Kitarat: kitarakamat ›

Heips musikanttitoverini. Olisin vaihtamassa kitaraani tallamikkiä. Kitarani on Ibanezin RG sarjalainen, ja musiikkisuuntauksina mainittakoon heavy ja kasarirock. Niimpä pääsemme itse asiaan, elikkäs olisikos tuosta duncanin invaderista tallamikiksi? Olen siitä aika paljon infoa lukenut, ja jopa ääninäytteenkin duncanin sivuilta olen kuunnellut, mutten kuitenkaan ole invaderia koskaan "livenä" kuullut. Kaipaisin kokemuksen syviä rintaääniä kyseisestä mikistä. Te jotka omistatte tai te jotka olette lähempää tuttavuutta invaderin kanssa tehneet, antakaa neuvojanne, plussia/miinuksia. Myös muita vaihtoehtoja mikiksi saa ehdottaa, musiikkityylinä on tosiaankin hevi ja kasarirokki.
 
haulla en muuten löytänyt mitään maailmaa mullistavaa tästä mikistä :D

Dimarzio Tone Zone. Toimii.

Invader on kyllä sangen kelpo mutta ei kovin erottelukykyinen ainakin omaan korvaan.. Jos heviä väntää aiotaan, ei DiMarzion Evolutionilla voi mennä pieleen.

Mulla lojuu yksi Invader tyhjänpanttina. Saa kysellä, jos kiinnostaa. Omasta mielestäni kuitenkin jo liikaa tehoa, mättömikki eikä muuksi muutu.

Invader on juurikin loistava mikki. Eikä pelkästään mättöön. Kaulamikkinä toimii hyvin bluesissa ja jazzissa.

Invader on kyllä sangen kelpo mutta ei kovin erottelukykyinen ainakin omaan korvaan..
 
Olen täysin samaa mieltä. Tunkkainen tuhnu, imo:)
 
Jos heviä väntää aiotaan, ei DiMarzion Evolutionilla voi mennä pieleen.
 
Ei, mutta on niitä toki muitakin. SD Dimebuckerista aina DiMarzion ensimmäiseen, Super Distortioniin asti. Itse olen tosin todennut hieman "miedomman" mikin paremmaksi hi-gain osastolla. Gain lähtee vahvistimesta, keskitehoinen mikki säilyttää erottelevuuden ja soundi pysyy helvetin hyvin läjässä.

Itse olen tosin todennut hieman "miedomman" mikin paremmaksi hi-gain osastolla. Gain lähtee vahvistimesta, keskitehoinen mikki säilyttää erottelevuuden ja soundi pysyy helvetin hyvin läjässä.
 
Tämä on kyllä hyvä pointti.. Itse olen kaavaillut iskeväni tuohon omaan 7321ni Evolutionin tallaan, puolituksilla totta kai. Noissa dimebuckereissa, super distortioneissa ja tone zoneissa tuppaa olemaan se paha juttu, ainakin omaan korvaan, että ulostulo on järkyttävän kova ja taajuuskäyrä scoopilla ---> Menee muhjuksi pelottavan helpoksi.
 
Tuo Evo miellyttää omaa korvaa juuri sen middlepiikin vuoksi.. Muutoin voisi olla Evo2:n hankinta edessä mutta kun sitä perhanaa ei saa 7-kielisenä. :(

Ei, mutta on niitä toki muitakin. SD Dimebuckerista aina DiMarzion ensimmäiseen, Super Distortioniin asti. Itse olen tosin todennut hieman "miedomman" mikin paremmaksi hi-gain osastolla. Gain lähtee vahvistimesta, keskitehoinen mikki säilyttää erottelevuuden ja soundi pysyy helvetin hyvin läjässä.
 
Jep, seiskoissa DiMarzion paf7 on aika pop tämän takia.

Noissa dimebuckereissa, super distortioneissa ja tone zoneissa tuppaa olemaan se paha juttu, ainakin omaan korvaan, että ulostulo on järkyttävän kova ja taajuuskäyrä scoopilla ---> Menee muhjuksi pelottavan helpoksi.
 
Totta... mutta esim. Super Distortion kehiteltiin ja tuotiin markkinoille aikaan jolloin nykyisen hi-gain standardin mukaan vahvistimet olivat ihan "löysiä" :) Eli Super Distortion-mikillä sai yliajettua oman Hiwattin tms. retromman koneen kierroksille ja sitä kautta enempi möyhyä. Nykyisten hi-gain mörssäreiden kanssa tuollainen mikki vain puskee turhan reilusti yli. Eli, mitä tästä opimme?
 
