Kitarat: kitarakamat ›

Sain tuossa mailia, että nyt sitten on Euroopan puolellekin tullut jo Kiinan poikien väärennöksiä 70-luvun Ibanezin lawsuit-kitaroista.. Hintojen noustessa toki tää oli odotettavaa.
Tuossa yksi, ilmeisesti myyjä oli ns. "hyvässä uskossa", ja saattaa olla että on poistunut jo fleaBayn tietokannasta..
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&item=130039886255

no johan on.
pitää näemmä kaikesta tehdä sitten se "oma" versio jotta rikastuis...
toisaalta mua aina ihmetyttää *mint* kunto jos olen tietoisesti vanhaa kitaraa ostamassa. tulee mieleen että ollut niin sukka yksilö ettei sitä voi edes soittaa ja jäännyt käyttämättömäksi.

tulee mieleen että ollut niin sukka yksilö ettei sitä voi edes soittaa ja jäännyt käyttämättömäksi.
 
Tuossapa 46 vuotta wanha Les Paul - en tiedä kuinka sukka on, mutta pirun nätti ja mintti kyllä.
http://smalltimeleroy.com/0_7598/images/P1000095.jpg

Tuossapa 46 vuotta wanha Les Paul - en tiedä kuinka sukka on, mutta pirun nätti ja mintti kyllä.
http://smalltimeleroy.com/0_7598/images/P1000095.jpg
 
no ehkä "vähän" kärjistettynä tuo mun kirjoitus, sekotin NOSiin :D
 
mutta toisaalta voihan tuokin olla kauneudestaan huolimatta "ei niin hyvän tuntuinen" kitara kuin ne muut mitä kaupassa on 46 vuotta sitten ollut, eihän sitä koskaan tiedä...

Juu kannattaa olla tarkkana mitä ostaa jos käytetään tuota vintage-sanaa.
Sillä alkaa nyt olla vähän muodikas vivahde ja kaikenlaista rojua kaupitellaan (osittain tietämättömyyden takia) kovaan hintaan, kunhan on vanhaa.
 
Katselin tuossa vuosi sitten eräässä helsinkiläisessä osto- & myyntiliikkeessä "harvinaista" "puoliakustista" keppiä. Oli oikein "vintagea". Bavarian leimasta ja kitaran muodosta päättelin, että kysessä on jokin Framuksen tai ehkä Kliran malli (eikös Kliratkin tehty samoilla tehtailla?). Sinänsä se oli (ollut) ihan kelpo soitin, mutta aika kärsinyt. Lisäksi siihen oli tökeröstti lisätty jokin uusi yksikelainen mikki, kaulasta roikkuvaan akryylin palaan, joka oli kiinnitetty just niillä "sopivilla" ruuveilla, jotka olivat työkalupakista käteen osuneet.
Hintaa tuolla rock'n'roll kitaralla oli huimat 700 euroa!!!
 
Kitarapajassa myytiin joku aika sitten melkolailla vastaavaa tapausta, sillä erotuksella, että soitin (Framus) oli moitteettomassa kunnossa ja itse lisätty mikki oli jaksettu laittaa kunnolla. Hinta oli siinä 250 euron luokkaa... että sillä lailla, verratkaas näitä esimerkkejä.

Kitarapajassa myytiin joku aika sitten melkolailla vastaavaa tapausta, sillä erotuksella, että soitin (Framus) oli moitteettomassa kunnossa ja itse lisätty mikki oli jaksettu laittaa kunnolla. Hinta oli siinä 250 euron luokkaa... että sillä lailla, verratkaas näitä esimerkkejä.
 
Ja periaatteellisena eronahan tässä se, että tuo, jota myytiin 70-luvun lawsuit-Ibanezina oli väärennös. Toki jo noitten lawsuit-keppien kysyntä ja sitä kautta myös saatava hinta on sillä tasolla että kannattaa ilmeisesti Kiinassa tehdä jo tuoteväärennöksiä, ikävää vain, että saattaa mennä läpi kuin "väärä raha", niinkuin ilmeisesti tämänkin yksilön myyjä kuvitteli todella hyväkuntoista 70-luvun lawsuit-LP kopioo myyvänsä.

