Kitarat: kitarakamat ›

Mitä se niinkuin suomeksi tarkoittaa, kun ei voi tietää.

Useampi kierros käämiä kelalla ja/tai ärhäkämmät magneetit => voimakkaampi outputti joka ajaa herkemmin vahvistimen etuastetta särölle. Tämä käsite siis toimii passiivisessa sähkökitarassa. Aktiivimikeissä tai aktiivielektroniikalla varustetussa kitarassa outputti on joka tapauksessa vahvempi. Kääntöpuolena "likäämimiselle" on että se korostaa alapäätä ja voi tehdä mikistä muhjuisen jota sitten kai kompensoidaan käyttämällä kirkassointisempi magneetteja esim alnico V, mutta tästä en ole enää varma vaan on tämmöistä omaa luulottelua.

Pepe60: Mitä se niinkuin suomeksi tarkoittaa, kun ei voi tietää.
 
Niissä on kovat tehot. Ajavat vahvistinta kovemmin.

Taas hieman viisaampi, kiitos.

tuli mieleen, että nuo kuumat mikit tuli muotiin joskus kasarin alkupuolella kun sen aikaiset hevihenkilöt joutuivat niitä hevisoundien peruskiviä muuraamaan perinteisillä lowgainvahvistimilla (tai no tarjosihan Marshall jo säröä, mutta meininki ei ollut lähelläkään nykytasoa) joiden etuvahvistinta piti potkia ruttuun. Nykyisin on tarjolla higain vahvistimia joiden etusia ei tarvitse isommin yliajaa kun ne yliajaa itse itsensä niin myös hevihenkilöillä on tullut muotiin käyttää vähän viileämpiä mikkejä vähän kauemmas kielistä säädettynä, joka kirkastaa sointia ja tekee siitä erottelevamman. Tääkin on vähän omaa mutua ja pikkuisen foorumeilta luettua kun itse edustan vanhanaikaisempaa koulukuntaa.

hallu: tuli mieleen, että nuo kuumat mikit tuli muotiin joskus kasarin alkupuolella kun sen aikaiset hevihenkilöt joutuivat niitä hevisoundien peruskiviä muuraamaan perinteisillä lowgainvahvistimilla (tai no tarjosihan Marshall jo säröä, mutta meininki ei ollut lähelläkään nykytasoa) joiden etuvahvistinta piti potkia ruttuun. Nykyisin on tarjolla higain vahvistimia joiden etusia ei tarvitse isommin yliajaa kun ne yliajaa itse itsensä niin myös hevihenkilöillä on tullut muotiin käyttää vähän viileämpiä mikkejä vähän kauemmas kielistä säädettynä, joka kirkastaa sointia ja tekee siitä erottelevamman. Tääkin on vähän omaa mutua ja pikkuisen foorumeilta luettua kun itse edustan vanhanaikaisempaa koulukuntaa.
 
Onhan tässä se pointti, että heikkotehoisia signaaleja vahvistettaessa lisääntyy myös hurina ja kohina suhteessa enemmän kuin jos vahvistetaan voimakkaampia signaaleja. Kun tässä modernissa huuhaassa säröä (siis vahvistusasteita) lisätään kohtuuttomasti joka käänteessä (ja samalla myös kohinaa) on eduksi, että alkupäässä olisi jo riittävästi jytää.

varakeef: Onhan tässä se pointti, että heikkotehoisia signaaleja vahvistettaessa lisääntyy myös hurina ja kohina suhteessa enemmän kuin jos vahvistetaan voimakkaampia signaaleja. Kun tässä modernissa huuhaassa säröä (siis vahvistusasteita) lisätään kohtuuttomasti joka käänteessä (ja samalla myös kohinaa) on eduksi, että alkupäässä olisi jo riittävästi jytää.
 
Totta tämäkin, mutta oma kokemus on, että kyseessä on kultainen keskitie. Keskiverto mikit takaavat erottelevuuden ja riittävä särö vahvarista sen sopivan soundin.

Poltin sormeni Lace Sensor Drop & Gain mikkien kanssa, sen verran kuumat oli. Ja vielä passiivit.. nyt siis torilla. Sori, olipa härskiä mainontaa

metlica: Poltin sormeni Lace Sensor Drop & Gain mikkien kanssa, sen verran kuumat oli. Ja vielä passiivit.. nyt siis torilla. Sori, olipa härskiä mainontaa
 
Oliko varastetut vai kui ne nii kuumat?
 
(Takki naulakosta...)

Mitä eri mahdollisuuksia näissä on korjata tää ongelma?
 
Vaikka kuinka herkästi yrittää soittaa, niin melkein millä tahansa kitaran volalla kaikki äänet vaan napsahtelee ja paukkuu (pahoittelen mahdollisesti virheellistä terminologiaa). Vahvistimessa on basso-säätö nollassa ja silti se soundi on aivan liian tumma. Särölle menee heti, kun pistää vahvaimeen enemmän volaa. Ekana tulee mieleen päivittää koko vahvain (sitä miettinyt tosin muistakin syistä), mutta halvempiakin konsteja lienee olemassa.
 
