Mad Proffia, BadCateja sun muita varmaksi tiedettyjä yksinkertaisia p2p butiikkivehkeitä jotka nyt ainakin luulisi kestävän ydinpomminkin.... hinnankiroissakaan nuo eivät enimmäkseen näyttäisi olevan jotkut jopa häkellyttävän edullisia.
 
Ymmärrän, että jossakin vaiheessa vitutus on armoton jos joutuu uuden vahvistimen hinnan jo kantamaan huoltoon.

Carvinen: Veljenikin jo epäili kotimme sähköjä.
 
Kannattaa joskus epäillä. Mutta...
https://www.biltema.fi/rakentaminen … nen-sahkonkulutusmittari-2000021884
 
Tuolla selviää jo paljon. Pistä se rasiaan ja koneet käyntiin. Jos jännite lähestyy 220V, vika on talon sähköissä.
 
...JTM 30...
 
On kuuluisa siitä että se hajoaa aina. Kyse on piirilevystä, putkien sijoittelusta jne. Sanoisin että jokainen yksilö on levinnyt jossain välissä. Niitä on korjailtu asentamalla tuulettimia puhaltamaan putkien suuntaan. Kaikki Marshallit eivät kärsi tuosta taudista.
 
Fenderit hajoavat, Hughes und Kettnerit hajoavat, Koch oireilee. Hitto vieköön... Ovatko ne kaikki samaa paskaa eri paketissa?...
 
Juu. F on romua (mielipide) ja Kettnerin uusimmissa on ollut yllättävän paljon harmeja. Kocheista ei ole kuulunut paljoa pärinää, mutta tässä onkin sitten tekaistava haara kahteen.
 
Toinen haara on putkipeli itse. Putkivahvistin hajoaa aina, koska putki kuluu käytössä joka sekunti. Olen myös puhellut useamman custom pajan väen kanssa ja he kertovat että putkien laatu on nykyisin todella suuri ongelma. Jos ongelmat ovat vain putkiriesoja, vahvistimen merkillä ei ole väliä.
 
Toinen on valmistajan hölmöilyt. Esim kiinan VOX on monesti parempi kuin sama kapine made in UK. Työn hinta (kiitos vaan globalisaatio) pakottaa kisaamaan laadulla. Ei voi siis sanoa että valmistusmaa kertoo välttämättä kaiken. Pelimannien foorumit ympäri maailmaa kertovat merkkien ja mallien ongelmista huomattavasti paremmin.
 
...En minä niistäkään ole pelkkää hyvää kuullut...
 
Putiikkipajoja on pitkin maailmaa ja kaikenlaisia. Suomessa tilanne on kyllä kohtuullinen. Kotimaisista puhuttaessa voi olla melkein varma että jos parrat pärisevät, tilaaja ei ole tiennyt mitä tilaa. Tosin en ole asioinut kaikkien kotimaisten kanssa, joten tämän lausumani ympärille ei kannata uskontoa ainakaan perustaa. Sen tiedän että (aakkosjärjestyksessä) Bluetone, Monster ja Rikstone saavat aikaan toimivan vahvistimen. Rautalanga-uccot hehkuttavat Hehkua, joten sekin lienee ok.
 
Maailmalla onkin toinen juttu. Mutta miksi ei suosisi suomalaista, koska hinta-laatusuhde on hyvä.

Minäkin ehdotan suosimaan Suomalaista ja juuri noita yllä ehdotettuja jos aikoo teettää custom vahvistimen. Taatusti kestävämpää tavaraa kuin kaupoista ostetut liukuhihna koneet nykyään.

Saman päivän iltana uusi liikkeestä ostettu Combo meni mykäksi. Toisessa tapauksessa viikon vanha taaskin uusi Combo oireili pienemmässä mittakaavassa. Toinen Meksiko, toinen Hollanti.