Ja periaatteellisena eronahan tässä se, että tuo, jota myytiin 70-luvun lawsuit-Ibanezina oli väärennös. Toki jo noitten lawsuit-keppien kysyntä ja sitä kautta myös saatava hinta on sillä tasolla että kannattaa ilmeisesti Kiinassa tehdä jo tuoteväärennöksiä, ikävää vain, että saattaa mennä läpi kuin "väärä raha", niinkuin ilmeisesti tämänkin yksilön myyjä kuvitteli todella hyväkuntoista 70-luvun lawsuit-LP kopioo myyvänsä.
 
Mutta eihän se edes näyttänyt Ibanezilta.
 
Mikit (pitäis kaiketi olla DiMarzio Super Distortionit tai niiden kopiot), virityskoneistot (pitäis olla tulppaanit), vääränväriset muoviosat, vääränmuotoinen sarvi, lavan pään kruunukorkki vs. open-book joka olis pitänyt olla, ja kaiken kukkuraksi väärä Ibanez-logo.
 
Tietysti voi olla, että pitää olla vanha kääpä muistaakseen millaisia noi lawsuitit oikeesti oli. Ghersonit ja Kasugat oli ehkä parhaita.

Mutta eihän se edes näyttänyt Ibanezilta.
 
Eipä niin, mutta niinku totesit, täytyis tietää.. Kas kun nyt joku, joka on lukenu, että Iban LP-kopiot rupee olemaan hinnoissaan, näkee tuon, ja ei tiiä speksejä...sinne men 325 puntaa.. :I
 
Mikit (pitäis kaiketi olla DiMarzio Super Distortionit tai niiden kopiot), virityskoneistot (pitäis olla tulppaanit), vääränväriset muoviosat, vääränmuotoinen sarvi, lavan pään kruunukorkki vs. open-book joka olis pitänyt olla, ja kaiken kukkuraksi väärä Ibanez-logo.
 
Näijjust, ja lavassa ei voi olla huonosti tehtyä George Benson-signaturen inlayta.. Sitä paitti GB tuli mallistoon vasta jotain 1977..
 
Tietysti voi olla, että pitää olla vanha kääpä muistaakseen millaisia noi lawsuitit oikeesti oli. Ghersonit ja Kasugat oli ehkä parhaita.
 
Kasuga = Hoshino groupin merkki eli Ibaneesin sisarmallisto.. ;)

Näijjust, ja lavassa ei voi olla huonosti tehtyä George Benson-signaturen inlayta.. Sitä paitti GB tuli mallistoon vasta jotain 1977..
 
Ai, sekö se oli?
 
Oli mulle aivan vieras inlay. Ajattelin että oli rakentajan omakuva ehkä, tai päissään piirrellyt.
;-D

Ja periaatteellisena eronahan tässä se, että tuo, jota myytiin 70-luvun lawsuit-Ibanezina oli väärennös. Toki jo noitten lawsuit-keppien kysyntä ja sitä kautta myös saatava hinta on sillä tasolla että kannattaa ilmeisesti Kiinassa tehdä jo tuoteväärennöksiä, ikävää vain, että saattaa mennä läpi kuin "väärä raha", niinkuin ilmeisesti tämänkin yksilön myyjä kuvitteli todella hyväkuntoista 70-luvun lawsuit-LP kopioo myyvänsä.
 
Juu en verrannutkaan näitä tapauksia keskenään, vaan kerroin esimerkin siitä miten "vintagella" nykyään myydään kaikenlaista rojua kovaan hintaan.
Käsi kädessä sen asian kanssa tietysti kulkee myös tuo väärentely ja huijaus, koska kysyntä ja vintageen liittyvät mielikuvat luovat paineita ja "mahdollisuuksia" tarjontaan.
 
Tuo Kitarapajan Framus oli esimerkkinä oikeasta hinnoittelusta verrattuna siihen osto- ja myyntiliikkeen ylihinnoiteltuun romuun.

Ei se todellakaan "ihan" näytä siltä miltä pitäis. Esimerkki (Ibanez 2351m - 1971):

http://www.break-even.org/ibz70/imagesibanez/ImDLa/lao2351m.jpg

Kuten huomaa, noissa "aidoissa" ei välttämättä ollu logoa ollenkaan.

Näijjust, ja lavassa ei voi olla huonosti tehtyä George Benson-signaturen inlayta.. Sitä paitti GB tuli mallistoon vasta jotain 1977..
 