No, emmepä juuri mitään, mutta itselleni olen tehnyt pienen, hennon rautanyrkkisäännön:
 
a) jos vahvistimesi on moderni hi-gain fööni, lykkää kitaraan mid-output mikit
b) jos vahvistimesi on vanhempaa sorttimenttia ja haluat möyhyä, laita high-output mikit kitaraasi
 
Liika on aina liikaa ja päin vastoin :)

Ei duncaneita RGhen.. :D Itse olen kuullut kaikkea hyvää molemmista EVOista juuri tuohon tarkoitukseen. Ei mössöönny paksumpia kieliä demppaillessa ja liidit irtoo juuri sopivasti kirkkaasti mutta ei ole liian tehtaan kuuloiset.

Totta... mutta esim. Super Distortion kehiteltiin ja tuotiin markkinoille aikaan jolloin nykyisen hi-gain standardin mukaan vahvistimet olivat ihan "löysiä" :) Eli Super Distortion-mikillä sai yliajettua oman Hiwattin tms. retromman koneen kierroksille ja sitä kautta enempi möyhyä. Nykyisten hi-gain mörssäreiden kanssa tuollainen mikki vain puskee turhan reilusti yli. Eli, mitä tästä opimme?
 
No, emmepä juuri mitään, mutta itselleni olen tehnyt pienen, hennon rautanyrkkisäännön:
 
a) jos vahvistimesi on moderni hi-gain fööni, lykkää kitaraan mid-output mikit
b) jos vahvistimesi on vanhempaa sorttimenttia ja haluat möyhyä, laita high-output mikit kitaraasi
 
Liika on aina liikaa ja päin vastoin :)
 
Ei Dimarzio SD puske yli. Eikä tuollaisia turhia rajoittavia sääntöjä kannata keksiä.
Pelkkä output ei vielä mikkiä tee.

Mitenkähän Dimarzion Fred vertautuu Duncanin Distortioniin? Ei vaan tahdo tarpeeksi pysyä kasassa tuolla Distortionilla, aika repivä yläpää, mikä lienee ton mikin tarkoituskin.

Kuumia mikkejä voi myös "hillitä" laskemalla niitä alemmaksi. Äkkiseltään ei uskoisi miten radikaali vaikutus korkeussäädöllä on outputtiin.
 
Itse olen avartanut katsettani aktiivimikkilinjalta hieman viimeaikoina, eikä ole tarvinnut pettyä.
 
Tone Zone paljastui todelliseksi soittovirheiden paljastajaksi. EMG 81 on toinen joka ei paljoa virheääniä peittele. Toivottomille kitaristeille (kuten allekirjoittanut) suosittelen jotain vähemmän erottelevaa mikkiä soolohommiin. Ehkä tuo Invader olisi siis vallan mainio.

Kuumia mikkejä voi myös "hillitä" laskemalla niitä alemmaksi. Äkkiseltään ei uskoisi miten radikaali vaikutus korkeussäädöllä on outputtiin.
 
Tästä kärsii myös erottelukyky ja soundi ehkä turhaksi. Voisin silti kokeilla laskea omia aktiiveitani pari senttiä.
 
Itse olen avartanut katsettani aktiivimikkilinjalta hieman viimeaikoina, eikä ole tarvinnut pettyä.
 
Tone Zone paljastui todelliseksi soittovirheiden paljastajaksi. EMG 81 on toinen joka ei paljoa virheääniä peittele. Toivottomille kitaristeille (kuten allekirjoittanut) suosittelen jotain vähemmän erottelevaa mikkiä soolohommiin. Ehkä tuo Invader olisi siis vallan mainio.
 
Tone Zone on mielestäni mukavan erotteleva, minulla on se RG:ssäni. Toimii jopa mahongissa hyvin eikä mene tukkoon, suosittelen lämpimästi. Elementissään kuitenkin jonkin kirkassointisemman puun kanssa. Middle ja bassokorosteinen, voimakkaasti.
 
Aktiivit nyt tuntuvat olevan sellaisia soittovirhehirmuja. :) Ainakin omien kokemuksien perusteella, mutta pistääpähän pojan treenaamaan tosissaan. Ei ne pienet soittomokat siellä välissä haittaa, inhimillistä on soittaa välillä väärin ja turhia ääniä tuppaa myös syntymään ainakin allekirjoittaneella aivan liikaa.
 
Invader vastaa DiMarzion Tone Zonea, mutta häviää kirkkaasti erottelukyvyssä ja middlessä. Jos pitää saada matalamurinainen mättömikki tallaan niin ehdottomasti Tone Zone tai Dimebucker.

Invader on hyvä mikki kyllä, mutta sen käyttötarkoitus pitää ymmärtää. Se on kovin tuhtisoundinen ja kuuma mikki. Se tarvii kaverikseen vähän rapsakamman kuuloisen vahvarin ja todella kirkassointisen kitaran. Silleen se toimii kuin unelma.
 