Jees! Olen menossa katsomaan Rikstonea huomenna tai heti alkuviikosta. Lähtökohta on se, että ostan yksinkertaisen laitteen, ja jos sen soundit eivät riitä, niin sitten jokin särö- ja/tai kaikurasia eteen. Niitä on huomattavasti edullisempi vaihtaa kuin korjautella monimutkaista piirikorttihalpiskonetta.
 
Eikä tämä nyt pelkästään kurjuutta ole. Joutuessani nyt pohtimaan, että millaisilla kamoilla haluan soittaa, olen tullut pohtineeksi myös, mitä haluan soittaa. Metallinrytkytys ei enää kauheasti kiinnosta. Joskus toki sekin, mutta muu on nyt päälimmäisenä mielessä. Blueskaan ei oikein ole minun juttuni. Ja sitä nyt soitetaan tarpeeksi maailmalla. Tämä on kuitenkin tätä amatöörin autuutta: minun ei ole pakko soittaa esimerkiksi tanssimusiikkia, jos en halua. Voin olla vaikka tykkänään soittamatta. Jotakin rock- tai takavuosikymmenten pophenkistä on ohjelmistoni oleva. Ja siihen nyt ei välttämättä tarvita kolmikanavaista halpaputkivahvistinta, jossa on digitaaliefektit ja ja ja...

Tää nyt ei ihan otsikon alle pamahda, mutta siis aloin miettimään asiaa enemmän ja pakko on todeta seuraavaa...
 
Itselläni ei ole yhtään kitaravahvistinta omiin käsiin lauennut. Ainoa oli, kun ilmeisesti posti käsitteli putkivahvaria kovakouraisesti. Muuten on tietoisesti vikaisia vahvareita ostettu korjaustarkoituksessa, mutta... Ikinä yli 15v musasoitteilun ja kamahomostelun keskellä niin en ole rikkinäistä kitaravahvari ostanut vahingossa eikä yhtään ole itselläni hajonnut. Ainoa on kitaran potikoiden ongelma mihin olen törmännyt. Yhdessä vahvarissa putket hiipui, mutta se ei taida oikuttelun piiriin mennä.
 
Siksi mietinkin... Onko oikeasti vahvarit edes hajoavaa sorttia. Monesti ne tuntuu kestävän pidemmällekin kuin se aika mitä ne mulla on käytössä ja osa on ollut oikeasti pitkäänkin. Joku tässä kommentoikin, että on kestänyt pitkään ilman ongelmia. Onkohan siis noiden ongelmin yleistäminen edes niin yleistä kuin jostain keskusteluista voisi olettaa?

jhlamm:...Siksi mietinkin... Onko oikeasti vahvarit edes hajoavaa sorttia....
 
En tiedä kuin muutamasta, jossa olisi ollut enemmänkin vikoja ihan uutena. Onhan se selvää että jossain vaiheessa jokainen vahvistin kaipaa jonkinlaista konkkaremonttia. Mutta sellaisia uutena laukeavia on ollut vaikkapa Bugeralla (en muista mallia, mutta alkuaikoina) kapine, jossa virtalähteen liitin oli hajalla todella suurella osalla ja - sikäli kun huoltomiestä on uskominen - Hughes & Kettnerin Tubemeister 36:ia oli myös tullut uusina takuuhuoltoon yllättävän paljon.
 
Sittenhän ovat ne, joille ikä tuo mukanaan "ominaisuuksia". Kuten vaikkapa tuo aikaisemmin mainittu JTM30. Ei nekään ihan uusina tiemmä laukeilleet. Vanhoissa Mesa markeissa Ground-kytkentä on uudelleenkastettu tappajakonkaksi ja monessa nykyisin ohitettu.
 
Itse en ainakaan nyt muista että olisin omistanut yhtään korjauskelvottomaksi hajonnutta laitetta. Veikkaan että digitaalimallintavat tulevat kuitenkin olemaan sellaisia, mutta tuoreena keksintönä vanhimmatkin roikkuvat mukana vielä pitkään.