Burstbucker Pro:t ja Fenderin Hot Rod Deluxe.
 
Ilmiö on muuten sama, joka oli näissä 90-luvun lopun karvalakkimallin syntikoissa, joissa ei ollut ns. painokoskettimia. Soundin voimakkuus oli aina sama riippumatta siitä, kuinka kovaa tai hiljaa soitti.

Kunkkuko?: Mitä eri mahdollisuuksia näissä on korjata tää ongelma?
 
Vaikka kuinka herkästi yrittää soittaa, niin melkein millä tahansa kitaran volalla kaikki äänet vaan napsahtelee ja paukkuu (pahoittelen mahdollisesti virheellistä terminologiaa). Vahvistimessa on basso-säätö nollassa ja silti se soundi on aivan liian tumma. Särölle menee heti, kun pistää vahvaimeen enemmän volaa. Ekana tulee mieleen päivittää koko vahvain (sitä miettinyt tosin muistakin syistä), mutta halvempiakin konsteja lienee olemassa.
 
Burstbucker Pro:t ja Fenderin Hot Rod Deluxe.
 
Ilmiö on muuten sama, joka oli näissä 90-luvun lopun karvalakkimallin syntikoissa, joissa ei ollut ns. painokoskettimia. Soundin voimakkuus oli aina sama riippumatta siitä, kuinka kovaa tai hiljaa soitti.
 
Onkos mikit kuinka lähellä kieliä? Mun BB pro kaulamikki on kyl samanlainen tuuba että bassoa tulee liikaa. Tallamikki taasen on kovin kilisevä. Kielten paksuuskin vaikuttaa liika botneen - paksummat kielet tekee isomman botnen

Kunkkuko?: Mitä eri mahdollisuuksia näissä on korjata tää ongelma?
 
Vaikka kuinka herkästi yrittää soittaa, niin melkein millä tahansa kitaran volalla kaikki äänet vaan napsahtelee ja paukkuu (pahoittelen mahdollisesti virheellistä terminologiaa). Vahvistimessa on basso-säätö nollassa ja silti se soundi on aivan liian tumma. Särölle menee heti, kun pistää vahvaimeen enemmän volaa. Ekana tulee mieleen päivittää koko vahvain (sitä miettinyt tosin muistakin syistä), mutta halvempiakin konsteja lienee olemassa.
 
Burstbucker Pro:t ja Fenderin Hot Rod Deluxe.
 
Ilmiö on muuten sama, joka oli näissä 90-luvun lopun karvalakkimallin syntikoissa, joissa ei ollut ns. painokoskettimia. Soundin voimakkuus oli aina sama riippumatta siitä, kuinka kovaa tai hiljaa soitti.
 
Helpoimpana konstina ruuvaat mikkejä kauemmas kielistä ja jos on säädettävät naparuuvit, niin niitä ylöspäin kohti kieliä, naparuuvien kanssa riittää vähempikin säätö. Jos ei halua lähteä vaihtamaan mikkejä, potikoita tai konkkaa soundin muuttamiseksi kyseisessä kitarassa. Tosin se tummuus voi tulla aivan muualtakin kuin kitarasta.

Sen verran uusi soitin itelle, että vasta tällä viikolla päässyt reenikselle kunnolla testaamaan. Laittoivat liikkeessä "kaikki" säädöt "kohdilleen", niin en ollut tuommosia sen enempää edes ajatellu. Pitääpä alkaa ruuvailee!

Kunkkuko?: Sen verran uusi soitin itelle, että vasta tällä viikolla päässyt reenikselle kunnolla testaamaan. Laittoivat liikkeessä "kaikki" säädöt "kohdilleen", niin en ollut tuommosia sen enempää edes ajatellu. Pitääpä alkaa ruuvailee!
 
Lopullliset säädöt teen ainakin itse omien kamojen mukaan miten ne reagoivat mihinkin. Kannattaa kokeilla mikkejä myös lähempänä kieliä, sillä on muutosta lähinnä erottelevuuteen ja ulostulosignaalin vahvuuteen.

Pepe60: Mitä se niinkuin suomeksi tarkoittaa, kun ei voi tietää.
 
Ihan selkokielellä se tarkoittaa sitä, että mitä enemmän käämilankaa sinulla on mikrofonissa, sen enemmän se tuottaa sähköä. Kun kitaran kieli värähtelee mikrofonin magneetikentässä, se toimii generaattorin tavoin ja tuottaa millivolttiasteikolla mitattavaa jännitettä.
 
Voit mitata mikrofonin "kuumuuden" yleismittarilla. Tökkää vaikkapa lyhyt pedaalijohto kitaraan, mittari kilo-ohmiasteikolle ja kärjet vapaana keikkuvan plugin kärkeen ja karaan.
 
Se, miten kukin arvostelee mikrofonin kuumuuden, vaihtelee. Tyypillinen straton single on 6-7k, kuumana pidetty sinkku 10k kieppeillä. Humppareissa mennään n 7-18k välillä.