Jos sen menee lätkäsemään Lespaan ja soittelee Mesalla, niin varmasti tulee pelkkää mössöä. Äärisointia hakiessa, vähän ponnettomalla vahvarilla, se näyttää kyntensä.
 
Mulla on Korina Explorerissa tuo tallassa, enkä suoraan sanottuna voisi kuvitella parempaa metallisointia. Vahvarina siis Screamer, josta siitäkin täytyy leikata tuon yhdistelmän kanssa aika hurjasti bassoa pois.
 
EDIT: Sitä mä en kyllä allekirjoita, että TZ:lla ja Invaderilla olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. Ne on aivan eri kuuloiset vempaimet, vaikka kohderyhmä saattaakin ehkä olla vähän samaa kansaa.

Mulla on Korina Explorerissa tuo tallassa, enkä suoraan sanottuna voisi kuvitella parempaa metallisointia.
 
Täältäkin päin löytyy Invader tallasta. En mikään mikkiasiantuntija ole, mutta kyseessähän tosiaan on tuhti "mättömikki" kuten jo mainittiin.

Invaderia voi kuunnella Nilen levyiltä, jos soundinäytettä kaipaa. Boostatuilla Marshalleilla vetelevät, ja silti soundi on törkeän tumma ja paksu.
 
Jos Screamerissa sai leikata bassoja pois Invaderin kanssa, niin jestas, sitten ainakin on tuhtisoundinen mikki. Noiden Gibbarin 500T (räikeät) kanssa basson sai surutta pitää kympissä, ja silti oli aika repivä soundi. Invaderia on usein haukuttu todella tunkkaiseksi, joten todellakin kannattaa vähän katsoa, mihin kitaraan ja vahvariin sellaista lyö kiinni.
 
Tuossa joku kyseli DiMarzio Fredistä, ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että EI sitä mikkiä metalliin sitten vahingossakaan. Itselläni sellainen Ibanez JS:ässä, ja ToneZonen olen jo tilannut tilalle. Tuo Fredi tosiaan kuulostaa kuin vähän kuumennetulta singlecoililta. Jotain sen mikin hevikyvyistä kertoo sekin, että paremmat mättösäröt sain kitaran kaulamikkinä olevasta Paf Prosta kuin tuosta. En tykännyt Fredistä myöskään cleanina sen enempää puolitettuna kuin norminakaan. Hiton ohut ja middlepiikkinen soundi, johon ei saa syvyyttä mitenkään. Hyvä ehkä joihinkin Satriani-leadeihin, mutta muuhun en käyttäisi. Muutenkin se ulostulo oli niin pieni, että gainia sai vääntää ihan naurettavasti, ennen kuin hammerit/pullit sekä täpit alkoivat kuulua kunnolla. Olkoonkin, että soittotekniikka ei ole paras mahdollinen, mutta melkein millä tahansa muulla mikillä nuo irtoavat helpommin. Plussana vielä Fredissä se, että huminatkin ovat kuin singlecoilissa ikään. Ei sitä surinaa saanut särön kanssa kuriin muutoin kuin sammuttamalla kaikki sähkölaitteet samasta huoneesta vahvaria lukuunottamatta.
 
Toivottavasti tuo Tone Zone on enemmän mieleen. Miten joku täällä tosin sanoi sitä scoopatuksi ja liian kuumaksi verrattuna evolutioniin? Kaikkialla Tone Zonesta puhutaan ennemminkin todella midlekkäänä, ja DiMarzion sivujen mukaan ulostulo on pienempi kuin Evolutionissa.

Toivottavasti tuo Tone Zone on enemmän mieleen. Miten joku täällä tosin sanoi sitä scoopatuksi ja liian kuumaksi verrattuna evolutioniin? Kaikkialla Tone Zonesta puhutaan ennemminkin todella midlekkäänä, ja DiMarzion sivujen mukaan ulostulo on pienempi kuin Evolutionissa.
 
Ei tosiaan ole scoopattu mikki. Evolutionin middlepiikkiin verrattuna taas jotain eroa saattaa näkyä, mutta Evo nyt onkin täysin oma juttunsa sen saundin kanssa. Ulostulohan Tone Zonessa on DiMarzion sivujen mukaan nipinnapin rajan "Kuumat" yläpuolella, vaikka sen voisi aivan yhtä hyvin luokitella keskitehoisiin mikkeihin.

Invaderia voi kuunnella Nilen levyiltä, jos soundinäytettä kaipaa. Boostatuilla Marshalleilla vetelevät, ja silti soundi on törkeän tumma ja paksu.
 
Kuten myös Crowbar ja Down.

Tuossa joku kyseli DiMarzio Fredistä...
 
kiitos, eipähän tarvitse käyttää omassa kitarassa.