BugBadWolf: Sittenhän ovat ne, joille ikä tuo mukanaan "ominaisuuksia". Kuten vaikkapa tuo aikaisemmin mainittu JTM30. Ei nekään ihan uusina tiemmä laukeilleet.
 
JTM30:ssä on putket vaaka-asennossa joka ei ole hyvä juttu, aiheuttaa tuossa ylikuumenemis ongelmia. Tiedä sitten johtuuko juuri putkien asennosta vai muusta? Yleensä putket on hyvä olla alaspäin tai ylöspäin, kuten monessa putkarissa on. Mitä lie sieniä Marshallilla syöty kun tuon vahvarin suunnittelivat?

Moi.
 
jhlamm: Siksi mietinkin... Onko oikeasti vahvarit edes hajoavaa sorttia.
...
Onkohan siis noiden ongelmin yleistäminen edes niin yleistä kuin jostain keskusteluista voisi olettaa?
 
"Ikuinen työ tekee ikuisen nälän"
 
Instrumenttivahvareiden odotettavissa olevaan kestävyyteen voi jo ostohetkellä vaikuttaa huomattavan paljon, vaikkakin nykyään poikkeuksellisen huolettomien vahvareiden uutena ostaminen käy yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi.
Käytettynä saakin todennäköisemmin kestävän vahvistimen, mutta ominaisuuksista joutuu usein tinkimään.
 
Putiikkiosasto on tietysti yksi vaihtoehto, mutta kustannusten puolesta, ja etenkin digiefekteihin ja mallinnoksiin tottuneelle aniharvoin varteenotettava vaihtoehto.
 
Mulla ei yksikään uutena ostettu vahvistin ole koskaan oireillut tai hajonnut, viallisena ja/tai käytettynä ostetut kyllä.
Olen sinänsä huono referenssi koska osaan ennakoida tulevat ongelmat ja asennoidun jo etukäteen etenkin halpislaitteiden osalta niin että tarpeen mukaan korjaan itse vian jos tarvetta ilmenee.
 

 
Teollisesti valmistetuissa kuluttajille suunnatuissa tuotteissa pyritään saamaan luotettavuus takuuajan päättymisen aikoihin 95-99% tienoille jos ei olla määräävässä tai muulla tapaa keskimääräistä paremmassa asemassa kilpailijoihin nähden.
 
Tuo 95%:kin saattaa isommalle toimijalle jolla on kustannustehokas takuuhuoltojärjestelmä olla liikaa, ja parempi tuotto saadaan kun prosentit hilataan lähemmäs 90:tä.
Sama tilanne jos tuote on niin halpa että voi huoleti antaa uuden (tai takuukorjatun) samantien tilalle.
 

 
Kun tarkastellaan tapoja joilla laadukas instrumenttivahvistin alkaa oireilemaan, ja unohdetaan käyttäjän kämmit jotka hyvin helpostikin aiheuttavat vahvistimen vikaantumisen, lähes poikkeuksetta syynä ovat komponenttien juotokset.
 
Vaikka kirosanan asemaan päätynyt RoHs aiheuttikin ennennäkemättömän piikin juotosvikaisten piirilevyjen pääsyyn markkinoille käyttökohteesta riippumatta, myöskään lyijyllisen tinan käyttö automaattijuottamisessa ei ollut ongelmatonta.
Käsinjuotetuissa laitteissa laadunvalvonta on täysin erilaista, joten ongelmat ja niiden ratkaiseminenkin ovat toisenlaisia.
 

 
Halpisvahvistimissa vikapaikkoja löytyy toki laidasta laitaan jakista jakkiin speksienvastaisista komponenteista lähtien, kuten tuo yllämainittu alkupään Bugera XL sarjan verkkomuuntajan Molex, mutta kyllä nuo halpiksetkin valitettavasti pääsääntöisesti takuuajan kestää.
Halpisvahvistimessa voikin ainakin mun mielestä huoletta ajatella käyttöiän vastaavan takuuaikaa, jonka jälkeen ollaan oman onnen nojassa ja uuden osto edessä.
Ja kun etenkin halpisten korjaaminen ollaan tarkoituksella tehty likipitäen mahdottomaksi -ainakin taloudelliselta kannalta- ollaan poisheittoyhteiskunnan malliesimerkkien äärellä.
 