Toi muuten oli aika jännä yksityikohta tuossa. Huonommin noista wanhoista tietävälle, tuo oli ainakin mulle ainoa pointti, mikä olisi noista kuvista hypännyt silmään. Mun mielestä aika outoa, että yleensä yritetään tehdä jotenkin lookalike-kopio jostain, mutta sitten lainataan jostain toisesta mallista yksityiskohtia.....

Ei se todellakaan "ihan" näytä siltä miltä pitäis. Esimerkki (Ibanez 2351m - 1971):
 
http://www.break-even.org/ibz70/imagesibanez/ImDLa/lao2351m.jpg
 
Kuten huomaa, noissa "aidoissa" ei välttämättä ollu logoa ollenkaan.
 
Se on pyyhitty pois.
 
Ilmeisesti että se olisi helpompi poistaa, logo oli tehty siirtokuvana viimeistellyn kitaran lapaan ilman lakkaa päällä. Itsekin muistan rapsutelleeni noi logot pois ihan kynnellä niin Ibasta, Ariasta, Ghersonista kuin Mayasta, eikä jälkeäkään jäänyt. Siihen aikaan se tuntui järkevältä teolta joka oikeasti nosti kitaran jälleenmyyntiarvoa.

Toi muuten oli aika jännä yksityikohta tuossa. Huonommin noista wanhoista tietävälle, tuo oli ainakin mulle ainoa pointti, mikä olisi noista kuvista hypännyt silmään. Mun mielestä aika outoa, että yleensä yritetään tehdä jotenkin lookalike-kopio jostain, mutta sitten lainataan jostain toisesta mallista yksityiskohtia.....
 
Se oli ollu varmaan "hieno" lisä niitten mielestä, ja jos "sattui olemaan" varastossa.. Nimittäin Bensoneita on kanssa väärennetty.. Työläshän tuollanen jazz-boxi on väärentäjällekin tehdä, mutta onhan se hintakin sitten eri.. ;)
Tuo valmistajan logo on sinällään, että Iba tuossa 70-luvulla tosiaan vaihtoi siit skripti-logosta tuohon uuteen blokkiin, mutta toki suurimmassa osassa noita pulttikaula-lawsuitteja on tuo vanha "kaunokirjoitus"-logo.. Ei se helmiäistä oo, vaan keinoainetta..
Eipä noita välttis ihan tavan kitaransoittaja osaa sillee katsoa, että siinä on väärentäjällä otollista sarkaa.. Ibanez vielä kun on aina ollut mestari tekemään juttuja "soveltaen" jos on ollut esim. jotain osasia puutteessa, niin on saattanut tehtaaltakin tulla vaikka minkämoista hybridiä.. Vaikka aivan malliin kuulumattomia mikkejä esim.
Tuo oli kanssa siinä pielessä, tuo kaulan kiinnityslevy, mutta ei sitä juuri tuosta kuvasta voinut ainakaan asiaa tietämätön katsoa. Ja onhan se vaihdettava osa..
Hinnannostossahan vallan oiva täky on kirjoittaa monta kertaa "lawsuit" ainakin Ibojen kyseessä ollessa... ;)
Ja, halusimmepa tai ei, kyllähän se juttu nyt niin on, että Vintage Trader on sitä mieltä, että nuo 70-luvun loppupuolen (ja 80-luvun alun) Ibat on kaikkein kovimpia nousijoita hintakehityksessä,, ja onhan ne jo ylittäneet tuon "maagisen" 25 vuoden iän..

Tuo valmistajan logo on sinällään, että Iba tuossa 70-luvulla tosiaan vaihtoi siit skripti-logosta tuohon uuteen blokkiin, mutta toki suurimmassa osassa noita pulttikaula-lawsuitteja on tuo vanha "kaunokirjoitus"-logo.. Ei se helmiäistä oo, vaan keinoainetta..
 
Kaunokirjoituslogoa on upotettuna, mutta toi "uudempi" kulmikas teksti oli mun muistaakseni aina siirtokuva, ja vielä helposti poistettavissa.

Se on pyyhitty pois.
 
Ilmeisesti että se olisi helpompi poistaa, logo oli tehty siirtokuvana viimeistellyn kitaran lapaan ilman lakkaa päällä. Itsekin muistan rapsutelleeni noi logot pois ihan kynnellä niin Ibasta, Ariasta, Ghersonista kuin Mayasta, eikä jälkeäkään jäänyt. Siihen aikaan se tuntui järkevältä teolta joka oikeasti nosti kitaran jälleenmyyntiarvoa.
 