DC resistanssi on yksi indikaattori, mutta ei sitäkään kannata liian tarkkaan katsoa, vaan pitää sitä ennemmin suuntaa antavana.
 
Toinen on induktanssi, jota valmistajat jostain syystä ilmoittavat harvemmin kuin resistanssia (induktanssi = henries).

Kunkkuko?: Sen verran uusi soitin itelle, että vasta tällä viikolla päässyt reenikselle kunnolla testaamaan. Laittoivat liikkeessä "kaikki" säädöt "kohdilleen", niin en ollut tuommosia sen enempää edes ajatellu. Pitääpä alkaa ruuvailee!
 
Joo ei Hot Rod Deluxe kaikkein tummasointisin combo yleensä ole. Toimiiko muilla kitaroilla paremmin?
 
Itse olen joutunut kaikista kitaroista ruuvaamaan mikit paksujen kielten puolelta alemmas, bassopäätä tulee muuten liikaa ja sointuja soittaessa alakielten jymy antaa tummasointisen vaikutelman.
 
Aika erikoista kyllä jos vahvistin menee särölle heti jos laittaa enemmän volaa. Tuollaisesta Fenkusta pitäisi saada enemmän kliiniä kuin mitä korvat kestää. Joku muu voi nyt sanoa: ovatkohan putket vamasti kunnossa?
 
Itse en sano, kun porukka usein vaihtaa putkia ihan turhaan, varmuuden vuoksi, ja se jotenkin ärsyttää.

Kefiiri: Joo ei Hot Rod Deluxe kaikkein tummasointisin combo yleensä ole. Toimiiko muilla kitaroilla paremmin?
 
Itse olen joutunut kaikista kitaroista ruuvaamaan mikit paksujen kielten puolelta alemmas, bassopäätä tulee muuten liikaa ja sointuja soittaessa alakielten jymy antaa tummasointisen vaikutelman.
 
Aika erikoista kyllä jos vahvistin menee särölle heti jos laittaa enemmän volaa. Tuollaisesta Fenkusta pitäisi saada enemmän kliiniä kuin mitä korvat kestää. Joku muu voi nyt sanoa: ovatkohan putket vamasti kunnossa?
 
Itse en sano, kun porukka usein vaihtaa putkia ihan turhaan, varmuuden vuoksi, ja se jotenkin ärsyttää.
 
Hmm... Kaverilla on fenderin blues deluxe, ja siinä ainki on aivan perseestä se mastervolume. Siinä tuntuu kans, että vaikka kuinka ruuvaat kitaran volaa pienemmälle, ni on silti tosi ärhäkkä reagoimaan soittoon ja se soundi on tosi kova vaikka koittaa ihan hiplata kieliä. Ja tämä siis sellasella järkevällä autotallivolumesoittelulla ettei tarvii kuuloa suojata. Varmaan ku sais masteria avata kunnolla ni reagois ehkä eri tavalla siihen soittamiseen. Nyt se tuntuu että se on jotenki niin "syttymisen ja sammumisen" rajamailla että ei reagoi siihen soittamisen dynamiikkaan ja kitaran säätöihin oikein. Vaikee selittää.. Mut se on ainoo vahvari missä mä en oo saanu volapotikalla aikaseks sellasta reaktiota ku muilla vahvistimilla. Ja kokemusta siis vaan sillon, ku sitä vahvaria on pidetty suht hiljasella. Tehny mieli koittaa sitä keinokuorman perässä, et miten muuttuu ku masteria saa avattua enemmän ku millin.

Joo sehän taitaa noissa molemmissa olla millintarkkaa se masterin säätö, ensin ei kuulu mitään ja sitten on jo liian lujalla. Noita vahvareita enemmän ruuvanneet voivat ottaa kantaa siihen etuasteen säröytymiseen... ainakin Hot Rod Deluxessa taitaa olla se vahvarin oma särö semmoinen, että sitä äkkiä tulee liikaa eikä kitaran volumen pakittaminen oikein puhdista sointia. Sitäköhän Kunkkuko? tarkoitti?
 
Jotkut vissiin ovat vaihtaneet ekan putken vahvistukseltaan hillitympään, se kai auttaa hieman.

Kefiiri: Joo sehän taitaa noissa molemmissa olla millintarkkaa se masterin säätö, ensin ei kuulu mitään ja sitten on jo liian lujalla. Noita vahvareita enemmän ruuvanneet voivat ottaa kantaa siihen etuasteen säröytymiseen... ainakin Hot Rod Deluxessa taitaa olla se vahvarin oma särö semmoinen, että sitä äkkiä tulee liikaa eikä kitaran volumen pakittaminen oikein puhdista sointia. Sitäköhän Kunkkuko? tarkoitti?
 
Jotkut vissiin ovat vaihtaneet ekan putken vahvistukseltaan hillitympään, se kai auttaa hieman.
 
Auttaa juu ja jotkut tekee looppiin mastervolumen ihan vaan boksista, mihin on laitettu jakit ja potikka. Voi siellä muutama muukin komponenttinolla, en tiiä näistä mittää...