Positiivisesti ajatellen, vikapään (halpis)vahvarin kuoret ja/tai kotelo ovat oiva keino saada kustannustehokas kotelo omatekoiselle vahvarille :).
 

 
Aivan oma lukunsa ongelmien aiheuttajien joukossa on vahvareihin -ainakin näennäisesti pakonomaisesti- ympätty digitaalitekniikka.
Suurin kustannuksin on toki mahdollista suunnitella ja valmistaa modulaarinen järjestelmä joka on optimoitu varsin vaativaankin keikkakäyttöön, mutta koska ostajakunta kapenisi korkeiden kustannusten johdosta liikaa, usein tehdään kompromissejä.
Ensimmäinen uhrialttarille päätyvä ominaisuus on valitettavan usein modulaarisuus: kaikki toiminnot ängetään samalle piirilevylle.
Yksi komponentti, juotosvika tai oikosulku voi näinollen muuttaa koko laitteen elektroniikkaromuksi, etenkin kun vika on lähes poikkeuksetta joko pintaliitoskomponentissa tai monikerrospiirilevyn välikerrosten foliossa.
 
Skeman kanssa vikapään pintaliitoskomponentin voi toki löytää ja vaihtaakin, ainakin jos kyse ei ole prossusta tai muistista, mutta monikerrospiirilevyn folion katkosta tai oikosulkua ei pätevinkään seppä ehjäämään pysty.
 

 
Summa summaarum:
Jos haluat huolettoman vahvistimen, käytä aikaa, vaivaa ja rahaa sellaisen hankkimiseksi.
Ainakin mun kokemuksen perusteella toimii kuin junan vessa...ennenvanhaan.
 
T:Samuli

Moi.
 
Metalkallo: JTM30:ssä on putket vaaka-asennossa joka ei ole hyvä juttu, aiheuttaa tuossa ylikuumenemis ongelmia.
 
Putken asennolla ei ole minkäänlaista vaikutusta siihen kuinka kuumana putki toimii tai kuinka putkien hukkalämpö vahvistimen sisällä vaikuttaa.
Nuo määrittelevät aivan muut seikat.
 

 
Metalkallo: Tiedä sitten johtuuko juuri putkien asennosta vai muusta?
 
Muusta.
 
Rakenneratkaisut ovat huono kompromissi muuttuneiden sähköturvallisuusmääräysten, valmistuskustannusten ja tavoitellun myyntihinnan välillä.
 

 
Metalkallo: Yleensä putket on hyvä olla alaspäin tai ylöspäin, kuten monessa putkarissa on.
 
?
 
Muutamaa ulkonäkösyistä liian suurella lasilla markkinoitavaa putkea lukuunottamatta perinteisillä audioputkilla ei ole orientaatiovaatimuksia.
Kaikissa joissa mica ottaa lasiin kiinni on täysin sama vaikka asennettaisiin johonkin muuhun kuin pysty- tai vaaka-asentoon.
 
Sähköisten speksiensä sisällä ja älykkäässä kytkennässä toimiva putki ei voi edes ylikuumentua, mutta oheiskomponenteista etenkin kondensaattorit ovat varsin herkkiä muuttumaan ominaisuuksiltaan tai ikääntymään ennenaikaisesti.
 
Muuntajat ovat myös tietyllä tapaa herkkiä, etenkin jos ovat väärin mitoitettuja ja lämpenevät jo ilman putkien tuomaa lisälämpömäärääkin lähelle nykyään muuntajissa yleisen lämpösulakkeen laukeamislämpötilaa.
 