Kaikista ei saa pyyhittyä, vaikkei se upotus olisikaan.. Tuossa on sellanen pointti, että noita kitaroita tehtiin Hoshinolla ilman logoja, ja jopa toimitettiin jälleenmyyjille (vaikka HB-tyyliin) jotta saattoivat oman "merkkinsä" siihen laittaa. Hoshinon brittitytär-muunti ja jakeluporras Summerfield laitteli Kasugaa, Antoriaa ja ICL:ää sitten niihin.
Ja joissain tuon ajan kataloogeissa on merkittömiä lapoja, ei ole kuva-manipuloitu omia tekstejä niihin.. Mulla oli ihan kaupasta ostettu merkitön LP-kopio joskus, saattoi olla vaikka Ibanezi, mikeistä ja virittimistä päätellen..
Kitaristi-Petellä oli Columbus, josta ei kanssa ole sen kummempia valmistaja-yhteyksiä, samoinkuin omistamastani Marchis LP:stäkään. Ilmeisesti eurooppalainen maahantuoja laittanu omat siirtokuvansa sitten, tyhjään lapaan. Noista "merkittömistä" lavoista vielä, miltei aina ne on vailla mitään muuta inlayta, esim. tuota Giban thistleä.. Poikkeuksiakin toki on, ja useimmin ne poikkeukset on sitte split diamondeja eli tuota Custom-mallien tunnusta.

Kaunokirjoituslogoa on upotettuna, mutta toi "uudempi" kulmikas teksti oli mun muistaakseni aina siirtokuva, ja vielä helposti poistettavissa.
 
Näijjust, toki mallista riippuen. Mutta jos se on esim. keltanen-kellertävä tai "pronssinvärinen" se teksti, niin silloin se on pääsääntösesti siirtokuva. Edelleen mallikohtainen, joissain on messinkipeltinen upotettu.. :I
Ibanez on Ibanez, niinkuin jo aiemmin totesin. Jos jotain ominaisuutta pitää itsestään selvänä, tuleekin ilmi, että tehtaalla on esim. 1979 loppuvuodesta tehty asiat toisin... ;)
Missään kataloogissa ei esim. ole mustia Musician MC300:sia, mutta minullakin on yks..

Kitaristi-Petellä oli Columbus, josta ei kanssa ole sen kummempia valmistaja-yhteyksiä,
 
Mulla on erittäin nätti Columbus 335 60-luvulta, jossa se logo on pearloidia ja inlayna.

Mulla on erittäin nätti Columbus 335 60-luvulta, jossa se logo on pearloidia ja inlayna.
 
On siit ollu juttua joskus, eikö? Meinasin vaan, ettei mulla ole siitä taustalla olevasta valmistuttaja/valmistaja-tahosta mitään havaintoa.. Pitäs osata japania... ;)
 
Tuossa noita Hoshinon merkkejä Euroopan markkina-alueella..
"Isonez, Kasuga, Luxor, Halifax, Cimar, Maya, Morris, Global, Sekova, Polaris for European Market"

Jaahas. Laitetaan tämä tänne alas, kun editoidessa keskustelu eteni. Lainaan itseäni:
 
Kuten huomaa, noissa "aidoissa" ei välttämättä ollu logoa ollenkaan.
 
Kuten ei siitä yhdestä "merkittömässä" 1970-luvun Les Paul kopiosta, jota torilla kaupitellaan, vieläkin.
Eikä näytä menevän kaupaksi. Ja mikeissä lukee "Ibanez".
 
(Ja juu. Kyseessä voi tietysti olla Kasuga / Morris /tms., josta on raaputettu logo pois ja vaihdettu Ibanez:in 80-luvun mikit. "Ibz" mikit ? - #11 tossa alemassa kuvassa.)
 
http://www.tp.spt.fi/~mijokuut/les/1.jpg
 
http://www.ibanezrules.com/catalogs/us/1986/p30.jpg
 
(Toi ei ollu mainos, vaan sen takia että tosta sai hyvän esimerkin.)
 
Ei munkaan Morrisissa ole enää logoa. Omasta mielestäni sen arvo kasvoi huomattavasti aikoinaan, kun sen raaputti pois. Joopa joo. Siitäkin puuttuu sarjanumero, kuten ilmeisesti tosta "esimerkki" vehkeestäkin.