 
Tapoja joilla putkien oheiskomponenttien lämpötilaa pyritään pitämään siedettävinä on lähinnä kaksi.
 
Mun -ja monen muunkin- mielestä parempi on Ken Branin "keksimä" jossa herkät komponentit ovat lämmönlähteiden alla tai samalla tasolla niin kaukana ettei säteilyvaikutus ole merkittävä.
Toinen on jäähdyttää oheiskomponentteja tavalla tai toisella.
 
Herra Branin menetelmä on idioottivarma, konkkien ja muuntajien on likipitäen mahdotonta lämmetä liiaksi.
 
Toinen tapa on ongelmallinen useammastakin eri syystä. Sähköturvallisuusmääräykset estävät chassiksen perferoimisen, ja puhallin siirtää yhtälailla pölyä kuin ilmaakin.
Monasti näkee myös "jäähdytyksen" toteutetun niin että puhalletaan ilmaa putkiin, tapa jolla saadaan pahimmassa tapauksessa putket särjettyä koska lasiin tulee herkästi jännityksiä lämpötilaeroista johtuen.
 
Mutta saahan sillä vahvariin kaatuvan nuottiöljyn leviämään tasaisemmin ;).
 
Markkinoilla on toki ollut ja on edelleenkin myös putkivahvistimia joissa varmistetaan että konkkaremontit muodostuvat tutuiksi ja taajaan suoritettaviksi toimenpiteiksi, joissain konkat jopa suljetaan umpinaiseen peltikoteloon jotta lämpeneminen ja lyhentynyt elinikä olisi taattu :(.
 
T:Samuli

basisti1971: Sähköisten speksiensä sisällä ja älykkäässä kytkennässä toimiva putki ei voi edes ylikuumentua, mutta oheiskomponenteista etenkin kondensaattorit ovat varsin herkkiä muuttumaan ominaisuuksiltaan tai ikääntymään ennenaikaisesti.
...
Markkinoilla on toki ollut ja on edelleenkin myös putkivahvistimia joissa varmistetaan että konkkaremontit muodostuvat tutuiksi ja taajaan suoritettaviksi toimenpiteiksi, joissain konkat jopa suljetaan umpinaiseen peltikoteloon jotta lämpeneminen ja lyhentynyt elinikä olisi taattu :(.
 
Lämpöjärjestelyt voivat olla juuri se merkittävin epäluotettavuuden aiheuttaja. Laite toimii ilman koteloa labrapöydällä viikon ja sillä päätetään tuotannosta ennen kuin mekaniikasta on edes kunnollista ajatusta. Muutamankin TV:n korjanneena erityisesti konkat ja niitten kärsimät lämpötilat ovat klassinen vikaantumispaikka.
 
Samalla tavalla yleinen komponenttisijoittelu ja ryhmittely (häiriöt!) pitäisi olla hallussa. Isommat massat pitäisi myös kiinnittää runkoon eikä piirilevylle. Ehkä paras on ollut laite, jossa muuntaja oli ladottu piirikortin kulmaan ja kortti kiinnitetty neljällä ruuvitornilla koteloon. Ruuvitornit olivat useamman sentin kortin reunoista. Pieni kolaus ja muuntajan massa mursi kortin. Olisi ollut hyvin helppo asia hoitaa kuntoon suunnitteluvaiheessa.
 
Jos tuote on ajatuksella suunniteltu ja sitä myös käyttää suunnitellusti, siitä saa pienellä huolenpidolla suunnilleen ikuisen. Toki jotain pientä ja suht edullista korjattavaa tulee ikääntyvien osien takia mutta mikä tahansa laite kuluu käytössä. Esimerkiksi konkkaremppa on helpoimmasta päästä eikä maksa paljoa, vaikka osat olisivat vähän tavallista parempia. Putkista sanoisin likimain samaa: ovat helpompia vaihtaa mutta hieman arvokkaampia.